Hevosen selkärangan rotaatio

Jos googlaat hevosen selkä tai hevosen selkäranka päädyt mitä luultavimmin blogiini. Yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani on nimenomaan hevosen selkä ja selkäranka ja olen kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia aiheesta.

"Kuten muukin tuki-ja liikuntaelimistö, selkään pitää kehittää voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihasten ketteryyttä ja joustavuutta. Koska selkärangan erittäin suuri tehtävä on suojella sen sisällä kulkevaa hermostoa, sen stabiliteetti on ensisijaisen tärkeää." - Laura Laakso, ELL

Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hevosen selkää ei ole tehty ratsastamiseen ja sen takia sitä pitäisi vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Hevosen selkää voi miettiä kuin pitkää siltaa, joka liiallisen painovoiman alla taipuu alaspäin (notkolle) eikä säilytä kaunista neutraalia asentoaan. Hevosen selän on rakenne on todella herkkä ja monimutkainen ja ratsastajan on tärkeä opetella hevosen fysiikasta mahdollisimman paljon. Myös hevosen liikemekaniikka kannattaa tehdä tutuksi, koska me emme halua hevosia, jotka liikuttavat vain jalkojaan eikä selkäänsä.

Ok, hieman yliammuttua, but you get the point (ja oikea hevonen tämäkin on).

"First of all, let’s clarify how a horse is built: The horse’s back is a bridge between his forehand and his hindquarters, which is made up of a certain number of vertebrae. This is why in German it’s called Wirbelsaeule, meaning something like “bridge of vertebrae”. This bridge consists of 18 thoracic (chest) vertebrae and, typically, of six lumbar (loin) vertebrae. These vertebrae are strapped together by numerous little joints as well as strong ligaments and muscles, which make this part of the spine extremely stable but give it only a little flexibility.

In contrast, the seven cervical (neck) vertebrae are highly flexible and comparable to the human spine. Attached to the lumbar vertebrae is the sacrum, which is formed by the fusion of five sacral vertebrae and the coccygeal vertebrae (the horse’s tailbone), about 20 in number.
The sacrum is connected with the pelvis through its flat transverse processes and a strong ligament, creating the so-called sacroiliac joint. Through this joint, the thrust from the horse’s hindquarters is transmitted over the “bridge of vertebrae” to the horse’s mouth. 


This balance logically is lost as soon as a rider sits on the horse’s back. As a result of the unaccustomed burden, the young horse who feels the rider for the first time, contracts his back muscles and tenses up. The long back muscle is not designed to take vertical pressure; it tires soon and then begins to hurt. After a while, the horse can’t keep up the tension in his back – the result is that his back sags.

When this happens, the horse carries the rider’s weight more or less only with his skeleton, without muscular support. Then, riders often say, “my horse drops his back,” or “my horse hollows his back. A horse with a tense or sagged back is impeded in his ability to move. He “falls apart” – is disconnected, or moves insecurely or with tension, and his hind legs are not able to move freely and unconstrained. Unfortunately, not everybody is able to recognize a truly swinging back."

- Dr. Gerd Heuschmann

Painovoimalaki on jotenkin aika helppo sisäistää, mutta ennen kuin tapasin Jean Luc Cornillen  vuonna 2012 en ollut ajatellut asiaa siltä kantilta, että hevonen saattaa suojella selkäänsä nikamien rotaatiolla.

Kuva lainattu Eläinlääkäri Laura Laaksolta. 

"Selän stabiliteetti, eli voima vastustaa liikettä, on paras ylä-alasuuntaan mutta huono sivusuuntaan. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi selkärangan tukena sen taipuessa, hevonen saattaa suojella selkäänsä rotaatiolla. Rotaatio lisää selän jämäkkyyttä sen taipuessa." 

Kuuntelin Cornillen ajatuksia selkärangan rotaatiosta, mutta vasta Thorin vinouden kautta sekä Johannan ja Mian avulla olen osannut paikallistaa ja havainnollistaa mistä on kyse kun puhutaan selkärangan rotaatiosta.

Selkärangan nikamat voivat joko kääntyä vasemmalle tai oikealle. Eli selkäranka rotatoi
jompaankumpaan suuntaan, jolloin hevonen on vino.

Kuvissa näkyvät selkärangan nikamat, jotka voivat olla rotaatiossa joko oikealle tai vasemmalle riippuen siitä mihin suuntaan hevonen on vino. "Hevosen selkärangassa on kaulaosa, rintaranka, lanneranka, ristiselkä ja häntä. Lantio liittyy ristiselkäliitoksen kautta kokonaisuuteen. Hevosen selkänikamat liikkuvat kolmessa eri suunnassa: ylä-alasuunnassa, sivuttain taipumalla sekä kiertymällä akselinsa ympäri. Ylä-alasuunnan liike aiheuttaa selän ojennuksen (ekstensio, ”selkä alas”) ja selän koukistamisen (fleksio ”selkä ylös)). Sivusuunnassa liikkuminen tarkoittaa samaa kuin taipuminen vasemmalle tai oikeaan. Kiertyminen akselin ympäri on nimeltään rotaatio. Rotaatio auttaa selkärankaa ottamaan tukevasti vastaan jalkojen aiheuttaman työntövoiman. Selkärangan eri osilla on eri liikkeen vaiheessa erilainen toimintamalli. Kun hevosen selkä on kipeä, se yleensä vähentää selän ylä-alaliikettä ja lisää selän sivuttaisliikettä rinta-, ja lannerangasta ja rotaatiota jompaankumpaan suuntaan. Selän ylä-ala-joustavuuden väheneminen siis johtaa sivuttaisliikkeen lisääntymiseen ja nikama-asennon muuttumiseen. Hevonen kulkee vinossa. Vaikka etujalat ja takajalat olisivat samalla uralla, nikamat voiva silti olla rotaation vuoksi vinossa, ja siten ranka ei ole suora."

Olen itse ajatellut sen niin, että kun hevonen ei ole suora en lähde ratsastamaan hevosta kovaa eteenpäin tai asettamaan tai taivuttamaan. Vasta kun hevonen tuntuu siltä, että selkärangan nikamat ovat ikäänkuin suoraan ylöspäin voin tehdä taivutuksia ja ratsastaa eteenpäin. Ennen sitä teen vain selkärankaa suoristavia liikkeitä ja yritän saada rangan mahdollisimman suoraksi. Olen myös alkanut miettimään ystäväni kanssa keskusteltuamme hevosen rankaa energisenä kenttänä, joka kohtaa oman energiakentän. Mitä jäykempänä ratsastamme ja jos olemme itse henkisesti ja fyysisesti jumissa, johtaa se suoraan siihen, että myös hevosen ranka jäykistyy. Olen myös huomannut, että satula tukkii meidän yhteistä liikettä ja olen saanut paljon apua karvasatulalla ja ilman satulaa ratsastamisesta suoruuden havinnollistamiseen ja selkärangan rotaation korjaamiseen.

Rangan rotaatio vaikuttaa moneen asiaan ja eläinlääkäri Laura Laakson mukaan selkäongelmat voivat usein olla syy sille, että hevonen tahdittaa kaarteissa, käyttää itseään epäsymmetrisesti ja muuttaa jalkojen liikerataa. Pitempään jatkuessa tämä voi johtaa ontumaan, joka taas johtaa siihen, että selkä kipeytyy entisestään.

Mia Kainulainen, Rampe ja Coco ja upea Equestrian Stockholmin Burgundy koulusatulahuopa.

Mia Kainulainen ratsastaa videossa fwb ruuna Laramia ja kuten videoista näkyy parin vuoden sisällä ero hevosessa on todella suuri. Mia sanoo itse, että Jean Luc Cornillen menetelmä on ollut 'lifechanger' ja sen sijaan, että hän aina aikaisemmin vain korjasi kaiken ohjilla ja pohkeilla hän korjaa nykyään asiat miettimäällä hevosen selkää ja selän rakennetta. Kainulainen saa tällä tavalla aivan eri tunteen hevosesta ja hevosen suoruudesta ja totesi näin:

"Jag rider nuförtiden med tanken att bromsa istället för att pusha hästen och då börjar bakbenen komma under."

Jos sinua kiinnostaa hevosen liikemekaniikka ja haluat päästä oppimaan ja keskustelemaan aiheesta hevosen hyvinvointi alan ammattilaisten kanssa, suosittelen osallistumaan Horse in Motion -tapahtumaan Ratsastuskeskus Ainossa 10.-12.3. Paikalla on Jean Luc Cornillen lisäksi muun muassa eläinlääkäri René van Weere, joka on tutkinut hevosen liikuntaelimistöä jo vuosia sekä meidän kaikkien ihailema fysioterapeutti, tohtori Heli Hyytiäinen.

Horse in Motion -tapahtumasta saat lisätietoa täältä ja tästä löydät tapahtuman FB-sivulle sekä blogiin. Suosittelen hankkimaan liput pian sillä perjantaipäivä on melkein loppuunmyyty. Olen itse paikan päällä ainakin osan ajasta, joten tule ihmeessä moikkaamaan.

Lisää hevosen selkää käsitteleviä artikkeleita blogissani löydät täältä!

Suomenkieliset lainaukset ovat Eläinlääkäri Laura Laakson kirjoituksesta Hevosen etujalan liikkeeseen saa enemmän voimaa, ... noh, ponnistamalla etujaloilla.