A Crooked Tail

Laatuaikaa Masin kanssa

Huomenna lähdemme pääsiäisen viettoon Badgasteiniin Benjaminin ja tyttöjen kanssa, mutta ennen lähtöä ajattelin vielä jakaa pari hyvää linkkiä. Kaverini Linda lähetti eilen kirjoituksen A Crooked Tail ja tässä myös mielenkiintoinen kirjoitus Finding the Right Trainer for You. 

Oikein ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä!

Laukkaa.....

Talvimaisema

Satulatta ja suitsitta

Tänään meillä oli hassuttelupäivä Thorin kanssa. Menimme kentälle ja keksimme kaikenlaista kivaa. Inspiroituneena Alizée Fromentin ratsastustaidoista (löysin nämä videolinkit suomalaisesta blogista, mutta en löytänyt kyseistä blogia enää), mukana oli riimu, karvasatula, juoksutusliina ja tallinomistajan Hackamore-suitset.

Viime viikon raspauksen jälkeen Thor on pikku hiljaa tuntunut paremmalta ja sunnuntaina Thor oli ihanan tuntuinen alusta asti Monikan tunnilla. Veryttelin Thorin ja sen jälkeen Monika ratsasti Thorilla.

 

Tänään päästin Thorin ensin vapaaksi kentälle ja meno oli kyllä sen mukaista. Rakensin melko omalaatuisen esterykelmän, sillä halusin irtohypyttää Thoria. Ensimmäisen kerran päästin Thorin irti kujalle ja sen jälkeen Thor ravasi melko nätisti kentän yläpuolelle ja kurvasi kujan kautta alas. Vauhtia oli kovasti, mutta hypyt olivat hienoja ja lopussa, kun Thor rauhoittui ja keskittyi hypyt senkuin paranivat.

 

Pomppimisen jälkeen hyppäsin ensimmäistä kertaa Thorin selkään ilman satulaa. Tarkoitus oli käyttää lampaankarvasatulaa, mutta selkä näytti niin houkuttelevalta. Olen aina ratsastanut hevosilla paljon ilman satulaa ja Masin kanssa oli kausia kun menin viikkojakin satulatta. Thorilla en kuitenkaan ole ratsastanut vielä kertaakaan ja täytyy kyllä myöntää, että jännitti hieman sillä en ollut varma miten Thor reagoi (kävelin pari ekstra kierrosta maasta käsin). Reaktio oli kuitenkin toivomani mukainen, sillä ensin Thor hieman jännittyi ja ihmetteli satulaa ja Hackamorea, mutta rentoutui nopeasti. Kävelimme pelkästään ja käynti tuntui oikein hyvältä ja siirtymiset tasaisilta. Tuntui siltä, ett Thor pystyi liikkumaan niin letkeästi ilman satulaa ja kuolaimia ja ilman satulaa pääsee jotenkin niin lähelle hevosta. Nyt kun Thorilla on myös enemmän lihaksia tuntuu järkevämmältä idealta istua suoraan hevosen selkää kohden omilla kovilla istuinluilla. 

Olisi kyllä tehnyt mieli ravata ja laukata, mutta totesin, että tehdään tästä mukava kokemus ja kokeillaan ensi viikolla uudestaan. Huomenna Tiina tulee hieman neuvomaan ja katselemaan meitä. Tosi kivaa!

 

Viime perjantaina olimme pitkällä maastolenkillä Ossin ja Thorin kanssa ja ennen sitä kävimme Masin kanssa rentoutumassa meidän yhteisellä lempilenkillä. 

Lauantaina pidin tunnin Karoliinalle ja 5-vuotiaalle Marilla ponille. Marillan kanssa on tehty melko vähän, joten keskityimme vain perusasioihin kuten tahtiin, suoruuteen jne. Lopussa ratsukko liikkui oikein nätisti. Satula oli hieman liian pieni ponille ja ratsastajalle, joten kun sen saa korjattua uskon, että kevyestä Marillasta tulee aivan mahtava ratsu. Ja ai että pidän kyllä tuntien pitämisestä. Jos vain olisi enemmän aikaa seisoisin kentän laidalla päivät pitkät.

See it as a challenge

www.StraightnessTraining.com

Eksyin Marijke de Jongin -sivustolle Straightness Training. Sivustolla on paljon mielenkiintoista luettavaa, mutta etenkin osio tasapainosta ja siitä miten vaikeat tilanteet tulisi nähdä posiitivisena haasteena kiinnittivät huomioni. de Jong kirjoittaa myös miten tärkeätä on ratsastajan ja hevosen fyysinen ja henkinen tasapaino. Olen miettinyt sitä paljon viime aikoina ja jokainen päivä hevosten parissa vahvistaa, että en usko meidän koskaan ymmärtävän täysin kuinka paljon hevoset tuntevat.

"Like everything in nature, balance is not a fixed situation we end up in and never leave. Remember: the only constant thing in life is.... change!

All nature goes through cycles of changes, and also balance will come and go. Balance is like day and night, rain and sun, the changing of the seasons, like the winter hair of a horse that comes and goes.

In straightness training we strive for a balanced rider, a balanced horse and a balanced relationship, but we have to accept it, when something is out of balance. That's life, that's mother nature.

Don't feel uncomfortable about it or think that it's 'wrong' or 'bad' or 'not fair'. And don't try to blame something/somebody and don't try to find an excuse. Struggles and confrontation will create positive change and growth, because we learn from it. The things that are difficult for us teach us.

Just act like nature: balance and rebalancing is nature's way of dealing with issues.

If something is out of balance, see it as a challenge!

Keep calm and carry on, be flexible and keep yourself focused on constant and never-ending improvement.

In the feelling of progress you will find fulfillment, not in finding the ultimate balanced state.

If you and your horse are moving forward in life, if both of you are progressing physically, mentally, emotionally, spiritually, you and your horse will feel good and will be happy together."

Kuolaimien aiheuttamat suuhaavat

Thor on noin kuukauden ajan tuntunut hieman haastavammalta ratsastaa. Olen jutellut asiasta fysioterapeutin kanssa ja Rannvi on tehnyt kraniosakraalihoidon Thorille. Olen epäillyt, että ongelma lienee selässä ja laittanut kovan suun ja epätasaisuuden sen piikkiin.

Tulivathan hammasongelmat mieleen, mutta kun olimme Jutin luona marraskuussa. Sunnuntaina juttelin Rannvin kanssa ja totesin, että Thorilla ei ole kaikki hyvin. Lauantaina Thorilla oli luultavimmin lievä ähkykohtaus ja sunnuntaina maastossa Thor veti kovasti päätä alas ja pois kuolaintuntumalta. Rannvi sanoi, että Thor syö hänen mielestä epätasaisemmin, joten ei kun hampaita jälleen tutkimaan.

Onneksi eläinlääkäri oli tulossa jo tiistaina käymään tallilla, joten Hanna katsoi samalla Thorin hampaat. Thor antoi nätisti katsoa ja kokeilla suuta kunnes Hanna totesi, että rauhoitetaan vaan suoraan, sillä oikea puoli suusta oli täynnä piikkejä ja poskessa haavaumia.

Ai että tuli ikävä olo. Kun mietin jälkeenpäin, niin kaikki oireet täsmäsivät suuhun, mutta jotenkin en vain voinut ajatella, että kyseessä olisi näin pian taas piikit hampaissa. Ja Thor oireili tällä kertaa hieman eri tavalla. Thor ei ollut selvästi kiinni jompaankumpaan suuntaan vaan oireilu on ennemminkin ollut jotenkin kattavampaa (en siis ihan osaa kuvailla). Onhan Thor ollut huonompi oikealle ja heittänyt takaosaa sisälle, mutta jotenkin ajattelin sen johtuvan jostain muusta.

Joskus toivon todellakin, että hevoset osaisivat puhua. Tänään Thor laittoi ensimmäisen kerran pään syliini ja pysyi siinä kauan. Se oli maaginen hetki. Ikäänkuin Thor olisi helpottunut, kun hampaat hoidettiin.

Olin menossa Yliopistollisen hevossairaalan järjestämälle hammasluennolle, 14.3., mutta jäin kotiin Ellan kanssa. Koska olen nykyään erityisen kiinnostunut hevosten hampaista Thorin taustan vuoksi, kyselin luentomateriaalia Anna Andersenilta. Anna lähetti Islanninhevonen-lehdessä julkaistun artikkelin, Pohdintoja kuolaimien aiheuttamista suuhaavoista ja halusin ehdottomasti jakaa tämän mielenkiintoisen kirjoituksen kanssanne.

Kuinka paljon meidän tulisi raspata hevosia? Onko ennemminkin kyse siitä, että hevosella kuuluu olla terävät reunat hampaissa, mutta ei kunnon piikkejä (kuten Thorilla eilen)? Tai onko haavaumien aiheuttaja kuolaimet ja liian voimakkaat, jatkuvat ohjasotteet? Mitä kokemuksia teillä on tai mitä ajattelette näistä asioista?

Yksi asia joka on varma, on seuraava. Ensi kerralla en enää mieti mistä on kyse, vaan tarkistan aina ensimmäiseksi Thorin suun. Aion myös opetella tunnustamaan miltä tuntuu, kun Thor saa piikkejä, jotta voin arvioida milloin seuraava hammashuolto on ajankohtainen. Jutin seuraava aika on elokuussa, joten katsotaan pärjätäänkö sinne asti.

Koska Thor hikoili kovasti lauantaina Hanna otti myös lihaksien veriarvot poissulkeakseen mahdollisen lievän lannehalvauksen. Lihasarvot olivat kuitenkin täysin normaalit.

POHDINTOJA KUOLAIMIEN AIHEUTTAMISTA SUUHAAVOISTA 
islanninhevonen- lehti 2012

Kirjoittaja Anna Andersen
Kuolaimien aiheuttamat limakalvovauriot hevosen suussa on aihe, joka on puhuttanut FEIFin urheilupäättäjiä, eläinlääkäreitä, tuomareita ja ratsastajia jo pitkään. Vuonna 2005 Ruotsissa järjestetyissä MM-kilpailuissa eläinlääkäri tarkasti jokaisen hevosen joka aamu ennen starttia. Ruotsalaiset eläinlääkärit tutkivat myös hevosten suut. Toimenpidettä ei ollut aiemmin tehty systemaattisesti islanninhevoskilpailuissa. Ikäväkseen eläinlääkärit totesivat noin puolella hevosista olevan jonkinasteisia limakalvovaurioita suussaan. 

Asia otettiin esille eri tahoilla, mm. FEIFin eri seminaareissa. FEIF esitteli uuden käytännön eli tuomareiden tekemät suutarkistukset kilpailuissa. Vähän myöhemmin tuli kirjalliset ohjeet suutarkistusten tekemiseen ja eläinlääkäreitä varten ohjeistukset erilaisten ruhjeiden kategorisoimiseen muun muassa niiden koon mukaan. 

”Suuhaavakeskustelua” on käyty siitä lähtien ja kysymyksiä on monia. Mistä vauriot johtuvat, mikä kuolain niitä aiheuttaa, millainen ratsastus niitä aiheuttaa, kuinka vakavaa on jos hevosella on vaurio suussa, mikä on vakava vaurio, uskaltaako kisasuoritusta enää ratsastaa mahdollisen suuhaavan ja siitä mahdollisesti seuraavan varoituksen pelossa?

Vastauksia on varmasti yhtä monia kuin kysymyksiä ja vastaajia. 

Asiaa voidaan tarkastella periaatteiden kautta. Periaatteessa mikään kuolain ei itsestään hevosen suussa aiheuta haavaa, ellei hevonen sitten satu allergisoitumaan kuolaimen metallille, mikä on toki mahdollista, mutta melko epätodennäköistä. Hevosella voi olla haava suussaan myös ilman kuolainta. Se on voinut esimerkiksi purra poskeensa tai saada viiltohaavan ruuastaan. Toisaalta ne vauriot, mitä hevosten suussa näkee kilpailuissa, eivät johdu ruohonkorsista. 

Vääränlainen kuolain, eli mitoiltaan hevoselle epäsopiva kuolain, yhdistettynä ei-optimaaliseen ohjastuntumaan saattaa aiheuttaa ongelmia. Liian pitkä kuolain painaa ulkoapäin posken sisäpinnan poskihampaiden väliin. 

”Me olemme raspanneet ja raspanneet poskihampaita, mutta ongelma ei ole poistunut”, sanoi islantilainen eläinlääkäri Sigridur Björnsdottir FEIF-konferenssissa luennoidessaan eläinlääkärintarkastuksista Landsmótissa. Hänen mukaansa limakalvovauriot poskien sisäpinnassa eivät johdu niinkään terävistä hampaista vaan vääränlaisista varusteista. 

Ruotsalaisen hevoshammaslääkärin Ylva Rubinin (joka ei omien sanojensa mukaan ikinä käytä raspia hevosen suussa) mukaan poskihampaiden tulisi olla hevosen syömisen kannalta luonnolliset, eli kuluneet reunoiltaan teräviksi, jotta rehun hienontaminen tapahtuisi hevosen leukojen mekaanisessa liikkeessä kun hampaat liikkuvat sivusuunnassa toisiaan vasten. Jos poskihampaat raspataan pyöreiksi, hevonen joutuu muuttamaan pureskelutekniikkaansa.

Liian pitkillä kuolaimilla, liian kireillä turpahihnoilla ja liian voimakkailla jatkuvilla ohjasotteilla saadaan aikaan limakalvovaurioita poskien sisäpinnoille. Suupielivauriot syntyvät kun jatkuva liian voimakas kuolaimen aiheuttama paine suupielissä saa aikaan verenhukan kudoksessa, jolloin suupielen sisäpuolella näkyy punainen hankauma. Jos paine jatkuu, suupielen iho kuoriutuu vereslihalle. Jos vaurion päälle muodostuva rupi jatkuvasti hankautuu pois, vauriosta tulee krooninen. 

Poskien ja suupielten lisäksi vaaravyöhykkeessä ovat kieli ja hammasloma. Koska kieli on herkkä, halutaan antaa kielelle tilaa kuolaimen alla, mikä sinänsä on hyvä ajatus. Toisaalta herkkyydestään huolimatta kieli on suhteellisen vahva lihas, jolla on jotain mahdollisuuksia vastustaa kuolaimesta johtuvaa painetta. Hevoshammaslääkäri Rubin suositteleekin yhdeksi kuolainvaihtoehdoksi suoraa kuolainta. Kielentilalliset kuolaimet puolestaan jakavat painetta myös hammaslomaan. Hammasloma on nimensä mukaan hampaaton alue hevosen suussa, missä luun päällä on vain ohut kudos. Mikäli kielentilallinen kuolain on kankikuolain, kankivarren vipuvaikutus painaa kuolainta hammaslomassa kohti poskihampaita. 

Landsmótin eläinlääkärintarkastuksissa on todettu suora yhteys hammaslomavaurioiden ja kielentilallisten kankien käytön välillä. Hevoshammaslääkäri Rubin kertoo havainneensa islanninhevosilla vaurioita hammasloman ja etenkin alaleuan ensimmäisen poskihampaan etupuoleisella alueella muita rotuja enemmän. Hän arvioi ongelmien johtuvan nivelletyistä islantilaiskangista.

Koska hevosen suu on herkkää aluetta ja sinne laitetaan rautaa, on melko todennäköistä, että hevosen suussa on aika ajoin jotain vauriota, ratsastajan tasosta riippumatta. Hevosen kannalta tärkeintä onkin, että ratsastaja tiedostaa tämän. Suun limakalvo paranee nopeasti, mutta jos sille ei anneta mahdollisuutta parantua, krooniset vauriot korjaantuvat todella hitaasti. Hevosen suun tarkistamisen opettelu ja tavaksi ottaminen on helppoa. Kuolaimen ja turparemmiyhdistelmän vaihtaminen muutaman päivän välein, samoin ratsastaminen välillä kuolaimettomalla suitsella, antaa mahdollisille vaurioille mahdollisuuden parantua, kun kuolaimen paine kohdentuu toiseen kohtaan suuta. 

Mitä varoituksiin tulee, tuomari ei ole eläinlääkäri, eikä tuomarikoulutukseen kuulu analyysintekoa suuvaurion syntymekanismista eikä diagnostiikkaa vaurion laadusta. Tuomari näkee miten hevonen liikkuu, ymmärtää kuolaimen vaikutusmekanismin, huomioi miten ratsastaja käyttää apujaan ja tekee arvion oman kokemuksensa perusteella. Mukavaa on ollut huomata, että ratsastus on kehittynyt, hevoset liikkuvat paremmin ja kuolainvalinnat ovat pääosin ratsukoille sopivia. Ja muuten: suuhaavat ovat vähentyneet.
lähteet:
FEIF konferenssi 2012
Islandshästen 4/2012

Lisäyksiä apulaisprofessori Ove Wattlen luennon jälkeen:
- ihmisen ja hevosen hampaiden rakenteella on eroa, hevosen hampaat kuluvat kun se hienontaa rehua. Normaalin purentamekanismin takia hevosen poskihampaiden ulkoreunat hioutuvat teräviksi. Jos tunnemme hevosen hampaissa piikkejä, se johtuu siitä, että niiden kuuluukin olla siellä.
- Hevoseläimen hampaan rakenne on sellainen, että hampaalla on elinkaari, joka päättyy siihen, kun hammas on kulunut juureen asti.
- Aina kun hampaita raspataan, kontaktipinta-ala pienenee.
- Kun hampaita raspataan, se nopeuttaa hampaiden esilletuloa, jolloin käytännössä hampaan, ja sitä kautta hevosen, elinikää lyhennetään.
- Raspaamisen jälkeen kuluu n 90 päivää, että hammas on palautunut, eli käytännössä jos haluaisi pitää piikit poissa, tulisi hampaita raspata 3 kk välein.
- Hammashoidossa tulee keskittyä kunnolliseen suun tutkimiseen, joka tapahtuu rauhoituksessa. Jos hevosella ei ole ongelmaa, ei tarvitse raspata vain rutiinin takia. Jos löytyy ongelma, se tulee tutkia ja hoitaa spesifisti, paljon pienemmillä välineillä, tarkemmin ja esim röntgenkuviin perustuen.
- Hevosen suussa ei ole tilaa kuolaimelle. Aina kun laitat kuolaimen suuhun, syntyy painetta. Kun laitat turparemmin, syntyy puristusta. Mikään ei saisi puristaa poskia.
- Kuolain voi kuluttaa etummaisia poskihampaita, joiden kuluminen saattaa vaikuttaa koko pureskelutekniikkaan.
- Vaihtamalla kuolaimia muutaman päivän välein, vaihdat paikkaa johon paine tulee. Näin annat kudokselle aikaa parantua.
- Kuolainten ja suitsien sovittaminen oikein on ensiarvoisen tärkeää.
- Allergiset reaktiot eroavat suuvaurioista, joten limakalvovauriot eivät johdu metalliallergiasta. Kukaan ei ole todentanut allergista reaktioita metalliin.
- Eläinlääkäri tekee eläinlääkärin työtä, on hevosurheilun tehtävä kertoa, mitä ja miten hevosta käytetään, mitkä ovat ihanteet, mitä halutaan nähdä ratsastuksessa.

HUOM!
Nämä ovat luennolla tekemiäni muistiinpanoja, joten lukijana ota huomioon, että mahdollisesti olen käsittänyt jonkun asian väärin.

Lue myös:
Kuolaimet aiheuttavat haavaumia
Tarkista hampaat
Vinkkejä kuolaimettomuuteen
Vaihda kuolaimia usein

Lyhyet ratsastavat elefantilla

Nyt tuo otsikko varmaan mietityttää hieman, mutta ennen kuin luulette että jotenkin parjaan lyhyitä ihmisiä, niin lukekaa kirjoitus loppuun.

Jos en ratsastaisi

En varmaan olisi yhtä tietoinen vartaloni heikkouksista ja vinoudesta jos en ratsastaisi. En myöskään keskustelisi suuremman osan puolentoista tunnin hieronta-ajasta intialaisen hierojan kanssa omasta vinoudestani, jos en ratsastaisi. En jaksaisi ajaa tallilta vielä hot-joogaan, jos en tietäisi, että se vaikuttaa siihen miten ratsastan. Urheilisin varmaan, mutta en tiedä olisinko yhtä innostunut urheilusta, jos minulla ei olisi tavoitteita ratsastuksen suhteen. Tavoitteeni eivät ole sen kummempia kuin kehittyä ratsastajana ja kehittää hevosiani, mutta suuria tavoitteita meille. Kun Mari eilen kirjoitti, että voisimme huhtikuun kurssilla kokeilla laukanvaihtoja, se on jo suuri tavoite.

Lantion vinous ja vartalon kireys

Sain mieheltäni joululahjaksi hierontalahjakortin. Kiireisen heppailuviikonlopun jälkeen pääsin tänään nauttimaan puolentoista tunnin hoidosta ja juttelin suurimman osan ajasta intialaisen miehen kanssa. Koska olen yrittänyt löytää selitystä vinoudelleni, hakenut neuvoja monelta taholta ja jopa kuullut tuon klassisen, "sinulla on toinen jalka lyhyempi kuin toinen" -väitteen tuntui tänään monet asiat loksahtavan paikoilleen.

Oikea puoleni on kireämpi kuin vasen, etenkin oikea jalka. Koska hieroja oli hoitanut muita ratsastajia hänelle ongelma oli tuttu. Hän kysyi hevosteni selän kokoa, ja koska ratsastan ennimmäkseen Thorilla enkä Eemelillä tai Masilla hän antoi minulle vihdoinkin todella järkeenkäypän selityksen. Here we go:

Koska olen pitkä, 179cm, ja hevoseni melko pieni, kompensoin liian jäykkää lantiotani jaloilla. Eli kun minun pitäisi olla nopea ja joustava lantiosta jään kiinni jaloilla ja lantio jäykistyy entisestään. Kun kyseessä on lyhyempi ihminen, "it is easier. It is a bit like riding an elephant", koska jalat eivät ulotu niin pitkälle alas ja lantion saa paremmin liikkeelle.

Nyt en tiedä onko tämä ollut teille kaikille jo ihan selvää, mutta omaan päähän kilahti tänään valo ja sain paljon apua kyseiseltä henkilöltä. Hän sanoi, että lantioon pitäisi saada enemmän liikkuvuutta ja vartaloon nopeutta. Hän sanoi, että pahimmassa jumissa jaloissani ovat hamstring-lihakset (joka selittää sen, että oikea jalka tuntuu extra tiukalta ja oikea polvi kipeytyy hieman). Eli pitää olla erityisen tarkkana satulan kanssa etenkin kun Thor on melko pieni ja omat jalat niin pitkät. Hän opetti ratsastajalle sopivia venyttäviä liikkeitä ja kolme venyttävää ja liikerataa avaavaa harjoitusta.

Ja ohje kotiin oli venyttäminen 2 kertaa päivässä ja 15 minuuttia ennen ratsastusta (jep jep, tiedätte kaikki miten hyvin me ratsastajat onnistumme siinä).

Pohdintaa joogasta

Ajatuksia tähän kirjoitukseen heräsi oikeastaan viime viikolla, kun luin Olivia-lehden maaliskuun numerosta Joogan rikkoma (suku)polvi -artikkelin. Artikkelissa käsiteltiin enimmäkseen hyvin fyysisesti vaativaa Astanga-joogaa. "Joogaohjaajat painottavat, että astanga on turvallista, jos sen tekee oikein. Ongelma on se, että liian moni ei tee." (lainaus Olivia-lehti 3/13)

Artikkelissa kirjoitetaan, että kiropraktikko Jani Mikkosen tekemän tieteellisen selvityksen mukaan lähes kaksi kolmesta aktiivisesta astangajoogaajasta on kärsinyt lihas- tai nivelvammasta ja suomalaiset fysioterapeutit, osteopaatit ja kiropraktikot kohtaavt säännöllisesti myös olkapää- ja niskavaivoja sekä välilevyn pullistumia. 

Riskiryhmää ovat artikkelin mukaan erityisesti nuoret notkeat naiset, joilla on usein yliliikkuvat nivelet ja vähän lihasmassaa. Ja jotkut joogaohjaajat suosittelevat voimaharjoittelua kuntosalilla ennen astangan aloittamista. 

Tämä herätti paljon ajatuksia koska olen joogannut jo vuosia enemmän tai vähemmän ja astangajooga on tuntunut erittäin haastavalta. Ymmärsin vasta nyt (yliliikkuvine nivelineen ja ei niin järkyttävällä lihasmassalla), että astangan opettaminen oikein ja voimaharjoittelu perustana ei olisi ollenkaan huono asia.

Ja tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli Autoimmuunisairauksien kasvu osin suomalaisen teollisuuden tukemisen ja aivopesun seurausta.

Lue myös: Matkaa lonkasta polveen

Täyttä tohinaa

Kun mies on matkalla ja lapset äitien ja isien luona, niin mitä tekee mamma. Asuu miltei koko viikonlopun tallilla ja tuntuu siltä, että on saanut raikasilmamyrkytyksen. Siihen vielä puolentoista tunnin hot jooga päälle, niin tästä on hyvä aloittaa uusi viikko. 

Eilen kävimme Masin, Eemelin ja Thorin kanssa rauhallisella maastolenkillä ja Ossi kävellytti Thoria. Illalla olin vielä Monikan tunnilla, mutta Thor tuntui ihmeelliseltä ja totesin jossain vaiheessa, että kaikki ei ole hyvin. Illalla Thor oli hikoillut kovasti, joten saattaa olla että vatsaan oli kertynyt kaasua ja Thorilla oli lievää kaasuähkyä. Nina kävi vielä katsomassa myöhemmin illalla ja laittoi viestin, että kaikki vaikuttaa normaalilta, joten ei onneksi tarvinnut lähteä ajamaan takaisin tallille. Tänään hain maitohappobakteereja ja saa vain toivoa, että ongelmia ei enää ilmene. 

Kävimme hakemassa Masin tallilta Topin kanssa. 

Tänään kävin pikkuisen Topin kanssa Tiinan ja Masin kanssa lyhyellä maastolenkillä ja sen jälkeen läksimme vielä maastoon Ossin ja Eemelin kanssa. Ratsastin Topilla ensimmäistä kertaa, joka oli tietenkin mielenkiintoinen kokemus. Topi ja Topin emä Blondie kun ovat rakkaita tuttavuuksia jo monen vuoden takaa. 

Nautiskelimme maastossa upeasta säästä ja Thor käyttäytyi todella hyvin. Tapasimme jopa ensimmäisen kerran suomenhevosen kärryineen ja ihme kyllä pysyimme ihan tiellä. Olen ylpeä Thorista.

Empukkaa väsyttää jo hieman kun on tuota painoa aika paljon enemmän kannettava.

Vuokrasin elokuvan Take This Waltz, joten bloggaaminen jää tänään lyhyeen. On se ihanaa kun välillä saa melkein yliannostuksen hevosista ja voi ratsastaa parikin hevosta päivässä. On tämä vain niin rakas harrastus.

Meidän ihanan energiset pojat

A man walking his dog

Onko kertaakaan käynyt mielessä lopettaa tämä harrastus?

Sain blogihaasteen Jillalta elokuussa ja lupasin vastata siihen. Elokuusta on jo hieman aikaa, mutta pidän yleensä lupaukseni, joten tässä vastaukseni haasteeseen.

Blogihaasteen ohje:

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.
Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata.
Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän (koska rules are meant to be broken haastan myös Jillan uudestaan):

Blogihaasteen kysymykset: 

1. Miten aloitit ratsastusharrastuksen?
- Olen aina ollut todella eläinrakas ja viettänyt suurimman osan nuoruudestani eläinten ympäröimänä. Koska vanhempani eivät oikein ymmärtäneet mistä eläinrakkauteni kumpusi ja olemme aina olleet melko allerginen perhe, sain juuri ja juuri kinuttua itselleni kävelevät kepit pienenä tyttönä ja akvaarion sen jälkeen. Suurin onnenhetkeni oli kun sain oman kanin, Rogerina Rabbitin. Ratsastustunnit sain aloittaa Tapiolan ratsastuskoulussa parhaan ystäväni Tiinan kanssa (Tiina tuossa muistelikin, että talvisin en kuulemma saanut ratsastaa kun oli niin kylmä) ja kesäisin pääsin ihanalle Savijärven kartanolle ratsastusleireille.

Suurimman osan hevosmiestaidoistani olen kuitenkin tuonut mukanani Inkoosta. Asumme lähellä pientä kotitallia kesäisin ja pienenä tyttönä pyöräilin sinne päivittäin ja kysyin voisinko olla avuksi. Sain tehdä tallitöitä ja ruokkia hevosia vuosien ajan ja pikkuhiljaa vietin kaikki päivät siellä ja hoidimme Tiinan kanssa tallia omistajan poissaollessa. Saimme uskomattoman vastuun jo nuorina tyttöinä ja pääsimme ratsastamaan tallin hevosilla (suurin osa ex-ravureita ja suomenhevosia). Kävimme enimmäkseen maastossa (tai siis kävimme maastossa, sillä kenttää ei ollut) ja opimme olemaan ja elämään hevosten kanssa.

Yhtenä kesänä isäni toi vuokralle Turusta kuukaudeksi Tyr-nimisen hevosen ja siitä se sitten lähti. Olin täysin myyty.

2. Onko kertaakaan käynyt mielessä lopettaa tämä harrastus? 
- Ei. Olen aina ratsastanut ja viettänyt aikaa hevosten parissa. 16-vuotiaana muutin Ranskaan ja asuin Pariisiissa ja Milanossa vuosia. Sinä aikana en ratsastanut yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin sillä mallin työt veivät suurimman osan ajastani. Vasta kun muutin Australiaan vuonna 1999 aloitin jälleen työt hevosten parissa.

3. Mikä olisi unelmiesi hevonen?
- Tesello on unelmieni hevonen.

4. Mikäli et harrastaisi ratstastusta, harrastaisitko mitään, ja jos kyllä, niin mitä? 
- Ai että, harrastaisin vaikka mitä. Rakastan urheilua ja haluaisin urheilla paljon enemmän kuin teen tällä hetkellä ajanpuutteen vuoksi. Rakastan tanssimista, joten haluaisin harrastaa enemmän tanssia (reaggeton, salsa, hip-hop jne.). Olisin varmaan myös intohimoinen joogaaja (olen hurahtanut täysin hot joogaan) ja viettäisin varmaan paljon aikaa Intiassa mikäli en olisi niin hulluna hevosiin.

5. Kerros- vai omakotitalo, miksi?
- Ei ole varaa uneksia asunnoista, koska kaikki raha menee hevosiin. Pidän kuitenkin pienistä ja turvallisista tiloista, joten ehkä täytyisi sanoa kerrostalo. Tai sitten joku tosi pieni omakotitalo:)

6. Paras lukemasi kirja?
 - En voi mitenkään valita vain yhtä kirjaa, koska rakastan lukemista niin paljon. Asuntomme pursuaa kirjoja enkä koskaan saa niistä tarpeeksi. Olen täysin vakuuttunut, että kirjat tulevat juuri oikeaan aikaan meidän elämään ja ne antavat niin paljon. Kirjamaailman parhaimmistoa edustavat ehdottomasti The Native Son, Shantaram ja a Thousand Splendid Suns sekä Khaled Hosseinin kirjat Afganistanista. Tällä hetkellä olen myös uppoutumassa uuteen tuttavuuteen, Carlos Ruiz Zafónin kirjaan, The Shadow of the Wind. Tässä kirjasta mahtava lainaus:

"Once, in my father's bookshop I heard a regular customer say that a few things leave a deeper mark on a reader than the first book that finds it's way into his heart. Those first images, the echo of words we think we have left behind, accompany us throughout our lives and sculpt a palace in our memory to which, sooner or later - no matter how many books we read, how many worlds we discover, or how much we learn or forget - we will return." - Carlos Ruiz Zafón

Jos täytyisi valita yksi hyvä hevosaiheinen kirja olisi se Susanne von Dietzen kirjoittama Balance in Movement, How to achieve the perfect seat.

7. Näkemäsi elokuva? - Legends of the Falls kolahti joskus aikanaan minuun ja nyt ehdoton suosikki on ranskalainen elokuva Koskemattomat. Siitä tuli niin hyvälle tuulelle.

8. Aktiivisesti seuraamiesi blogien kriteerit?
Vaikea sanoa suoranaisia kriteereitä. Ehkä kuitenkin blogit joita seuraan enimmäkseen ovat tuttujen blogeja kuten Pientä puhetta, Jillan blogi, Passion for Riding jne. Pidän myös kovasti Eläinten koulutuksesta -blogista. Sieltä saa usein mielenkiintoista uutta tutkimustietoa. Seuraan myös säännöllisesti Heidin Pätsin ja Sophia Backlundin kirjoituksia.

9. Toivemmattisi; toteutuuko / toteutuiko se?  - Elämä on matka..... Tai miten se nyt menee..... Toivemmattini oli eläinlääkärin ammatti. Paras ystäväni haki kuuden vuoden ajan eläinlääkikseen eikä päässyt sisälle. Sen jälkeen hän lähti Saksaan ja on tänään yksi parhaimpia tuntemiani eläinlääkäreitä. Nuorena ajattelin, että en ollut tarpeeksi fiksu koska mielestäni Tiina oli minua niin paljon fiksumpi. En siis hakenut eläinkääkikseen enkä tänä päivänä ole eläinlääkäri. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että sitä tietä ei ollutkaan tarkoitus kulkea. Tämä on kuitenkin niin pitkä tarina, että jatkan sitä joku toinen kerta:)

10. Jos ostat kaupasta herkkuja, mitä lähtee mukaan? - Rakastan tummaa suklaata. Olen huono syömään karkkia ja minulla on laktoosi-intoleranssi, joten tumma suklaa on ehkä ennemminkin pakollinentottumiskysymys. Välillä iskee myös jäätelöhimo, jonka rauhoitan jollain laktoosittomalla suklaavanilja- tai Tofu-jäätelöllä. Pidän myös kovasti porkkanakakusta.

11. Vaativampi kysymys loppuun... Mikäli voisit mennä ajassa taaksepäin, olisiko mitään, mitä muuttaisit?
- En muuttaisi elämässäni yhtään mitään. Lainatakseni homoseksuaalin Perin lausetta Älä pyyhi kyyneleitä ilman hanskoja -sarjasta: "Meillä on tämä elämä. Se nyt vain on niin." 

Ja tässä kysymykseni teille:

1. Mikä merkitys hevosillasi on ollut elämässäsi?
2. Missä aloitit ratsastuksen?
3. Elämäsi hevonen / elämäsi hevoset?
4. Valmentaudutko aktiivisesti?
5. Mitä olet kokenut suurimpana haasteena hevosten kanssa?
6. Mitä olet kokenut suurimpana onnistumisena hevosten kanssa?
7. Miksi olet aloittanut bloggaamisen?
8. Mitä hevosblogeja seuraat ja miksi?
9. Kiinnostavimmat hevosaiheiset kirjat?
10. Mitkä kriteerit tallipaikassa ovat mielestäsi olennaisimmat hevosen hyvinvoinnin kannalta?
11. Mikä sinusta tulee isona?

Haastan Jillan, Amalian, Heidin, Noran ja Madjaarien mailta - blogin

Viimeinen matka

Tässä kuva-aineistoa kolmen kaveruksen reissusta viime perjantaina. Kun Riikka soitti, että hevoset ovat menossa Degerbyn keskustaan hyppäsin autoon ja sain pollet käännettyä kotiinpäin. Kuvissa Riikka on jo saanut Penan kiinni ja minä ajelen autolla hevosten edessä, kuvaan ja hekottelen ja mietin kuinka paljon myöhästyn Marin valmennuksesta. Valitettavasti minulla oli niin hauskaa kun katselin touhua, etenkin kun lopulta oli monen auton ja bussin jono, että unohtui täysin kamera autoon. Saatte siis tyytyä näihin melko epäselviin kännykkäkuviin. 

Pena lopetettiin sunnuntaina. Ihana Penasemme ja Masin paras ja vanhin ystävä. Suru on suuri ja mietin sydämmessäni, että tunsivatko hevoset jotain jo perjantaina? Voisiko se olla niin, että hevosten aistit ovat niin paljon enemmän kuin mitä voimme ihmisinä ikinä ymmärtää? Perjantai jäi tovereiden viimeiseksi matkaksi. Jäämme kaipaamaan sinua kovasti Pena ja sanothan Tesellolle paljon terveisiä. 

"Luota siihen, että se pysyy siinä"

Ai että oli ihanaa päästä Marin kurssille. Mari valmensi meitä viimeksi heinäkuussa, joten oli korkea aika päästä taas Marin valvovan silmän alle. Myöhästyimme hiukan tunnilta, sillä Masi, Pena ja Leena- Fia karkasivat Gunssanin tallilta. Hevoset olivat jo melko pitkällä, kun Riikka soitti joten ei kun autoon ja leikkimään city-cowboyta. Saimme kuin saimmekin hevoset käännettyä takaisin kotiinpäin, mutta en voinut jättää Riikkaa keskelle autotietä kolmen hevosen kera. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja pääsimme matkaan entiselle kotitallillemme Riikan ja Thorin kanssa. 

Thor ei ole ollut parhaimmillaan parin viimeisen viikon aikana ja heittää helposti takaosaa laukassa oikeassa kierroksessa uran sisäpuolelle. Nyt Thor oli kuitenkin melko tasainen ja hyvän tuntuinen tunnin alussa. Työskentelimme perusasioiden parissa, teimme hieman avotaivutuksia ja ratsastimme kolmeneljäsosa uraa. Teimme ravi-laukka siirtymisiä ja lyhensimme ja pidensimme laukkaa.

 

Tärkeimmät asiat jotka jäivät mieleen Marin kommentteja lainaten: 

• Yritä saada sellainen fiilis, että se menee itsestään, että se on helppoa. Niin että voit vain istua hiljaa ja tasapainoitella pienillä puolipidätteillä lantiosta.
• Jos se painaa vasemmalle oikeassa kierroksessa, niin siirrä lavat sisään. Eli työnnä hevonen hetkeksi oikealle ja sitten annat ravata suoraan taas. Älä koskaan anna sen nojata ulkolapaan. Eli kaiken a ja o on että se on suora. Kaikilla hevosilla on toinen puoli vähän painavampi kuin toinen. Älä anna sen koskaan nojata sinne painavammalle puolelle vaan siirrät sen paino heikommalle puolelle. 
• Yritä saada hevonen taipumaan sisäpohkeen, kantapään ja hartian takia eikä sisäohjan takia.
• Jos sinulla on sellainen olo, että hevonen lähtee pois siitä peräänannosta minkä haluat, niin korjaa yläkropalla ja vatsalihaksilla, ei käsillä. 
• Avotaivutus: aloita pitkä sivu voltilla. Ryhdistä hevosta omalla istunnalla. Avotaivutuksen aikana, kädet hiljaa ja anna vain mennä. Sisäpohje lähellä, pehmeä sisäpohje ja lantiosta puolipidätteet. 
• Peruslaukka on nyt hyvä, nyt siihen pitää saada eri vaiheet.  
• Kun lyhennät laukkaa se tarvii enemmän energiaa, kun silloin kun lisäät laukkaa.
• Kun tunnet, että Thor on hyvä kevyessä ravissa istu alas harjoitusraviin. Jos tahti muuttuu ja Thor ei pysy peräänannossa jatka keventämistä. Vasta kun Thor on hyvä kun istut alas nostat laukan. Jännittyneeseen selkään ei kannata istua alas. 

Omasta istunnasta:

• Hae rento oikea hartia ja käsi.
• Käytä enemmän keskivartaloa ja lantiota ei kättä.
• Polje sisäkantapää oikeassa kierroksessa eteenpäin, niin paino pysyy sisällä oikeassa kierroksessa.

Tunti oli aivan mahtava. Tunnin lopussa tunsin miten sain ravia hidastettua lantion avulla ja se tuntui super hyvältä. Ehkä tärkein asia oli oman istunnan ongelmien korostaminen, mutta myös luotto hevoseeni. Mari sanoi monta kertaa, että luota siihen että Thor pysyy siinä ja tekee asiat oikein.

Lopputunnista Thor työnsi jälleen takaosaa oikealle ja liikkui vinosti. Mari korjasi tilanteen rauhallisesti pyytämällä meitä siirtymään käyntiin ja auttoi maasta käsin korjaamaan istuntaa. Mari tarkensi, että ongelma ei niinikään ole oikean pohkeen läpiviennissä vaan siinä että olen hieman vino oikealle (tai ennemminkin käännyn vasemmalle oikeassa kierroksessa). Mari korjasi lantion asentoa ja jossain vaiheessa tuntui, että istuin jo hieman suorempana. Jatkoimme sitten vielä ravissa ja ravi oli suorempi ja parempi. Thor oli vielä eilen maastossa myös melko vino ja tänään Rannvi sanoi, että Thorin vasen takajalka oli aika jäykkä. Thor kaatui perjantaina kentällä suoraan vasemmalle kankulle, joten arvelin että se saattaa olla syy jäykkyydelle. Rannvi hoiti Thorin tänään, joten toivottavasti hoito helpottaa hieman oloa.

Marin mielestä Thor oli aiempaa tasaisempi ja odotan nyt innolla huhtikuun valmennusta Riihimäellä. Pidän kovasti Marin lempeästä tyylistä ja siitä, että hän hakee ongelman ratkaisua ratsastajan istunnasta ja korostaa aina istunnan tärkeyttä ja käden kepeyttä. Ja SUURI KIITOS Saijalle, joka jaksoi jälleen kuvata tuntia. Ja iki-ihanalle Riikalle, joka oli mukana avustamassa.

Ja vielä pitää lisätä, että suurin plussa koko päivänä ja joka ilahdutti kovasti oli kyllä Thorin rauhallisuus. Thor käyttäytyi koko päivän ajan niin hyvin eikä stressannut mitään. Olin todella ylpeä pikku komistuksestani.

Kevään tulo

Hevosen selkäongelmat

"Miten niin sillä on kipeä selkä? Näytä minulle mistä se on muka kipeä."

Muistan kun kävin tämän keskustelun hevosenomistajan kanssa, jonka tammaa ratsastin tai tarkemmin sanottuna hoidin vuoden. Tamma oli todella kipeä selästä. Ensin tamma tuntui vain todella jäykältä, mutta kun olin ollut Tapsan estetunneilla pari kertaa ja upeasti hyppäävä tamma lähti kiitolaukkaa aina esteen jälkeen totesimme yhdessä että jostain tuntuu nyt todella ikävältä.

Kun lähdimme selvittämään asiaa tamma oli erityisen kipeä selästä. Satula vaihdettiin, hevosta hierottiin ja hoidettiin akupunktiolla ja pikku hiljaa melko levoton tamma ratsastaessa muuttui rauhalliseksi. Selkä kipeytyi kuitenkin edelleen helposti, mutta olen melko varma että tamman elämä muuttui kovasti. Kiltti tamma kun oli, niin ainoa tapa osoittaa kipuilua oli mennä kovempaa ja kovempaa.

Kun omistaja pyysi minua näyttämään mistä tamma on kipeä, niin mietin miten voin näyttää mitä tunnen. En aina osaa tarkkaan sanoa mistä kipu tulee tai mikä kohta hevosessa on kipeä, mutta sen tuntee jos oikein kuuntelee. Tässä lainaus Eläinkoulutus -blogin kirjoituksesta Sairas harrastus -hevosen tuhmuus. Terve hevonen ei kärsi näistä asioista:

• Selän aristelu satuloidessa/harjatessa/vyötä kiristettäessä
• Vaikeudet sivuttaisliikkeissä
• Vaikeudet laukanvaihdoissa
• Jäykkyys
• “Tuhmuus” (!)
• Kuolaintuntuman vastustelu
• Takajalkojen ponnettomuus
• Selittämätön kieltäytyminen esteille
• Pysähtely ja vastustelu
• Pään viskominen
• Käteen nojaaminen
• Pillastuminen
• Pukittelu
• Pystyyn hyppiminen
  Itse lisäisin tähän listaan vielä väistelyn selkäännoustessa ja satulavyön kiristyksen protestointi – varsinkin jos käytös alkaa yllättäen.

No mitä sitten? Enemmän tai vähemmän tyypillisiä ongelmia, jotka listataan laiskuudeksi, tottelemattomuudeksi, kyllästymiseksi, koulutusvirheiksi, laumahierarkiaongelmiksi, ruokintaongelmiksi, vääriksi kuolaimiksi, rehuongelmiksi…

Nyt syyllistyn itse siihen että en aina kuuntele hevosiani. Vuosia sitten Masi pysähtyi tunneilla ja valmentaja sanoi, että Masi vain pelleilee sun kanssa. Oma tunne oli, että kaikki ei ole hyvin, mutta totesin että yritän uskoa valmentajaa. Kun Tiina soitti että Masi oli pukittanut ja lähtenyt kiitolaukkaa pellolla totesimme yhdessä että jotain on nyt vialla. Tarkistimme Masin satulan joka oli tullut mukaan edelliseltä omistajalta ja satula oli aivan liian pieni. Masilla oltiin siis iloisesti menty aivan väärällä satulalla ja ihmetelty miksi se pysähtelee monta kertaa tunnin aikana.

Thorin osalta, niin ratsastin melkein vuoden nuorta hevostani vaikka tunsin koko ajan että jotain on vialla. Olihan minulla ollut monta eläinlääkäriä tarkistamassa hampaat. Kun vihdoinkin ymmärsin viedä Thorin Jutin luokse ja Thor sai apua purentavikaan ymmärsin miten kipeä Thor on oikeasti ollut.

Hevonen on vain niin uskomattoman kiltti otus. Uskaltaisin väittää että melkein kaikilla hevosilla on ainakin ajoittain ongelmia selän kanssa. Kuten tutkimuksista selviää, selkäongelmat ovat todella yleisiä nykyään ja aiheuttavat myös usein ontumista hevosilla.

Pidetään yhdessä meidän hevosista huolta ja yritetään kuunnella, kun ne kertovat jotain. Harvemmin ne kuitenkaan ovat tottelemattomia tai tuhmia. Voisiko syy kuitenkin olla selässä.

Tästä aiheesta lisää Gerd Heuschmannin kirjassa - Tug of War ja Heidi Pätsin kirjoituksessa, Vaikea hevonen

Lue myös: 
Gerd Heuschmann ja hevosen selkä
Kipeä vs vaikea (hevosen selkäranka)
Hivenen hieno ero
Let the Horse Swing Loosely Through the Back
Hormoonien sekasorto (SI-nivel / Sacroiliac joint)
Gillian Higgins: "If you don't use it, you loose it"!
Hyviä hevosen selkää rentouttavia ja vahvistavia puomiharjoituksia maasta käsin
Cranial Nerve 11
Horses are not built to be ridden
Hevosen selkärangan rotaatio
Kissing Spines ja okahaarakkeet

Horses and People:
The Back and Beyond Part I
The Back and Beyond Part II
Uta Gräf: The importance of riding in a streching position

Tutustu myös verkkosivustoon The Horse's back

What a day!

Venyttelyä porkkanan avulla

Ei voi muuta sanoa kuin mikä päivä. Sain eilen viettää 12 tuntia rakkaimman lajini parissa ensin fysioterapeutin kanssa tallilla ja sen jälkeen biomekaniikka luennolla.

Jenna saapui aikaisin aamulla ja hoiti ensin Estellen ja Thorin. Hevosten jälkeen Jenna kävi Ninan ja minun kimppuun. Juoksutimme ensin molemmat hevoset ja Thorin osalta Jenna oli enimmäkseen positiivinen. Thor on saanut enemmän massaa ja liike näyttää hyvältä ja letkeältä. Omasta mielestäni Thor on ollut hieman kiinni vasemmalle ja jumissa ristiselän kohdalta. Tässä Jennan löydökset:

• Vasen puoli yläkaulasta jumissa.
• Vasen lapa hieman jumissa
• Oikealta puolelta kipeä kohta ristiselän kohdalla. 
• Kaulassa liikerajoitusta (näkyi selvästi, kun Jenna taivutti Thorin kaulaa porkkanan avulla)
• Vino (kukapa nyt ei olisi)
• Pientä alakaulaa (tästä saimme noottia) 

Kaiken kaikkiaan Thorilta ei löytynyt mitään suurempaa jumia ja nämä korreloivat täysin siihen mitä tunnen ratsastaessa. Parasta kaikessa oli huomata, että Thorin reaktiot ovat jo paljon lievemmät kuin silloin kun Pekka hoiti Thoria ensimmäisen kerran ja Thor oikein nautti hoidosta. Painoi Jennan kättä vasten, nosti kaulaa kattoon ja jos Thor olisi kissa olisi varmaan kuulunut sellaista pientä purr purr -ääntelyä (jaa, Thor ei siis ole kissa).

Kävelyllä hoitojen jälkeen

Kun tullaan omaan vartaloon ja sen koordinointiin, niin se on jo sitten ihan eri tarina. Hyvin liikkuva olen kuulemma edelleen, melko vino ja juntturassa. Mutta mutta, parempi kuin viimeksi kun Jenna katsoi minua ja Jennan hoidon jälkeen olo oli aivan mahtava. Voiko olla parempaa kuin fysioterapeutti joka hoitaa sekä sinut ja hevosen ja vielä tallilla. Kiitos Jenna aivan mahtavasta päivästä!

Sitten vielä muihin asioihin. Juttelimme siitä, että välillä hevonen kippaa ratsastajan jommalle kummalle puolelle ratsastaessa. Usein syytetään hevosen ja/tai ratsastajan vinoutta, mutta voisiko yksi syy tuohon vinouteen ollakin, että hevosella on joku jalka kipeä ja sen takia ratsastajan paino kippaa kipeän jalan puolelle.

Päivän kruunasi Heli Lyytiäisen biomekaniikkaluento. Luentosarjan toisessa osiossa aiheena oli tutkimuksesta käytäntöön: tutkimustietoa hevosen biomekaniikan saralta - varusteet, ratsastajan vaikutus jne. Todella mielenkiintoinen ilta mukavien ihmisten seurassa.

Ilmoittauduin myös tänään hammasluennolle torstaina 14.3. klo 18-20.00 Yliopistolliseen hevossairaalaan. Tästä oli ilmoitus Hippos-lehdessä, mutta se oli mennyt minulta aivan ohi. Luennolla jaetaan uutta tutkittua tietoa hevosen hammashuollosta ja hampaiden hoidosta. Luennoitsijat: Apul.professori Ove Wattle, SLU, Uppsala ja hammaslääkäri Torbjörn Lundström, Norrköping.