Hyvät hampaat, hyvät kaviot, hyvä hevonen

Kuva on vuoden 2013 hammaskäynniltä.

 

1. kesäkuuta 2012 kävimme ensimmäistä kertaa tarkistamassa Thorin hampaat Jutin luona Vermon klinikalla. Thor oli oireillut jo melkein vuoden (ja varmaan ennen sitä suurimman osan elämästään) ja vihdoinkin pääsimme pintaa syvemmälle oireita selvittämään.

1. kesäkuuta 2012 jälkeen on tapahtunut paljon. Todella paljon. Uskaltaisin sanoa, että purentavian korjaaminen on muuttanut Thorin elämän kokonaisvaltaisesti. Thor pystyy syömään kuten hevosen kuuluisi syödä (olettaen, että hevonen oppii itse oikean purentatekniikan uudestaan) ja kun ravintoaineet imeytyvät paremmin vaikuttaa se tietenkin hevosen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja muun muuassa kavioiden kuntoon. Hampaiden kunto vaikuttaa myös siihen, että Thorilla ei ole kipuja ratsastaessa ja purentavian korjaaminen on auttanut koko rungon suoristamiseen ja niskan ja päänalueen kipujen lievittämiseen.

Thorin raspausvälit ovat pahimmillaan olleet noin kolme-neljä kuukautta. Pari kesää pärjäsimme pidemmällä raspausvälillä, mutta viime talvi oli todella vaikea ja Thor oireili taas. Olimme pitäneet pidemmän tauon Jutin luota joten kävimme keväällä tarkistamassa tilanteen. Mitään erikoista ei kuitenkaan löytynyt ja Thorin suu oli melko hyvässä kunnossa.

Koko viime kesä sujui hampaiden osalta hyvin josta tulinkin siihen tulokseen, että hevonen voi paremmin myös purentakalustostaan kun se saa syödä niin usein kuin mahdollista. Nykyään puhutaan siitä miten hevosia ei tulisi raspata, mutta uskon että jos hevonen elää kuten se on luonnollisesti tarkoitettu elämään ei hampaita tarvitse raspata niin usein. Esimerkiksi kuolainten vaihtaminen auttaa ihan varmaan, mutta liian usein unohtuu, että hevosen suu on tehty pureskelemaan ja vatsalaukku on tehty siihen, että se on koko ajan täynnä. Thorin kannalta paras hoito onkin ollut säännöllisyys raspauksissa ja mahdollisimman lajityypilliset arkiolosuhteet. En kuitenkaan enää vie Thoria muualle kuin Jutin luokse ja olemme nyt siinä onnekkaassa asemassa, että Juti käy meidän kotitallilla.

Keskiviikkona Juti kävi raspaamassa ja sain tällaisen viestin ystävältäni Ninniltä:

"Thorin hampaat kunnossa! Pieniä piikkejä, mutta ei paljon, hyvässä kunnossa:)"

Ai sitä ilonmäärää.....

Kengittäjä kävi viime perjantaina ja oli tutkinut Thoria ja jopa taivutellut ja juoksutellut. Hän oli sitä mieltä, että kavioissa ei ole mitään hälyttävää tai ylipäänsä jaloissa. Thor oli kuitenkin reagoinut oikean etujalan olkalihaksen alueeseen joten sitä hieroja sitten tutki vielä lisää samana päivänä. Siellä on hierojan mukaan joku vanha vamma joka on voinut tulla kun Thor meni niin jumiin viime kengityksen jälkeen.

 

Perjantain kengityksen jälkeen Thor on kuitenkin jo ollut suht normaali, mutta on edelleen saanut liikkua liinan päässä ja ollaan käyty pitkiä kävelylenkkejä. Varasimme nyt Karenkon käymään kengittäjän suosituksesta joten otamme samalla kuvat kavioista ja kengittäjä voi sen mukaan katsoa, että saa Thorille mahdollisimman hyvän asennon kavioihin. Olen miettinyt kuvauttamista jo pitkään, mutta nyt se tuntuu oikealta hetkeltä kun luotan kengittäjään täysin. On todella mielenkiintoista nähdä mitä vasemmasta kaviosta tulee esille. Se kun on ollut meidän murheenkryyni aina.

En voi kuin sanoa miten uskomattoman tyytyväinen olen nyt tähän kokonaisuuteen. Juti hoitaa hampaat ja meillä on maailman paras kengittäjä ja hieroja jotka tekevät yhteistyötä. Thorin kaviot ovat niin suorat ja hyvännäköiset, että sitä voi vain ihmetellä miten suuri muutos on tapahtunut viime syksystä lähtien. Ja vaikka Thorilla on ollut ongelmia terveyden kanssa ei edes ole tuntunut pahalta kun on ollut sellainen olo, että meistä oikeasti välitetään ja kengittäjä on tutkinut ja oikeasti paneutunut Thorin hyvinvointiin.

Koska hampaat kiinnostavat minua (toim. huom hevosten hampaat) on tässä jälleen todella mielenkiintoinen Equine Dental Vetsin kirjoittama artikkeli Not like pulling teeth. Siinä kerrotaan miksi hevosen hampaita ei noin vain vedetä suusta ulos ja tämä on mielestäni jälleen ihana muistutus siitä mistä olen jo aikaisemmin kirjoittanut kun osallistuimme Mirjami Miettisen ja Robert Menzien kuolaimen merkityksestä harrastehevosen suun terveyteen - tutkimukseen.

Hevosen hampaat ovat kuin pyyhekumi joten niitä kannattaa todellakin vaalia ja hoitaa. Pyyhekumi kun loppuu ei uutta kumia kasva.

Kuvat on napattu EDV:n artikkelista.

Muut hammasaiheiset postaukset löydät täältä!

Edit: Otsikkoa ei kannata ottaa liian tosissan. Jos hampaat olisivat ainoa asia jota pitäisi hevosenomistajana miettiä voisi elämä olla aika letkeätä. Sen kuitenkin tiedämme, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen hampaita kannattaa kuitenkin hoitaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hampaiden vointi kun taas vaikuttaa hevoseen todella laajalti.