Viime viikko oli ratsastuksen kannalta oikein timanttinen, kun perjantaina oli todella onnistunut estetunti ja lauantaina sekä sunnuntaina pääsimme Mia Kainulaisen valmennukseen.
Valmentaja (joka kävi jo valmentamassa meitä keväällä) on pitänyt pari kertaa estetunnin meille nyt syksyllä ja molemmilla kerroilla olen saanut todella paljon irti tunneista. Pidän kovasti valmennuksien kokoonpanosta. Valmentaja rakentaa pikku hiljaa tehtäviä vaativammaksi ja on todella tarkka suoruuden ja hyvien teiden ratsastamisen kanssa. Tällä kertaa aloitimme puomityöskentelyllä, jossa piti ensin nousta kevyeen istuntaan ravissa viisi askelta ennen puomia ja laukassa taas piti nostaa ravista laukka viisi askelta ennen puomia. Hän on myös todella tarkka ratsastajan istunnan kanssa ja jaksaa kertoa miksi ja miten asioita kannattaa tehdä.
Kevyessä ravissa hän pyysi minua välillä seisomaan jalustimilla ja hakemaan parempaa tasapainoa. Hän totesi, että jokaisessa hetkessä pitäisi pystyä jäämään jalustimille kevyeen istuntaan ja ainakin meillä tuo kevyen istunnan löytäminen ravissa ei ole ihan helppoa. Nuoreen Pinjaan, kun vertaa tuntuu oma olo aika huteralta. Hän pyysi minua myös pitämään katseen ylhäällä ja miettimään omaat tasapainoa hieman taaemmas, jotta painopiste ei olisi liikaa edessä.
Perjantaina suurin ahaa-elämys oli kuitenkin, kun hän sanoi, että ponnistuspaikka on tärkeä (etenkin kun esteet nousevat), mutta hevosen tuominen suoraan esteelle on sitäkin tärkeämpää. Hän pyysi miettimään, että hevonen tuodaan niin suorassa esteelle, että molemmat takajalat pystyvät ponnistamaan symmetrisesti. Tuo mielikuva auttoi minua ja jotenkin pääsin todella paljon paremmin rytmiin kiinni ja saimme melko kivoja ja tasaisia ratoja. Keskityin koko ajan Thorin suoristamiseen ja havainnollistin omassa mielessäni, että Thorin pitäisi ponnistaa molemmista takajaloista yhtä vahvasti.
Viimeisessä tehtävässä valmentaja (en voi mainita hänen nimeään tässä koska en ole kysynyt lupaa:) nosti okserin melko korkealle ja pohdin sekunnin, että kääk. Sitten mietin vain, että ihan sama koska luotan Thoriin niin paljon. Ja hyvinvän se meni. Thor oli todella rauhallinen eikä tehnyt jättiloikkaa. Hieman katosi kyllä oma tasapaino, mutta siihen nähden, että hyppään todella harvoin mitään suurempaa pysyin kuitenkin satulassa. Ja täytyy sanoa, että Thor on kyllä todellinen unelmatätiratsu esteillä koska Thor vain menee samassa tahdissa esteen kuin esteen katsomatta sen koommin ympärilleen. Hassua sinänsä, kun maastossa taas voi välillä olla mörköjä jokaisen puun takana. Mutta en valita en. On kyllä sellainen nautinto päästä hyppäämään kunnolla taas. Se on vain asia jota rakastan niin paljon. Kyllä maistui kylmä juoma, ruoka ja lämmin sänky tuon estetunnin jälkeen.
No comments:
Post a Comment