Tasapainoilua vaakatasossa

Thor on saanut nauttia oikein hevosen elämästä, kun kävimme ystävien luona kylässä koko viikonlopun ajan. Perjantaina kävimme Päivin ja Lissun kanssa pitkällä maastokävelyllä ja tänään oli Johannan tunti illalla. Onneksi Thorin laidunkaverin omistaja on niin ihana ja ottaa molemmat herrat sisälle päiväsaikaan. Saavat hieman olla pois helteestä ja huilata hetken.

Johannan tunti oli niin hyvä. Ratsastin estesatulalla ja Thor liikkui upeasti rungosta läpi. Tunsin oikein miten selkä liikkui ja Thor oli hyvän ja melko suoran tuntuinen. Thor keskittyi hyvin paarmoista huolimatta. Jossain vaiheessa puskien takaa kuului ääniä viereisestä talosta. Thor jännittyi kovasti ja yritti siirtymisissä laittaa jopa hieman liikaa painoa takajaloille ja oli levoton. Koska Thor on niin nopea, jännityn itse hieman ja pelkään Thorin nopeita reaktioita, mutta tänään ratsastin tilanteen läpi. Rauhoitin itseni, pistin vain kädet eteen ja ratsastin. Ja wips homma oli taas hallussa (kiitos toki Johannan, joka koko ajan neuvoi mitä meidän tulisi tehdä). Johanna selitti sen myös niin, että kun Thor tulee ylös, jännittää ja tuijottaa niin siinä vaiheessa minun täytyy vain ratsastaa eteen. Muuten Thor on pohkeen takana ja pystyy ihan eri tavalla säntäilemään ja säpsymään.

Harjoittelimme tasapainoa; ensin kun pitäisi löytää se tasapaino vaakatasossa ennen kuin se toimii pystysuuntaisena. Teimme käynti-pysähdys siirtymisiä ja piti koko ajan miettiä, että Thor on tuntumalla
eikä jää tyhjäksi edestä. Sen jälkeen muutimme käynnin tahtia. Pysähdys-pitkä käynti, pysähdys-lyhyt käynti. Johanna sanoi, että Thorin on helpompi kävellä lyhyttä käyntiä ja koota ylöspäin kuin kävellä laakeata pitkää käyntiä. Saimme kuitenkin hienon pidemmän käynnin aikaiseksi ja suurin osa pysähdyksistä tulivat istunann eikä käsien kautta. Jee jee.

Jatkoimme käynti-ravi-siirtymisillä ja sen jälkeen piti ensin tuntea ravin tahti ja hieman lisätä tempoa niin, että sama hyvä tahti kuitenkin säilyi. Jos Thor painui alas, piti ratsastaa pohkeella ja istunnan avulla. Lopuksi laukkasimme ja myös laukassa lyhensimme ja pidensimme laukkaa ja minun piti lyhentää ja pidentää ohjia niin, että sama tahti säilyi. Jos Thor jäi alas kun lyhensin ohjia piti jälleen muistuttaa pohkeilla ja istunnalla ja ohjia piti päästää vain niin paljon, että itse pysyi vielä mukana laukan tahdissa.

Loppuraveissa pidensin ja lyhensin vielä ohjia ja Johanna sanoi, että on hyvä että Thor oppii menemään eripituisilla ohjilla ilman että askelpituus ja tahti muuttuu. Niin, että Thor jatkaa liikettä takajaloista rungon läpi vaikka ohjat pitenevät.

Voitte kuvitella miten kova hiki oli ja miten uskomattoman upea olo. Juttelimme vielä pitkään ja katsoimme satuloita. Johannalla oli joitain ideoita mitä satuloita voisi taas kokeilla ja opin jälleen roimasti uutta satula-asiaa.

Nyt en tiedä mikä vaikutti eniten, mutta tänään oli kyllä onnistunut tunti. Luultavimmin eniten vaikutti se, että sain kaksi päivää keskittyä Mian valvovan silmän alla omaan istuntaan. Tänään tuntui jopa hieman siltä, että minulla oli joku keskivartalon tuki jolla ratsastin. Tällaisten hetkien takia sitä vain jaksaa kokeilla vaikka miljoona satulaa vuodessa ja soitella kengittäjien perään (kuten huomaatte, mulla on selvästi lievä kengitystrauma kehittynyt vuosien mittaan).