Viides perheenjäsen

Blogeissa tuntuu olevan tapana esitellä muita nelijalkaisia perheenjäseniä. Eli meet Naksu, the hamster. Ellan ensimmäinen lemmikki ja mahtava sellainen.

Juti vol III

Tällä kertaa sain Jessin huijattua mukaan klinikalle Jutin hammashoitolaan. Olen jo väsyttänyt sekä Tiinan ja Riikan ja Ella sai tällä kertaa olla esikoulussa ja käydä tanssitunnilla. 

Klinikkareissu kesti melko kauan ja vietimme suurimman osan päivästä Vermossa. Palvelu oli jälleen aivan mahtavaa ja lähdimme pois iloisin mielin. Thor ei kyllä ollut parhaimmalla tuulella kun saavuimme kotiin, vaan luultavimmin todella nälkäinen, joten onneksi pihalla oli pari ihmistä auttamassa takapuomin avaamisessa.

Parasta tällä kerralla oli ehdottomasti, että Thorin purenta oli jo paljon parempi. Juti totesi, että hän ei voi opettaa Thoria puremaan oikein, mutta "purennan linjat on jo selkeästi paremmat, vielä hieman 1&210 korostuvat."

Thor ei tuntunut oikein hyvältä ratsastaa ennen klinikkareissua ja suupielten sisäpuolella erik. oikealla puolella oli paksuuntumaa / vanhaa arpea limakalvolla ja kohtalaista terävyyttä erik. molaarialueella.

Kun Hanna raspasi Thorin pari kuukautta sitten suu oli täynnä piikkejä ja oikea poski oli rikkinäinen. Voi siis olla, että poski ei ole ehtinyt parantua kunnolla ja vaikka limakalvo on arpeutunut se saattaa edelleen olla arka.

Juttelimme pitkään Jutin kanssa hevosten hampaista ja purennasta. Olen sellainen noviisi hevosten hampaiden suhteen, mutta mielenkiinto on tietenkin herännyt ihan eri tavalla, kun Thorilta löytyi purentavika. Kysyin Jutilta mitä mieltä hän on siitä kun puhutaan nyt paljon raspaamattomuudesta. Tai etenkin siitä, että kaikkia epätasaisuuksia ei tarvitse raspata, sillä villihevosellakin on piikkejä ja käyttää niitä ruokaa pureskellessaan jne. Keskustellessamme tuli monta mielenkiintoista pohdintaa (toim. huom. kaikki mitä sanon ei voida käyttää Jutia vastaan, sillä näin minä ymmärsin hänen selvitykset):

• Kuka tahansa voi ryhtyä hevoshammaslääkäriksi, joten se on iso, maailmanlaajuinen ongelma etenkin monissa muissa maissa. Koska ongelma on niin laaja vastareaktio on ehkä joissain määrin mennyt liian pitkälle ja jotkut saattavat ymmärtää, että hevosia ei tarvitse ollenkaan raspata. 
• Hevosen purupintoja ei tulisi raspata tai koskea ollenkaan. Kun hevosella on purentavika tilanne on kuitenkin toinen. Silloin purentavika pitää korjata. Se saattaa lyhentää hevosen elinikää, mutta hevosen elämänlaatu paranee huomattavasti. 
• Luonnossa elävän villihevosen leuan liike on 30% isompi kuin urbaanilla hevosella (jalostus on tehnyt tepposensa sekä puuron syönti. Luonnossa vähemmän jalostusta. Hyväksymme kasvuhäiriöt kun hoidamme niitä. Esimerkiksi irtopalat leikataan pois). Jos ei hevosia raspata, ei niitä tulisi myöskään käyttää ratsastuksessa. Urbaanin hevosen purenta ei enää muuttuisi vaikka se päästettäisiin vapaana luontoon. 

Ja sitten ehdottomasti top 1 Juti vol III -reissulta:

Ongelmat ratsastuksessa ei aina johdu esimerkiksi väärästä kuolaimesta vaan alaleuan vapaasta liikkuvuudesta (kannattaa kuitenkin tarkistaa myös kuolaimen istuvuus ja vaihtaa kuolaimia usein). Alaleuan pitää pystyä siirtymään eteenpäin vapaasti 3-5 mm. Alaleuka ei voi siirtyä, jos hampaissa on liian paljon korkeuseroja tai TURPAREMMI ON LIIAN KIREÄLLÄ. Hevonen jolla on hyvä purenta ei avaa suutaan. Haemme ratsastuksessa oikeantyyppistä koordinaatiota ja lihasjännitystä eikä sitä, että hevonen vedetään väkisin johonkin. 

Röntgenissä

Vuonna 2011 kengittäjä huomasi Thorin ruunualueella lievää paksuuntumaa (Virkkusen sanoin: Vej kavionivelen ulomman sivusiteen alueella kovaa paksuuntumaa) ja olen seurannut sitä siitä lähtien. Mielestäni paksuuntuma on hieman suurentunut, joten kysyin Jutilta ja Jussi Virkkuselta neuvoa. Vasemmassa jalassa oli hieman lämpöä, joten kuvasimme jalan varmuuden vuoksi. Ehdin jo kuvitella vaikka mitä, mutta onneksi röntgenkuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Virkkunen halusi kuitenkin vielä tehdä ultraäänitutkimuksen ja totesi seuraavaa:

"Paksuuntuma-alueella olevalla ulomman sivusiteen kiinnitysalueella ei vanhaan revähtymään viittaavaa sidetiivistymää tai -kalkkeutumaa. 

Käsitykseni mukaan paksuuntuma liittyy vej varvasakselin lievään rakennepoikeamaan ilman, että siihen liittyy patologisia muutoksia."

Suurempaa ongelmaa ei siis ainakaan vielä ole, mutta "etukavioiden kengitys vaatii huolellisuutta, jotta kengitys ei lisää kavion epäsymmetriaa ja toisaalta jotta kavion kantaosat saisivat riittävän tuen (varpaita nopeutett, kannoilta hyvin ja symmetrisesti tuettu."

Oman kopin viereen pyörähti upea kuorma-auto ja todella mukava kuski. Kyllä oli isompi homma saada Thor takaisin kotiin, kun hevonenkin totesi, että tuossahan olisi melko paljon mukavampi matkustella:) 

Maailman paras

Mitä tekee maailman paras eskariopettaja? Vie Ellan sushia ja jäätelöä syömään;)

Satulan päällä seisontaa

Tytöillä oli niin hauskaa tänään ratsastustunnilla, kun lopputunnin harjoituksena piti ensin nousta polviseisontaan satulan päälle, siitä nousta seisomaan, nostaa kädet ylös ja hypätä maahan. Ajatuksena oli totutella eri tilanteisiin hevosten kanssa, kasvattaa tasapainoa ja kohdata pelkotiloja. Harjoitus oli mainio ja sai monta raikuvaa naurua.

Ella sai tänään Melli ponin, jolta hän on jo tippunut pari kertaa. Tänään tunti sujui kuitenkin hyvin ja Melli käyttäytyi niin herrasmiehenä kuin ponit nyt ikinä osaavat käyttäytyä:)

Byta bett - en nödvändighet

Lainasin allaolevan tekstin Ridsport- lehden artikkelista. Olen jo aikaisemmin lainannut Anna Andersenin ajatuksia aiheesta kuolaimet, Kuolaimien aiheuttamat suuhaavat -kirjoituksessa:

"Kuolaimen ja turparemmiyhdistelmän vaihtaminen muutaman päivän välein, samoin ratsastaminen välillä kuolaimettomalla suitsella, antaa mahdollisille vaurioille mahdollisuuden parantua, kun kuolaimen paine kohdentuu toiseen kohtaan suuta." 

Luin myös tänään miten Jilla vaihtoi Torstenin Sprengerin kolmipalan takaisin niveleen ja hevonen oli tuntunut kevyemmältä ratsastaa. Vaihdoin myös Thorille takaisin nivelen viime viikolla ja Thor tuntui paremmalta ratsastaa. Artikkelin mukaan kuolaimia tulisi kuitenkin vaihtaa usein, sillä vaihtamalla kuolaimia aktivoit eri pinta-aloja hevosen suussa. Ratsastajalla tulisi olla paljon erilaisia ja sopivia kuolaimia ja uuteen pitäisi vaihtaa heti jos hevonen vastustaa kuolainta - ennen kuin hevonen on saanut tarpeekseen. Eli ei kuin kuolaimia hankkimaan ja vaihtelemaan. Ja sitten pitäisi tietenkin ensin tarkistaa mikä on oikea kuolainkoko ja sopiva kuolain. Ystäväni oli Viikissä käydessään saanut kuulla, että kaikki nykyiset kuolaimet ovat liian pitkiä. Eli kannattaa hankkia ja vaihtaa myös oikeankokoiset kuolaimet. Tieto lisää tuskaa tai miten se nyt menikään:)

Ja kröhöm. Hyvät kuolaimet eivät kuitenkaan korvaa huonoa perusratsastettavuutta tai epävakaata ja kovaa kättä.

"Förr brukade man säga att när du väl hittat ett fungerande bett så skulle du använda det. Nuförtiden anses det bättre för hästens utveckling att växla mellan flera bekväma och effektiva bett. Dessutom är det viktigt att bettet inte ligger på samma plats i munnen hela tiden för att förhindra skador och förhårdnader. 

Heather menar att samma tryck dag ut och dag in gör att hästen blir okänslig. Med olika bett aktiverar du olika tryckpunkter. 

- Det finns ingen permanent bettlösning, säger hon. Du behöver ett smörgåsbord av bett och när du börjar känna motstånd så byter du - innan hästen har fått nog. Det är ett sätt att hålla hästen positiv och arbetsvillig. 

När du tränar en unghäst är ett väl utprovat bett som ger stöd ovärderligt när ni ska lära in något nytt. 

- Hästar kan bli väldigt spända när det ställs nya krav. Spänningen kan få dem att falla in i gamla vanor och att göra fel. Så om du vet att det kommer att ta ett tag innan polletten trillar ner använd ett bett som hästen känner igen och och som ger honom stöd och självförtroende. Glöm inte att kunskapen måste vara befäst före du går vidare mot nya utmaningar. Annars riskerar du att få en förvirrad häst som backar i utvecklingen. 

- Det finns ingen ersättning för grundträning, säger Heather. Om hästen inte känner igen ryttarens signaler i tygeln eller om ryttaren inte kan använda dem så hjälper inget bett i världen."

Enkeleitä, onko heitä?

En tiedä uskonko enkeleihin sellaisessa metafyysisessä muodossa, mutta sen tiedän, että arjen enkeleitä on olemassa.

Olisi vaikka mitä mielenkiintoista kirjoitettavaa tämän päivän Vermon reissusta, mutta ensisijaisesti mielessäni on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että minulla on mahdollisuus harjoittaa rakasta harrastustani siitä huolimatta, että olen äiti. Ja vielä yksinhuoltaja sellainen.

On ihmisiä, jotka miettivät lasten hankkimista sen takia, että hevostelu jää vähemmälle. Minulle se ei koskaan ollut kysymysmerkki. En koskaan edes harkinnut sitä, että muuttaisin täysin omaa elämääni, sillä lapsihan tuli osaksi omaani.

Joskus kuulen, että on hienoa miten saan arjen palaset loksahtelemaan paikoilleen. Ei se ole hienoa yhtään. Se on usein todella stressaavaa ja huono omatunto kalvaa. Se on ahdistavaa, kun on sellainen olo, että sinua tarvitaan kotona ja myös tallilla. Ja sitten pitää sitä rahaakin saada. Ja pitäisi syödä hyvin, urheilla ja jaksaa olla läsnä vaikka on välillä väsynyt olo. Mutta en vaihtaisi arkeani mihinkään muuhun ja olen täysin tietoinen siitä, että ilman arjen enkeleitä ei tyttäreni ja minun elämäni olisi yhtä intensiivistä ja hauskaa. Välilllä itketään, aika usein nauretaan, mutta ainakin me elämme. Täydellä teholla, jokainen hetki.

Tytöt maastoilee

Ella ja Naemi pääsivät tänään ensimmäistä kertaa maastoon (ok, ollaanhan me kävelty jo kerran kallioilla Dominikaanisessa Tasavallassa).

Tytöt jännittivät hieman, mutta muuten maasto sujui oikein hyvin ja Ellalla ylettyi melkein jalat maahan tällä aivan ihanan luotettavalla yksisilmäisellä shetlanninponilla.

Ja parasta kaikessa oli, kun hevoset pääsivät tunnin jälkeen vapaana syömään ruohoa pihamaalle. Siitä tuli niin hyvä mieli.

Perheen kera jatkoimme vielä omalle tallille syömään, pidin tunnin Carolinalle ja Marillalle ja sen jälkeen lähdimme Jennan ja Thorin kanssa maneesiin. Vuorossa oli Johannan tunti, joka oli jälleen kerran niin uskomattoman hyvä. Keskityin niin paljon ja sain tehdä hommia oikein olan takaa, joten tuntiraportti jää toiseen kertaan koska nyt on todella väsynyt ja raukea olotila. Jos ehtisi vielä vilkaista iki-ihanaa sunnuntai Hesaria.

Huomenna on  jälleen vuorossa hampaiden tarkistus Jutin luona Vermossa. Täytyy sanoa, että olisi hieman muutakin tekemistä, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan hevosensa hyvinvoinnin vuoksi.

Masi oli eilen todella kipeän oloinen. Masilla on niskanikamavamma ja hermo jumissa, mutta Masilla ei koskaan ole ollut selkeästi kiputiloja (sen mitä nyt ihminen osaa hevoselta aistia). Nyt kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, joten toivotaan että kipulääkekuuri ja lepo helpottaisi rakkaan Masimme olotilaa. Nyt kun kesäkin tuntuu olevan oikeasti tuloillaan.....

Suuri erävoitto

Näin se meni:

Riikka: 
Tovereiden kanssa iltamaastossa, vain rentoa kävelyä ja hiekkakuopalla kiipeilemässä! T super rela. 

Kia: 
Oikeesti. Se sai kyl juosta ittensä puhki eilen kun sekoili niin paljon kentällä. Olitko yksin?

Riikka:
Juu yksin! Meni niin hyvin!

Kia: 
Wow, olix oikeesti rela? Siis niin siistiä. 

Riikka: 
Siis käveli rennosti löysällä ohjastuntumalla koko reissun, eikä meinannu mitään vaikka koira huiteli jaloissa ja välillä veti kuin ohjus ohi. 2 kertaa kääntyi ympäri, mut nekin oli sellaiset hidastetut:)

Kia: 
Jee:) Niin iso voitto!

Mikä erävoitto. Olen niin onnellinen. Ja kiitos Ninan koiralle Benille, joka jaksaa seurata meitä aina kun olemme yhdessä tallilla ja totuttaa Thorin jaloissa sinkoaviin koiriin. 

Ok, toi harja..... Ei välitetä siitä:) 

Ihminen stressaa, hevonen ei

Tässä tilanteessa taisi äiti stressata enemmän kuin hevonen ja tytär:) 

Eksyin Heidi Pätsin mielenkiintoisesta artikkelista, Ajatuksia rehuteollisuudesta Hevostietokeskuksen sivuille ja päädyin lukemaan Study: Horses Not Stressed by Inexperienced Riders. 

Jos hevosella on kaikki hyvin, stressaako se eritasoisia ratsastajia? Inhimillistämmekö hevosia ja ajattelemme, että ne stressaavat jossain erityisessä tilanteessa? Voisiko se olla niin, että hevonen ei oikeasti stressaa, mutta me aiheutamme stressireaktion pelkästään ajattelemalla, että hevonen kuitenkin stressaa? Mielenkiintoinen tutkimus sinänsä. Mustavalkoistahan tämä homma ei sinänsä koskaan ole, mutta jälleen ajatuksia herättävä kirjoitus.

Monikan tunti

Viime sunnuntain tunti oli todella hyvä ja koin paljon onnistumisia Thorin kanssa. Kaikissa askellajeissa oli hienoja pätkiä, mutta käynti ja laukka olivat eritoten hyviä.

Keskityimme ravissa siihen, että Thor liikkuisi tarmokkaasti ja kantaisi itseään paremmin. Tahti sai säilyä samana, mutta Thorin piti liikuttaa jalkoja hieman enemmän. Thorin askelia ei vielä tarvitse ratsastaa ulos suuresti, sillä takaosa ei vielä ole tarpeeksi vahva vaan enneminkin tulisi keskittyä nopeuteen ja siihen, että Thor lyhenee rungosta.

Monika puhui paljon siitä, että Thor pitenee liikaa ulkolavoista etenkin oikeassa kierroksessa ja olisi tärkeätä lyhentyä sisäpuolelta. Totesimme yhteistuumin, että Thorin ei ole helppoa kantaa itseään ja lyhentyä, vaikka Thor esimerkiksi avotaivutuksessa tuo etuosan sisälle, ulkopuoli pitenee niin paljon, että sisätakajalkaa ei tarvitse käyttää. Esimerkiksi voltissa Thor ei saa heittää lapaa ulos, vaan pitää olla tarkka, että Thor ei kaadu liikaa ulkoetujalan päälle ja painu lavasta ulos. Lyhyet askeleet auttavat Thoria koordinoimaan runkoa ja sisätakajalkaa. Muuten Thor menee liian etupainoiseksi ja esimerkiksi voltista tulee liian iso.

Jättäisitkö sinä kengät pois?

Sain lukijalta kysymyksen Eemelin kengättömyydestä ja viime viikolla törmäsin Passion for Riding -blogin kirjoitukseen Kengillä vai kengättä.

Olen ratsastanut monilla kengättömillä hevosilla ja olin mukana kun Eemil the Ardennerilta otettiin kengät pois joulukuussa 2009. Tuolloin ratsastin Eemelillä säännöllisesti ja Eemil muuttui kevyemmäksi ja pehmeämmäksi liikkeiltään. Talvi 2009 meni hyvin vaikka välillä liukasteltiin ja sädemätä vaivasi pidemmän aikaa.

Kesällä 2010 Eemelillä paljastui hiekanmurusten aiheuttamat kaviopaiseet kolmesta jalasta (Eemil oli todella kipeä eikä tahtonut liikkua ollenkaan). Kengittäjä Riina Villanen avasi paiseet ja sairaskengitti väliaikaisesti Eemelin elokuussa. Kengät otettiin uudestaan pois 21 lokakuuta ja talvi meni mukavasti muuten, mutta bootsit eivä tahdo kestää käyttöä etenkään Eemelin kokoisella hevosella, jota liikutetaan aktiivisesti 4-6 kertaa viikossa ja maastoillaan paljon. 2011 kesällä Eemil kipeytyi taas ja päätettiin laittaa kengät takaisin kesäksi. Kengät otettiin vielä talveksi 2011-2012 pois, mutta laitettiin lumen sulaessa keväällä takaisin ja sen jälkeen Eemilillä on ollut kengät jalassa.

Eemil toimi todella hyvin kengättömänä, mutta aina kesäisin jalat kipeytyivät vaikka kaikkialla muualla kuin kentällä liikkuessa käytettiin bootseja. Kesäisin pienet kivensirut 0,5-1mm kokoiset painuivat sisään valkoviihaan ja aiheuttivat tulehduksen.

Kengättömyys toimii erinomaisesti monilla hevosilla, mutta uskon, että hevosen käyttöaste ja elinolosuhteet (kentän ja tarhan pohja, ruokinta, luonnollisen liikunnan määrä jne.) vaikuttavat todella paljon siihen miten hevonen pärjää kengättömänä. Myös kavion laaduissa on suurta eroa.

Kengättömyyteen siirtyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Olen törmännyt moneen mahtavaan esimerkkiin, mutta myös moneen hevoseen, jotka arkovat jalkoja ja vaikuttavat jopa hieman epäpuhtailta.

Kengättömyydestä on paljon ajatuksia puolin ja toisin ja vähän kuten muissakin asioissa kengättömyys on varmaan kovin tapauskohtaista. Villanen kiteyttää asian mielestäni oikein hyvin: 

"Not every domestic horse needs shoes and it is normal that horses without work or on very light work go barefoot, but very rare are the horses that can fully perform without shoes. At least in Finland where the ground is usually very wearing for the hoofs and we have the icy season when horses need studs and protection on the slippery, rough and hard surface." - Riina Villanen

Lue myös:
Riina Villasen kirjoitus Natural hoof?
Kerettiläisen kengittäjän ajatuksia
Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä
Hoitamattomat kaviot 
"Keeping horses shod 365 days a year is a big fault of modern hoof care"
Haastattelu Villivarsa 3/15: Kengättömyys vaatii oikeat olosuhteet
Lähikuvassa Annika Schulman

Kannattaa ehdottomasti lukea: 
Horses and People: When a horse needs shoes -juttusarja
An Inconvenient Hoof
Horses Have Hooves
Eurodressage: Keeping Horses Barefoot: a Healthy Horse From the Ground Up

2h, 13 km ja 989 kcal

Kolmenkoplana (Thor, Eemil ja Masi) lähdettiin eilen maastoon Suskin ja Katjan kanssa ja lopputulos Sportstrackerin mukaan oli seuraava:

2h, 13 km ja 989 kcal

Uskaltaako joku vielä väittää, että ratsastus ei ole urheilua?

Meidän 22-vuotias polle oli melko mahdoton koska energiaa oli muillekin jakaa. Yritin jotenkin pysytellä hännän viimeisenä, mutta töitä sai kyllä tehdä. Kun Suski sanoi, että hän ratsastaa viimeisen pätkän hieman kovempaa, niin en ihan ymmärtänyt millaista vauhtia hän meinasi. Se selvisi kuitenkin kun näin pelkät savupilvet edessäni.

Ella on leikkinyt viikonlopun serkkujen kanssa ja eilen illalla tapasin rakkaat ystäväni illallisella koska Åsa oli käymässä Suomessa Lontoosta. Tänään maailman paras veli teki herkkuruokaa meille äideille. Onni on oma veli, joka on maailman paras kokki.

Ihanaa äitienpäivää!

Onnistunut Join-up

Olen jo pidemmän aikaa hamunnut naapuritallin round-penin luokse ja tänään kävimme siellä Thorin kanssa. Harjoittelimme Monty Robertsin luotsaamaa Join-up menetelmää ja se toimii kuin toimiikin jokaisella hevosella. Etenkin hevonen kuten Thor, joka ei oikein luota ihmisiin. Kesti kyllä hetken, mutta lopulta Thor tuli luokseni ja seurasi minua pyöröaitauksessa. Thor kyllä hieman ihmetteli mitä se tyyppi taas keksii, mutta on koko ajan rennompi uusissa ympäristöissä eikä round-pen aiheuttanut sen suurempaa ihmettelyä.

Alussa se näytti tältä

Ja vähän ajan päästä tältä ja sen jälkeen suu alkoi tekemään omia juttujaan ja sitten Thor tuli luokseni. 

Kolmenkopla Masi, Leena-Fia ja Ismo ihmettelivät maailmanmenoa

Kaverukset, Masi ja Thor

Avotaivutusta vastalaukassa

Nyt kun kesä tuntuu vihdoinkin saapuvan päivittäisiin aktiviteetteihin kuuluu piehtaroiminen, ruohon syöminen, flirttaileminen, Masin ja Obelixin pomottaminen ja käyskentely kauniissa luonnossa.

Eilen aloitimme aamun Iian tunnilla ja Thor tuntuu taas hieman huonommalta ratsastaa. Oireet ovat samanlaisia kuin viimeksi hammaspiikkien yllätettyä meidät (onhan siitä jo pari kuukautta kun viimeksi raspattiin:). Muuttuu kovaksi edestä, tulee pohjetta vastaan ja on muuten vain hieman jäykemmän oloinen. Meillä on onneksi aika Vermolla parin viikon päästä, joten sen jälkeen selviää jälleen mikä tilanne on suun osalta.

Tunti oli muuten todella hyvä ja Thor muuttui paremmaksi lopputunnista (paljon on myös kiinni omasta ratsastamisesta ja keskittymisestä).

Teimme enimmäkseen avotaivutusta koko tunnin ajan. Ratsastimme avotaivutusta pitkällä sivulla käynnissä, ravissa ja sen jälken vielä laukassa. Jossain vaiheessa teimme myös voltteja ja jatkoimme avoa ja tärkeintä oli saada hevoset rentoutumaan ja asettumaan oikein ja taipumaan pohkeen ympäri.

Tännehän voisi jäädä rullailemaan loppupäiväksi.

Laukassa teimme aivan mahtavaa harjoitusta. Ratsastimme avotaivutusta pitkällä sivulla ja sen jälkeen täyskaarto oikealle ja jatkoimme ikäänkuin avoa vastalaukassa, niin että asetus säilyi edelleen esim. oikeassa kierroksessa oikealle. Vastalaukka oli todella hyvä ja rullaava kun sain Thorin avotaivutuksen avulla suoristettua ja säilyttämään tahdin paremmin. Hahmotin myös paremmin avotaivutuksen kautta vastalaukan ja tuon harjoituksen jälkeen Thor tuntui kevyeltä ja hyvältä koko lopputunnin. Kevyessä ravissa aseteltiin ja taivuteltiin sitten hevosia. 

Tunnin jälkeen lähdimme vielä köpsöttelemään maastoon Riikan, Thorin ja Masin kanssa ja nautiskelemaan ihanasta ilmasta. Sen jälkeen kraniosakraleerasin Topi Topsukan ja Topi reagoi hoitoon todella hyvin tällä kertaa. 

Tänään laitan lenkkitossut jalkaan ja lähdetään juoksentelemaan teitä pitkin. Yritän saada lainaksi kuolaimettomat suitset kokeiluun tallikaverilta ja heitän karvasatulan selkään.

Onnistui se Thor myös tällaisia paheita keksiä. 

Ja tässä tulee nyt aivan mahtava linkki kirjoitukseen "Hevonen on luotu liikkumaan!". Jos osaisin kirjoittaa yhtä hyvin, olisin kiteyttänyt asian juuri noin.

Samainen kirjoittaja, kerettiläinen joogi, joka lukee iltaisin vuorotellen Me Naisia ja Equine Scienceä, on myös kirjoittanut mielenkiintoisen kiteytyksen George Morrisin klinikasta.

Proprioception and Horses

In the article Good House Keeping: Finding the Right Balance in the Management of Dressage Horses, Eurodressage asked International Dressage Judge, FEI dressage committee member and Danish Team vet Hans Christian Matthiesen what his opinion is on a succesful balance when managing high performance dressage horses. I found his sentence about the horse's proprioception very intriguing and it just comes to show how important it it for the horses to move around on different and varying surfaces.

"The decisive factor to turn dressage horses out is to prepare them and make a plan. It is important to stimulate the horse’s proprioception; each horse's relative position of the foot and leg of the body and strength of effort being employed on different surfaces. One can train this by riding the horses on many different surfaces.”

And guess who would like to go to the Netherlands for a week and train with some schoolmasters at Judy de Winter's place. 

Kyllähän se menee näinkin

Positive reinforcement

My friend Jenna came with me to the stables today. Johanna gave us a lesson and all I felt was so much positive reinforcement and positive feedback.

Every time we did something right Jenna shouted Go Kiki and it just felt so good. It made me think how much a positive atmosphere can do to a person and a horse. It also made me ponder why we use so much negative reinforcement whilst training when it is actually the nice words that make us grow.

And yet another interesting link from Eurodressage that I wanted to share with you:

Good House Keeping: Finding the Right Balance in the Management of Dressage Horses

Kevättä ilmassa