Jälleennäkemisen ilo oman valmentajan kanssa

 

Viime torstaina maailman ihanin Johanna tuli vihdoin ja viimein valmentamaan meitä. Johanna valmensi meitä Pamilla kun ostin Thorin ja sen jälkeen sain kinuta Johannaa Inkooseen melkein parin vuoden ajan. Noin vuoden ehdimme valmentautua Inkoossa ja nyt on kulunut noin vuosi siitä kun näimme viimeksi. Kävimme Inkoossa tunnilla, mutta muuten emme ole saaneet aikatauluja sopimaan yhteen.

 

Kun Johanna sitten ilmoitti, että hän pääsisi torstaina käymään olin niin onnellinen. Hieman mietin mitä mieltä hän on Thorista etenkin kun Thor on nyt ollut jäykempi parin kuukauden ajan.

 

Ajoimme tallille Ellan kanssa ja kävellytimme Thoria kunnolla ennen tuntia. Ilahduin niin nähdessäni Johannan. Johanna on niin rauhallinen ja positiivinen ja sopii meille jotenkin kuin nuppi päähän tai miten se nyt sanotaan.

 

 



Johanna kehui heti Thorin lihaskuntoa ja sanoi, että Thor näyttää jo ihan aikuiselta hevoselta. Thor oli myös todella hyvä ja liikkui kivasti läpi rungon koko tunnin ajan.

 

Johanna asetti puomit ulkokentälle neliöksi niin, että saimme kunnon kulmat. Aloitimme jälleen käynnissä ja ratsastimme kulmiin. Keskityimme tahtiin ja siihen, että ulkolapa oli kontrollissa. Kun käynti sujui hyvin ja Thor keveni edestä teimme samaa harjoitusta ravissa. Keskityimme vain suoristamiseen, tahtiin ja hyvien kulmien ratsastamiseen. Sen jälkeen lähdimme tekemään timanttimuotoista ympyrää niin, että ulkolapa tuli aina mukaan käännöksissä. Siitä siirryimme taas uralle ja jälleen takaisin timanttimuotoiselle ympyrälle.

 

 



Thor oli niin hyvä ja tahdikas, että Johanna kysyi jos halusin jättää tunnin siihen. Halusin kuitenkin vielä jatkaa hieman laukassa joten teimme taas samaa harjoitusta ja oli todellinen nautinto ratsastaa hyvää ja tasapainoista laukkaa. Laukassa ratsastimme kulmaan, suoristus ja pari askelta eteen. Hidastus, kulmaan, suoristus ja taas pari askelta eteen. Taputin myös sisäkädellä aina kulman jälkeen kun suoristin Thorin lopussa jotta varmistuimme siitä, että en jää kiinni sisäkädellä. Laukassa piti myös keskittyä tuntemaan sisätakajalka hieman rungon alla ja tuntea laukan tahti.

 

Johanna oli tyytyväinen Thorin kehitykseen ja naureskeli, että en taida muistaa miten tasapainoton laukka ja miten vino Thor oli vuosia sitten. Ja tottahan se on, että kun itse seuraa vierestä ei aina näe missä vaiheessa oma kehitys on ratsukkona.

 

 

Johanna oli myös sitä mieltä, että Thor on juuri nyt sopusuhtainen, mutta ei saa lihota enää koska Thorilla on sen verran kapeat jalat, että liika paino ei ole hyväksi. Johanna muutti myös turparemmin paikkaa ja antoi paljon hyviä neuvoja. On uskomatonta miten paljon uutta tietoa saan jokaiselta Johannan tunnilta ja nyt jäi kuitenkin varmaan yli puolet kirjoittamatta kun olin niin sekaisin tunnin annista. Niin täydellisen hyvä olo.

 

Parasta koko päivässä oli kuitenkin kun Ella halusi ratsastaa Thorilla ja Ella sai ravata hetken kentällä ja sen jälkeen talutin Ellan kentältä tallin pihalle. Thorille on todella jännää kun Ella menee selkään koska Thor nyt jännittää melkein ihan kaikkea ja pieni tyttö on eri asia kuin isohko Kia. Thor käyttäytyi kuitenkin nyt todella hyvin ja tuli oikein sellainen olo, että Thor keskittyi kun kävelimme tietä pitkin ja oli oikein ylpeä pysähtyessämme pihaan. Uskon, että Ella ja Thor kasvavat ja kehittyvät yhdessä ja joku päivä Ella ratsastaa vielä Thorilla enemmän. On ihana seurata miten molemmat kukoistavat ja viihtyvät toistensa seurassa.

 

Tämä Helen Huntin lainaus oli ihan pakko jakaa:

 

"In riding a horse we borrow freedom".