En mitenkään voinut vastustaa

Lauantaina en enää voinut vastustaa sänkkärihoukutusta. Koska tiesin, että Thorin kengät irtoavat ihan varmaan ennen keskiviikon kengitystä totesin, että sama se jos irtoavat päivää aikaisemmin. Ihme kyllä kengät pysyivät sänkkäritouhuilusta huolimatta päällä ja meillä oli super hauskaa Thorin kanssa. Koska melkein nostin Thorin traileriin ja suutuin oikein toden teolla torstaina oli Thor niin kiltisti ja käyttäytyi kuin mikäkin herrasmies keskellä laakeaa peltoa. Thor on yleensä parhaimmillaan isoilla alueilla, jossa näkee ympärille. Sama oli Masin kanssa. En tiedä onko kyse vaan näistä mun kahdesta hurjapäästä koska monilla hevosilla ei ole niin väliä missä mennään, mutta luultavimmin hevosilla on turvallisempi olo kun näkevät kunnolla ympärilleen. Oli kuitenkin aivan ihanaa tallustella pellolla upeassa auringoinpaisteessa.



Koska Riikka on töissä nykyään päivisin ja Heidi ottaa ratsutukseen tämän ihanan uljaan minisuokin ystäväni Salla kävi kokeilemassa Thoria kesällä kerran. Salla on nyt käynyt 1-2 kertaa viikossa ratsastamassa ja yhteistyö on lähtenyt todella hyvin käyntiin. Koska lähden ruotsiin tällä viikolla Sallan oli tarkoitus ratsastaa parina päivänä, mutta ensimmäinen kenkä irtosi eilen ja toinen varmaan ennen keskiviikkoa. Odotan kuitenkin kengittäjää keskiviikolle koska sama kengittäjä käy tallilla jonne olemme muuttamassa, niin voimme sitten jatkaa yhteistyötä helposti. Tiina pääse onneksi paikan päälle auttelemaan koska vaikka Thor on käyttäytynyt nyt niin mallikkaasti, että on saanut kengittäjältä oikein kehuja en luota parin vapaapäivän jälkeen siihen, että Thor on täysin rento uuden ihmisen kanssa enkä halua mitään ongelmia kengityksen kanssa enää. Thor on alkuaikoina potkaissut naulan kengittäjän käden läpi ja ollut ymmärtääkseni melko mahdoton, joten kengitystilanteiden rauhoittaminen on erityisen tärkeätä. En halua, että Thor enää oppii huonoille tavoille. Kun Sören kävi vähän aikaa sitten laittamassa irtokengän kiinni ja takoi kenkiä Thorin takana ei Thor reagoinut mitenkään. Vuosi sitten olisimme roikkuneet kattolampuissa kiinni, joten haluan säilyttää tämän hyvän fiiliksen koska sen eteen on tehty paljon hommia.

Lauantaina kävin myös tervehtimässä Ecaa uudessa kodissa. Kävimme maneesissa rilluttelemassa ja sen jälkeen käveltiin vielä pieni lenkki raikkaassa ilmassa. Eca on jo vienyt kaikkien sydämet ja on pidetty pikkuinen toveri. Niin vilpitön ja ihana tyyppi.

Olen nyt todennut, että syyskuu on nauttimista varten. Käydään Johannan tunneilla niin paljon kuin mahdollista ja maastoillaan. Parasta olisi, jos tulisi hieman kuivemmat kelit, niin voitaisiin käydä päivittäin sänkkärillä ja lihaskunto olisi mallillaan muuttoa ajatellen. Nyt on ainakin hampaat tarkistettu, kaviot toivottavasti kunnossa keskiviikon jälkeen ja satuloiden osalta kaikki hetkellisesti taas hyvin. Hieman jännittää muutto kun Thor on niin herkkä reagoimaan uusiin asioihin, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että haluan päästä treenaamaan oikein kunnolla. Sitten voidaan taas hölkötellä ja nautiskella vaikka koko ensi kesä:)

Sain muuten oivan vinkin hevosten buutseista. Olen kesän aikana miettinyt millaiset bootsit voisin ostaa Thorille mikäli kengät irtoavat eikä kengittäjä pääse heti paikan päälle ja nämä Cavallon bootsit ovat kuulemma todella hyvät. Voi ratsastaa normaalisti ilman kenkiä ja odottaa rauhassa kengittäjän tuloa.

Ajattelin hankkia tällaiset Thorille jossain vaiheessa mikäli kenkien kanssa vielä tulevaisuudessa on ongelmia. Nyt meillä on lainassa Blondi-suokin bootsit, jotka ovat varmaan täysin väärää kokoa, mutta onpahan edes jotain suojaamassa kavioita.

Tässä vielä linkki Cavallon mittausohjeisiin ja mainioon artikkeliin Carl Hesteristä. 

‘I always had something to say,’ says Carl. ‘But now people listen. You can only change how horses are treated by winning.’ And what Carl has to say is that horses are not machines. They need compassion. Watching Charlotte leave the Olympic arena on Valegro, white-gloved hand reaching down to caress the dark, powerful neck of her horse, I could imagine every abandoned cob, every beaten racehorse lift his or her lovely head and sniff the wind of change. Carl’s team’s wins really were that important."