En bajsande ekkorre

Onneksi en ole luonteeltani perfektionisti. Olisi varmaan vielä kurjempaa kuulla Gunssanilta, että istun hevosen selässä "som en bajsande ekkorre". Tämän päivän estetunnilla väännettiin ja käännettiin nilkkoja ja mentiin ilman jalustimia. Pari kertaa tunnin aikana löysin mielestäni hyvän ja rennon istunnan ja ratsastin enemmän istunnalla ja vähemmän kädellä. Gunssan pyysi myös minua rauhoittamaan kevennystä ja tahtia kaiken kaikkiaan kuitenkin niin, että esteille tultiin hyvässä tarmokkaassa ja tahdikkaassa laukassa.

Vaikka aina ei ole hauska kuulla, että omassa istunnassa on korjattavaa, niin rakastan sitä kun Gunssan sanoo suoraan ja auttaa minua paremman istunnan hahmottamisessa.

Myös lapset sai ratsastaa Käpyllä ja nauttivat koirien ja kissojen seurasta. Jossain vaiheessa Naemi kysyi minulta, että viihdynkö minä tallilla ja tuntuuko minulta joskus siltä, että en jaksaisi tulla tallille. Kerrankin vastaus jota ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Ei koskaan tarvitse miettiä. On ollut päiviä, että en olisi jaksanut tehdä oikein mitään, mutta tallille jaksan aina tulla.

Thor halusi mielummin tyttöjen luokse rapsutettavaksi. 

Ulkona tai sisällä?

Eläinlääkäri Zibelina Armassalo on kirjoittanut mielipidekirjoituksen, Antakaa hevosten olla kylmässäkin, jossa hän ottaa kantaa siihen miten jotain merkillistä on tapahtunut suomalaisten hevosen pidossa.

"Yhä useammin hevonen on omistajalle kuin ihminen, kuin lapsi, joka puetaan paksuihin lämpimiin loimiin.

Hevosta pidetään säällä kuin säällä 16-20 tuntia päivässä lämmitetyssä tallissa. Ulkona se saa käydä vain hyvin loimitettuna pienessä tarhassa tai ratsastusretkellä. Silloinkin ulkoillaan vain pari tuntia kerralla."

Jaana Pohjola on myös ottanut omassa blogissaan kantaa kirjoituksessa Inhimillisiä hevosia ja kuten aina, kyseinen aihe herättää paljon tunteita: Kaikki hevoset pihattoon ja maailma pelastuu

On hienoa, että asiasta käydään keskustelua ja totuus on se, että Suomessa hevosilla on usein paremmat olosuhteet kuin muissa maissa. Esimerkiksi ranskassa hevoset seisovat suurimman osan ajasta sisällä karsinoissa eivätkä pääse ulos jalottelemaan tarhoihin ollenkaan. Totuus on kuitenkin, että antromoporfismia tai ei, hevonen viihtyy ulkona suurilla alueilla lajitovereiden seurassa. "You can take the horse out of the wild, but you can't take the wild out of the horse." Hevosen pitäminen yksin tai pienissä tarhoissa sen takia, että pelkäämme hevosen rikkovan itsensä etenkin jos hevonen on "hieno kisahevonen" ei ole millään tavalla altruistista ja olen yhtä huolestunut kuin Armassalo tästä kehityksestä myös Suomessa.

"Kirjoitan nyt kuitenkin eläinlääkärinä, joka on oikeasti huolissaan eläinten inhimillistämisestä. Eivät lämpö ja tallissa seisottaminen todellakaan ole parhaaksi mielellään liikkuvan eläimen hyvinvoinnille. 

Toivon, että ihmiset omassa ja eläintensä hoidossa huomioisivat sen, että vähempi ympäristön lämpö saattaa itse asiassa olla terveyttä edistävä asia."

Lue myös:
Miksi loimittaa?

Rauhallinen hevonen

Thor sai eilen viettää ansaittua vapaapäivää todella hyvän keskiviikon tunnin jälkeen. Tiina ja Max pitivät meille tänään seuraa maneesissa ja Tiina piti samalla tunnin meille.

Thor on ollut parin viikon ajan todella tyytyväisen, rauhallisen ja rennon oloinen. Thor oli keväällä usein hermostunut ja levoton ja söi huonosti ja laihtui hammasongelmien takia. Kun Thor tuli uuteen kotiin kesällä Thor nukkui usein sikeästi laitumella kun tulin tallille aamupäivällä ja keskittyi myös koko ajan paremmin syömiseen. Nyt Thor syö muiden hevosten tahtiin, on saanut enemmmän massaa ja karva kiiltää entiseen tapaan. Kuten Seisaallaan nukkuminen on hyvä asia kirjoituksessa lukee: "Mitä kauemmin hevonen käyttää aikaa syömiseen, sitä vähemmän sille jää aikaa stressaavaan toimintaan ja sitä tyytyväisempi se on."

Thor on rauhallisempi ja vähemmän energinen ratsastaessa, mutta ei millään tavalla laiska tai kuollut avuille. Thor on vain tyytyväinen ja harva tyytyväinen hevonen on ylienerginen vaan loppujen lopuksi hevonen on melko rauhallinen otus.

En ole vielä elämäni aikana tavannut hevosta joka ei rauhoittuisi ja "hidastaisi tahtia" kun arjen palaset loksahtelevat paikoilleen ja rutiinit ovat juuri kyseiselle hevoselle sopivat. Useimmiten rutiineihin kuuluu mahdollisuus seurustella muiden lajitovereiden kanssa, riittävät ruokintakerrat ja tarpeellinen mahdollisuus liikkua luonnollisissa olosuhteissa. Masin kanssa etsimme vuosia oikeata tietä, sillä Masi oli ollut niin monessa kodissa ja käynyt läpi niin monet mutkat matkassaan. Olen onnellinen jos voin jo tässä elämänvaiheessa suoda Thorille rauhallisen ja tasapainoisen arjen ihanalla tallilla.

Tiina teetti jälleen hyviä harjoituksia meille. Ratsastimme keskihalkaisijalle käynnissä, pohkeenväistöä uralle ja siirtyminen raviin. Ympyrä ravissa ja sen jälkeen jälleen siirtyminen käyntiin, keskihalkaisijalle, pohkeenväistöä ja siirtyminen raviin. Sen jälkeen teimme saman harjoituksen niin, että ratsastimme ravissa keskihalkaisijalle, pohkeenväistöä uralle ja laukannosto. Laukassa ympyrä ja siirtyminen takaisin raviin.

Illalla pidin vielä tunnin Outille ja Lisille. Teimme paljon siirtymisiä ja ratsastimme kahdeksikkoa niin, että vaihdoimme ensin laukkaa ravin kautta ympyröiden keskellä jonka jälkeen jatkoimme laukkaa niin, että toinen ympyrä ratsastettiin vastalaukassa. Lisi oli aika jäykkä tunnin alussa, mutta rentoutui nopeasti kun Outi sai rentoutta omaan istuntaan istuntaharjoitusten kautta ja lopputunnista Lisi liikkui todella hyvin. Yksi parhaimmista tähänastisista tunneista Outin ja Lisin kanssa. Hyvä mieli:)

Viikolla pidin tunnin yhdelle oppilaalle ja hevosen toinen takajalka oli todella jäykkä. Juttelin asiasta Pekan kanssa ja pohdin voisiko hevosella olla kinnerpatti tai esimerkiksi jotain polvessa. Pekka kuitenkin meinasi, että hevosella voi olla vain jänteet todella kireät ja sen takia jalka näyttää niin jäykältä. En itse edes olisi ajatellut asiaa siltä kantilta, joten jälleen todella mielenkiintoista.

Lue myös:
Pieni asia, mutta suuri merkitys

Älkää koskaan päästäkö kavioita tällaiseen kuntoon

Älkää hyvät ihmiset koskaan päästäkö hevosten kavioita tällaiseen kuntoon. Tuttuni näytti tänään kuvia hevosesta, jolla on poistettu paiseiden ynm. aiheuttamat irtoseinämät (kavioita ei oltu hoidettu reiluun vuoteen). Tuttuni mukaan kaviot ovat toivottavasti puolen vuoden päästä ihan terveet ja ennen sitä jo käyttökunnossa, mutta järkyttävän näköistä.

Kuvien käsittely

Pientä ruuhkaa kuvaajien kesken. Mutta mitä rakkautta!

Tämä viikko on töiden osalta melko kiireinen ja paljon aikaa kuluu kuvien käsittelyyn. Suunnittelen joululahjoja, lähetän hääkuvia ystävilleni ulkomaille ja käsittelen pari viikkoa sitten ottamani hääkuvat (en ymmärrä miten kuvaajat ehtivät kuvaamaan kun pelkästään kuvien käsittely vie tolkuttomasti aikaa).

Huomenna aamulla ajattelin aloittaa aamun joogalla töissä ja illalla on Monikan tunti. Sen jälkeen ajan vielä pitämän tunnin Tampajalle Ullalle ja Unskille. Kiva nähdä heitä taas pitkästä aikaa.

Espresson äärellä

Tänään rakas ystäväni kirjoitti ensimmäisen julkisen blogikirjoituksen monen vuoden taistelustaan syöpää vastaan.

Kiitos Jenni, että jaat tarinasi kanssamme. Olet ainutlaatuinen nainen ja ystävä ja vahvin tuntemani ihminen.

Syysmyrsky ja suppilovahverot

En tiedä olenko koskaan nauttinut syksyn tulosta yhtä paljon kuin tänä vuonna. Kurssin annista inspiroituneena olin menossa ratsastamaan maneesiin eilen, mutta kaunis sää houkutteli kuitenkin Ninan,  Estellen, Päivin ja Lissun kanssa maastoon. Ja mikä maasto. Ravasimme ja laukkasimme pitkiä pätkiä ja nautimme upeista maisemista.

Sieltä jatkoimme mökille ja löysimme jättipaljon suppilovahveroita. Nautimme hyvästä illallisesta sukulaisten kanssa ja ihanasta saunasta syystuiverruksen keskellä. 

Mökiltä lähdin suoraan tallille ja jälleen pitkälle maastolenkille Tiinan ja Masin kanssa. Molemmat hepat liikkuivat hyvin ja käyttäytyivät kuin oikeat herrasmiehet. Inkoosta suuntasin Tampajalle pitämään tuntia Iidalle ja Lisille ja Iida ratsasti todella hyvin tänään. 

Ihana viikonloppu takana!