Siitä lähtien kun minua kiusattiin olen aina ajatellut, että minussa on jotain vikaa. Että minä olen jotenkin vääränlainen koska kukaan ei ikinä tykkää musta. Kun yritin koulukaverini kanssa pohtia miksi minulle huudettiin, miksi haukuttiin, miksi lyötiin ja tönittiin ja heitettiin ulos koulun discosta ja kavereiden juhlista hän totesi iloisesti mielessään ratkaisun löytäneenä:
"Se on varmaan sun ääni. Ehkä se on vaan niin ärsyttävä."
Eli tällä tasolla mentiin.
Viime vuosina olen tehnyt todella paljon töitä oman itseni kanssa ja sen lisäksi, että olen huomannut että olen ihan ok ihmisenä eivätkä kaikki inhoa minua, olen havainnollistanut todella tärkeän asian.
Vain minä voin antaa muiden määritellä minua ja hyppiä päälleni. Vain minä annan heille siihen mahdollisuuden.
Kun olen ymmärtänyt tämän en enää anna muiden hyppiä mun päälle, mun yli ja mun ali. Kerron heille, että tällainen olen ja jos ei kelpaa hyppikää muualla.
Äitinä on helpompaa asettaa rajat, kun ymmärrän että rajojen asettaminen on parempi vaihtoehto kaikille ja on vain osoitus rakkaudesta ja valmistautumista elämään.
Hevosten kanssa olen ajatellut, että olen kiltti ja herkkä, mutta olen myös antanut hevosten hyppiä päälleni. Kun tänään ymmärsin, että voin olla jämtimpi ja kertoa hevoselleni rajat oli se jotenkin aivan ihana oivallus. Hymyillen sanoin monta kertaa Thorille, että älä sinä hevoseni hypi päälleni ja sen sijaan että väistäisin asetin oman tilani ja paikkani ja kerroin, että myös sinulle Thor on kivempi näin.
Kun tulin talliin ja hehkuin ja hihkuin hikisenä pitkän lenkin jälkeen, että olen oivaltanut niin tärkeän asian: "En anna Thorin tulla mua päin", Ninde katseli pari kertaa mua, että mitä ihmettä toi tossa visertää. Eikö tuo nyt ole ilmiselvä asia ihan kaikille?
Ei se Ninde kaikille ole...... Se on monen vuoden työn tulos.
Kia, olet rohkea ja niin inspiroiva. Kiitos, Johanna.
ReplyDeleteVoi kiitos kauniista sanoista Johanna. Tulipa hyvä mieli.:) Olen todella iloinen jos tekstini voivat inspiroida lukijoita edes jollain tasolla.:)
DeleteIhanaa kevättä ja kesää!
Niin. Mielestäni olellinen asia on, esimerkiksi jos hevonen tulee mielestäsi liian lähelle sinua ja pyydät sitä väistämään, niin millainen on energiasi, tunnetilasi, onko se kenties turhautunut, vihainen, epävarma vai rauhallinen, selkeä, määrätietoinen?
ReplyDeleteSillä on suuri merkitys, millä energialla pyydät hevosta tekemään asioita.
Se on juuri näin. Oma energia ja tunnetila määrittelee niin paljon. Thorin kanssa olen todellakin joutunut menemään itseeni ja miettimään millä fiiliksellä lähestyn Thoria esimerkiksi pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen. Se on myös syy sille, että joogasta on tullut mulle niin oleellinen osa elämää. Se on auttanut minua hahmottamaan omat heikkoudet ja vahvuudet ja tunnistamaan paremmin omia mielentiloja.:) Ja toi on kanssa aivan ihana pointti: oma energiataso vaikuttaa tietenkin myös siihen miten pyydän hevosta tekemään asioita.:) Tilasin juuri Anna Andersénin innoittamana Schoen Allenin kirjoittaman The Compassionate Equestrian -kirjan. Siitä saa varmaan paljon uusia oivalluksia!
Delete