Juti vol III

Tällä kertaa sain Jessin huijattua mukaan klinikalle Jutin hammashoitolaan. Olen jo väsyttänyt sekä Tiinan ja Riikan ja Ella sai tällä kertaa olla esikoulussa ja käydä tanssitunnilla. 

Klinikkareissu kesti melko kauan ja vietimme suurimman osan päivästä Vermossa. Palvelu oli jälleen aivan mahtavaa ja lähdimme pois iloisin mielin. Thor ei kyllä ollut parhaimmalla tuulella kun saavuimme kotiin, vaan luultavimmin todella nälkäinen, joten onneksi pihalla oli pari ihmistä auttamassa takapuomin avaamisessa.

Parasta tällä kerralla oli ehdottomasti, että Thorin purenta oli jo paljon parempi. Juti totesi, että hän ei voi opettaa Thoria puremaan oikein, mutta "purennan linjat on jo selkeästi paremmat, vielä hieman 1&210 korostuvat."

Thor ei tuntunut oikein hyvältä ratsastaa ennen klinikkareissua ja suupielten sisäpuolella erik. oikealla puolella oli paksuuntumaa / vanhaa arpea limakalvolla ja kohtalaista terävyyttä erik. molaarialueella.

Kun Hanna raspasi Thorin pari kuukautta sitten suu oli täynnä piikkejä ja oikea poski oli rikkinäinen. Voi siis olla, että poski ei ole ehtinyt parantua kunnolla ja vaikka limakalvo on arpeutunut se saattaa edelleen olla arka.

Juttelimme pitkään Jutin kanssa hevosten hampaista ja purennasta. Olen sellainen noviisi hevosten hampaiden suhteen, mutta mielenkiinto on tietenkin herännyt ihan eri tavalla, kun Thorilta löytyi purentavika. Kysyin Jutilta mitä mieltä hän on siitä kun puhutaan nyt paljon raspaamattomuudesta. Tai etenkin siitä, että kaikkia epätasaisuuksia ei tarvitse raspata, sillä villihevosellakin on piikkejä ja käyttää niitä ruokaa pureskellessaan jne. Keskustellessamme tuli monta mielenkiintoista pohdintaa (toim. huom. kaikki mitä sanon ei voida käyttää Jutia vastaan, sillä näin minä ymmärsin hänen selvitykset):

• Kuka tahansa voi ryhtyä hevoshammaslääkäriksi, joten se on iso, maailmanlaajuinen ongelma etenkin monissa muissa maissa. Koska ongelma on niin laaja vastareaktio on ehkä joissain määrin mennyt liian pitkälle ja jotkut saattavat ymmärtää, että hevosia ei tarvitse ollenkaan raspata. 
• Hevosen purupintoja ei tulisi raspata tai koskea ollenkaan. Kun hevosella on purentavika tilanne on kuitenkin toinen. Silloin purentavika pitää korjata. Se saattaa lyhentää hevosen elinikää, mutta hevosen elämänlaatu paranee huomattavasti. 
• Luonnossa elävän villihevosen leuan liike on 30% isompi kuin urbaanilla hevosella (jalostus on tehnyt tepposensa sekä puuron syönti. Luonnossa vähemmän jalostusta. Hyväksymme kasvuhäiriöt kun hoidamme niitä. Esimerkiksi irtopalat leikataan pois). Jos ei hevosia raspata, ei niitä tulisi myöskään käyttää ratsastuksessa. Urbaanin hevosen purenta ei enää muuttuisi vaikka se päästettäisiin vapaana luontoon. 

Ja sitten ehdottomasti top 1 Juti vol III -reissulta:

Ongelmat ratsastuksessa ei aina johdu esimerkiksi väärästä kuolaimesta vaan alaleuan vapaasta liikkuvuudesta (kannattaa kuitenkin tarkistaa myös kuolaimen istuvuus ja vaihtaa kuolaimia usein). Alaleuan pitää pystyä siirtymään eteenpäin vapaasti 3-5 mm. Alaleuka ei voi siirtyä, jos hampaissa on liian paljon korkeuseroja tai TURPAREMMI ON LIIAN KIREÄLLÄ. Hevonen jolla on hyvä purenta ei avaa suutaan. Haemme ratsastuksessa oikeantyyppistä koordinaatiota ja lihasjännitystä eikä sitä, että hevonen vedetään väkisin johonkin. 

Röntgenissä

Vuonna 2011 kengittäjä huomasi Thorin ruunualueella lievää paksuuntumaa (Virkkusen sanoin: Vej kavionivelen ulomman sivusiteen alueella kovaa paksuuntumaa) ja olen seurannut sitä siitä lähtien. Mielestäni paksuuntuma on hieman suurentunut, joten kysyin Jutilta ja Jussi Virkkuselta neuvoa. Vasemmassa jalassa oli hieman lämpöä, joten kuvasimme jalan varmuuden vuoksi. Ehdin jo kuvitella vaikka mitä, mutta onneksi röntgenkuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Virkkunen halusi kuitenkin vielä tehdä ultraäänitutkimuksen ja totesi seuraavaa:

"Paksuuntuma-alueella olevalla ulomman sivusiteen kiinnitysalueella ei vanhaan revähtymään viittaavaa sidetiivistymää tai -kalkkeutumaa. 

Käsitykseni mukaan paksuuntuma liittyy vej varvasakselin lievään rakennepoikeamaan ilman, että siihen liittyy patologisia muutoksia."

Suurempaa ongelmaa ei siis ainakaan vielä ole, mutta "etukavioiden kengitys vaatii huolellisuutta, jotta kengitys ei lisää kavion epäsymmetriaa ja toisaalta jotta kavion kantaosat saisivat riittävän tuen (varpaita nopeutett, kannoilta hyvin ja symmetrisesti tuettu."

Oman kopin viereen pyörähti upea kuorma-auto ja todella mukava kuski. Kyllä oli isompi homma saada Thor takaisin kotiin, kun hevonenkin totesi, että tuossahan olisi melko paljon mukavampi matkustella:)