Miksi hevostytöistä kasvaa johtajia?

Kuvassa Erika Hanhisuanto ja suomenhevosystävä. Kuva: Heidi Pätsi

Hevostytöistä ja johtajuudesta kuulee yhtä sun toista uutista ja jopa Kauppalehden toimittaja on kirjoittanut, että Luulajan teknillisen yliopiston tutkijan Lena Furbergin mukaan hevostytöistä kasvaa johtajia.

"Furberg on tutkinut asiaa lisensiaattityötään varten ja tullut siihen tulokseen, että tytöillä, jotka oppivat komentamaan 600 kiloa painavaa eläintä, on hyvät mahdollisuudet kasvaa johtajaksi."

En ole sen koommin pohtinut asiaa kunnes astuin eilen sisään talliin ja seuraava skenaario avautui eteeni:

Tallityöntekijä oli juuri menossa lääkäriin koska hän ei ollut viikkoon pystynyt kävelemään selän kipeytymisen takia tiputtuaan betonilattialle. Toinen ratsastaja oli tunnilla vaikka nivelsiteet olivat nyrjähtäneet (ainahan sauvat voi jättää maneesinlaidalle hetkeksi) ja kolmas oli pyytänyt lääkäriltä jotain muuta kuin kipsin jalkaan koska myös hän oli menossa ratsastustunnille.

Viime syksynä, kun oma peukalo oli melko huonossa hapessa kävin tutulla ortopedilla. Hän katsoi minua pitkään silmiin ja sanoi, että "tällä ei nyt sitten Kia ratsasteta". Tunnin päästä tuosta tuomiosta olin estetunnilla.

Hevostyttönä mikään ei tullut ilmaiseksi. Opimme kovan työn kautta, että palkinnoksi voi saada vaikka yhden tunnin ratsastusta viikossa. Teimme tallitöitä päivittäin ja aina välillä pääsimme ravureiden selkään päästelemään höyryjä Inkoon metsiin. Meille työ ei tuntunyt työltä koska tiesimme, että kova työ palkitaan aina (edes sen tunnin ajan joskus).

Pikkutyttönä opit jo tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten (ja hevosten) kanssa. Kun olet parhaan ystäväsi kanssa ratsastusleirillä ja saat aina kaikkein hulluimat hevoset ja naurut päälle opit, että mikä ei tapa vahvistaa. Motivoidut ratsastamaan joka kerta vähän paremmin ja aina kun olet noussut hiekan seasta takaisin satulaan olet taas sen hivenen verran lahjakkaampi (jos kyseessä ei ole joku täysin mahdoton poni, jonka ainoa elämäntehtävä on heittää ratsastajat selästä niin pitkälle kuin routa kasvaa).

Opit hallitsemaan aikaa koska aika on suhteellinen käsite. Heppatyttönä olet valmis heräämään neljältä aamuyöstä tai jaksat milloin vain pyöräillä heittämään iltaheinät höriseville turville. Aikaa ei oikeastaan ole mihinkään muuhun, joten opit asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja tiedät, että kaiken saa kyllä jossain vaiheessa tehtyä, mutta stressaamalla sinusta tulee vain yhtä vihainen kuin selästä heittävästä ponista.

Et pelkää kipua tai vaaratilanteita. Olet nähnyt parhaan ystäväsi sinkoavan  ilmaan, kun koira yllättää myöhään metsässä ja paras ystäväsi taas on kuljettanut sinut sairaalaan, kun 500 kiloinen otus on hypännyt jalkasi päälle. Olet rauhallinen vaikka näet, että jollain menee käsi poikki koska se on osa tätä elämää etkä voisi kuvitella mitään muutakaan elämää.

Et anna periksi ja olet kova tekemään töitä! Teet töitä vaikka selkä on nyrjähtänyt ja ratsastat vaikka jalka olisi paketissa. Mikään ei pysäytä sinua. Menet läpi kiven ja kannon!

Teet sitä mihin sinulla on sielun palo. Kukaan ei voi sanoa heppatytölle, että sinun ei kannata olla hevosten kanssa tekemisissä. Jos otat hevoset pois meiltä, viet meiltä osan sielua. Se ei ole hyvä asia!

Osaat pitää hauskaa! Vaikka Sinulla ei juurikaan ole aikaa muuhun olet yleensä hauska ja sosiaalinen tyyppi, jonka mielestä hauskanpito on yhtä luontainen osa elämää kuin hevoset.

Olemme ehkä hieman erilainen laji, mutta aivan upea sellainen!