Never say never

Jättihymy kasvoilla koko illan. Ja tietenkin Equestrian Stockholmin ihana shamppanjanvärinen korvahuppu. 

"Never say never", totesi jossain kohtaa estetuntia coachi Antti Jurvanen tänään. En tiedä oliko se ennen ensimmäistä ilonkiljaisua tai sen jälkeen kun vetelimme täyttä laukkaa tuulettaen ympäri kenttää. 

Koska huomenna on kengitys ja kaikki kengät edelleen kiinni kavioissa osallistuimme tietenkin heti mahdollisuuden tullen estetunnille. Ajattelin, että mennään varmaan jotain pientä ristikkoa sun muuta, mutta heti tunnin alussa Antti leikitteli, että tänään hypätään ensimmäiseksi muuri (ok, sellainen kapea muuri, mutta muuri kuitenkin) ja naureskelin asialle. Sen jälkeen Antti totesi, että tarkoituksena on ylittää muuri tänään, jonka jälkeen katse vakavoitui hetkeksi. 

En tiedä mitä oikein on tapahtunut. Onko Thorilla vain kaikki niin hyvin, tai onko Thorilla kiputilat kadonneet? Tai voinko itse vaan niin paljon paremmin kuin viime vuonna tai onko aika vain rauhoittanut tilanteen (tässä kohdassa muuten erityiskiitos ystävälleni ja psykologi Anna Andersénille, joka on vuosi vuoden jälkeen jaksannut sparrata ja coachata tätä hieman henkisempää puolta).  Meidän suhde on kuitenkin täysin eri tasolla kuin viime syksynä ja olo on niin paljon luottavaisempi kuin pitkiin aikoihin. Uskallan kävellä selästä käsin pitkin pihoja ilman että pitää koko ajan miettiä mihin Thor pomppii. Uskallan myös ratsastaa kunnolla eteen kentällä ja jotenkin on vain sellainen olo, että meidän kahdenkeskeinen luottamus on vihdoinkin löytynyt ja molemmilla on jotenkin todella hyvä olla. Thor tulee syliin karsinassa ja käyttäytyy paljon herrasmiesmaisemmin kuin aikaisemmin. 

Ihanaa kun on tällainen luksuspesupaikka. Kyllä on kiva taas pestä ja puunata Thoria. 

Tunnilla ratsastimme ensin yksittäisiä esteitä jonka jälkeen ratsastimme pari kertaa läpi kahdeksan esteen radan. Thor meni koko tunnin super hyvin eikä tehnyt mitään jättiloikkia erikoisesteiden yli. Tahti pysyi tasaisena ja Thor kulki nätisti korkeassa muodossa eikä missään vaiheessa ollut etupainoinen. Koska Thor on niin luotettava oli olo sellainen, että olisin voinut jatkaa hyppimistä loppuillan. Onneksi on kuitenkin valmentaja, joka toteaa että riittää tältä päivältä ja muistuttaa, että ei ikinä kannata sanoa ei ikinä enää. Etenkin kun kyse on muurien ja muiden pelottavien esteiden ylittämisestä.

 

Tunnin jälkeen lähdimme Heidin ja Gizmon kanssa sänkkärille nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Mikä mahtavan kaunis syksy!

 

On ollut todella kiva nähdä miten hyvin Thor on heti sopeutunut tuttuun paikkaan. Se on varmaan juuri kuten Annika Schulman kesällä totesi, että hevoselle tekee hyvää rutiinit, samat tallipaikat ja kaverit.