Viime viikonloppuna osallistuimme Klöntin kanssa Tampajalla pilatesohjaaja
Aira Toivolan ratsastuspilateskurssille, joka sisälsi teoriaosuuden ja tunnin ratsastusta. Sain todella paljon irti päivän kurssista, mutta kuten sanotaan, niin tieto lisää tuskaa ja monet asiat ovat jääneet pyörimään mieleeni. Koulukuntia on paljon ja ratsastuksessakin sovelletaan nykyään
Centered Ridingia, pilatesta, joogaa, klassista ratsastusta, Balimoa, Aleksanterin tekniikka jne.
Kun saksalainen Joseph Hubertus Pilates (1880-1967) loi kehonhallintamenetelmän nimeltä Pilates, tavoitteena oli kehittää optimaalista toiminnallista ryhtiä, opettaa fysiologisesti oikeita liikeratoja ja syventää hengitystä kehon keskialuetta tukevia lihaksia vahvistamalla.
"Pilatesliikkeet suoritetaan sistältä ulospäin: ensin kytketään vatsalihakset, joiden kautta lihaskalvoja pitkin saadaan tuki raajoihin. Liikkeet tehdään aluksi hitaasti, sillä hitaat liikkeet jättävät syvät muistijäljet aivoihin ja näin liikeradat opitaan oikein. Liikeet suoritetaan tarkasti ja keskittyneesti ja liikkeiden rytmitystä ohjaa hengitys. Liikkeet suoritetaan jatkumona, liikkeestä toiseen."
Kaikki tunnistaa varmaan välillä miten oma istunta saattaa tuntua hevosen liikeen vastaiselta tai kädet ja jalat ovat epävakaat ratsastaessa.
"Pilatesharjoittelun yhdistäminen ratsastukseen auttaa ratsastajaa saavuttamaan jäntevän, tasapainoisen, vakaan ja rennon istunnan. Pilates auttaa hahmottamaan kehoa, tunnistamaan liikettä ja erottamaan muutoksia. Lisäksi menetelmä opettaa oikeanlaista lihasten käyttöä (suunta ja rytmi), mikä tuo kehoon jäntevyyttä, rentoutta ja liikkuvuutta. Pilates asettaa kehon tuettuun keskuslinjaan eli tasapainoon ja näin ratsastajan ja heevosen tasapainopisteestä tulee yhteinen. Kun ratsastajan istunta on tasapainossa, kannettuna, hevonen liikkuu rennosti tasapainoisena ja aktiivisena. Oikean istunnan ansiosta avut ovat selkeitä ja hevonen kuuntelee niitä mielellään."
Päivä alkoi teorialuennolla ja sen jälkeen ratsastimme kahden henkilön ryhmissä noin tunnin verran. Airan tapa opettaa oli todella miellyttävä ja mielestäni pilatesharjoitukset toimivat hyvin ratsastaessa. Olen jooganuut säännöllisesti ja pilateksessa ja joogassa on selkeitä erovaisuuksia. Olen jutellut fysioterapeutin ja kamppailulajeja harrastavan henkilön kanssa ja olen itse ymmärtänyt asian jotenkin näin: Pilates on yksi liikuntamuoto. Tärkeintä on kuitenkin kehon hyvä keskiasento, jonka voi saavuttaa monella eri tavalla. Oli se sitten pilates, jooga tai joku muu kehon hallintaa kehittävä muoto, niin oman vartalon ja hevosen anatomian tunnistaminen on erityisen tärkeätä. Kurssilla puhuttiin paljon siitä, että rintojen alle jäisi ryppy ja alaselkään ei ratsastaessa saisi jäädä suurta notkoa. Lantiota tuli viedä hieman alle, niin että lantion asento myötää hevosen liikettä (sai istua enemmän takamuksen pehmeällä osalla) ja lonkkien tuli olla ulkokierrossa, yläpohje hevosen kyljessä.
Klöntti liikkui jossain vaiheessa todella hyvin ja kevyesti ja tunsin selkeän eron istuessani Airan toivomalla tavalla. Hengittäessäni ulos samalla, kun lantio pysähtyi Klöntti pysähtyi kun seinään ja laukanvaihdot sujuivat paremmin kuin aikaisemmin. Minulla oli ilmava ja rento olo, vaikka keskivartalo oli vahva.
Täydellistä istuntaa saa hakea ja uskon, että pilates on ehdottomasti hyvä tapa oppia lisää oman vartalon hallinnasta. Kurssi kuitenkin vahvisti jälleen käsitystäni siitä miten ehdottoman tärkeätä on oppia tuntemaan oma vartalo ja miten se toimii. Vaikka valmentaja tai pilatesohjaaja osaisi neuvoa oppilasta hyvin, niin on haastavaa tietää miten hengittää oikein tai miten esim. pakaralihas pysyy rentona vaikka keskivartalo jännittyy jos ei ole harrastanut esim. pilatesta tai joogaa maasta käsin. Uskon myös, että on ratsastajalle paljon antoisampaa, jos hän osaa itse tuntea milloin hän tekee asiat oikein. Kurssi myös vahvisti sen miten tärkeätä on, että valmentaja ei vain osaa katsoa ulkopuolisesti hevosen ja ratsastajan yhteistyötä vaan hänen tulisi tuntea myös hevosen ja ratsastajan anatomia saavuttaakseen mahdollisimman hyvät tavoitteet.
Kurssi sai oman mieleni laukkaamaan ja kuten kirjoitin jo alussa, niin tieto lisää tuskaa. Toisaalta minulla on sellainen olo, että olen sisäistänyt jotain paljon suurempaa ja vaikka matka on vielä alussa, niin näen kiinnostavan tien edessäni. Tuskaa helpottaakseni ostin tänään
Human Tool -istuimen, jonka päällä
"toimistorutiineja tehdessä pystyy harjoittamaan ja rentouttamaan ratsastuksessa tarvittavia tärkeitä lihaksia."
Airan upeita ajatuksia:
- Miehellä ei ole yhtä yliliikkuva selkä kuin naisilla (nainen on synnyttäjä). Miehellä taas on voimaa ja ratsastus ei ole voimalaji.
- Pelkkä selkäranka ei kykene joustamaan.
- Lantio liikkuu hevosen liikkeen mukana. Jos selkäranka on notkolla, niin satulaan töpsähtää, hevonen on kova kädelle ja siirtymiset ovat töpsähtäviä.
- Mitä kovempi vauhti, sen enemmän tarvitsee tehdä töitä: "jokaisella askeleella ratsastaminen".
- Jos nojaa taaksepäin, lantioon ei tule liikettä.
- Jos sisäistuinluuta siirtää laukannostoissa, niin lantio kallistuu ja molempien istuinluiden pitäisi pysyä satulassa, jotta ulkotuki säilyy (tästä on varmaan monia eri koulukuntia, mutta mielestäni tämä pitää kyllä paikkansa ja pitää tästä lähtien miettiä ennen kuin neuvoo laukannostoissa oppilaitaan siirtämään sisäistuinluuta laukannostoissa).
- Opit eivät tule pelkästään lukemalla vaan tekemällä ja näkemällä.
- Jos keskivartalon tukea ei ole, niin vartalon jänteys, rentous ja voima puuttuvat.
- Voima ja vastavoima ovat tärkeät, jotta niveliin ei tule yliliikkuvuutta.
- Ennen kuin hevonen on rento ja kuuntelee puolipidätteitä ja oma istunta on rento, niin ei kannata tehdä esim. siirtymisiä.
Kuvat: Aira Toivola, Aira Toivola ohjeistaa Katjaa, Ninni ja Mia hevosineen kuuntelevat innostuneena Airaa. Aira ohjaa Miaa.
Lue lisää toisesta kurssipäivästä täältä!
Inspiroituneena Tobben esittämistä Frihetsdressyr-tunneista Ponnyakuten-ohjelmassa, harjoittelimme tänään Klöntin kanssa maasta käsin asioita. Olen aina perustanut suuren osan hevosten kanssa oleskelusta maasta käsin työskentelyyn ja uskon kovasti siihen, että se on olennainen osa hevosten koulutusta. Australiassa meillä oli round-pen tallin pihalla ja kävin siellä joka päivä hevoseni Luisin kanssa. Olen harjoitellut maneesissa ja kentällä, mutta olen ollut siinä uskossa, että harjoitteleminen maasta käsin on paljon helpompaa esim. Round-penin kaltaisessa tilassa. Olin kuin olinkin aika häkeltynyt tänään, kun Klöntti seurasi minua kuin hai laivaa, tuli kun kutsuin nimellä ja ravasi puomit perässäni. Niiiiin siistiä...... Jos olisi enemmän aikaa niin haluaisin opettaa kaikenlaisia hauskoja asioita Klöntille. Hän on kova kaveri oppimaan. 
Pihalla tapasimme mönkijällä istuvat tytöt joilta bensa oli loppunut. Pidin myös Outille, Iidan ja Annikan äidille tänään tunnin Lisin kanssa. Outi vaikutti alussa hieman skeptiseltä, kun pyysin häntä ratsastamaan pitkin ohjin ja keskittymään vain siihen, että Lisi vertyisi ja liikkuisi hyvin eteen. Outi sai tehdä paljon istuntaharjoituksia ja keskityimme jalan asentoon ja etenkin siihen, että Outi ei koko ajan käyttäisi pohjetta. Neuvoin mieluummin hipaisemaan raipalla aina välillä ja käyttämään pohjetta vain silloin tällöin. Yritin kertoa, että hevoset eivät ole hitaita, vaan me ratsastajat teemme niistä hitaita pohkeelle. Kun noin puolet tunnista oli mennyt, Outi sai vihdoin kerätä ohjat käsiin ja istua kunnolla satulaan. Ja oli niin kiva nähdä, miten Outin istunta oli muuttunut vakaammaksi, Lisi liikkui todella hyvin ja Outin alapohkeet pysyivät melko hiljaa. Lisi lyhensi ja pidensi laukkaa tasaisesti ja hienosti ja jaksoi kantaa itseään hyvin. Olin itse tyytyväinen tuntiin ja on ilo nähdä, kun valmennettavat kehittyvät ja etenkin valmentamani hevonen.....
Viikonloppuun ehti paljon muutakin kuten eilinen Flamingo-reissu ja illan syntymäpäiväjuhlat. Vauvakuumetta lievittääkseni nappasin serkkujeni ihanan pikku vauvan syliin. Kävimme eilen Isossa-Omenassa ostoksilla ja tapasimme siellä taiteilija Jaani Hintikaisen, joka taitteli tytöille kauniit ilmapallot. Nyt pohdiskelen, jos pyytäisin Hintikaisen Ellan syntymäpäiville. Se voisi olla hauskaa ohjelmaa, kun Ellan isän luotsaama Kansallisteatterin muumi Tuntematon Sotilas -näytelmästä on lomalla. Huomenna Masin luokse. Kova kaipuu onkin.....
Kuvassa vasemmalla näkyy ihmiselle ihanteellinen asento. Selkä ei saisi olla liian notko tai liian suora ja kuten kuvasta alla näkyy, niin pienet korjaukset istunnassa tekevät jo ihmeitä. Ensimmäisessä kuvassa rintakehäni on liian suora ja selkä notkolla ja vatsalihakset eivät tee aktiivisesti töitä. Aktivoimalla vatsalihakset ja siirtämällä lantioni asentoa niin, että se myötää hevosen liikettä, istunta muuttui tukevammaksi.
Lauantaina ratsastin Masin ja pidin tunnin Eemelille ja Ossille. Masi oli mukana kentällä ja sain jälleen ihmetellä ja nauraa hauskalle hevosellemme. Masi oli niin täynnä energiaa. Se juoksenteli ympäriinsä, piehtaroi ja keksi kaikenlaista hauskaa puuhaa. Hauska seurata niin elämäniloista kaveria (kuvassa Masi miettii mitä keksisi seuraavaksi). 
