Kuvassa Erika Hanhisuanto ja suomenhevosystävä. Kuva: Heidi Pätsi
Hevostytöistä ja johtajuudesta kuulee yhtä sun toista uutista ja jopa Kauppalehden toimittaja on kirjoittanut, että Luulajan teknillisen yliopiston tutkijan Lena Furbergin mukaan hevostytöistä kasvaa johtajia.
"Furberg on tutkinut asiaa lisensiaattityötään varten ja tullut siihen tulokseen, että tytöillä, jotka oppivat komentamaan 600 kiloa painavaa eläintä, on hyvät mahdollisuudet kasvaa johtajaksi."
En ole sen koommin pohtinut asiaa kunnes astuin eilen sisään talliin ja seuraava skenaario avautui eteeni:
Tallityöntekijä oli juuri menossa lääkäriin koska hän ei ollut viikkoon pystynyt kävelemään selän kipeytymisen takia tiputtuaan betonilattialle. Toinen ratsastaja oli tunnilla vaikka nivelsiteet olivat nyrjähtäneet (ainahan sauvat voi jättää maneesinlaidalle hetkeksi) ja kolmas oli pyytänyt lääkäriltä jotain muuta kuin kipsin jalkaan koska myös hän oli menossa ratsastustunnille.
Viime syksynä, kun oma peukalo oli melko huonossa hapessa kävin tutulla ortopedilla. Hän katsoi minua pitkään silmiin ja sanoi, että "tällä ei nyt sitten Kia ratsasteta". Tunnin päästä tuosta tuomiosta olin estetunnilla.
Hevostyttönä mikään ei tullut ilmaiseksi. Opimme kovan työn kautta, että palkinnoksi voi saada vaikka yhden tunnin ratsastusta viikossa. Teimme tallitöitä päivittäin ja aina välillä pääsimme ravureiden selkään päästelemään höyryjä Inkoon metsiin. Meille työ ei tuntunyt työltä koska tiesimme, että kova työ palkitaan aina (edes sen tunnin ajan joskus).
Pikkutyttönä opit jo tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten (ja hevosten) kanssa. Kun olet parhaan ystäväsi kanssa ratsastusleirillä ja saat aina kaikkein hulluimat hevoset ja naurut päälle opit, että mikä ei tapa vahvistaa. Motivoidut ratsastamaan joka kerta vähän paremmin ja aina kun olet noussut hiekan seasta takaisin satulaan olet taas sen hivenen verran lahjakkaampi (jos kyseessä ei ole joku täysin mahdoton poni, jonka ainoa elämäntehtävä on heittää ratsastajat selästä niin pitkälle kuin routa kasvaa).
Opit hallitsemaan aikaa koska aika on suhteellinen käsite. Heppatyttönä olet valmis heräämään neljältä aamuyöstä tai jaksat milloin vain pyöräillä heittämään iltaheinät höriseville turville. Aikaa ei oikeastaan ole mihinkään muuhun, joten opit asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja tiedät, että kaiken saa kyllä jossain vaiheessa tehtyä, mutta stressaamalla sinusta tulee vain yhtä vihainen kuin selästä heittävästä ponista.
Et pelkää kipua tai vaaratilanteita. Olet nähnyt parhaan ystäväsi sinkoavan ilmaan, kun koira yllättää myöhään metsässä ja paras ystäväsi taas on kuljettanut sinut sairaalaan, kun 500 kiloinen otus on hypännyt jalkasi päälle. Olet rauhallinen vaikka näet, että jollain menee käsi poikki koska se on osa tätä elämää etkä voisi kuvitella mitään muutakaan elämää.
Et anna periksi ja olet kova tekemään töitä! Teet töitä vaikka selkä on nyrjähtänyt ja ratsastat vaikka jalka olisi paketissa. Mikään ei pysäytä sinua. Menet läpi kiven ja kannon!
Teet sitä mihin sinulla on sielun palo. Kukaan ei voi sanoa heppatytölle, että sinun ei kannata olla hevosten kanssa tekemisissä. Jos otat hevoset pois meiltä, viet meiltä osan sielua. Se ei ole hyvä asia!
Osaat pitää hauskaa! Vaikka Sinulla ei juurikaan ole aikaa muuhun olet yleensä hauska ja sosiaalinen tyyppi, jonka mielestä hauskanpito on yhtä luontainen osa elämää kuin hevoset.
Olemme ehkä hieman erilainen laji, mutta aivan upea sellainen!
Thor on our dressage lesson with Mia Kainulainen a few weeks back
For the past few weeks we have been focusing on landing on the correct canter lead while jumping. We have been looking for a good rhythm and riding proper ways. With Antti we had the most amazing lesson a few weeks back and for the first time in years we jumped so much and so many rounds that I was completely exhausted. The jumps were quite high and I noticed that it required a bit more from me physically than what lower jumps would do. It was however amazing to jump a proper course and I really felt alive after the lesson. Not much that beats the adrenaline rush of a proper jumping lesson.
When jumping it is important to get the correct canter lead after the jump. Even if you can continue in counter-canter or change the canter via trot these changes always affects the rhythm of the canter.
With Masi it was almost impossible to get a correct canter lead after the jump because he had physiological limitations to his canter. It was always a bit of a challenge while jumping because even if everything went very well otherwise it did affect the feeling when heading toward a jump.
With Thor again it is clearly easy for him to come down in the correct canter lead but because Thor is very sensitive he reacts to all my aids very well and tends to get a bit confused sometimes.
Yesterday our instructor put up a lot of poles and smaller fences and we had to stay focused and concentrate on the following jump already on the previous one. Thor was very good and focused and jumped beautifully. Thor has such a good balance and rhythm that it is just pure enjoyment to jump with him. On the jumps I just turned my gaze and my upper body a little bit in the direction of travel and we came down in the correct canter lead most of the time. When I however turn e.g my upper body too much to the right I turn my hips out to the left and my weight goes to the left side. Since the horse always follows the weight of the rider Thor thinks that I want him to come down in the left canter rather than the right.
It is easy to try this by standing on the floor and turning the upper body to the left and right and also play with the gaze. You can really feel how easily the rest of the body starts to move and to what direction it starts heading. It is the same feeling for the horse when you are riding so it is important to practice this and become more and more aware of ones body and proprioception of it (warmly recommend yoga for this).
A lot of the time when we encounter problems while riding we are asked to give bigger aids or turn the horse even more with the hands or legs For riding however less is definitely more. I have found that the more relaxed I am and the more focused and straight my gaze and my seat is, the less I have to do. If I try to push or pull I only get the wrong canter lead and I am just confusing my horse even more. When we get into the flow and I get my own body to stay in the right place and just lead the horse to the next fence with my gaze, it becomes a lovely co-operation where we head to the next fence together as whole rather than two separate units.
Tällaisena päivänä ei voi kuin katsoa kesäkuvia ja kaivata näiden tovereiden seuraa. Vitsi miten ihana hevostelukesä on takana. Onneksi tänään pääsee taas hyppäämään illalla! Kova kaipuu on ylipäänsä Thorin luokse, kun viime viikko kului enimmäkseen työn parissa.
Pari vuotta sitten en ikinä olisi voinut kuvitella, että järjestän toista vuotta peräkkäin Ladies Night -tapahtumaaHelsinki International Horse Show'lle.
Kun kävimme yli vuosi sitten läpi työtilannettani silloisen työnantajani kanssa ja hän sanoi, että "du ska Kia jobba med hästar" päätin tarttua yksisarvista sarvesta. Olin yhteydessä Horse Show'n organisaatioon ja alustava bloggausyhteistyö muuttuikin Thorin esiintymiseen Kari Vepsän demossa sekä Ladies Night -tapahtuman järjestäjäksi.
Olen aina halunnut tehdä töitä eläinten parissa, mutta en ikinä edes yrittänyt lukea eläinlääkäriksi koska ajattelin, että en ole tarpeeksi fiksu (miten tyhmä sitä voi nuorena olla). Joten opiskelin viestintää ja yhdistin opintojen jälkeen rakkauteni kirjoittamiseen eläinsuojeluaiheisiin tarinoihin. Hetken päästä olin töissä unelmatyöpaikassa Eläinsuojeluliitto Animaliassa ja vietin pari todella ihanaa vuotta siellä.
Verstaalla
Kun aloitin blogin kirjoittamisen en ikinä voinut arvata minne kaikkialle se minut veisi. Olen tavannut mahtavia ihmisiä blogini kautta ja päässyt tekemään sellaisia asioita joista olen vain voinut uneksia. Olen huomannut, että kaikki ne palaset joita olen vuosien varrella rakentanut ovat pikku hiljaa löytäneet paikoilleen. Mikään tekemistäni töistä ei ole ollut turhaa ja kaikki myötä- ja vastoinkäymiset ovat jälleen opettaneet jotain lisää josta voin tänä päivänä hyötyä. Olen huomannut, että viestintäopiskelut ovat todellakin kantaneet hedelmää ja olen pystynyt yhdistämään myös markkinointipuolenosaamisen kokonaisuuteen.
En vielä ikinä ole ollut näin tyytyväinen työelämäni kuvioihin. Olen joka päivä onnellinen, kun saan tehdä asioita joita rakastan ja saan tehdä työtä mukavien ihmisten kanssa. Yksi henkilö kysyi tänään, jos blogini on työtä ja elätän itseni sillä. Totesin, että rakastan kirjoittamista ja blogi on osa elämääni. En kuitenkaan halua tästä täyspäivästä elantoa koska se hetki kun siitä tulisi ainoa rahanlähde tiedän, että kadottaisin sen innostuksen jonka tällä hetkellä kirjoittamisesta löydän. En kirjoita blogia sen takia, että muut sitä lukisivat vaan kirjoitan koska se on minulle intohimo ja asia josta saan itse paljon energiaa ja iloa elämään. Ja aina välillä pääsen kokemaan aivan mahtavia juttuja, kuten pari viikkoa sitten A. Tillanderin järjestämä bloggareiden ilta Aleksanterinkadun liikkessä.
Illan aikana saimme tehdä oman korun Marko Björsin suunnittelemasta Laukka-mallistosta koruseppä Otto-Emil Lambergin ja hänen kolleegan avulla. Valitsin itselleni NAULA kaulakorun, josta olin haaveillut jo ensinäkemästä.
Erika Hanhisuanto takoo kovalla vimmalla.:)
Marko Björs kertoo, että jokaisella hänen suunnittelemalla korulla on tarina ja nyt kun on hän on ratsastanut 40 vuotta hän haluaa jättää jotain jälkeensä.
Anniina Paalasella on keskittymiskyky ihan toista maailmaa kuin meikäläisellä.
Marko ja Otto-Eemil tsekkaavat Erkin työn jäljen.
Tässä Anniinan koru mustataan mustausaineella.
Anniinalla kaulassa HIHS 2016 virallinen Laukka-koru! Löydät korun Laukka pisteeltä
tai Kultajousen sekä Elegancen Kultajousen osastolta Horse Show'ssa.
Uskon, että me kaikki haluamme jättää jotain jälkeemme. Haluamme jollain tavalla vaikuttaa asioihin ja jättää jonkinlaisen jäljen tähän maailmaan. Ehkä blogini on yksi omista tavoistani jättää jonkinlainen jälki johonkin. Ehkä joku kirjoitus vaikuttaa johonkin ihmiseen tai ehkä yksi hevonen saa apua sen takia, että hevosen omistaja on lukenut jotain blogistani joka voisi olla avuksi juuri kyseiselle hevoselle. Ja ei kai sen niin väliä. Pääasia, että uskaltaa unelmoida, kulkee unelmiaan kohti ja jaksaa joka päivä uskoa ihmeisiin.
Kuvankaunis Aada veisteli itselleen Laukka rannekorun.
Focus, focus.....
Jos olet Horse Showssa tule ihmeessä moikkaamaan meitä Ladies Night -tapahtumaan perjantai ja lauantai-iltoina klo 17.00-21.00 toisen kerroksen Brewer Streetille. Siellä olen hyvännäköisten Hunksien ympäröimänä ja Björsin mahtavia sanoja lainaten.
"Välillä täytyy ottaa puolipidäte, jotta homma ei lähde kiitolaukalle."
Mahtavaa Horse Show -viikonloppua kaikille ihanille lukijoille. Palataan blogin puolella asiaan viimeistään ensi viikon alkupuolella.
Helsinki Horse Show'ssa sinulla on myös mahdollisuus tavata Equestrian Stockholmin perustaja Johanna Ingelsson sekä kaikki yhteistyöbloggaajat ja yhteistyöratsastajat. Meet & Greet järjestetään Ratsastuskeskus Ainon ständillä P18 lauantaina 22.10 klo 10.30-11.30.
Lisäksi paikan päällä on myös tunnettu esteratsastaja Hanna Tardiveau. Tilaisuudessa tarjoillaan juotavaa ja pientä purtavaa.
Osallistu myös Equestrian Stockholmin FB -kilpailuun, niin voit voittaa omaksesi upean Silver Brown Jump -satulahuovan.
Olen ainakin itse todella tyytyväinen Equestrian Stockholmin tuotteisiin. Ne ovat laadukkaita ja istuvat todella hyvin. Vuoden takaiset satulahuovat ovat edelleen hyvässä kuosissa ja vaatteet ovat kestäneet hikisempiäkin treenisessioita (kuten Antti Jurvasen ihanan varhaisen aamuestetunnin tänään). Yksi ehdottomista syyssuosikeistani, Polo Top Navy Silver on ollut käytössä nyt pari viikkoa ja pidän siitä kovasti koska se on super kaunis ja hengittää hyvin. On kiva kerrankin näyttää huolitellulta myös ratsastaessa.
Parasta tässä kaikessa on, että tuotteet ovat ekologisesti valmistettuja ja ES:n perustaja Johanna Ingelsson kokee ympäristöystävällisyyden yhtenä tärkeimmistä arvoistaan tuotteita valmistaessa. Tuotteissa ei myöskään käytetä untuvaa tai muun eläinkunnan tuotteita.
Syyskuussa 2013 makasin loimivaraston vieressä hierontapöydällä. Jäsenkorjaaja Annika oli sanonut minulle ratsastustunnin yhteydessä, että Thor on varmaan tullut elämääni opettamaan rentoutumista ja rauhoittumista. Hän totesi myös jossain vaiheessa, että Thor ei hengitä koska olen itse niin jännittynyt ja lausui nämä maagiset sanat:
"Hevonen kestää paljon, mutta ei sitä, että et ole aito itseäsi kohtaan".
Nämä sanat ja Thorin hengityksen äkillinen kulku kun itse rauhoituin kulkivat läpi koko kehon.
"Jotta ihminen voi elää terveenä ja onnellisena, energian on hyvä päästä liikkumaan kehossa ja mielessä mahdollisimman vapaasti. Yksi edellytys sille on, että ihminen on rehellinen itselleen. Meidän on usein helpompaa töksäyttää näennäisiä totuuksia muille kuin tunnustaa omia syvimpiä tunteitamme – edes itselle. Mutta asioiden pitäminen sisällä kuluttaa energiaa ja tuottaa usein stressiä, jännitteitä ja selittämätöntä ahdistusta."
Olin pitänyt asioita sisälläni pitkään. Olin ulkokuoresta kova, mutta sisältä pirstaleina. Olin ylipuhunut itselleni monia asioita enkä ymmärtänyt, että säilömällä asiat jonnekin sielun syöväreihin en tukkinut vain omaa, vaan myös rakastamieni läheisten energian.
Kyseisen päivän jälkeen tein 42 tunnin sisällä suuria, elämää mullistavia päätöksiä. Päätöksiä, joita olin miettinyt pitkään, mutta en uskonut ikinä löytäväni voimaa niiden toteuttamiseen.
Elämässä on hetkiä kun juuttuu kiinni ja ajattelee, että kyllä sitä pärjää. Että jos sitä vain tekee niin tai näin tai käyttäytyy yhdellä tai toisella tavalla kaikki järjestyy. Yrittää olla hyvä työntekijä, oikeanlainen ihminen parisuhteessa tai tehdä asioita jotka ei vain tunnu omalta. Sitä jää kiinni sellaiseen arkeen ja rutiineihin, jotka eivät tuo energiaa elämään vaan vähentävät sitä ja "elämä, jossa tunnet olosi tukkoiseksi, sammuttaa vähitelleen sielusi kokonaan."
Ajattelin päästäväni irti ja olevani rehellinen hierontapöydällä makaessani, mutta huomasin vasta lukiessani Syvärisen tekstin pari päivää sitten, että vasta kolme vuotta myöhemmin olen edes jollain tasolla aito itseäni kohtaan.
"Monesti välttelemme rehellisyyttä, koska se tietää muutosta, joka puolestaan tietää hankalia kysymyksiä, järjesteltäviä asioita, ehkä erimielisyyksiä. Muista kuitenkin, että mahdollinen kriisi on vain välivaihe matkalla kohti parempaa elämänvaihetta."
Olen kriiseillyt, itkenyt paljon ja käynyt läpi isoja muutoksia. Rehellisyys itseäni kohtaan on ollut yksi suurimmista ja vaikeimmista asioista mitä olen tämän elämän aikana käynyt läpi. Olen joutunut kohtaamaan oman haavoittuvaisuuteni ja olen ensimmäistä kertaa tuntenut oloni todella hauraaksi. Kun kerros kerrokselta kuoritaan pois on vihdoinkin aika kohdata kaikki se minkä on piilottanut kovan ulkokuoren alle. Se on haastava tie, mutta ainakin omassa elämässä tie joka piti kulkea.
"Muista, että parempia vaihtoehtoja pääsee virtaamaan elämääsi heti, kun alat tehdä rehellisiä, sisäisen totuutesi mukaisia valintoja ja energiasi vapautuu. Anna elämälle mahdollisuus tehdä ihmeitä ja järjestää asiat entistä paremmiksi. Sinun ei vielä tarvitse tietää, millä tavalla ihmeet tapahtuvat. Oma osuutesi on tulla ihmiseksi, joka uskoo niihin!"
Viime viikko oli ratsastuksen kannalta oikein timanttinen, kun perjantaina oli todella onnistunut estetunti ja lauantaina sekä sunnuntaina pääsimme Mia Kainulaisen valmennukseen.
Valmentaja (joka kävi jo valmentamassa meitä keväällä) on pitänyt pari kertaa estetunnin meille nyt syksyllä ja molemmilla kerroilla olen saanut todella paljon irti tunneista. Pidän kovasti valmennuksien kokoonpanosta. Valmentaja rakentaa pikku hiljaa tehtäviä vaativammaksi ja on todella tarkka suoruuden ja hyvien teiden ratsastamisen kanssa. Tällä kertaa aloitimme puomityöskentelyllä, jossa piti ensin nousta kevyeen istuntaan ravissa viisi askelta ennen puomia ja laukassa taas piti nostaa ravista laukka viisi askelta ennen puomia. Hän on myös todella tarkka ratsastajan istunnan kanssa ja jaksaa kertoa miksi ja miten asioita kannattaa tehdä.
Kevyessä ravissa hän pyysi minua välillä seisomaan jalustimilla ja hakemaan parempaa tasapainoa. Hän totesi, että jokaisessa hetkessä pitäisi pystyä jäämään jalustimille kevyeen istuntaan ja ainakin meillä tuo kevyen istunnan löytäminen ravissa ei ole ihan helppoa. Nuoreen Pinjaan, kun vertaa tuntuu oma olo aika huteralta. Hän pyysi minua myös pitämään katseen ylhäällä ja miettimään omaat tasapainoa hieman taaemmas, jotta painopiste ei olisi liikaa edessä.
Perjantaina suurin ahaa-elämys oli kuitenkin, kun hän sanoi, että ponnistuspaikka on tärkeä (etenkin kun esteet nousevat), mutta hevosen tuominen suoraan esteelle on sitäkin tärkeämpää. Hän pyysi miettimään, että hevonen tuodaan niin suorassa esteelle, että molemmat takajalat pystyvät ponnistamaan symmetrisesti. Tuo mielikuva auttoi minua ja jotenkin pääsin todella paljon paremmin rytmiin kiinni ja saimme melko kivoja ja tasaisia ratoja. Keskityin koko ajan Thorin suoristamiseen ja havainnollistin omassa mielessäni, että Thorin pitäisi ponnistaa molemmista takajaloista yhtä vahvasti.
Viimeisessä tehtävässä valmentaja (en voi mainita hänen nimeään tässä koska en ole kysynyt lupaa:) nosti okserin melko korkealle ja pohdin sekunnin, että kääk. Sitten mietin vain, että ihan sama koska luotan Thoriin niin paljon. Ja hyvinvän se meni. Thor oli todella rauhallinen eikä tehnyt jättiloikkaa. Hieman katosi kyllä oma tasapaino, mutta siihen nähden, että hyppään todella harvoin mitään suurempaa pysyin kuitenkin satulassa. Ja täytyy sanoa, että Thor on kyllä todellinen unelmatätiratsu esteillä koska Thor vain menee samassa tahdissa esteen kuin esteen katsomatta sen koommin ympärilleen. Hassua sinänsä, kun maastossa taas voi välillä olla mörköjä jokaisen puun takana. Mutta en valita en. On kyllä sellainen nautinto päästä hyppäämään kunnolla taas. Se on vain asia jota rakastan niin paljon. Kyllä maistui kylmä juoma, ruoka ja lämmin sänky tuon estetunnin jälkeen.
Saavun aamulla tallille ja hipsin hiljaa sisälle. Iloiset ja uniset kasvot toivottavat tervetulleeksi ja jostain kaukaa kuuluu väsynyt hirnunta.
Annan hevoselleni heinää, halauksen ja pusun turvalle. Haen kaikki tavarat ja laitan hevoseni nopeasti kuntoon, jotta ehdimme hetkeksi pellolle ennen kuin suuntaan takaisin kaupunkiin töihin.
Pellolla on niin kaunista. Aurinko nousee kaukaa, traktori kylvää peltoa ja hevoseni ihmettelee aamu-usvaa ja uusia tuoksuja. Energiaa on järjettömästi kokonaisen sisällä vietetyn yön jälkeen, joten lyhyt sänkkäriaamu muuttuukin yli tunnin laukkailuksi eri puolella peltoa.
Kun omia pohkeita särkee ja talvikarvan alta löytyvä hikinen hevoseni ei enää jaksa tuijottaa jokaista oljenkortta rauhoitamme tahtia ja kävelemme pitkään ympäriinsä. Katselemme maisemia, kuvaan videota yhteisestä hetkestä ja me jutellaan. Jutellaan siitä miten onnekkaita olemme kun saamme viettää niin monta upeaa hetkeä yhdessä. Pohdimme kamalaa surua, joka on iskenyt kahden hevosen menettäneeseen ihmiseen, mietimme miten on mahdollista, että me voimme ratsastaa täällä, kun jotkut muut ihmiset hukkuvat välimerellä. Tuntuu absurdilta ja ihmeelliseltä ja kiitollisuus on vieläkin suurempaa.
Juttelemme myös siitä miten vaikeata on tällä kertaa ottaa Thor pois Inkoosta. Nautin todella paljon siitä, että saan ratsastaa ja treenata taas säännöllisemmin, mutta se aika kun en ole tallilla Thor seisoo enimmäkseen paikoillaan. Thorilla on onneksi maailman ihanin tarhakaveri Romeo ja hevosestani pidetään ylihyvää huolta. Olen kuitenkin nähnyt miten Thor nauttii kun saa itse päättää aikataulustaan. Miten Thor leikkii Mareldan ja Piffin kanssa. Miten Thor yleensä lepää sisällä keskellä päivää ja hakeutuu myöhään illalla kauemmas laiduntamaan. Miten täynnä elämää ja liikkumista yöt ovat ja miten rauhallinen ja tyytyväinen Thor on, kun saa liikkua juuri sen mitä itse tarvitsee. Ei ole seiniä ympärillä öisin tai sähköaitoja tilaa rajaamassa päivisin.
Eläinlääkäri Lissu Harmo sanoo Ellikin blogissa, että "Yksintarhaus on eläinsuojelurikos". Kyse on kuitenkin mielestäni niin paljon suuremmasta asiasta kuin pelkkä yksintarhaus. Hevonen ei ole vain laumaeläin vaan hevosen luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu myös ympärivuorokautinen liikkuminen ja laiduntaminen.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia enkä yritä sanoa, että kenenkään muun pitää toimia kuten me toimimme. Olen itse kasvanut maalla hevosten kanssa ja jotenkin tuntuu maailman luontevimmalta, kun hevosella ei ole raja-aitoja. Vaikka haluaisin pitää hevoseni koko ajan aktiivipihatossa asumme kuitenkin talvet boksissa ja nautimme siitä kovasti. Nautimme ihanasta varustehuoneesta, lämpimästä tallista, maailman parhaasta kengittäjästä, Jutin käynneistä, hauskasta seurasta ja upeista ratsastusmahdolisuuksista. Elämme tällä hetkellä tällaista elämää ja se on juuri nyt meille täydellinen ratkaisu. Vaikka haluaisin suoda Thorille mahdollisuuden asua laumassa isoilla alueilla se ei juuri nyt ole mahdollista enkä halua muuttaa meidän rutiineja tässä toimivassa kokonaisuudessa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten usein mieti miten paljon parempi Thorin elämänlaatu olisi, jos hän saisi asua vuoden ympäri Inkoossa parhaiden ystäviensä seurassa.
Olen aina rakastanut istuntaan liittyviä asioita. Viime vuosina olen entistä enemmän perehtynyt ihmisen ja hevosen anatomiakirjoihin ja valmentautunut ja kehittänyt istuntaani sen minkä olen ehtinyt.
Kouluttauduin joogaopettajaksi koska halusin oppia lisää ihmisen anatomiasta. Kun opin enemmän ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista pystyn myös auttamaan oppilaitani hahmottamaan omia kehittämiskohteitaan paremmin.
Olen vuosia kärsinyt kroonisista suolisto-ongelmista. Oikeastaan olen kärsinyt niistä niin kauan, että en enää muistaa aikaa jolloin minulla ei olisi ollut "kipeä vatsa". Vatsaongelmat ovat tuntuneet fyysisenä epämukavuutena, mutta tietenkin myös henkisenä ahdistuneisuutena. Viime vuosina olen myös huomannut sen korreloivan suoraan ratsastukseeni koska se vaikuttaa siihen miten kannan itseäni ja miten ryhdikkäänä istun hevosen selässä. Olen myös huomannut, että vatsan heikko kunto vaikuttaa siihen, että selkä joutuu kantamaan liikaa painetta, joten olen viime aikoina tuntenut myös kipua alaselässä.
Koska Thorin ja minun mittasuhteet eivät ole millään tavalla ideaalit joudun tekemään erityisen paljon töitä sen eteen, että pysyn suorassa ylävartalon kanssa. Olen aina ratsastaessa helposti noussut keventämään hieman takapuolta, mutta Thorin kanssa nojaaminen eteenpäin korostuu ja joudun todellakin aktivoimaan vatsa- ja selkälihakset, jotta saan itseni pidettyä pystyssä.
Viime viikolla olimme Jannikan ja Johannan koulutunneilla ja keskityimme istuntaan ja etenkin siihen, että en nojaisi liikaa eteenpäin. Keskityimme siihen, että käsi on mahdollisimman rauhallinen eikä missään vaiheessa vedä taaksepäin. Yritin löytää painopisteen takaa ja Johanna pyysi minua sulkemaan silmät ja keskittymään siihen, että istunta olisi vahvempi kuin kädet. Hän pyysi miettimään istumista takajalkojen päälle ja tuntemaan takajalkojen liikkeen niin, että istuinluut synkronisoituvat hevosen takajalkojen kanssa. Käsien tuli olla rennot ja passiiviset ja miettiä koko ajan eteenpäin.
Kun korjaamme istuntaa lähdemme helposti nojaamaan liikaa taakse- tai eteenpäin. Anna Kilpeläinen avaa todella hyvin Ihminen on ihminen -kirjoituksessa miten tärkeätä on, että meillä on luonnollinen lantion ja ylävartalon linjaus:
"Vaurioille altteimman selän alueen eli taipuisan lannerangan tärkeä tuki on lihaksiston sivusuuntaan luoma kiristys sekä selkänikamien välisten lihasten tuki. Näitä tuottavat koko vartalon ympäri (osittain kalvona) kiertyvä syvä poikittainen vatsalihas ja multifidus-lihakset nikamien välillä. Yliryhdissä kummatkaan eivät voi aktivoitua normaalisti ja lanneselkä jää ilman suojaa. Rankaan liikkeen tulisi välittyä ylös-alas -suunnassa. Näin tapahtuu vain luonnollisessa lantion ja ylävartalon linjauksessa. Rangan rakenteiden takaosa ei kestä sitä, että koko ylävartalon paino lepää sen päällä. Selkärangan takaosan pienet fasettinivelet kuluvat ja välilevyjen rakenne pettää. Ranka on suunniteltu siten, että nikamien etuosan kuuluu kantaa hieman enemmän painoa kuin takaosa."
Istuntaa korjatessa kannattaa siis todellakin kiinnittää huomiota siihen, että ei lähde liikaan nojaamaan eteen- tai taaksepäin koska muuten alaselkä kipeytyy helposti. Koska oma keskivartalo on ollut niin huonossa kunnossa vuosia on selkä selvästi kantanut aivan liian suurta vastuuta ja nyt se alkaa tuntua paineena alaselässä. Kuten kuvista huomaa lähden helposti nojaamaan liikaa eteenpän enkä löydä täysin tasapainoista istuntaa. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, että en nojaisi liika taaksepäin vaan löytäisin juuri tuon rangan neutraalin asennon, josta Kilpeläinen kirjoittaa (tähän jooga auttaa kovasti.)
Ongelmaa korjatakseni urheilen paljon ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja usein. Koska suolistovaivat ovat kroonistuneet yritän kaikin tavoin korjata ongelmia silloin kun en ole hevosen selässä, jotta omat heikkoudet eivät haittaisi Thorin suoritusta. Ja kuten myös hevosten vaivoista yritän aina löytää jotain opittavaa ja olen mielenkiinnolla seurannut miten paljon juuri tämä kehon kolmas energiaeskus, solar plexus -chakra, vaikuttaa omaan mieleen ja korreloi suoraan ratsastukseen. Solar plexus kun on ihmisen itsetunnon, henkilökohtaisen voiman ja ilon keskus.
Vahva keskivartalo ei aina tarkoita hyvää ratsastusta
Puhumme ratsastaessa paljon siitä, että meillä tulisi olla vahva keskivartalo. Wendy Murdoch muistuttaa kuitenkin, että vahva keskivartalo voi joskus jopa olla ristiriidassa mukailevan ja rennon ratsastuksen kanssa. Hän on ennemminkin funktionaalisen liikunnan puolestapuhuja ja rohkaisee ratsastajia artikkelissa The Core of the Matter opettelemaan keskivartalon hallintaa koko kehoa liikuttavien harrastuksien kautta, kuten tanssi, uinti, yoga jne.
"Good riding requires your pelvis to move with your horse. Your spine needs to be able to move so that you can absorb the horse’s back motion. Maintaining an alignment required to hold a plank is not going to absorb motion since the pelvis and lower back are no longer pliable enough to follow the motion. Therefore core strength is counterproductive to good riding. Core stability is a more appropriate goal because it includes coordinated movement of the spinal column. Unfortunately this concept has been greatly overshadowed by the prominence physical fitness that promotes core strength.
In closing, if you get a chance, watch small children ride. They can control a horse that far outweighs them. If “core strength” is so important how is it that they can ride so beautifully? Yes you need to have good muscle tone and it is important to keep that up as you age. How efficiently and easily you use yourself far outweighs how many pounds you can press or how long you can maintain the plank."
Myös venytellessä ja esimerkiksi joogaa harjottaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että lihasjännitykset voivat joskus olla myös heikkoa keskivartaloa kompensoivia elementtejä. Eli kannattaa venyttää lihaksia omia rajoitteitaan kuunnellen.
"Raajojasi liikuttavat suuret lihasryhmät (mm. lonkan koukistaja, iliopsoas) jotka toimivat usein myös dynaamisina vakautta tuovina lihasryhminä voivat kompensoida esim. syvien vatsalihasten heikkoutta lisäämällä lihastonusta. Kehosi ikäänkuin yrittää lisätä menetettyä selkärangan vakautta rekrytoimalla uusia lihasryhmiä avuksi. Näin lihaskireys on omalla tavallaan suojelumekanismi joka on pitkäaikaisten liikeratojen muutosten ja ensisijaisen tukilihaksiston “laiskitumisen” (inhibition) seuraus. Venyttelemällä näitä kompensoivia lihasryhmiä voit saattaa itsesi alttiiksi nivelvaurioille."
Ja koska jaksan nykyään koko ajan muistuttaa hengityksen tärkeydestä ratsastuksessa on tässä jälleen hyvä kirjoitus aiheesta:
"Breath is our link from body to mind, it takes us inside. It also helps our “core” because of the crucial role the respiratory and pelvic diaphragms have with our breath and “core” stability."
