Power is not to be confused with tension

"It is a bit annoying when you see a horse that just does it. It makes you realise that you have a horse like this at home and then you have the other 15 in the aisle and you are like bad luck. You realise of course that there are a lot of horses that can become Grand Prix and we wouldn't be bothering training all the horses in the aisle if we wouldn't think that they could make Grand Prix.

But, of course there are the special ones and then there are the normal ones. I don't actually believe that many of the horses can't make Grand Prix. But it is which ones really do it with the relaxation and the power. Power is not to be confused with tension. Who can do a pirouette, like you know for a ten and then you just drop the rains and then he just walks off looking around for a bit off grass really. I mean, that is all he is thinking about, food. Nobody loves their food more than he does. I mean, the quicker he does it the quicker he goes out in the field and the quicker he can eat.

We have some of the horses like the Grand Prix horse I rode in the World Games. I mean, he lives in the field because he is very hot so he is much better when he just lives out. This one, if he would live out in the field all the time he would be so fat he could not fit through the door."

- Carl Hester and Charlotte Dujardin, clinic Denmark Horse Shows

 

Keltainen sunnuntai

Kun äiti oli eilen mentoroitavana itsetuntemusryhmässä Lepäävaarassa vei Mummo Ellan katsomaan korismatsia - Seagulls vs Biisonit (Bulls Ellan mukaan) - ja olipa ollut hauska ilta. Mukana pelissä olivat myös veljeni Kim Herold sekä ystäväni Emilia Vuorisalmi.

Pikkuisen tytön hymy ulottui korvasta korvaan, kun illan aikana oli saanut rummuttaa ystävien kanssa kentän laidalla, oli päässyt yhteiskuvaan Isac Elliotin kanssa ja saanut halauksen keneltä muulta kuin Cheekiltä. 

Ja olihan kentällä mukana myös toinen veljeni Tidjan Ba ja tänään oli pienoinen kuva Ellasta myös Helsingin Sanomissa. 

On se mahtavaa, kun pääsee pienenä tapaamaan artisteja. Viime vuonnahan Ella pääsi yhteiskuvaan Robinin kanssa. 

Vähän Pariisia, vähän esteitä

Paras ystäväni Mimi ja ihana Pariisilainen kahvila.

40-naisen voimin suunnistimme jälleen syksyiselle tyttöjen reissulle Pariisiin. Viime vuonna olimme Barcelonassa, joten tänä vuonna halusimme nähdä jotain muuta. Joillekin jotain täysin uutta ja tuntematonta, minulle jotain hyvin tuttua ja turvallista.

Muutin ensimmäisen kerran Pariisiin 16-vuotiaana ja asuin tuossa upeassa kaupungissa monen vuoden ajan. Uskomattomat ovat muistot ja kyllä oli kiva jälleen palata keskelle kaupungin sykettä. Vielä ihanampaa oli kuitenkin taas palata kotiin oman arjen äärelle ja todeta, että elämä juuri nyt, juuri sellaisena kuin se on, on aivan ihanaa.

Kuuntelen tässä tyttäreni rummutusta ja naurua rumpuopettaja Raamin kanssa (onneksi ovat sähkörummut) ja olo on niin onnellinen. Olen saanut kovasti apua viime aikoina Anna Andérsenilta henkisellä puolella ja olen myös löytänyt rauhallisen ja syvävenyttelevän yin joogan ihanuuden. En oikein tiedä mihin suuntaan tässä ollaan kulkemassa, mutta ehkä tällainen levoton mieli tarvitsee juuri tuollaista rauhoittavaa ja avaavaa joogaa. Etenkin, kun yin yoogaa saa harrastaa narussa roikkuen ja saa lonkatkin niin hyvin venytettyä.

Pariisissa söimme todella hyvin La Belle Epoquessa sekä La Poseidonissa. Pari huonompaakin kokemusta oli ja riitelin tuttuun tapaan tarjoilijoiden kanssa, mutta huono asiakaspalvelu tuntuu kuuluvan katukuvaan.

Rakastan tanssimista, joten yöt sujuivat Pariisissa tanssien ja päivät kävellen ja kahviloissa nautiskellen. Yhden crepe au nutella sain tungettua masuun ja tapasin parhaimman ystäväni Mimin, jonka kanssa asuin Ranskassa ja Australiassa sekä hyvän ystäväni Hedin. Olipa hauskaa.

Hienosti on tullut massaa lisää ja me nautitaan Thorin kanssa vielä viimeisistä ruohonkorsista.

Kun olin reissussa Thor on käynyt melkein päivittäin kävelykoneessa ja Tiina juoksutti Thorin ja Minna sekä Salla ratsastivat pari kertaa. Maanantaina Thor juoksutettiin ja menimme vain rapsuttelemaan uinnin jälkeen illalla lasten kanssa ja Minna ratsasti Thorin eilen ja kävin vain kävelyllä illalla. Thor oli tehnyt 180 käännöksen myös Minnan kanssa, mutta onneksi Minna oli pysynyt selässä. Tänään Thor olikin sitten aivan super hyvä ratsastaa ja melko suoran tuntuinen. Keskityimme estetunnilla vain siihen, että ratsastin eteen pohkeista ja pidin tasaisen tuntuman. Ja vaikka opin keventämisen jalon taidon 36-vuotiaana on siitä jo aikaa ja tänään Minna sai monta kertaa muistuttaa miten sitä ihan oikeasti kevennetään lantiosta eteenpäin eikä vaan hengailla ja nousta ylös ja mennä takaisin alas satulaan.

Thor on hyvinkin raukea ja tältä näyttää hyvinkin kynitty otsatukka.

Minna totesi, että minun tulisi ylipäänsä ratsastaa enemmän pohkeella ja olla hieman tarkempi, ja tuntuu siltä, että oppi meni perille. Teimme kaikenlaisia hauskoja viuhka-puomi, okseri, viuhka-puomi, pysty -harjoituksia ja saimme vaihtaa suuntaa tiuhaan tahtiin. Lopuksi tulimme vielä sarjan, jossa toinen este oli vesimattoeste. Kääk….. Mä en edes pelännyt. Änkytin tietenkin, että voisiko niitä siirtää vähän sivuun ja kävimme sitten tutustumassa mattoihin, mutta hyvin se meni. En pelännyt, Thor hyppäsi ja olisin halunnut jatkaa. Siihen Minna sitten totesi, että hyvin meni ja fiilis oli niin mahtava. Ai että mä tykkään hyppäämisestä ja tänään menin estetunnille ensimmäistä kertaa vuosiin intoa puhkuen. Olen jo vuosia ollut hieman varoaisempi enkä oikein ole löytänyt vanhaa varmuutta hyppäämiseen. Nyt tuntuu vain siltä, että luotan valmentajaani täysin ja siinä me vain mennään melkein mitä vaan. Ja onneksi minulla on maailman kiltein estehevonen. Thor kun ei oikeastaan katso oikein mitään. Ehkä se ei ymmärrä, että pitäisi kieltää tai olla jotenkin mahdoton. Se vaan menee juuri sinne minne minä sen yritän viedä ja hyppää kiltisti yli. Ja ihan mahtavia hyppyjäkin tulee jo välillä. Ah ihanuutta…..

Thor on saanut myös kivasti massaa lisää ja karva tummuu taas talvea kohden. Hierontaopiskelija Hanna kävi hieromassa Thorin ja Ecan taas tänään ja Thor oli hyvän tuntuinen. Hieman kiinni vasemmasta lavasta, joka tuntui myös ratsastaessa, mutta muuten Hannan mielestä mieleltään rauhallisempi ja hyvä lihaksistoltaan.

Eilen meiltä irtosi kenkä, kun peruutimme käytävällä korokkeen yli iltakävelyn jälkeen, mutta onneksi kavio jäi siistin näköiseksi ja Weisenfeldtin Pekka sattui olemaan paikalla. Olin juuri puhunut oman kengittäjämme kanssa siitä miten tyytyväinen olen ja melkein sillä sekunnilla tapahtui tämä ihme haveri. Nå, onneksi saimme taas kengän jalkaan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kengittäjämme kehui myös Ecan kavioita ja sanoi, että Ecalla on lusitanoksi todella hyvät kaviot.

Kun kävin eilen tallilla, vietti Ella aikaa naapureiden kanssa Hoplopissa ja nyt leivotaan vielä pullaa yläkerrassa. Täytyy varmaan mennä varastamaan pulla ennen nukkumaanmenoa.

Ja rakas veljeni oli järjestänyt Ellalle aivan ihanan yllätyksen. Robinin uuden CD:n sekä nimmarin. Kyllä oli iloinen tyttö tänään.

Perfektionistit kouluratsastajat

Rekrytointikonsultit ja headhunterit lokeroivat ihmisiä lokeroon A ja B.

A. Tämä henkilö on perfektionisti, joka tekee todella tarkkaa työtä, mutta ei aina näe metsää puilta tai puita metsästä. 

B. Tämä henkilö on sosiaalisesti lahjakas, mutta todella huono ihmisjohtaja koska hän on niin lahjakas, että hän vain hengailee kahvikoneen äärellä päivät pitkät. 

Hassuna ajatusleikkinä voisi Mikä tekee hyvästä johtajasta hyvän johtajan sijasta esittää kysymyksen Mikä tekee hyvästä kouluratsastajasta hyvän kouluratsastajan? Yhtä vaikeita taiteenlajeja tuntuvat nimittäin molemmat olevan: ihmisten johtaminen sekä hevosen vieminen kouluradoille. 

Jos jatketaan ajatusleikkiä ja arvioidaan maailmalla menestyneet kouluratsastajat luulen, että noin 90 % menestyneistä kouluratsastajista saisivat loputulemaksi: perfektionisti (ja rikas (ei siis henkisesti vaan ihan taloudellisesti). 

Kouluratsastajat ovat yleensä kamalan vakavia. Hymy ei ole herkässä ja ratsastus näyttää ennemminkin suorittamiselta kuin tanssimiselta. Ulkopuolinen apu otetaan vastaan vasta viime tingassa ja henkiset gurut ja pilatesopettajat soitetaan paikalle, kun viimeinenkin oljenkorsi on katsottu. 

Onko hyvä kouluratsastaja perfektionisti? 

Onko hyvä kouluratsastaja perfektionisti (uskaltaisin sanoa, että myös hymyilevä Charlotte Dujardin on sitä), mutta höystettynä sillä mitä Jim Collins kutsuu huippujohtajuuden X-faktoriksi: Nöyryys: "The X-factor of truly great leadership is humility."

Onko perfektionismi ylipäänsä ihailtava piirre kouluratsastajassa ja onko yksi syy kunnianhimoiseen lähestymiseen juuri tuo perfektionismi jota ilman ei pärjäisi? 

Tai voiko se olla niin, että huipulle löytänyt perfektionisti kouluratsastaja on vain seurannut Arnold Schwarzeneggerin Nordic Business Forumissa jakamia viisauksia:

 "If i would have listened to all the ney-sayers I would still be joddling in the Austrian alps". Hän totesi myös, että "If you can't sleep less, sleep faster", joka voisi sopia hyvin perfektionistille kouluratsastajalle. 

Oli miten oli, niin uskaltaisin melkein luvata, että suurin osa esteratsastajista eivät ole perfektionisteja (ok, mainitsinko jo Zettermanin veljekset?) ja omien ei niin perfektionististen luonteenpiirteideni takia en tänä päivänä ole kuin ajoittan koulua menevä maastossa hullutteleva estetätiratsastaja.  

Edit: lukekaa tämä huumorilla. Eivät 90% suomen kaikista yritysjohtajistakaan ole alaisiaan riepottelevia perfektionisteja vaikka niin usein luullaan. 

Edit II: jos olisin menestynyt perfektionisti kouluratsastaja en varmaan istuisi kirjoittamassa tätä.

La Vie en Rose

Maailman parasta synttäriseuraa

Kyllä se elämä tuntuu juuri nyt ruusuiselta. Sain viettää aivan ihanan syntymäpäivän rakkaiden ihmisten ja eläinten ympäröimänä eilen ja tänään vuorossa oli joogaa, Minnan estetunti ja Ellan lauluopetus.

Harjoittelu tekee mestarin.

Cinya ja Eca pitivät meille seuraa maneesissa ja veryttelimme puomien yli ja siitä sitten hyppäämään yksittäistä pystyä ja yskittäistä okseria puomien avustamana. Thor hyppäsi niin kauniisti ja hyvällä tahdilla, että yhtäkkiä pysty oli jo metrin ja siinä me vain mentiin kaikessa rauhassa. Ei tuntunut edes korkealta ja luotin täysin Minnan arviointikykyyn omasta ja hevoseni osaamisesta. Minna totesi, että hän hypyttää vain yksittäisiä mukavia tehtäviä, kunnes yksittäisistä esteistä ei enää tulee niin suurta juttua mulle. En nimittäin meinaa muistaa edes kääntyä esteen jälkeen, kun keskityn itse hyppyyn niin valtavasti.

Thor on nyt totutettu kävelykoneeseen, joten herra aloittaa aamut kävelemällä muiden hevosten seurassa (joo, en ihan uskonut, mutta niin se mun pikkuin vaan tuntuu tottuvan asioihin) ja Minna ratsasti Thorin toisen kerran tiistaina. Minna oli jutellut Monikan kanssa siitä miten Thor ei väistätä yhtän hyvin vasemmalle ja totesi heti, että ongelma tulee mun istunnasta, etenkin vinosta lantiosta sekä Thorin rangasta. Ratsastaessa tuntuu siltä, että voisi jatkaa vasemmalle vaikka hevonen on kyllä menossa oikealle. Tässä tuli taas mieleen Jean Luc Cornillen opit hevosen selkärangasta ja miten tärkeätä on, että hevosen ranka on suora. Nå, sain sitten tänään extra paljon miettiä omaa ylävartaloa oikealle oikeassa kierroksessa ja Thor kääntyi täysin istuntani mukana. Eli sitä pitää nyt vain harjoitella. Minnan innoittamana ilmoittauduin myös saksalaisen kenttäratsastajan kouluvalmennukseen marraskuussa, joten olen aivan super innoissani. On niin hauskaa treenata taas säännöllisesti kesän jälkeen ja olen niin tyytyväinen kaikkeen uudessa kodissamme. En olisi voinut parempaa syksyä meille toivoa.

Tän päivän okseri

Huomenna lento lähtee 49 upean suomalaisen naisen kanssa Pariisin jatkona viime vuoden Barcelona matkalle. Ei voi muuta sanoa kuin, että La Vie est comme un Rose.

Hulvatun hauskaa Horse Show -viikonloppua teille kaikille ihanat lukijat. Hurratkaa myös minun puolesta.

Ja tässä hieman Helsingin Sanomien Horse Show -fiilistelyä. Mahtavaa, että Hesari kirjoittaa enenevin määrin hevosaiheisia artikkeleita. Jee!

Rakastan, en rakasta, rakastan.....

Viime keväänä istuin auton takapenkillä Portugalissa matkalla hevosia katsomaan. Olin niin onnellinen, että sain viettää pari päivää hevosten parissa ja minulla ei ollut muuta tehtävää kuin auttaa juuri oikean hevosen valinnassa. Marin ystävä, jonka olin tavannut muutamia kuukausia aikaisemmin Suomessa istui vieressäni. Hän oli suomen reissullaan ohjeistanut minua syömään enimmäksen lämmintä ruokaa koska kiinalaisen lääketieteen mukaan elementtini on tuli. Ja koska kaikki kylmät ruoat kuten salaatit, tomaatti jne. lisäävät roihua ja huonoa oloa tulielementtiselle henkilölle oli pelkästään tällaisen asian huomioiminen saanut minut voimaan fyysisesti ja henkisesti paremmin.

Siinä kun sitten istuttiin Marin ystävä huomautti minulle, että näyttää kaikin tavoin siltä, että voin paremmin. Siihen tokaisin, että "joo ihan hassua. Jotenkin olen vain löytänyt sellaisen paremman olotilan ja olen enemmän läsnä arjessa". Johon hän totesi, että "ahhhhh, olet vihdoinkin tutustunut
itseesi."

En ehkä ihan ymmärtänyt noita sanoja tuolla hetkellä kuin että joo, menihän siihen 36 vuotta, mutta pikkuhiljaa Ginin sanat kietoutuvat ympärilleni ja alan huomata niiden merkityksen omassa arjessa.

Olen aina pitänyt hyvää huolta fysiikastani ja myös hevostelussa olen äärimmäisen tarkka siitä, että hevosella on fyysisesti hyvä olo (oikea satula, hyvä kengitys, hyvä heinä, sopiva liikunta jne.). Olen vuosien varrella huomannut hevosessa kuin hevosessa suuren eron kun palaset loksahtelevat paikoilleen ja vaikka aina on jotain mitä pitää miettiä, niin perusasioiden kuntoonsaaminen on edesauttanut myös ratsastuksessa paljon. Olen tuntenut ja tunnistanut nämä fyysiset asiat, mutta olen vielä ollut kaukana henkisestä kasvusta ja siitä mitä se tuo mukanaan.

Viime vuosina olen joogannut enenevin määrin ja kuten joogaopettajani Katja Kiuttu joskus sanoi, on "jooga ensin fyysistä ja vasta sitten siitä tulee henkistä." Kun kävin pari vuotta sitten läpi isoja muutoksia elämässä oli jooga koko ajan läsnä ja pikkuhiljaa huomasin muutoksia omassa elämässä. Tahti hiljeni, stressitaso laski, keskityin syömään hyviä ruoka-aineita ja olen jopa meditoinut ensimmäisen kerran viime perjantaina. Tallinjälkeiset illan tunnit eivät enää kulu läppärissä kiinni, vaan vietämme laatuaikaa Ellan kanssa ja pidämme tarkemmin rutiineista kiinni.

"Psyykkisten taitojen kasvaessa tunteiden tunnistus ja hyväksyminen kasvaa ja keskittymiskyky paranee. Vastaavasti negatiiviset tunteet, kuten ahdistus ja ärtyneisyys vähenevät ja myös stressi vähenee. Unen laatu paranee ja yleinen tyytyväisyys kasvaa, eli elämänlaatu kokonaisvaltaisesti
paranee." - Anna Andersen, Kokonaisvaltainen ratsastus -artikkeli

Kuten olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut, en usko että heräämme vain yhtenä päivänä siihen tunteeseen, että oho, olen nyt vaan läsnä arjessa ja henkisesti valaistunut vaan kyseessä on pidempi matka, jonka aikana oppii tunnistamaan omia hyviä puolia ja kehittämiskohteita ja uskaltaa elää itselleen sopivalla tavalla. Ei enää ole niin riippuvainen ulkoisista paineista ja Katri Syvärisen sanoja lainaten: "kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, elämä virtaa kuin itsestään oikeaan suuntaan." 

Uskon kuitenkin siihen, että ilman joogaa ja henkistä valmennusta en vielä olisi päässyt näin pitkälle koska kuten Anna Andersén sen viime tapaamisessa kiteytti "We train our mind through our body". Ja koska olen löytänyt ei vaan fyysisesti mahtavan lajin vaan myös mieltäni rauhoittavan joogan olen huomannut, että sen osa-alueet ylettyvät joka puolelle elämää. En vain ole tietoisempi omasta tunteesta päivän mittaan vaan olen myös tietoisempi Thorin henkisestä puolesta ja siitä kuinka paljon se vaikuttaa ratsastukseen. Kuten Carde sen viime kevään klinikalla kiteytti: "With a confident state of mind, 50 percent of the job is done."  ja "Ensin tulee henkinen puoli, sitten fyysinen kokoaminen. It is a partnership."

Viime lauantaina Monika tuli pitämään tuntia ja vietimme upean aamupäivä Thorin kanssa. Ratsastus oli melkoista flowta ja ratsastuksen jälkeiset kävelyt auringossa silkkaa nautintoa. Harvat ovat olleet nämä hetket viimeisen kolmen vuoden aikana ja sitä vahvemmin uskon nyt siihen, että oman mielen rauhoittamisen tulisi olla yksi edellytyksistä hyvälle ratsastukselle. Ratsastus on edelleen monille suorittamista ja jos sitä ihan oikeasti miettii, niin sanat hevonen ja suorittaminen eivät vain kulje yhdessä. Jos pystyisimme oikeasti olemaan läsnä ja nauttimaan yhdessäolosta hevosen kanssa uskon, että myös ratsastus lähtee virtaamaan oikeaan suuntaan. Koska jos katsotte ratsastajia kuten Peder Fredricson, niin onko ensimmäinen asia johon kiinnität huomiota hänen fysiikka tai kiinnitätkö kenties sittenkin huomiota hänen upeaan ja rauhalliseen olemukseen, jota hän säteilee ympärilleen tilanteessa kuin tilanteessa.          

"The horse, a creature whose nature is water embodied, will almost always flow in the path of least resistance. They are the stream, and (without meaning to) we are the rocks around which they flow. I believe, have felt and seen and witnessed so many beautiful moments when horse and human are both rivers, blending their movements together to create a living picture of harmony. And isn’t that one of the many reasons we love horses: to experience moments that allow us to get out of ourselves, and see the world from their perspective?" - Crissi McDonald

Koska rakastan hevosia ja "juuri se minun juttuni" on hevoset uskon, että olen päätynyt juuri siihen tilanteeseen missä olen tänään. Se, että Masi ja Thor ja kaikki muut upeat hevoset ovat saapuneet elämääni ei ole sattumaa. Se, että juuri näin herkkä (Herkkä hevonen opettaa paljon) hevonen kuten Thor on tullut opettamaan minulle niin paljon itsestäni on vain todella suuri lahja. Kiitos siitä!

Lue lisää: 
Näitä asioita olen jo aikaisemmin pohtinut ja tulen jatkossakin keskittymään aiheeseen henkinen hyvinvointi

Henkinen valmentajani Anna Andersén kirjoittaa nykyään blogia täällä. Kannattaa ehdottomasti tutustua hänen kirjoituksiin.

Kuvat on otettu viime lauantaina Peuramaalla auringonpaisteessa.

Aamun taikaa

Nämä ovat niitä puheluita joita ei halua saada ja kun ne tulevat on maailman kiitollisin siitä, että ei tapahtunut mitään pahempaa. Kun Ella oli parikuukautta vanha tuli puhelu Tiinalta. Masi oli kääntynyt käynnissä ympäri ja Tiina oli tippunut suoraan oman nilkan päälle ja se oli tuusan nuuskana.

Eilen nautiskeltiin illallisesta Fishmarketissa rakkaitten ystävien kanssa ja kun Tiina soitti kuulin heti, että jotain oli tapahtunut. Tiina oli tehnyt oikein kunnon ilmalennon kentällä ja jälleen oli nilkka jäänyt alle. Onneksi tällä kertaa toisen jalan nilkka.

Ikinä ei rakkaat lukijat tiedä mitä tapahtuu. Kuten elämässä yleensä ratsastuksessa sattuu ja tapahtuu ja saa vain olla iloinen aina kun ei käy pahemmin. Tiinan turvonnut polvi ja nilkka vaikuttavat vain saaneen kunnon tällin ja Kun omaa ei ole -blogin Erika taas jäi hevosen alle ja makaa ilmarinnan kanssa sairaalassa. Onneksi Erikalle ei käynyt pahemmin.

Hyvä muistutus taas siitä, miten elämässä kannattaa iloita jokaisesta hetkestä.

Ja niin me tehtiin tänään Thorin kanssa. Käytiin kävelemässä metsässä ja laukkailtiin ympäri laukkapolkua. Tein tänään paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotta sain taas Thorin paremmin avuille. Mietin, että yrittäisin kertoa hevoselleni miten turhaa on tehdä tyhmiä pyrähdyksiä ja pukittaa vielä perään, kun satula menee vinoon, mutta en usko että sillä on mitään merkitystä, Tärkeämpää oli, että pääsin heti aamusta tallille hakemaan hyvää fiilistä.