Peder Fredricson hakee juoksutuksella tasapainoista, tyytyväistä ja irtonaista hevosta

Voi hitsiläinen mikä ilo kun luin tammikuun Hippson-lehteä viikonloppuna (ihan ajoissa) ja näin tämän kuvan ja artikkelin Peder Fredricsonista: En dialog med hästen - på lina.

Olen aina juoksuttanut hevosia ilman apuvälineitä. Joko liinassa tai ilman (katso video Tesellosta). Olen hakenut rentoutta ja pyöreyttä enkä oikein ole ymmärtänyt miksi hevonen pitäisi sitoa kiinni jotta se liikkuisi paremmin muodossa. Olen myös käyttänyt enimmäkseen riimua tai hieman haastavimmilla hevosilla naruriimua tai Monty Robertsin Dually-halteria (aion muuten taas kaivaa esille naruriimun Thorille). Olen myös käyttänyt juoksutusta apuna jos olen ratsastanut nuorilla tai hieman villeillä hevosilla.

Juoksutus on ollut meillä myös ensisijaisesti tapa jolla lämmitän hevosen rungon ja selän ennen kuin hyppään itse selkään. Hevosen selkä on sen verran heikko rakenne ja etenkin hevoset jotka seisovat paljon tarvitsevat mielestäni mahdollisuuden liikkua ilman ratsastajaa selässä (on eri asia esimerkiksi kesällä kun hevonen on laitumella ja usein ulkona ja liikkuu 24 tuntia vuorokaudesta).

Thor ja minä tutustutaan toisiimme ensimmäisenä yhteisenä kesänä. Thoria ei selvästi ollut kovin tottunut juoksutettava
koska Thor vain juoksi kovaa vauhtia ja veti ulospäin kaikin voimin.

Nå, ei sen kummemmin omista ajatuksistani. Kuunnellaan mitä maailmanluokan huippuratsastaja Peder Fredricsonilla on kerrottavaa juoksutuksesta.

Peder Fredricson juoksuttaa hevosia säännöllisesti. Juoksuttaessa hän haluaa, että hevonen löytää tasapainon, mutta eritoten hän haluaa seurata jokaisen yksilön luontaista käyttäytymistä ja liikkumista.

Juoksuttaessa hän käyttää joko suitsia tai naruriimua ilman mitään apuvälineitä. Naruriimu on hieman voimakkaampi kuin tavallinen riimu, mutta ei aiheuta painetta hevosen suuhun eikä satuta suuta, jos hevonen tekee äkkinäisiä liikkeitä tai hyppyjä.

"Minulle juoksutuksessa on erityisesti kyse siitä, että minulla on fyysisen puolen kontrolli. Seuraan hevosen takajalkoja. Käyttääkö hevonen molempia takajalkoja yhtä paljon? Onko hevonen pehmpeämpi jompaan kumpaan suuntaan? Epäsymmetria ei automaattisesti tarkoita suurempia ongelmia, mutta jos tunnistat hevosen mahdolliset vinoudet voit vaikuttaa helpommin siihen, että saat hevosen jumpattua suoremmaksi ja ehkäistä tulevia vammoja. Tärkeintä on, että hevoset ovat täysin terveitä. Jos hevonen on haluttomampi liikkumaan kuin normaalisti on se varoitussignaali. Sinun täytyy tunnustella miltä hevonen tuntuu. Kysessä on molemminpuolinen kommunikaatio, sanoo Peder."

Tasapainoista laukkaa

Juoksutuksen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja irtonaisuutta. Kaikki hevoset eivät osaa laukata rauhallisesti liinassa voltilla ilman apuohjia. Miten voit siis olettaa, että hevonen voisi tehdä sen ratsastaja selässään?

"Haluan nähdä, että hevonen osaa liikkua tasapainossa ilman että se juoksee liian kovaa. Muuten on vaikeata koota hevosta selästä käsin ilman vastustamista, Peder selittää".

Peder on aina pitänyt juoksuttamisesta ja hän uskoo, että juoksuttaminen tekee hyvää hevosen selälle. Hänellä on monta pienempää hevosta joiden selät lämpenevät hyvin juoksutuksen avulla ennen kuin ratsastaja menee selkään.

Myös hevosen ja ratsastajan kommunikaatio vahvistuu kun teet maatakäsin töitä hevosen kanssa. Esimerkiksi hidastaessa tahtia Peder pystyy seuraamaan miten hyvin hevonen kuuntelee ja ymmärtää apuja.

Peder aloittaa yleensä käynnissä ja seuraa miten hevonen liikkuu. Hän haluaa myös, että hevonen osaa kävellä rauhallisesti liinassa ennen kuin siirtää hevosen raviin tai laukkaan. Hän haluaa, että hevonen pystyy laukkaaman samassa tahdissa ja tempossa kunnes hän pyytää hevosta tekemään jotain muuta. Hän ei käytä paljon äänimerkkejä ja on rauhallinen itse juoksuttaessa. Hän ei tee mitään numeroa hevosen pukittaessa, mutta muistaa kehua kun hevonen tekee oikein.

Älä muuta liikaa

Pederin mielestä liinassa työskentely tekee todella hyvää ratsastukselle. Se auttaa hevosta löytämään oikean mekaniikan ilman "häiritsevää" ratsastajaa. "Hevonen oppii tasapainottamaan itseään ja jumppaa runkoaan, kun se hakee päätä alaspäin, käyttää vatsalihaksiaan ja tuo ylälinjaa ylöspäin. Monet ratsastajat keskittyvät niskaan ja päähän, mutta jokaisella hevosella on niille parhaiten toimiva muoto."

Peder sanoo, että hän ei halua muuttaa liikaa ja hevoset saavat kulkea siellä missä niiden on mukava kulkea. "Joillekin hevosille sopii ehkä kulkea matalassa muodossa, mutta tärkeätä on että hevonen ei työskentele itseään vastaan. Tärkeintä on parantaa heitä omassa raamissaan," Peder toteaa.

Teksti on käännetty Hippson-lehdestä 1/2016. Tekstin on kirjoittanut Anki Yngve ja kuvan on ottanut Marielle Andersin Gueye.


Manolo Mendezillä on tekeillä artikkeli termistä FDO, Forward Down and Out. Kannattaa seurata Mendezin Facebook-sivuja. Paljon mielenkiintoista ja ajankohtaista tietoa hevosen fysiikasta ja biomekaniikasta.

"The neck and head carriage allows good shoulder action - which gives room for a good hind action. Manolo often says the backend can only be as good as the forehand allows it to be."