 |
| Kuva on viime kesältä. |
"Huomaatko miten vähän oikeasti joudut käyttämään käsiä, kun ratsastat jaloilla. Meidän tulisi käyttää 90% jalkaa ja 10% kättä", totesi Johanna tänään tunnin aikana.
Ja olipa tunti. Maanantaina lainasin Thoria Thelmalle Cinnan estetunnille, kun Thelman oma hevonen kävelee pari viikkoa ja eilen hypättiin Antin kanssa. Estetunti meni super hyvin vaikka olin alussa todella hermostunut. Huomasin miten paljon tippuminen vaikuttaa omaan itseluottamukseen ja siihen, että taas alkoi ratsastaa hieman hitaammin ja varovaisemmin. Onneksi urheilupsykologi Anna Andersénin viisaat neuvot muistuivat mieleen ja totesin vaan, että "on ihan ok pelätä". Jotenkin pelon myöntäminen ja hyväksyminen rauhoittaa ja parin onnistuneen loikan jälkeen alkoi hyppely taas rullaamaan.
Tänään Johanna oli tuonut mukanaan kepin lahjana metsästä ja kepin tärkein rooli oli pysyä koko tunnin käsien välissä. Keppi oli vaakasuorassa ja ajatuksena oli pitää kädet täysin hiljaa ja säilyttää hyvä ja tasainen ohjaspituus koko tunnin ajan. Koska olemme nyt päättäneet keskittyä siirtymisiin oli tänään jälleen tunnin teemana siirtymiset ja takaosan aktivoiminen. En kyllä muista milloin olen viimeksi tehnyt niin monta siirtymistä Thorin kanssa (en kyllä siis koko elämäni aikana) ja jos me ei siirrytty pysähdyksestä käyntiin tai käynnistä raviin, niin teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä tiuhaan tahtiin. Haastellisinta oli nimenomaan tuo tiuha tahti koska minun piti koko tunnin ajan keskittyä siihen, että oikeasti istuin suorassa enkä saanut missään vaiheessa nojata eteenpäin. Kun Thor siirtyy laukasta raviin siirtymiset ovat vielä hieman levottomat ja Johanna halusi nimenomaan, että istun alas harjoitusravissa vaikka Thor ensin hieman kiihdytti ravia siirtymisen aikana. Kun Thor lähti ravaamaan liian nopeasti piti jälleen ottaa miljoona puolipidätettä, hidastaa tahtia ja vasta kun pystyin istumaan ravissa kunnolla, sain ratsastaa takajalkoja eteen ravissa. Ajatuksena oli koko ajan se, että minä päätän tempon ja tahdin eikä Thor.
Tunnin aikana teimme myös siirtymisiä pienemmällä ympyrällä ja käynnissä Johanna pyysi vasemmassa kierroksessa miettimään oikeaa ulkolapaa vasemmalle. Kun sain ulkolavan vasemmalle hän pyysi miettimään vasenta takajalkaa hieman vatsan alle. Aika usein valmentajat sanovat, että ratsasta takaosa ulos ja olen puskenut ja ähkinyt enkä ole saanut mitään järkevää tunnetta aikaiseksi. Kontrolloimalla etuosaa ensin (Johannan kutsumaa rattia) meni takaosa ikäänkuin automaattisesti oikealle paikalle. Johanna pyysi myös miettimään sisätakajalkaa ennemminkin hevosen alle, eikä ulos niin, että koko takaosa leviää ulos ympyrältä.
Tunnin loputtua ei ollut täysin tyytyväinen olo koska Thor ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä olisin toivonut. Siirtymisissä on vielä paljon parantamisen varaa ja omassa istunnassa paljon tekemistä. Huomaan miten kiinni olen edelleen käsillä ratsastamisessa ja miten paljon joudun tekemään töitä sen eteen, että oikeasti pystyn koordinoimaan istuntaa ja jalkoja niin, että käsi voi olla itsenäinen enkä vedä sillä taaksepäin. Välillä tuntuu, että oma fysiikka ei vaan ihan riitä Thorin raviin ja jään pidättämään, kun pitäisi antaa Thorin liikkua vapaammin eteenpäin. Pyysin Thorilta anteeksi tunnin jälkeen ja lupasin tehdä töitä sen eteen, että saisin vahvemman ja paremman istunnan kaikin tavoin. Thor vaikutti kuitenkin oikein tyytyväiseltä ja sai piehtaroida ja kävellä loppukävelyn maneesissa ja ulkona rantasäteessä tunnin jälkeen.
Meillä on tällä hetkellä tallilla todella hyvä yhteishenki ja sinne on niin mukava mennä. Olen tutustunut moneen hevoseen jo jollain tasolla ja Thorin viereen on muuttanut aivan ihana 19-vuotias Gulliver-poni. Eilen hengailimme hetken Gultsin kanssa, kun hain herran sisään tarhasta ja jotkut hevoset ovat kyllä vaan enemmän herrasmiehiä kuin muut. Mikä super ihana tapaus, sekä poni että omistaja.
Nyt katson Amy Winehousen dokumentin loppuun Yle Areenasta (suosittelen lämpimästi) ja menen nukkumaan. On kyllä ihmeellistä miten uni maistuu erityisen hyvältä, kun on ollut koko illan ulkona raikkaassa ilmassa rakkaan hevosen seurassa.
Toimituksen edit:
Tähän loppuun oli nyt vielä pakko lisätä Tiina Karkkolaisen kommentti Facebookista otsikon nähtyään. Tiina totesi näin: "Sen tulee itse asiassa olla 80%kehoa, 18%jalkoja ja 2%kättä". Ja se on juuri näin Tiina. Kiitos korjauksesta.
Tuu kokeilee taas Emilillä niin huomaat kuinka helppoo ravi on Thorin kanssa
ReplyDeleteHa ha, sitä en kiistä Ossi. En todellakaan tajua miten voit mennä ravia ilman satulaa Eemilin kanssa maastossa. Ehkä se on just sitä vahvempaa istuntaa, kun siihen pystyy.:)
DeleteJa mielelläni ratsastan taas Empukalla. Se kun on aina yhtä ihanaa! Ehkä sitten kesällä, kun muutetaan Inkooseen. Ollaan taas tulossa toukokuun loppupuolella.:)
Häiritsee se mitä kirjoitat ettei Thor ollut niin hyvä miten olisit toivonnut......kai se olit sinä joka et saanut läpi se mitä toivoit ja hevonen ei osaannut vastata siihen ? Eli sun ratsastuksessa puutteita ?!
ReplyDeleteHei CF, ehdottomasti on puutteita omassa ratsastuksessa. Paljonkin. En mitenkään yritä sanoa, että ei olisi kamalasti parannettavaa ja sen takia käynkin monta kertaa viikossa tunneilla. Juuri tuo oman istunnan parantaminen on yksi suurimmista motivaattoreistani ratsastuksessa ja sen takia olen myös niin innostunut joogan ja muun liikunnan tuomista hyödyistä koska se vaikuttaa suoraan ratsastukseen.
DeleteEli eilen olisin varmaan itse voinut tehdä paljon paremmin, mutta Thor ei tuntunut ihan siltä mitä haluan saavuttaa. Se johtuu paljon myös omasta ratsastuksesta, mutta todella paljon siitä, että Thor ei vaan aina oikein saa etuosaa ylös ja selkää ikäänkuin aktivoitua. Nyt huomaa myös selvästi, että suu alkaa hieman taas vaivaamaan koska Jutin tuloon on vain noin kuukausi aikaa. Aikaisemmin pystyin menemään vain noin kolme kuukautta Thorin kanssa ja sen jälkeen oli ihan mahdotonta ratsastaa, kun suu oli niin kipeä. Onneksi pystymme nykyään venyttämään raspauksen jo 6 kuukauteen, joka on meille ihanteellinen tilanne.
Vaikka ratsastaja voi aina parantaa asioita uskon kuitenkin siihen, että vaikka olisit kuinka hyvä ratsastaja hevosella pitää olla perusasiat kunnossa. Thor on nyt ollut todella hyvä suurimman osan ajasta, kun kengitys on kunnossa ja hammasvaivat historiaa. Thorilla on kuitenkin todella heikko selkä ja sen takia teen paljon maasta käsin. Kesällä selän kanssa ei ole ongelmia koska Thor elää pihatossa, mutta näin talviaikaan huomaan selvästi, että välillä on jäykempiä päiviä. Se on myös syy miksi Thor saa aina tunnin jälkeen piehtaroida ja avata selkäänsä. Eli kun Thorilla on hyviä päiviä ei ole niin väliä mitä teen koska Thor on niin yli-ihana ja kevyt ratsastaa. Sitten taas kun kroppa on enemmän juntturassa (johtuu varmaan myös siitä, että Thor oli hypännyt pari päivää putkeen), tuntuu että Thor ei vaan saa itseään auki rungosta sillä tavalla kuten toivoisin. Ehkä tämä tulee siitä, että minulla on ollut onni ratsastaa todella kevyitä hevosia maailmalla ennen kuin muutin takaisin Suomeen ja haen aina sitä upeaa kepeyttä ratsastuksessa. Jos se ei ihan siltä tunnu huomaan helposti ahdistuvani. Se taas on asia jonka kanssa pitää tehdä paljon töitä. Jos olisin aina ahdistunut, kun Masi ei tuntunut ihan hyvältä en varmaan ikinä olisi edes käynyt Masin selässä. Niskanikamavammaisen hevosen kanssa aloittaminen oli aina hieman kankeaa, mutta ainoa tapa pitää hevonen vetreenä ja terveenä.
Mutta summa sumarum, en missään nimessä syytä Thoria. Ennemminkin mietin miten sääli on, että en ole ihan paras ratsastaja Thorille koska olen niin pitkä. Me ollaan kaikin tavoin aika epäsopusuhtainen pari ratsastuksellisesti, mutta en vaihtaisi hevostani pois ikinä. Ainakin oppii käyttämään ja hahmottamaan omaa vartaloa ja pitää tehdä erityisen paljon hommia keskivartalon vahvistamiseksi, jotta pysyy pystyssä.:)
Hei,
DeleteKun kerrot että päästät Thorin piehtaroimaan maneesiin tunnin jälkeen niin mitä muut ratsastajat sellaiseen sanovat? Ettekö te asu ihan tavallisella täyshoitotallilla? Meidän maneesisäännöt ei kyllä mahdollista hevosen piehtaroittamista kun muut ratsastaa. Vai voitko varata maneesin ihan pelkästään Thorille?
Moi,
DeleteMeillä on aika usein tunti niin, että sen jälkeen on hetki aikaa ennen kuin muut tulevat maneesiin. Tai jos käyn heti aamusta on harvemmin ketään muita paikan päällä. Keväällähän tilanne helpottuu kun voi yhtä hyvin piehtaroida kentällä.
Nykyään teen myös niin kun tunnen muut sen verran hyvin, että jos on joku tuttu maneesissa ja tiedän, että hevonen ei reagoi kun Thor piehtaroi, otan Thorin riimussa sinne ja annan piehtaroida niin, että pidän kiinni riimunnarusta. Sitä en suosittele ihan heti kokeilemaan muiden ollessa läsnä jos sitä ei aikaisemmin ole tehnyt.:)
Ja sitten pitää tietenkin olla hevonen, joka antaa kiinni kun päästää sen irti. Sehän ei aina ole ollut ihan onnistunutta Thorin kanssa.:)
Hei, mitä mieltä olet siitä, kun nykyään puhutaan, että hevosia raspataan liian usein/liikaa ja hampaat kuluvat loppuun ennen aikojaan? Mietin kun teilläkin tuo raspausväli on ollut aika tiheä, niin pelkäätkö, ettei Thorilla ole enää parikymppisenä hampaita lainkaan jäljellä? Itse vanhan hevosen kanssa on tullut tätä pohdittua, tosin nyt taitaa olla liian myöhäistä katua ;)
ReplyDeleteMoi Anonyymi,
Deletetodellakin pelkään ja olen sen takia perehtynyt hammas/purentaongelmiin ja kirjoittanut siitä aika paljon blogiin.
Tästä löytyy kaikki hammas/purenta-aiheiset -kirjoitukset:
http://kiaherold.blogspot.fi/2012/06/tarkista-hampaat.html#links
Olen jutellut eläinlääkäreiden kanssa, ollut mukana kuolaimettomuus -tutkimuksessa Thorin kanssa ja lukenut paljon artikkeleita aiheesta. Kaiken tämän pohjalta olen tullut siihen tulokseen, että tämä(kin) on sellainen asia, jossa maalaisjärki taitaa toimia parhaiten. Muilla eläimillä, joilla on hypsodont hampaat (en tiedä mikä se on Suomeksi), mutta sellaiset hampaat jotka ovat kuin pyyhekumi ja jotka ovat katoava luonnonvara (eli mitä enemmän raspaat sen vähemmän niitä on jäljellä) ei raspata hampaita. Eli se tarkoittaisi sitä, että hevosen hampaat, purupinnat sekä piikit ovat luonnolliset suussa ja hevoset voivat elää niiden kanssa. Jotkut hevoset ovat vaan herkempiä reagoimaan ja toiset taas voivat olla paljon pidempään ilman hammashoitoa. Thor on todella kipeä, jos Juti ei hoida suuta säännöllisin väliajoin ja Masin hampaat katsottiin vuoden välein niin, että Tiina katsoi suun ja raspasi sen mitä sieltä löytyi. Masi ei koskaan reagoinut hampailla ja jos Masilla ei olisi ollut muita terveysongelmia olisi Masilla varmaan ollut hyvät hampaat vielä vanhemmallakin iällä (Masi eli 21-vuotiaaksi).
Nyt on valloillaan sellainen ajatus myös, että hevoset voivat pärjätä ilman raspausta, mutta luulen, että siinä on pieni väärinkäsitys. Yksi eläinlääkäri sanoi, että he olivat kokeilleet jättää potilaat raspaamatta ja seuraavalla käyntikerralla oli todella kipeät hevoset vastassa. Luulen, että mitä Ruotsalainen eläinlääkäri on tarkoittanut on se, että raspata ei kannata turhaan. Eli hampaat voi tarkistaa säännöllisesti, mutta raspata tarvitsee vain jos on jotain ongelmakohtia. Vähän sama kuin meillä ihmisillä. Käymme hammaslääkärillä, mutta hampaat hoidetaan vaan, jos on jotain mitä hoitaa. Aikaisemmin on raspattu myös helposti purupintoja eli kaikki hampaat on vedetty raspilla, kun taas nykyään hoidetaan vaan ongelmakohdat eikä kosketa mihinkään muuhun.
DeleteToinen isompi asia on tietenkin se, että hevoset eivät hyödynnä hampaita samalla tavalla kuin ennen. Olemme siirtyneet sellaiseen korsi- ja väkirehuun, joka ei aina ole hevosen suulle suotuisaa eikä hevonen saa lajilleen luontaisella tavalla pureskella vuorokauden ympäri. Thorilla olen huomannut ison eron, kun olemme asuneet noin viisi kuukautta vuodestaa pihatossa ja Thor syö ja liikkuu juuri niin paljon kun haluaa. Olen melko varma, että jos eläisimme niin vuoden ympäri, Thorin raspausväli pitenisi ja olisi mielenkiintoista tutkia kuinka usein Thoria ylipäänsä pitäisi enää raspata. Yksi tuttu kertoi parista hevosesta, joiden hammasongelmat poistuivat sen myötä, kun hevoset saivat elää lajilleen tarkoituksenomaisempaa elämää.
Kolmas asia josta puhutaan on se, että voidaan vaihtaa kuolaimia ja ylipäänsä jättää kuolaimet pois. Eli ajatuksena, että samoja kuolaimia ei kannata koko ajan käyttää, jotta paine ei kohdistu samaan kohtaan. En itse ole siinä huomannut niin radikaalia eroa vaan uskon, että juuri tuo elämäntapamuutos olisi ihan paras tapa rauhoittaa raspausväliä. Olen kuitenkin todella iloinen, että Thorilla on jo kuuden kuukauden raspausväli, koska kolmen kuukauden väli oli jo pelottavan lyhyt.
Ja tässä pitää vielä sanoa, että etsin apua Thorin ongelmiin monelta taholta ja vasta Juti pystyi meitä auttamaan. Eli tässä on todella tärkeää löytää juuri teille oikea ammattilainen johon vankkaan ammattitaitoon uskot ja jolta saatte apua. Etenkin jos siis hevosella on suurempia ongelmia suussa. Sitten taas, jos hevosella on melko normaali vuoden raspausväli kannattaa ehkä ensi kerralla jutella eläinlääkärin kanssa onko itse raspaus pakollinen, jos mitään suurempia muutoksia ei suusta löydy.
Nämä nyt ovat taas mun omia ajatuksia, mutta tähän tulokseen olen itse tullut vuosien tutkimisen, kyselemisen ja lukemisen jälkeen. Eli kyllä, pelkään, että Thorilla ei ole hampaita jos niitä raspataan liikaa vanhemmalla iällä ja hevosten hampaita ei missään nimessä kannata raspata vain raspaamisen ilon takia.:)