Peruutuksia peruutuksien perään

Ihana Eculiini!

Juttelin pitkään Strada Saddles -perustajan, kouluratsastaja ja satulasappi Davidin kanssa Englantiin. Tarkoituksena oli jutella satuloista, mutta päädyimme juttelemaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Koska Thor on taas menettänyt hieman enemmän lihaksia vasemmalta kuin oikealta puolelta juttelimme ylipäänsä hevosten vinoudesta ja miten myös hevoset ovat toispuoleisia. Kiinnostavaa oli kuulla, että melkein kaikilla hevosilla on kuulemma oikea takajalka heikompi kuin vasen aina alussa.

Juttelimme Ecasta ja Thorista ja hän kertoi miten puoliverisillä on helpompi liikkua eteen ja olla hieman etupainoisia, kun taas lusitanoilla on helpompi viedä painoa takapuolelle. Hän sanoi myös, että hän oli jutellut ihailemani Gerd Heuschmanin kanssa ja Gerd oli kertonut miten hän on seurannut portugalilaisia ratsuttajia ja oli todennut, että ratsastajat käyttävät paljon peruutuksia ratsastuksessa.

Davidin innoittamana lähdin sitten tekemään peruutuksia tänään. Thor parka ihmetteli mikä muhun meni kun niin topakkana heitin karvasatulan selkään ja lähdimme maneesiin peruttelemaan. Peruutus, käynti, peruutus, ravi, peruutus, laukka ja sitten enimmäkseen vain peruutus, laukka, vastalaukka, takaisin käyntiin, pysähdys, peruutus ja taas laukkaa. Ja voi kuulkaas se toimi. Se toimi niin hyvin, että en melkein malttanut lopettaa ratsastamista. Laukka oli niin hyvän tuntuista ja Thor todella kevyt loppua kohden. Koko runko tuntui suoristuvan karvasatulan alla ja Thor pääsi liikkumaan lavoista todella hyvin. Jossain vaiheessa kuitenkin oma kunto loppui, joten veimme Cinyan kanssa hepat kävelykoneeseen sen aikaa kun puuhastelimme tallissa. Thor pääsi sitten vielä illaksi ulos Nomin kanssa, joten todella onnistunut päivä kaikin puolin.

Eilen puuhastelin Thorin ja Ecan kanssa. Thor oli juoksutettu jo aamupäivällä, joten juoksutin Ecan Monty Roberts -riimussa (Dually Halter) ja sen jälkeen lähdin kävelylle maasta käsin Thorin kanssa. Olin jo hoitanut omat kuntoiluni joogan muodossa perjantaina ja lauantaina, joten oli todella kivaa vain nauttia tallilla molempien herrojen kanssa.

Thor on viime aikoina hieman heilutellut päätä jokaisella ratsastuskerralla sivulta toiselle. Aivan pieni ravistus, mutta kertoo selkeästi jostain epämukavuudesta niskan alueella. Tein sitten joitain kraniosakraaliotteita Thorille lauantaina ja rakas hevoseni meinasi juosta kaltereiden läpi, kun sen verran paljon epämukavuutta siellä tuntuu olevan. Juttelin sitten kraniosakraaliterapeutin kanssa tallilla tänään ja hän sanoi, että hän uskoo, että myös hevoset kärsivät päänsärystä. Mielenkiintoista oli myös, että terapeutin omalla hevosella on myös aaltopurenta ja hän on kokenut hyvin samankaltaisia vaivoja hevosensa kanssa. Sovimme nyt, että otamme kraniosakraalisession lähiaikoina, jossa hän hoitaa sekä minut että Thorin.

Sain myös tänään hyvän vinkin tallilla. Vierustoverimme käyttää herkkäsuisella hevosellaan Micklem -suitsia. Onko kenelläkään kokemusta näistä suitsista ja jos on, niin ovatko toimineet hyvin?

Lue myös:

Hankiurheilua ja lantion keinuttelua

Ryhtiä rankaan (ratsastusta karvasatulalla Kattholma 092016)

Älä eristä hevosta

Avuttomaksi opetettu kirjoitus kiteyttää mielestäni täydellisesti uskomattoman tärkeän asian. Ja nuo kuvat: kyllä kuvat välillä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa?

Jotenkin tänään tuntui extra tärkeältä ja ihanalta saada Tiinalta tämä kuva Thorista ja Nomista. Toisen hevosen seuran puutetta kun ei korvaa mikään muu: ei vuohi, ei koira ja ei ainakaan ihminen. Omat hevoseni nyt ovat kaivanneet muiden hevosten seuraa aina, jopa niin paljon että Masi ei esimerkiksi liikkunut mihinkään, kun oli hetken yksin laitumella. Thor nyt on aika tyytyväinen, niin kauan kun saa olla laitumella ja ruohon parissa, mutta kyllä toisen/toisten hevosten seura rauhoittaa ja rentouttaa Thoria silminnähden. 

Kun hevosten elinolosuhteet eivät kohtaa lajille tyypillisellä tavalla masentuvat jotkut hevoset, osa hevosista"kääriytyvät itseensä", jotkut hevoset käyttäytyvät kiukkuisesti tai aggressiivisesti ja osalla hevosista esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten esimerkiksi kutominen. Olen elänyt kutoavan hevosen vierellä vuoden verran Australiassa ja voin kertoa, että se oli kamalaa. Hevonen oli yksi ratsastuskoulumme hevosista ja heilutti päätä puolelta toiselle, puolelta toiselle aina kun ruokaa ei ollut tarjolla, 24 h vuorokaudessa. 

Tässä kuitenkin näin loppuun vielä aivan ihana Harry & Snowman -traileri. Traileri kosketti ainakin minua kovasti ja toivon, että saisimme dokumentin nähtäväksi tulevaisuudessa. 

Tavoitteellista valmentautumista

Sain tämän kuvan Minnalta estevalmennuksen päätyttyä. Mielestäni aika kuvaava.

Peuramaan muuton yhteydessä toivoin tavoitteellisempaa ja säännöllisempää rytmiä treenaamiseen talvea kohden. Olemme kyllä treenanneet pitkäjänteisesti koko ajan, mutta olen kaivannut valmentajaa vahvemmin läsnä arjen pyöritykseen. Olen melko treenihullu ja haluan oppia koko ajan lisää ja kehittyä ratsastajana, joten Minnan valmennusmenetelmä Peuramaalla on mahdollistanut meille todella toimivan yhteistyön. Vaikka olen tällainen Sporttiratsastaja eikä kilpaileminen ole ensisijainen tavoite eikä ehkä viimeisinkään jakaa Minna arvokasta aikaansa ja oppejaan kanssamme. 

Thor halusi mukaan kuvaan.

Peuramaalla meidän viikko-ohjelma on näyttänyt suurinpiirtein tältä.

Thor on tarhassa Nomi-ponin kanssa jo seitsemältä aamusta.
Ma-pe Thor on tunnin verran kävelykoneessa aamu,- tai iltapäivällä riippuen päivän muusta ohjelmasta.

Ma - Rennompi päivä: Thor juoksutetaan.
Ti - Kia koulutunti
Ke - Kia estetunti
To - Thor juoksutetaan tai Minna ratsastaa
Pe - Thor juoksutetaan, Kian tunti tai Minna ratsastaa
La - Maastoilua, Monikan tunti tai jonkun ulkopuolisen henkilön valmennus.
Su - Juoksutusta, maastoilua joko selästä tai maasta käsin

Olen myös saanut apua Tiinalta ja Sallalta ja aina välillä Thor on sekä juoksutettu että ratsastettu mikäli agendalla on esimerkiksi vain kävelymaasto illalla.

Viikot vaihtelevat melko paljon riippuen Ellan harrastuksista ja menoista. Käyn kuitenkin valmennuksissa 2-3 kertaa viikossa, joko niin, että meillä on yksi kouluvalmennus ja yksi estevalmennus tai yksi puomiharjoituksiin keskittyvä valmennus ja toinen estevalmennus.

Viikonloppuisin ollaan maastoiltu paljon ja kuten jo kirjoitin, niin pääsin myös mukaan kenttäratsastuksen olympiamitalisti sekä GP-tason kouluratsastaja Grant Schneidmanin valmennukseen viime viikonloppuna. Monika on myös käynyt kerran katsomassa meitä ja toivon mukaan saan myös Johannan säännöllisin väliajoin moikkaamaan meitä. Johanna kun on kuitenkin ollut meille niin tärkeä ja läheinen ihminen viimeisten vuosien ajan.

Olen ollut todella tyytyväinen Minnan tarjoamaan valmennusyhteistyöhön ja siihen, että saan joka viikko oppia lisää. Minna on ollut meille sopiva valmentaja ja pidän kovasti hänen rauhallisesta ja kannustavasta tyylistä. Thor on mielestäni jo suoristunut hieman ja meillä on ollut paljon hyviä hetkiä. Olen jälleen päässyt rakastamani esteratsastuksen pariin ja tuntuu, että kerta kerralta on hauskempaa. Ei enää edes jännitä vaan odotan kuin kuuta nousevaa aina seuraavaa tuntia.

Minnan harjoitukset ovat olleet monipuolisia ja hevosia notkistavia. Olemme joutuneet ylittämään omat rajamme ja keskittymän hieman haastavimmissa puomitehtävissä. Tunnit ovat Thorin pituisia eli kun kaikki tuntuu menevän ja soljuvan hyvin lopetamme siihen ja kaikille jää siitä hyvä mieli.

Olen pitänyt puomiharjoituksista todella paljon ja olemme pujotelleet puomeja, laukanneet viuhkan yli ja vaihtaneet suuntaa lakritsimuodossa esteen päällä melko jyrkissä käännöksissä. Siirtymisiä on tehty juuri esteen jälkeen ravista käyntiin tai käynnistä raviin ja suoria ja epäsuoria linjoja on pompittu. 

Viime viikolla yhtenä tehtävänä oli ratsastaa kahdeksikkoa näiden neljän ravipuomin yli niin, että tahti säilyi samana ja Thor pysyisi rentona ja rauhallisena. Harjoitus sujui yli kaikkien odotusten ja Thor meni puomien yli ryhdikkäänä ja hyvässä tahdissa. Thor on myös niin ihana siinä, että se ei ryöstä tai lähde kovaa vaikka maassa olisi puomeja. 

Tuntien jälkeen kävelemme yleensä tallin ja tarhojen ympärillä lanatuilla teillä ja lyhyttä metsälenkkiä pitkin kuljemme päivittäin. 

Hyppelyiden jälkeen käydään vielä yhdessä korjaamassa puomeja pois ja Thor saa olla irti ja miettiä elämän menoa maneesissa sen ajan. 

Lisään muuten Facebookkiin mielenkiintoista luettavaa hevosen biomekaniikasta, uusinta tietoa satuloista jne, Kian hevosblogi  -sivustoa voi seurata täällä. 

Veljeni Kim Herold julkaisee perjantaina ensimmäisen suomenkielisen levynsä ja samassa syssyssä ihka oman  Dennis-pizzan. Kannattaa käydä maistamassa. 

Kuuluuko hengityksestä rohiseva ääni?

Tämä kyselyasetanta on jotenkin mielestäni konkreettinen esimerkki siitä, että jotain me tehdään väärin, jos kuolaintutkimuksessa pitää kysyä seuraavat kysymykset:

	ei koskaan	harvoin	joskus	usein	hyvin usein
suusta tulee vaahtoa
suusta tai kielestä tulee verta
hengityksestä kuuluu rohiseva ääni
kieli roikkuu suun ulkopuolella
hevonen läpsyttää huulia aukiin ja yhteen
hevonen yskii kerran tai useammin ratsastuksen aikana

Grant Schneidmanin huippuvinkit

Sain mahdollisuuden osallistua kenttäratsastuksen olympiamitalisti sekä GP-tason kouluratsastaja Grant Schneidmanin valmennukseen Peuramaalla. Koska rakastan uuden oppimista ja aina voi saada hienoja vinkkejä omaan arkeen, lähdin intoa puhkuen tunnille tänään.

Grant Schneidman osoittautui todella miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi ja lähdin tunnilta aimo anti uusia juttuja mukana taskussa. Hän ei ollut vain todella osaava, vaan oli myös amerikkalaiseen tyyliin kannustava ja positiivinen. Kehittämiskohteet tulivat kiltisti väläyteltyä aina eri tilanteissa, mutta ei missään vaiheessa negatiiviseen äänensävyyn. "You are crooked to the right but we all are and we all have to deal with these issues." 

Aloitimme tunnin siirtymisillä. Schneidman halusi siirtymiset aktiivisiksi eikä niin, että oli selkeä hidastuminen, Thorilla nousee pää, selkä tippuu ja vasta sitten siirtyminen käyntiin. Hän pyysi minua miettimään keventämistä käyntiin asti ja jälleen takaisin aktiiviseen kevyeen raviin.

Siitä lähdimme sitten tekemään loivaa avotaivutusta ympyrällä ja siinä onnistuimme ihan hyvin. Sama harjoitus jatkui pitkää sivua pitkin ja jossain vaiheessa Grant pyysi minua ottamaan jalustimet pois. Hän pyysi minua jo alussa pidentämään jalustimia, jotta keventäisin keskemmälle satulaa. Jalustimien poisottaminen sujui ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa tuntui kyllä aivan järkyttävä palo vasemmassa reidessä ja tuntui, että väsähdin väsähtämistäni. Urheasti tein sitten siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin loiva avotaivutus säilyen. Grant toivoi "the same alignment" koko pitkällä sivulla ja se ei todellakaan ollut helppoa. Hän huomasi väsymiseni ja totesi siihen vain, että "I am tiring you out on purpose because the more tired you get the better you ride and the deeper you sit in the saddle." Istuin nimittäin todella etukenossa ja oli todella haastavaa saada yläkroppa taaksepäin. Grant kuitenkin huomautti, että eteenpäin nojautuneena pidätän hieman Thoria koko ajan ja halusimme nimenomaan ponnekkuutta askellukseen sekä takajalkoja aktiivisemmaksi.

Grant piti kovasti Thorista eikä ollut sen kummemmin moittimista ratsastuksessani, mutta ongelmana on toispuoleisuuteni ja etenkin oikean puoleni vahvuus. Koska oikea puoleni on niin paljon vahvempi istun kerta kaikkiaan enemmän oikealla. Kerroin tiedostavani ongelman erittäin hyvin ja tekeväni koko ajan töitä tämän eteen, johon hän vastasi, että hänellä on pari hyvää käytännön neuvoa jotka hän haluaisi jakaa.

1. Jos ongelma on oikealla, jätä vain vasempaan jalkaan jalustin ja kevennä pelkällä vasemmalla jalalla vasempaan kierrokseen ravissa. On tärkeätä, että tiedostat kumpi puoli on vahvempi puoli eikä harjoitusta tulisi tehdä molempiin suuntiin.

2. Jatka sitten harjoitusravissa niin, että jätät pelkästään oikeaan jalkaan jalustimen ja ikäänkuin "sweep the floor", varpaat alaspäin vasemman jalan kanssa. Tätä harjoitusta voi tehdä myös laukassa vaikka Grant toivoi minun pysyvän selässä koska hänen mielestä Thor on "a little bit squirrelly (oravamainen) and I don't completely trust that horse."

Kun olimme kokeilleet molempia harjoituksia jatkoimme sitten pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle ravissa ja siinä lähdin heti nojaamaan oikealla väistössä. Sain siis tehdä harjoituksen pari kertaa käynnissä ja vasta sitten jatkaa ravissa.

Vaikka olisi ollut ihanaa laukata vielä olin täysin samaa mieltä Grantin kanssa siinä, että oli hyvä lopettaa harjoitus tähän koska tuli niin paljon uutta mietittävää ja tunsin todellakin, että olin saanut tehdä töitä. Harjoitusten kautta Thorin oli selvästi helpompi taipua ja liikkua vasemmalle, joten oman toispuoleisuuteni kanssa täytyy vain jatkaa jumppaamista. Löysin myös alkusiirtymisissä hetkellisesti todella hyvän tunteen ja pääsen nyt rauhassa kokeilemaan näitä asioita Minnan kanssa.

Toivon todellakin, että pääsisimme vielä uudestaan valmentautumaan Grantin kanssa etenkin nyt kun ei ole mahdollisuutta käydä Marin valmennuksissa. Vaikka on upeat valmentautumismahdollisuudet kotona, niin on aina niin super hauskaa saada palautetta myös muilta valmentajilta. Etenkin, kun saa todellakin paljon tunneista irti.

Lue myös:
Grant Schneidmanin valmennus Peuramaa
In an ideal world your horse would be bigger, 01 2015
Don't flip him the bird, 04 2015
Kehitys sattumisen kautta, 09 2015

Hevosen henkinen hyvinvointi

Puhumme paljon ratsastajan sekä hevosen henkisestä hyvinvoinnista. Kuulemme sanottavan, että 50% on jo rentoudella voitettu tai että jännittynyt tai pelokas hevonen ei voi oppia.

Kuulemme myös asioita kuten pidä käsi hiljaa, mutta tiedämmekö ihan oikeasti mitä se tarkoittaa ja miltä rento käsi tuntuu lapaluissa asti?

Uskon saaneeni osan siitä miltä ihan oikeasti tuntuu, kun hevonen voi silminnähden hyvin. Fyysinen ja henkinen kun eivät poissulje toinen toisiaan, mutta aika usein tuntuu, että jäämme tuijottamaan hevosen ulkokuorta vaikka sisällä myllertää. 

Kysyin Minnalta tänään miten on mahdollista, että Thor on näin lyhyessä ajassa suoristunut. Johon Minna totesi, että onhan se paljon rauhallisempi ja myös lihasjumit ovat antaneet periksi, kun se voi henkisesti paremmin. Niin itsestäänselvää, niin mahtavan tuntuista, mutta kuitenkin niin kaukana siitä mitä olen aikaisemmin tuntenut ja ymmärtänyt. 

Olen niin kiitollinen, että sain tämän elämän aikana kokea tällaisia hetkiä hevosen kanssa.  

Tuli oikein kyyneleet silmiin estetunnin lopussa ennen kuin jatkoimme Amandan ja Corpun kanssa iltakävelylle.

The importance of serenity

"En les observant j'ai compris que obtenir la confiance il faut ëtre fort mais rempli d'amour."

"To communicate fully with horses, you have to understand their language which is gestural. That's why it is so important to be serene. If you are serence, horses can give you anything."