My Horse!

For the past months we have just been spending a lot of time together with Thor. Less riding and more hanging. And it has been so good. We talk so much about seizing moments and quieting the mind but we ask so much from those around us. By quieting your own mind you suddenly realize that you need to give your horse moments and maybe sometimes even longer periods when he can also seize the moment and find a calmer place to be in. #horses #equestrian #horsesofinstagram #relaxedmindrelaxedbody

Marbellan auringon alla

Ystävämme viettivät kihlajaisiaan Espanjassa viikonloppuna. Koska mieheni on tulevan sulhasen paras ystävä lensimme sinne torstaina viimeviikkoisesta järkky flunssasta huolimatta.

 

Saavuimme perille myöhään torstaina, joten menimme suoraan nukkumaan ja heräsimme varhain syömään maukasta aamiaista. Aamiaisen jälkeen bongasin tien toisella puolella aivan ihanan kahvilan, jonka kaikki tuotteet olivat orgaanisia ja gluteenittomia. Celisiossa kävimme sitten pari kertaa juomassa soijalatet ja 80 % inkiväärishotit. Shotit olivat super vahvoja (poltti oikein kurkkua), mutta ihan parhaimpia flunssan nujertajia.

 

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme Puerto Banukseen kävelylle ihailemaan maisemia. Kävelimme siellä pitkän tovin, söimme vähän lisää ja joimme raikastavan smoothien.

 

 

Banuksesta jatkoimme matkaa La Cañada ostoskeskukseen. Halusin käydä manikyyrissä ja pedikyyrissä koska se on Espanjassa tuplat halvempaa ja joskus on vain maailman ihaninta hoivata itseään hetken. Vietimme La Cañadassa tovin koska mieheni leikkasi samalla hiukset ja jatkoimme sitten siitä Marbellan Ocean Clubiin lounaalle. Olin viimeksi käynyt Ocean Clubilla Ellan ja Ellan isän kanssa kun Ella oli ihan pikkuinen tyttö.

Ystävämme tulivat käymään Ocean Clubilla, joten lounas vierähti iltaan. Kävelimme kotiin ja halusimme vielä mennä Marbellaan syömään jotain pientä ja nauttimaan Espanjan tunnelmasta ja lämmöstä. Nappasimme taksin hotellin edestä ja etsimme pitkään jotain pientä tapas-tyylistä ruokapaikkaa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten päädyimme melkoiseen turistirysään ja söimme sitten vielä siellä. Ruoka ei ollut mitenkään erityisen maittavaa, mutta tunnelma ihana ja punaviini sitäkin parempaa.

Lauantaina oli sitten vuorossa lounas upeassa Puro Beachin puitteissa ja kaikki vieraat olivat pukeutuneet valkoiseen. Lounasjuhlat jatkuivat sitten pidempään iltaan ja jatkoimme vielä parin muun vieraan kanssa illalliselle La Salaan. La Sala oli meille täysin uusi tuttavuus ja aivan ihana paikka. Hyvää musiikkia, rento tunnelma ja hyvää ruokaa.

 



Equestrian Stockholmin shamppanjatakki oli tietenkin mukana reissussa.

 

Sunnuntaina kävelimme pitkiä pätkiä rannalla, joimme kookosvettä suoraan kookoksesta ja söimme maailman ihanimman lounaan Del Mar -ravintolassa. Siitä jatkoimme vielä ystäviemme kotiin ja vietimme siellä illan ennen kuin lesimme kotiin yökoneella.

 

Koska kone lähtee vasta kahden maissa yöllä ei ole tullut hirveästi nukuttua. Tämä ilta menee siis Game of Thronesin uusinta jaksoa katsellessa, lepäillessä ja flunssaa parannellessa.

 

Kun olin reissussa sain maailman ihanimmat terveiset Inkoosta. Thoria odotellaan jo kovasti kesävieraaksi ja vihertävät laitumet odottavat valmiina. Olen onneksi myös saanut sovittua, että Thor on nyt noin neljä tuntia päivästä laitumella ja totuttelee vihreään. Kun olin poissa Tiina on likuttanut Thoria ja kävi eilen estetunnilla. Thorille on myös tehty ontumatutkimus ja herraa on kuvattu ylhäältä alas. Mainitsin siitä blogissani vähän aikaa sitten, että sellainen tehtäisiin ja nyt on sitten tarkempaa tietoa siitä mihin kannattaa Thorin kanssa jatkossa kiinnittää huomiota. Ei sinänsä mitään yllättävää, mutta kuitenkin todella suuri apu tuleviin kengityksiin meidän omalle kengittäjälle. Kerron tästä lisää pian.

 

 

 

Ella sai myös maailman makeimman lahjan isältään. Ellan isän ystävä on taiteilija ja oli maalannut Ellalle ihka oman skeittidekin. Super hieno!

 

Vanheneva nainen

"Sä olet meidän vähän vanhempi bloggari." "Siis täh?, Miten niin vanhempi?" "Siis kun muut ovat jotain kaksikymppisiä, niin on ihan kiva että meillä on joku myös hieman aikuisemmalle yleisölle."

Anteeksi? Ymmärrän, että olen liian vanha ja lihava mallintöihin, mutta että vanhempi bloggari. Minä?

On hassua huomata miten yhtäkkiä ei enää olekaan kaksikymppinen nuori nainen vaan kohta nelikymppinen ruuhkavuosiratsastaja. On hassua huomata, että eihän nuo tytöt joiden kanssa jutteli äsken olekaan sun ikäisiä vaan parikymmentä vuotta nuorempia. On huvittavaa, kun törmää usein siihen, että luulee flirttailevansa jonkun söpön pojan kanssa ja huomaakin, että voisi olla pojan äiti. Ei jotenkin ollenkaan havainnollista omaa vanhenemistaan ja ikäänsä. Ja hyvä niin.....

"Et sä Kia ole vanha", sanovat melkein kaikki, kun totean, että tällaista ja tällaista tapahtuu vanhetessa. En olekaan. Sielultani en ole ikinä vanha, mutta fakta on se, että tottakai vanhenen. Kaikki me vanhetaan ja kuollaan.....

Nyt tuntuu miltei huvittavalta, että olen joskus moittinut itseäni lihavaksi tai vartaloani rumaksi. Tuntuu täysin järjettömältä, että olin menossa poistattamaan tuplaleukaani 16-vuotiaana koska maallimaailmassa oltiin sitä mieltä, että pärjäisin paremmin (mikä leuka??).

En ole ikinä kokenut itseäni naisellisemmaksi ja onnellisemmaksi kuin nyt. Olen rakastunut itseeni, läskeihini, aknen arpeuttamaan ihooni ja kaikkiin jälkiin jotka elämä on minuun luonut. En tiedä olisiko minusta enää äidiksi ryhtymistä toiseen kertaan koska tunnen, että olen siirtymässä jo sellaiseen vaiheeseen elämässäni, että naisen vartaloni jättää hyvästit nuoruudelle. Se on pelottava, mutta samalla mahtava tunne. En haluaisi olla päivääkään nuorempi tai sekunttiakaan 14-vuotias uudestaan. Mutta jos saisin valita, niin kertoisin kaikille naisille, että yrittäkää rakastaa itseänne jo nuorena ja kunnioittaa kaikkea mitä olette. Kertoisin myös miten tärkeätä on löytää se oma juttu. Joku oma juttu, jota kantaa mukanaan. Juttu voi muuttua tai kasvaa, mutta joku asia joka saa sydämen sykkimään ja joka kaikista ylä- ja alamäistä huolimatta auttaa jaksamaan. Se asia, jonka takia ei haittaa vaikka vatsa roikkuisi tai naama olisi täynnä ryppyjä. Asia, jonka takia tiedät, että naisena olemisessa on jotain niin paljon enemmän.

20% alennus koko Equestrian Stockholmin valikoimasta 26.-29.toukokuuta

Sophia Backlund ja Piccolo. No Boundaries White huo

Nyt kannattaa viimeistään käydä tutustumassa Equestrian Stockholmin tuotteisiin verkossa. Equestrianstockholm.fi -verkkokaupasta saat 20% alennuksen koko valikoimasta 26. toukokuuta - 29. toukokuuta välisenä aikana. 

Erika Hanhisuanto ja Carambola. Sapphire Sport jump satulahuopa ja huppu. 

Heidi Pätsi ja Dee. Silver Brown Jump -satulahuopa.

Kuvissa Equestrian Stockholmin upeat yhteistyöbloggaajat. All dressed up in ES of course.:) 

Anna lapsellesi siivet

Maarit Korhosen Tytöt eivät lennä -blogikirjoitus istui naulan kantaan, kun olin kirjoittamassa Ellan viime viikonlopun synttärijuhlista. Minulla ei ole mitään lisättävää Maaritin sanoihin. Pelkät kuvat koristelemaan Maaritin ajatuksia.

"Kampaajanani oli vuosi sitten valmistunut nuori nainen ja hän kertoi kampaajan ammatin olleen hänen unelmansa aina. Yläkoulun todistus oli kuitenkin todella hyvä, liki yhdeksän keskiarvolla. Opinto-ohjaaja järkyttyi tytön suunnitelmista ja sanoi:
-Susta ei tule mitään, jollet mene lukioon.

Susta ei tule mitään?"

Yllätysvieraat tulivat matkan varrella piipahtamaan.

Nää oli hyviä. Mums!

Aika rientää ja tytöt kasvaa. 

Päivän paras lahja. Skeittihenkari.

Aarrejahti alkaa

Pikku Balin piti varoa korispalloa.

Meillä on aina laulettu ja herätetty syntymäpäiväaamuna aamiaisella ja lahjoilla sänkyyn.
Ella on isänsä luona tänä vuonna syntymäpäivänään, joten juhlimme Ellaa viime viikonloppuna.
Tämä on traditio josta en ikinä luovu. 

Sekaisin Lovesta -kirja löytyy nyt myös pokkarimuodossa. Sopii hyvin Äidin ja Isän käteen.:) 

"Nyt, kun nuorenne unelmoivat tulevista ammateista, muistakaa, että tytöt todellakin lentävät. He lentävät, jos heidän annetaan lentää. Varo kieltäsi, kun ohjeistat heitä. Tai mieluummin älä ohjeista ollenkaan, hymyile vain tyytyväisenä ja näytä ilahtuneelta, halusi tyttösi sitten lentäjäksi, muurariksi, automekaanikoksi, presidentiksi tai NHL-jääkiekkoilijaksi.

Lennä, tyttö, lennä."

Edit: Tuohon lisäisin vielä meidän kohdalla rumpaliksi tai skeittariksi. 

Jääkausi

Kuva: Juhani Purola

Tämä postaus ei nyt suoranaisesti liity hevosiin. Ennemminkin koiriin ja jääkauteen. Ja pähkinöihin ja kuriin. Nå ei oikeastaan pähkinöihin.

Tilanne meni jotakuinkin näin. Istuimme syömässä illallista ystävien kesken. Toinen ystävistäni on hankkinnut lapsen yksin ja tapasimme Ellan kanssa pikkuisen ihmeen ensimmäistä kertaa. Mietin monta kertaa miten ylpeä olen ystävästäni ja miten rohkea nainen hän on, kun on yksin uskaltanut tehdä niin ison päätöksen ja myös toteuttaa sen.

Yhtäkkiä toinen ystäväni totesi miten rankkaa on vetää jääkautta perheen kanssa kotona. Jääkautta??

Tässä Jaana Pohjolan tarkempi selvitys asiasta:

"Jääkauden tarkoitus taas on avata ne kanavat koiran ja omistajan välillä. Kun koiralle ei puhuta tietyn jakson aikana, on ihanaa kuulla ja nähdä, kun koulutuksen aikana koiralta on tulpat korvista kadonneet, ja ”ei” ja ”tänne” sanatkin alkavat mennä perille.

Jääkausi on 2-3 viikon mittainen ajanjakso, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään. Sille ei puhuta, sitä ei silitellä, mihinkään sen tekemisiin ei reagoida mitenkään eikä sitä edes katsota. Koiran lelut otetaan pois jääkauden ajaksi ja mahdolliset harrastukset jäävät tauolle. RUOKAILU JA ULKOILU: Ainoa huomio, jota koiralle jääkauden aikana annetaan, on ruokakupin ojentaminen (ilman käskytyksiä ja katsekontakteja!) ja lyhyet lenkitykset HIHNASSA.

Hihnakäytökseen puututaan korkeintaan ärähdyksillä + hihnan nyppäisyillä. Käskyjä/kieltoja ei käytetä myöskään ulkona. Poikkeuksena voidaan pitää koiria, joiden ongelmakäytös on lievää ja ilmenee vain sisällä. Tällaisille yksilöille saatetaan joskus sallia huomiointia tai jopa vapaana pitoa ulkona.

Jääkautta voi alkaa purkaa, kun koira on selvästi alistunut kohtaloonsa eikä kerjää enää huomiota omistajilta. Jääkausi on ollut riittävän pitkä, kun kaikki protestointi ja pomoilu on loppunut. Yleensä koira vain makailee ja vaikuttaa muutenkin hiukan masentuneelta jääkauden lopussa. Normaalihuomioimattomuus pätee koko koiran loppuelämän ajan."

Eli ystäväni perheineen ei saa huomioida koiraa ollenkaan. Ei puhua, ei koskea, ei jutella. Ja ystävälläni oli tästä tietenkin todella paha mieli.

Spontaani reaktioni oli, että koulutusmenetelmässä ei ole mitään järkeä vaikka perhettä opettanut henkilö on kuulemma ihan guru eläinten kouluttaja.

Konsultoin Jaana Pohjolaa asiasta. En aio avata meidän keskustelua blogissani sen koommin, mutta tässä Jaanan kirjoituksia aiheesta.

Tervetuloa jääkaudelle
Johtajuus: Onko sitä vaiko eikö?
Kovat otteet lisäävät kovia otteita 

Tässä on mielestäni samaa ideaa kuin siinä, että en puhuisi Thorille viikkoon tai kahteen enkä
kävisi tallilla jos olen esimerkiksi tippunut Thorin selästä. Thor ehkä masentuisi (luultavimmin kyllä hurraisi), mutta suurimmalla todennäköisyydellä Thor ei edes huomaisi poissaoloani eikä todellakaan ymmärtäisi syytä poissaololleni.

Oli miten oli en todellakaan yritä sanoa miten koiria kannattaa kouluttaa koska en ole elämässäni omistanut koiran koiraa (monia kyllä hoitanut). Mahtavakäytöksisen koiran tunnistaa kyllä (kuten Boomer kuvassa), mutta on pakko olla koiraystävällisempiä tapoja kuin koiran eristäminen laumasta. Kuulostaa jotenkin niin vanhanaikaiselta ja anthropomorfiselta. Tai mitä mieltä sinä olet? Jääkausi tai hääkausi?

Moottori on takana ja ratti edessä

Eilen meillä oli tiedossa abitreffit illalla koska olen kirjoittanut vuonna 1996 ylioppilaaksi ja siitä on kuin onkin 20 vuotta aikaa (I know, KÄÄK.....). Ennen sitä ehdin kuitenkin estetunnille tallikaverin kanssa ja ai että oli hauskaa. Meillä on ollut taukoa hypäämisestä sen jälkeen kun Thor jumiutui koko rungosta ja nyt pääsimme uuden valmentajan kanssa kokeilemaan miltä homma taas tuntuu.

Oli tosi kiva koska saimme vain keskittyä perusasioihin. Ratsastimme ensin ravissa puomeja ja veryttelimme hevoset hyvin. Sen jälkeen tulimme ympyrällä yhden esteen laukassa, siirtyminen raviin ja ravissa puomit. Siitä lähdimme sitten ratsastamaan kahdeksikkoa niin, että este oli keskihalkaisijalla ja aina piti vaihtaa suunta ja laukka esteen jälkeen. Sen jälkeen teimme kaikenlaista hauskaa hyppelyä ja pientä rataa ja Thor oli erinomainen. Rento, rauhallinen ja todella rytmikäs. Oli oikein ilo hypätä ja olin niin ylpeä Thorista. Valmentaja kehui Thoria ja sanoi, että on kyllä hieno hevonen ja sillä on mukava keveys liikkessä (voin kertoa, että tuntui hyvältä). Hän jaksoi koko tunnin painottaa minulle omasta istunnasta ja kun sanoin, että Thor on melko pieni ja minä niin pitkä hän totesi vain, että sitä pienemmällä syyllä mun tulisi nojata eteenpäin ja roikkua kaulalla. Sekä ravissa että laukassa saimme harjoitella kevyessä istunnassa ja mun piti koko ajan miettiä yläkroppaa pystyyn. Aina kun Thor meni hieman etupainoiseksi valmentaja painotti, että minun tulisi istua vielä suorempana. Hän puhui myös koko ajan katseen merkityksestä ja miten tärkeätä on katsoa ylös eikä alas hiekkaan. Esimerkiksi kahdeksikolla on melko luonnollista lähteä vaihtamaan laukkaa niin, että katsoo alas sinne suuntaan minne on menossa. Hän sanoi kuitenkin, että minun tulisi vain katsoa ylös koska jos olen menossa oikealle ja katson alas oikealle mun lantio menee vasemmalle (tästä Sanna Siltakorpi sanoi meille myös Peuramaalla). Eli katse vain eteenpäin ja menosuuntaan ja laukanvaihto oikealle tulee työntämällä oikean puolen lantiota hieman eteenpäin.

Lopussa saimme sitten vielä ratsastaa kunnon rata ja olin niin innoissanu. Tuntuu, että olen kuin pieni tyttö kun pääsen hyppimään. Tykkään siitä vaan niin paljon.

Illalla oli järjettömän hauskaa nähdä kaikki koulukaverit. Vietin pari tuntia hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa, mutta olin kotona fiksuun aikaan koska olen odottanut Johannan tuntia koko viikon enkä halunnut olla väsynyt (prioriteetit muuttuvat). Olimme onneksi maneesissa koska juuri kun aloitimme tunnin alkoi sataa kaatamalla eikä sade lakannut kuin hetkellisesti koko tunnin aikana.

Aloitimme käynnissä ja tehtävänä oli miettiä molemmat lavat suoraksi ylös. Sain taas ratsastaa timanttia ympyrällä ja aina ottaa katseella pisteen jota kohti ohjata lavat. Tässä piti taas miettiä, että takajalat ovat moottori ja etujalat ratti. Missään vaiheessa ei saa mennä niin, että moottori siirtyy etujalkoihin koska silloin Thor menee liian etupainoiseksi.

Kyselin Johannalta mitä mieltä hän on koska tykkään siitä kun Thor on aika koottu heti alkutunnista koska saan Thoriin paremman tuntuman sillä tavalla. Aika usein jos päästän Thorin eteen ja alas Thor menee liian etupainoiseksi eikä tunne ole yhtä hyvä. Johanna avasi sitten tätä asiaa meille niin hyvin. Hän pyysi ratsastamaan vähän enemmän eteen ja taas lyhentämään käyntiä. Kun ratsastin eteen sain päästää Thorin pidemmälle kaulalle, mutta sain ratsastaa eteenpäin vain niin paljon, että tahti säilyi ja Thor työnsi takaa eteen. Kun olin ratsastanut Thoria eteenpäin ja antanut pidentää ja venyttää selkää piti meidän lyhentää käyntiä oman istunnan avulla niin, että pidensin ylävartaloa, hidastin hieman lantiota ja jäntevöidyin. Siitä sai sitten taas miettiä takajalkoja hieman nopeammaksi ja jälleen ratsastaa eteen alas. Eteen alas niin, että Thor pysyi samassa tahdissa ja tasapainossa ilman kovempaa vauhtia. Johanna sanoi, että meidän kannattaa vaihdella muotoa paljon ja tehdä tätä myös kotiharjoituksena.

Siitä lähdimme sitten taivuttamaan sisäkädellä vasemmassa suunnassa ympyrällä. Ulko-ohjalla piti antaa myöden niin paljon, että oikea lapa ei kuitenkaan lähtenyt liikaa oikealle. Piti myös katsoa, että vasen sisälapa ei kaatunut alas vaan se ikäänkuin nousi ylös ja Thor keveni vasemmalta puolelta (välillä piti taputtaa sisäkädellä ja katsoa, että Thor ei ollenkaan jäänyt kiinni ohjaan). Johanna pyysi myös käyttämään etenkin oikeassa kierroksessa sisäpohjetta ja miettimään, että sisäkäsi ja jalka toimivat yhdessä. Jalka ohjaa kättä, eikä käsi jalkaa. Ja tässä tuli taas sellainen ahaa elämys. Olen siis ollut tietoinen, että meillä on pohkeet ja niitä pitäisi käyttää, mutta nyt sain niin hyvän tuntuman kun ulko-ohja oli avuilla ja lapa ei valunut ulos ja samalla kuitenkin esimerkiksi oikeassa kierroksessa oikea sisälapa nousi ylöspäin. Sain sisäpohkeella avustettua lisää kepeyttä ja Thor keveni täysin sisäohjasta. Aivan huikea fiilis ja itku oli kyllä lähellä. Hu hu.....

Johannan mukaan hevosen vinous korostuu yleensä laukassa. Koska laukka on kolmitahtinen ei hevonen pysty paikkaamaan vinoutta diagonaalijalalla kuten esim. ravissa. Vinossa laukassa etu ulkolapa pyrkii ulos ja takaosa sisälle (hevonen pyrkii ikään kuin toiseen kierrokseen). Kun Thor laukkasi rytmikkäästi eteen jäimme ympyrälle ja sain tehtäväksi tuoda Thorin etuosaa uran sisäpuolelle. Kun sain etuosaa uran sisäpuolelle Thor suoristui ja keveni edestä. Kun hevonen suoristuu on helpompaa ratsastaa sisätakajalkaa enemmän rungon alle kantamaan. Kun tämä onnistuu pystyy ratsastamaan isoja askelia takajaloista selän kautta ulos ja hevonen on suora, kevyt ja ulkomäkeen.

Siirtäessä etuosaa uran sisälle piti miettiä molemmilla käsillä hieman oikealle. Vähän kun kantaisin tarjotinta ja olisin kaatamassa shamppanjaa vieraille. Sain myös keskittyä siihen, että oma kroppa oli koko ajan menosuuntaan eikä lantio ja etenkin oikea käsi ole menossa vasemmalle. Lyhensimme ja pidensimme laukkaa ja laukassa piti taas pidentää omaa istuntaa ja istua kunnolla takajaloille hidastaessa ja pidentäessä tahtia sai oma kroppa hieman rentoutua ja lantio liikkua paremmin liikkeen mukana.

Menin taas karvasatulalla ja vaikka joudun tekemään erityisen paljon työtä oman istunnan kanssa pidän niin paljon siitä miltä Thor tuntuu kun lavat ja selkä saavat liikkua vapaana. Thor oli muutenkin todella tyytyväisen tuntuinen ja rento ja oli sellainen olo, että Thor todellakin yritti tehdä parhaansa ja työskennellä kanssani. Tunnin jälkeen Thor sai sitten vielä syödä ruohoa pidemmän aikaa ja oli jotenkin aivan ihanaa viettää koko päivä yhdessä.

Tämän päivän tunti auttoi taas hahmottamaan monia asioita ja jotenkin uskallan nykyään jo sanoa, että tapa jolla koulutamme Thoria Johannan kanssa on meille ehdottomasti sopivin tapa. Kun saan Thorin suoraksi ja rennoksi on siitä helppo lähteä tekemään ihan mitä vaan. Thorin kanssa ei kuitenkaan sovi se, että yritän ensin ratsastaa Thorin nopeaksi ja samalla istua kunnolla. Meidän pitää ensin saada paketti kasaan rauhallisessa tahdissa ja kun se on kasassa ei tarvitse kuin nauttia ja kulkea mukana. Ravissa ei tarvinnut tehdä muuta kuin miettiä pidempää ja lyhyempää muotoa ja Thor toimi ajatuksen voimalla. Thor pysyi myös koko ajan kevyenä eikä kertaakaan lähtenyt juoksemaan alta pois tai nojaamaan kädelle.

Ella tuli kotiin vähän aikaa sitten isovanhemmiltaan ja kohta ollaan lähdössä ystävien luokse grillaamaan ja katsomaan Euroviisuja. Huomenna mennään sitten kokeilemaan jalkapalloa Ellan kanssa ja Thor saa vain nautiskella ja syödä vihreätä. Sen verran upea on pikkuinen polleni tällä viikolla ollut.

Lue myös:
Jälleennäkemisen ilo oman valmentajan kanssa
Istu moottorin, älä ratin päällä

Uskaltakaa kysyä ja pohtia asioita

Kevät 2016 on ollut aivan ihana. Olen nauttinut täysin siemauksin ja voinut itseni kanssa paremmin kuin vuosiin. Työn puolesta olen uskaltanut hakeutua omia unelmiani kohti ja olen huomannut, että mitä enemmän tekee sitä mitä rakastaa sitä enemmän rakastamasi asiat tulevat sinua kohti.

Olen myös päässyt kouluttautumaan ja oppimaan uusia asioita joten kevät on ollut myös todella intensiivinen. Kouluttautumisen lisäksi haluan tietenkin laittaa opit käytäntöön, joten käyn valmentamassa Kirkkonummella ja Lahdessa ja saan niistä hetkistä myös itse paljon työkaluja tulevaisuutta ajatellen.



Koska kevät ja alkukesä ei tunnu rauhoittuvan tahdiltaan olen päättänyt, että stressaantuneena tai väsyneenä en mene Thorin selkään. Kärsin myös kroonisesta vatsaongelmasta, joten aina kun menee todella kovaa vatsani reagoi ja silloin ratsastan huonommin koska vatsa on sen verran turvonnut ja kipeä. Kun ajelin tänään tallille kysyin Melindalta matkan varrella jos hän voisi ratsastaa Thorin alkuun. Pääsisin vain nauttimaan lopputunnista ja Melinda saisi omalla rauhallisella olemuksellaan tutustua Thoriin ensimmäistä kertaa selästä käsin.

Thor oli niin rento alusta asti joten en juoksuttanut vaan kävellytin vain alkuun. Melindalla ja Thorilla toimi yhteistyö todella hyvin ja oli mukava nähdä Thor Melindan alla ja kuulla mitä mieltä Melinda on. Melinda työsti paljon oikeassa kierroksessa sitä, että Thor ei kaatuisi sisälle. Kun sitten menin selkään hän pyysi miettimään oikeata lapaa ylös ja ulkokättä kohti. Se toimi hyvin ja pääsin ratsastamaan hyviä laukka- ja ravipätkiä ennen kuin siirryimme pellolle kävelemään.



Tunnin jälkeen syöttelin Thoria pitkään ja sen jälkeen Sanna hieroi Thorin. Thor muuttaa heti seuraavan kengityksen jälkeen Inkooseen enkä tiedä miten kestän kesäkuuhun asti kun hepat eivät ole vielä laitumella. Olen aina ollut ylihysteerinen sen kanssa, että hevoset saisivat olla laitumella mahdollisimman pitkään. Etenkin kun Suomen kesä on niin lyhyt. Täytyy vain yrittää jaksaa syötellä ja toivoa, että Thor pääsisi totuttelemaan laitumelle ennen muuttoa. Kengitys on kuitenkin meille niin tärkeä asia joten sen takia olen valmis joustamaan laidunkaudesta hieman. Ja on myös kiva päästä treenaamaan ennen maalle muuttoa säännöllisesti.

Katja Ståhl kirjoitti hyvän artikkelin siitä miten kannattaa uskaltaa pyytää apua ja antaa valmentajan ratsuttaa omaa hevosta.

"Hevosen omistajaa hävettää, jos hän ei pärjää oman hevosensa kanssa. Sitä ei auta köökkipsykologien remmi, jotka pohtivat hiljaa selän takana mitä kannattaisi tehdä. Siihen auttaa parhaiten oikein hyvän ja maltillishintaisen ratsuttaja puhelinnumero. Ennen kun tutkitaan mitkä kaikki asiat hevosta vaivaavat, koitetaan miten se liikkuu kun sitä ratsastetaan oikein. Moni vaiva häviää kuin pieru saharaan. Se on hirveää, kun seisoo itse hevosenomistajana siinä vieressä ja on luullut koko ajan, että hevonen kuolee kohta kaikkiin vaivoihinsa, vaikka ainut asia mitä se tarvitsi, oli hyvä ratsastus. Kun tästä häpeästä pääsee yli, alkaa ihana uudelleenrakentamisen aika. Kaikki päättyy vielä hyvin. Ensimmäinen askel on oman ylpeytensä nieleminen. Toinen askel on sen tajuaminen, että minä pystyn siihen. Kolmas asia on se, että opettelen pitämään hauskaa kaiken tämän kanssa, enkä sure omaa kyvyttömyttäni. Minä opin."

Nautin itse suunnattomasti siitä kun saan pohtia valmentajan kanssa Thoriin liittyviä asioita. Ratsastan mielelläni mahdollisimman paljon itse kun en tällä hetkellä ehdi ratsastaa niin usein kuin aikaisemmin. On kuitenkin tärkeätä, että on muita apukäsiä ja sekä Melindan että Johannan kanssa pystymme puhumaan avoimesti kehittämiskohteista. Melinda sanoo aina melko nätisti, että sullahan on kyllä Kia ihan hyvä käsi, mutta..... Sanon aina, että anna tulla vaan koska en kehity jos minulle ei sanota. Ja me puhutaan ja pohditaan. Mielestäni ei ole mitään hävettävää eikä ylpeyttä tarvitse niellä (ja aika usein ongelma on fyysinen hevosella eikä ratsastuksellinen, esim. väärä kengitys, huonosti istuva satula jne.). Ei millään alalla tai saralla kehity jos ei ole valmis kehittymään. Kehitys tapahtuu usein myös epäonnistumisten kautta ja sekä huonot että hyvät hetket kuuluvat asiaan. Täytyy myös sanoa, että on ihana nähdä kun muut onnistuvat hevoseni kanssa ja olen myös ylpeä siitä miten olen pystynyt kehittämään nuorta hevosta ja miten paljon teen myös itse oikein.

"Näin netissä keskustelun aiheesta ”Kauanko katsotte uuden hevosen käytöstä ennen kuin palautatte sen?” Kysyjä itse oli ostanut hevosen kolme viikkoa sitten ja oli nyt pulassa, koska hevonen kiihtyy liikaa esteillä. Ah, jos samalla logiikalla vaihtaisin vaikkapa poikaystävää, niin ovi kävisi tiuhaan. Koiraakin saisi vaihtaa tämän tästä."

Naurettiin tänään Melindan kanssa, että Thor on sopivan kokoinen Mellulle ja Melinda on mua aika paljon lyhyempi. Sellainen kevyt keijukainen josta ei voi kameralla saada huonoa kuvaa. Kun ostan hevosen en siitä ikinä luovu, mutta heitin universumille ajatuksen ja ajattelin nyt vielä kirjoittaa tänne blogiin:

"Seuraava hevoseni, jonka ostan Thorin kaveriksi saisi olla vähän isompi ja kookkaampi. Kiitos!"

Ja joo tiedän, että ei ole aikaa tai rahaa toiseen hevoseen, mutta ei mulla sitä aikaa tai rahaa ikinä ole ollutkaan.:)

Jälleennäkemisen ilo oman valmentajan kanssa

 

Viime torstaina maailman ihanin Johanna tuli vihdoin ja viimein valmentamaan meitä. Johanna valmensi meitä Pamilla kun ostin Thorin ja sen jälkeen sain kinuta Johannaa Inkooseen melkein parin vuoden ajan. Noin vuoden ehdimme valmentautua Inkoossa ja nyt on kulunut noin vuosi siitä kun näimme viimeksi. Kävimme Inkoossa tunnilla, mutta muuten emme ole saaneet aikatauluja sopimaan yhteen.

 

Kun Johanna sitten ilmoitti, että hän pääsisi torstaina käymään olin niin onnellinen. Hieman mietin mitä mieltä hän on Thorista etenkin kun Thor on nyt ollut jäykempi parin kuukauden ajan.

 

Ajoimme tallille Ellan kanssa ja kävellytimme Thoria kunnolla ennen tuntia. Ilahduin niin nähdessäni Johannan. Johanna on niin rauhallinen ja positiivinen ja sopii meille jotenkin kuin nuppi päähän tai miten se nyt sanotaan.

 

 



Johanna kehui heti Thorin lihaskuntoa ja sanoi, että Thor näyttää jo ihan aikuiselta hevoselta. Thor oli myös todella hyvä ja liikkui kivasti läpi rungon koko tunnin ajan.

 

Johanna asetti puomit ulkokentälle neliöksi niin, että saimme kunnon kulmat. Aloitimme jälleen käynnissä ja ratsastimme kulmiin. Keskityimme tahtiin ja siihen, että ulkolapa oli kontrollissa. Kun käynti sujui hyvin ja Thor keveni edestä teimme samaa harjoitusta ravissa. Keskityimme vain suoristamiseen, tahtiin ja hyvien kulmien ratsastamiseen. Sen jälkeen lähdimme tekemään timanttimuotoista ympyrää niin, että ulkolapa tuli aina mukaan käännöksissä. Siitä siirryimme taas uralle ja jälleen takaisin timanttimuotoiselle ympyrälle.

 

 



Thor oli niin hyvä ja tahdikas, että Johanna kysyi jos halusin jättää tunnin siihen. Halusin kuitenkin vielä jatkaa hieman laukassa joten teimme taas samaa harjoitusta ja oli todellinen nautinto ratsastaa hyvää ja tasapainoista laukkaa. Laukassa ratsastimme kulmaan, suoristus ja pari askelta eteen. Hidastus, kulmaan, suoristus ja taas pari askelta eteen. Taputin myös sisäkädellä aina kulman jälkeen kun suoristin Thorin lopussa jotta varmistuimme siitä, että en jää kiinni sisäkädellä. Laukassa piti myös keskittyä tuntemaan sisätakajalka hieman rungon alla ja tuntea laukan tahti.

 

Johanna oli tyytyväinen Thorin kehitykseen ja naureskeli, että en taida muistaa miten tasapainoton laukka ja miten vino Thor oli vuosia sitten. Ja tottahan se on, että kun itse seuraa vierestä ei aina näe missä vaiheessa oma kehitys on ratsukkona.

 

 

Johanna oli myös sitä mieltä, että Thor on juuri nyt sopusuhtainen, mutta ei saa lihota enää koska Thorilla on sen verran kapeat jalat, että liika paino ei ole hyväksi. Johanna muutti myös turparemmin paikkaa ja antoi paljon hyviä neuvoja. On uskomatonta miten paljon uutta tietoa saan jokaiselta Johannan tunnilta ja nyt jäi kuitenkin varmaan yli puolet kirjoittamatta kun olin niin sekaisin tunnin annista. Niin täydellisen hyvä olo.

 

Parasta koko päivässä oli kuitenkin kun Ella halusi ratsastaa Thorilla ja Ella sai ravata hetken kentällä ja sen jälkeen talutin Ellan kentältä tallin pihalle. Thorille on todella jännää kun Ella menee selkään koska Thor nyt jännittää melkein ihan kaikkea ja pieni tyttö on eri asia kuin isohko Kia. Thor käyttäytyi kuitenkin nyt todella hyvin ja tuli oikein sellainen olo, että Thor keskittyi kun kävelimme tietä pitkin ja oli oikein ylpeä pysähtyessämme pihaan. Uskon, että Ella ja Thor kasvavat ja kehittyvät yhdessä ja joku päivä Ella ratsastaa vielä Thorilla enemmän. On ihana seurata miten molemmat kukoistavat ja viihtyvät toistensa seurassa.

 

Tämä Helen Huntin lainaus oli ihan pakko jakaa:

 

"In riding a horse we borrow freedom".