Hyvät hampaat, hyvät kaviot, hyvä hevonen

Kuva on vuoden 2013 hammaskäynniltä.

 

1. kesäkuuta 2012 kävimme ensimmäistä kertaa tarkistamassa Thorin hampaat Jutin luona Vermon klinikalla. Thor oli oireillut jo melkein vuoden (ja varmaan ennen sitä suurimman osan elämästään) ja vihdoinkin pääsimme pintaa syvemmälle oireita selvittämään.

1. kesäkuuta 2012 jälkeen on tapahtunut paljon. Todella paljon. Uskaltaisin sanoa, että purentavian korjaaminen on muuttanut Thorin elämän kokonaisvaltaisesti. Thor pystyy syömään kuten hevosen kuuluisi syödä (olettaen, että hevonen oppii itse oikean purentatekniikan uudestaan) ja kun ravintoaineet imeytyvät paremmin vaikuttaa se tietenkin hevosen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja muun muuassa kavioiden kuntoon. Hampaiden kunto vaikuttaa myös siihen, että Thorilla ei ole kipuja ratsastaessa ja purentavian korjaaminen on auttanut koko rungon suoristamiseen ja niskan ja päänalueen kipujen lievittämiseen.

Thorin raspausvälit ovat pahimmillaan olleet noin kolme-neljä kuukautta. Pari kesää pärjäsimme pidemmällä raspausvälillä, mutta viime talvi oli todella vaikea ja Thor oireili taas. Olimme pitäneet pidemmän tauon Jutin luota joten kävimme keväällä tarkistamassa tilanteen. Mitään erikoista ei kuitenkaan löytynyt ja Thorin suu oli melko hyvässä kunnossa.

Koko viime kesä sujui hampaiden osalta hyvin josta tulinkin siihen tulokseen, että hevonen voi paremmin myös purentakalustostaan kun se saa syödä niin usein kuin mahdollista. Nykyään puhutaan siitä miten hevosia ei tulisi raspata, mutta uskon että jos hevonen elää kuten se on luonnollisesti tarkoitettu elämään ei hampaita tarvitse raspata niin usein. Esimerkiksi kuolainten vaihtaminen auttaa ihan varmaan, mutta liian usein unohtuu, että hevosen suu on tehty pureskelemaan ja vatsalaukku on tehty siihen, että se on koko ajan täynnä. Thorin kannalta paras hoito onkin ollut säännöllisyys raspauksissa ja mahdollisimman lajityypilliset arkiolosuhteet. En kuitenkaan enää vie Thoria muualle kuin Jutin luokse ja olemme nyt siinä onnekkaassa asemassa, että Juti käy meidän kotitallilla.

Keskiviikkona Juti kävi raspaamassa ja sain tällaisen viestin ystävältäni Ninniltä:

"Thorin hampaat kunnossa! Pieniä piikkejä, mutta ei paljon, hyvässä kunnossa:)"

Ai sitä ilonmäärää.....

Kengittäjä kävi viime perjantaina ja oli tutkinut Thoria ja jopa taivutellut ja juoksutellut. Hän oli sitä mieltä, että kavioissa ei ole mitään hälyttävää tai ylipäänsä jaloissa. Thor oli kuitenkin reagoinut oikean etujalan olkalihaksen alueeseen joten sitä hieroja sitten tutki vielä lisää samana päivänä. Siellä on hierojan mukaan joku vanha vamma joka on voinut tulla kun Thor meni niin jumiin viime kengityksen jälkeen.

 

Perjantain kengityksen jälkeen Thor on kuitenkin jo ollut suht normaali, mutta on edelleen saanut liikkua liinan päässä ja ollaan käyty pitkiä kävelylenkkejä. Varasimme nyt Karenkon käymään kengittäjän suosituksesta joten otamme samalla kuvat kavioista ja kengittäjä voi sen mukaan katsoa, että saa Thorille mahdollisimman hyvän asennon kavioihin. Olen miettinyt kuvauttamista jo pitkään, mutta nyt se tuntuu oikealta hetkeltä kun luotan kengittäjään täysin. On todella mielenkiintoista nähdä mitä vasemmasta kaviosta tulee esille. Se kun on ollut meidän murheenkryyni aina.

En voi kuin sanoa miten uskomattoman tyytyväinen olen nyt tähän kokonaisuuteen. Juti hoitaa hampaat ja meillä on maailman paras kengittäjä ja hieroja jotka tekevät yhteistyötä. Thorin kaviot ovat niin suorat ja hyvännäköiset, että sitä voi vain ihmetellä miten suuri muutos on tapahtunut viime syksystä lähtien. Ja vaikka Thorilla on ollut ongelmia terveyden kanssa ei edes ole tuntunut pahalta kun on ollut sellainen olo, että meistä oikeasti välitetään ja kengittäjä on tutkinut ja oikeasti paneutunut Thorin hyvinvointiin.

Koska hampaat kiinnostavat minua (toim. huom hevosten hampaat) on tässä jälleen todella mielenkiintoinen Equine Dental Vetsin kirjoittama artikkeli Not like pulling teeth. Siinä kerrotaan miksi hevosen hampaita ei noin vain vedetä suusta ulos ja tämä on mielestäni jälleen ihana muistutus siitä mistä olen jo aikaisemmin kirjoittanut kun osallistuimme Mirjami Miettisen ja Robert Menzien kuolaimen merkityksestä harrastehevosen suun terveyteen - tutkimukseen.

Hevosen hampaat ovat kuin pyyhekumi joten niitä kannattaa todellakin vaalia ja hoitaa. Pyyhekumi kun loppuu ei uutta kumia kasva.

Kuvat on napattu EDV:n artikkelista.

Muut hammasaiheiset postaukset löydät täältä!

Edit: Otsikkoa ei kannata ottaa liian tosissan. Jos hampaat olisivat ainoa asia jota pitäisi hevosenomistajana miettiä voisi elämä olla aika letkeätä. Sen kuitenkin tiedämme, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen hampaita kannattaa kuitenkin hoitaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hampaiden vointi kun taas vaikuttaa hevoseen todella laajalti.

 

Easter in Levi

My little bunny eared daughter. Love her so much!

We spent easter at Levi with family and friends. It was a lovely easter with a lot of skiing, good food and the best company. Here are some pictures from these lovely days at Levi.

Dear friends!

Fun games are part of skiing days.

Bali the dog skied with us.

Snowboarding day!

And it ended up with a dislocated shoulder and a hurt häntäluu.

Some after ski!

What would life be without good friends and beer?

 

Kids!:)

My moment! Best exercise in the world.

Peder Fredricson hakee juoksutuksella tasapainoista, tyytyväistä ja irtonaista hevosta

Voi hitsiläinen mikä ilo kun luin tammikuun Hippson-lehteä viikonloppuna (ihan ajoissa) ja näin tämän kuvan ja artikkelin Peder Fredricsonista: En dialog med hästen - på lina.

Olen aina juoksuttanut hevosia ilman apuvälineitä. Joko liinassa tai ilman (katso video Tesellosta). Olen hakenut rentoutta ja pyöreyttä enkä oikein ole ymmärtänyt miksi hevonen pitäisi sitoa kiinni jotta se liikkuisi paremmin muodossa. Olen myös käyttänyt enimmäkseen riimua tai hieman haastavimmilla hevosilla naruriimua tai Monty Robertsin Dually-halteria (aion muuten taas kaivaa esille naruriimun Thorille). Olen myös käyttänyt juoksutusta apuna jos olen ratsastanut nuorilla tai hieman villeillä hevosilla.

Juoksutus on ollut meillä myös ensisijaisesti tapa jolla lämmitän hevosen rungon ja selän ennen kuin hyppään itse selkään. Hevosen selkä on sen verran heikko rakenne ja etenkin hevoset jotka seisovat paljon tarvitsevat mielestäni mahdollisuuden liikkua ilman ratsastajaa selässä (on eri asia esimerkiksi kesällä kun hevonen on laitumella ja usein ulkona ja liikkuu 24 tuntia vuorokaudesta).

Thor ja minä tutustutaan toisiimme ensimmäisenä yhteisenä kesänä. Thoria ei selvästi ollut kovin tottunut juoksutettava
koska Thor vain juoksi kovaa vauhtia ja veti ulospäin kaikin voimin.

Nå, ei sen kummemmin omista ajatuksistani. Kuunnellaan mitä maailmanluokan huippuratsastaja Peder Fredricsonilla on kerrottavaa juoksutuksesta.

Peder Fredricson juoksuttaa hevosia säännöllisesti. Juoksuttaessa hän haluaa, että hevonen löytää tasapainon, mutta eritoten hän haluaa seurata jokaisen yksilön luontaista käyttäytymistä ja liikkumista.

Juoksuttaessa hän käyttää joko suitsia tai naruriimua ilman mitään apuvälineitä. Naruriimu on hieman voimakkaampi kuin tavallinen riimu, mutta ei aiheuta painetta hevosen suuhun eikä satuta suuta, jos hevonen tekee äkkinäisiä liikkeitä tai hyppyjä.

"Minulle juoksutuksessa on erityisesti kyse siitä, että minulla on fyysisen puolen kontrolli. Seuraan hevosen takajalkoja. Käyttääkö hevonen molempia takajalkoja yhtä paljon? Onko hevonen pehmpeämpi jompaan kumpaan suuntaan? Epäsymmetria ei automaattisesti tarkoita suurempia ongelmia, mutta jos tunnistat hevosen mahdolliset vinoudet voit vaikuttaa helpommin siihen, että saat hevosen jumpattua suoremmaksi ja ehkäistä tulevia vammoja. Tärkeintä on, että hevoset ovat täysin terveitä. Jos hevonen on haluttomampi liikkumaan kuin normaalisti on se varoitussignaali. Sinun täytyy tunnustella miltä hevonen tuntuu. Kysessä on molemminpuolinen kommunikaatio, sanoo Peder."

Tasapainoista laukkaa

Juoksutuksen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja irtonaisuutta. Kaikki hevoset eivät osaa laukata rauhallisesti liinassa voltilla ilman apuohjia. Miten voit siis olettaa, että hevonen voisi tehdä sen ratsastaja selässään?

"Haluan nähdä, että hevonen osaa liikkua tasapainossa ilman että se juoksee liian kovaa. Muuten on vaikeata koota hevosta selästä käsin ilman vastustamista, Peder selittää".

Peder on aina pitänyt juoksuttamisesta ja hän uskoo, että juoksuttaminen tekee hyvää hevosen selälle. Hänellä on monta pienempää hevosta joiden selät lämpenevät hyvin juoksutuksen avulla ennen kuin ratsastaja menee selkään.

Myös hevosen ja ratsastajan kommunikaatio vahvistuu kun teet maatakäsin töitä hevosen kanssa. Esimerkiksi hidastaessa tahtia Peder pystyy seuraamaan miten hyvin hevonen kuuntelee ja ymmärtää apuja.

Peder aloittaa yleensä käynnissä ja seuraa miten hevonen liikkuu. Hän haluaa myös, että hevonen osaa kävellä rauhallisesti liinassa ennen kuin siirtää hevosen raviin tai laukkaan. Hän haluaa, että hevonen pystyy laukkaaman samassa tahdissa ja tempossa kunnes hän pyytää hevosta tekemään jotain muuta. Hän ei käytä paljon äänimerkkejä ja on rauhallinen itse juoksuttaessa. Hän ei tee mitään numeroa hevosen pukittaessa, mutta muistaa kehua kun hevonen tekee oikein.

Älä muuta liikaa

Pederin mielestä liinassa työskentely tekee todella hyvää ratsastukselle. Se auttaa hevosta löytämään oikean mekaniikan ilman "häiritsevää" ratsastajaa. "Hevonen oppii tasapainottamaan itseään ja jumppaa runkoaan, kun se hakee päätä alaspäin, käyttää vatsalihaksiaan ja tuo ylälinjaa ylöspäin. Monet ratsastajat keskittyvät niskaan ja päähän, mutta jokaisella hevosella on niille parhaiten toimiva muoto."

Peder sanoo, että hän ei halua muuttaa liikaa ja hevoset saavat kulkea siellä missä niiden on mukava kulkea. "Joillekin hevosille sopii ehkä kulkea matalassa muodossa, mutta tärkeätä on että hevonen ei työskentele itseään vastaan. Tärkeintä on parantaa heitä omassa raamissaan," Peder toteaa.

Teksti on käännetty Hippson-lehdestä 1/2016. Tekstin on kirjoittanut Anki Yngve ja kuvan on ottanut Marielle Andersin Gueye.


Manolo Mendezillä on tekeillä artikkeli termistä FDO, Forward Down and Out. Kannattaa seurata Mendezin Facebook-sivuja. Paljon mielenkiintoista ja ajankohtaista tietoa hevosen fysiikasta ja biomekaniikasta.

"The neck and head carriage allows good shoulder action - which gives room for a good hind action. Manolo often says the backend can only be as good as the forehand allows it to be."

Ei sitä aina jaksakaan

Siuntion luonto.

 

Yksi teistä ihanista lukijoista ihmetteli aikaisemmin miten jaksan kaikkea sosiaalista elämää, käydä tallilla, kouluttautua, olla vanhempi ja vielä käydä päivätöissä. 

Lenkkipolulla Catan kanssa. 

 

Jos ollaan ihan rehellisiä ei sitä aina jaksakaan. Välillä on päiviä kun tekisi mieli istua lantakasaan itkemään. Tekisi mieli huutaa lujaa tai vain heitellä jotain palloa puuta päin. Ja vaan jäädä siihen heittelemään sitä palloa. 

Sitten on näitä hetkiä kun vietän perjantai-illan rakkaan ystäväni Tiinan seurassa syömässä Mayassa ja Kansallisteatterissa Äitikorttia katsomassa. Lauantaina ajamme Ellan kanssa tallin kautta Siuntion kylpylään jossa tapaamme hyvät ystävämme Catan ja Thomaksen. Tapasimme Catan kanssa kun olimme molemmat eronneet ja ollaan oltu läheisiä siitä hetkestä lähtien. Hassuinta on, että veljemme sattuvat olevan parhaimpia ystäviä. 

Käydään lenkillä, uidaan, saunotaan, juodaan, uidaan lisää, syödään ja jutellaan. Jutellaan paljon elämästä ja ihan kaikesta. Eteemme astuu nuori nainen, joka kertoo elämäntarinansa. 

22-vuotiaana lääkärit diagnosoivat hänellä kasvaimen aivoissa. Kertoivat kasvaimen halvaannuttavan naisen noin kymmenen vuoden sisällä. Kun kuulet 20-vuotiaana olevasi neliraajahalvaantunut 30-vuotiaana menet tietenkin leikkaukseen. Leikkauksessa on kuitenkin aina komplikaatioita ja tänä päivänä nainen on 34-vuotias ja melkein halvaantunut joka tapauksessa. 

Maailman suloisin, iloisin ja sympaattisin nuori nainen, jonka elämä on kuntouttamista ja vertaistukea ja Voice of Finlandia ja vaikka mitä muuta. 34-vuotias nuori nainen joka on eläkkeellä koska työnteko ei vain mitenkään onnistu. 

Mietin häntä monta kertaa yön aikana ja aina kun tapaan ihmisiä jotka ovat käyneet läpi todella haastavia asioita tai elävät sellaisten keskellä muistutan itseäni siitä miten onnekkaita saamme olla jokaisesta terveestä hetkestä. 

Pari edeltävää viikkoa ovat olleet sellaiset, että en oikein tiedä miten ehtisin joka paikkaan. On huono omatunto kaikesta eikä aika ihan oikeasti vain riitä kaikkeen. Päätin kuitenkin jo pari vuotta sitten, että Thor ei ole meille hevonen jonka kanssa on pakko tehdä asioita. On tietenkin tärkeätä, että Thor saa liikkua tarpeeksi ja voi hyvin, mutta Thor kulkee meidän elämässä aivan yhtä paljon kuin me kuljemme Thorin elämässä. 

Yksi kahvilan asiakkaista pyörtyi. 

Viime kesän saimme olla yhdessä monta kuukautta Inkoossa ja vain viettää aikaa yhdessä, uida ja nautiskella ja nyt kun kesä taas lähestyy valmistellaan maalle muuttamista ja yhdessä oloa. Joskus tuntuu, että Ellalla ja Thorilla on samanlaiset kaudet. Kun uhmaa on kotona, kohtaan uhman tallilla. Kun ylienergiaa on kotona on ylienergiaa havaittavissa myös tallilla. Nyt kun tuntuu, että Ella tarvitsee minua enemmän kuin koskaan tuntuu siltä, että myös Thor tarvitsee juuri sitä yhtä ihmistä enemmän kuin koskaan.

   

Ja sitten on tällainen päivä, kun juoksutan Thoria kentällä ja yhtäkkiä Ella on loihtinut löytämistään tavaroista kahvilan. Päästän Thorin vapaaksi ja Ella keittää teetä, kahvia ja tekee smoothie-juomia meille. Huomaan, että Thorin kaltaiselle hevoselle tämä on parasta oleskelua kun kaikki huomio ei keskity häneen. Ella ja minä ollaan onnellisia kun saamme olla yhdessä, jutella niitä näitä ja nauttia Thorin seurasta. 

Hei, mäkin haluan kahvia.

Vaikka välillä tuntuu siltä, että aina ei tiedä miten hoitaa arjen rutiinit tai miten saa kaiken toimimaan tiedän kuitenkin, että meillä on kaikki hyvin. Kaikki on okei ja meillä on toisemme. Mitä muuta ihminen elämältään voi haluta kuin terveyden, rakkaan perheen, ystäviä ja mukavan hevoskaverin (okei, sen koiran sitten jossain vaiheessa). 

Thor tapasi myös Mohammedin, joka tekee töitä tallilla. Vitsi miten hyvässä kunnossa Thor on. Jee!

Kova jano. 

Viime viikolla kävin lounaalla rakkaan ystäväni Anna Andersénin kanssa. Anna suositteli The Compassionate Equestrian -kirjaa, joten se lähti nyt tilaukseen. Ehdin myös lukaista tammikuun Hippson-lehteä, joka kertoi muun muassa englantilaisen James Frenchin tarinan. James Frenchiin voi tutustua täällä ja kannattaa katsoa tämä video. Videossa inspiroivinta mielestäni ei ole se, että hevoset ovat niin rentoutuneita ihmisten ympärillä vaan se, että nämä kaikki hevoset ovat huostaanotettuja. Videossa puhutaan unelmista. Pienenä tyttönä unelmoin huostaanotetuista hevosista omalla tilalla. Ihanaa nähdä, että joku on toteuttanut sen unelman.

Edit: Kun tekee sellaisia asioita jolle sielu sykkii jaksaa paremmin. Jos joskus tuntuu siltä, että asiat eivät oikein maistu tai aamuisin ei halua nousta sängystä kannattaa miettiä mikä on se oma juttu. Kun uskalsin lähteä tekemään sellaista mitä oikeasti rakastan ja kuuntelemaan omaa sydäntäni elämäni on muuttunut paljon. Se kuulostaa sellaiselta jenkkipuheelta, mutta uskokaa tai älkää. Kun luin Katri Syvärisen tekstejä ajattelin, että se on vain Katri eikä minulle voisi käydä noin. Kun kuitenkin töistä potkut saatuani totesin, että siitäkin selviää ja uskalsin kuunnella omaa polkuani olen sellaisessa tilanteessa, että liika ei tunnu liialta koska jokainen asia jota teen vie minut lähemmäs unelmiani. Enkä tarkoita, että lopeta päitävyötäsi heti, mutta mieti mikä on se asia jonka takia haluat nousta aamuisin ja tee joka päivä vähän enemmän sitä. 

Anna hevosen selkärangalle aikaa kehittyä

Kentän vierestä ajaa autoja, rekkoja ja moottoripyöriä. Parasta siedätyshoitoa.

Edellisen lauantain vietin Lahdessa ihanien ihmisten ja super söpön Hotilaksen seurassa. Aloitimme taas päivän joogaamalla ja sen jälkeen siirryimme ulos aurinkoiselle ja tuuliselle kentälle ratsastamaan.  

Pyysin Hotin omistajaa juoksuttamaan Hotin alkuun jonka jälkeen hyppäsin selkään. Hoti on viettänyt todella rauhallisen talven pienen jalkavaivan takia ja sen jälkeen kenttä ei ole ollut ratsastuskunnossa. Nyt Hotia on liikutettu pari viikkoa, joten halusin vain nähdä miten Hoti liikkuu ja keskittyä suoristamiseen.

Hoti on täysin eri hevonen. Hän odottaa nyt rauhassa eikä ryntäile minnekään. Siirtymiset tapahtuvat täysin ajatuksen voimalla ja Hoti vaikuttaa todella tyytyväiseltä.

Hoti on iso suomenhevonen ja on varmaan tehnyt todella hyvää rauhoittaa tämä talvi ja antaa hevoselle aikaa kehittyä ja kasvaa. Hevosen selkärangan nikamat kun ovat valmiiksi kehittyneet vasta seitsemän tai kahdeksan vuotiaana. Jotenkin näin isolla nuorella hevosella ajan tärkeys konkretisoituu niin selvästi ja näkee oikein miten hevonen hakee vielä omaa tasapainoaan.

Koska Hoti oli jo melko pitkälle koulutettu kun ostimme hänet tuli minulle nyt todella vahva olo, että hevonen tarvitsee vain aikaa. Ratsastimme suoria uria, loivaa avoa ja keskityimme kunnon kulmien ratsastamiseen. Hotin omistaja ratsasti myös hetken ja hän sai kotitehtäväksi ratsastaa kunnon kulmat ja tulla pituushalkaisijalle käynnissä ja ravissa mahdollisimman suoralla hevosella.

Ratsastuksen jälkeen Hoti pääsi isoon metsätarhaan ja totesin perheen kuullen miten iloinen olen, että hevonen voi niin hyvin. Nuori tytär tokaisi siihen hämmästyneenä: "Tottakai se voi hyvin. Se voi hyvin kun me voidaan hyvin." Mitä viisauksia lasten suusta kuulekaan.

Hotilas on kyllä aivan ihana kuusivuotias suomenhevonen. Niin yhteistyökykyinen ja kiltti ja nauttii selvästi kun sen kanssa puuhastellaan. Hotilaksesta tulee vielä aivan ihana ratsu, mutta tarvitsee paljon aikaa kehittääkseen lihaksia ja suoristuakseen. Onneksi aikaa on yllin kylllin.

Kiitos taas vieraanvaraisuudesta. Oli jälleen mahtava lauantaipäivä ja sain nauttia maukkaasta ruoasta ja yltiöhyvästä suklaakakusta. En yleensä piittaa jälkiruoista, mutta nyt en meinannut malttaa lopettaa. Nähdään taas pian!

Lue lisää Hotilaksesta täältä ja hevosen luuston kehittymisestä täältä.

Älä hypi mun päälle

 

Olin pahasti koulukiusattu. Olen aina myös ollut todella herkkä reagoimaan asioihin ja kriittisessä iässä kiusaaminen aiheutti todella paljon ongelmia oman itseluottamuksen kanssa.

Siitä lähtien kun minua kiusattiin olen aina ajatellut, että minussa on jotain vikaa. Että minä olen jotenkin vääränlainen koska kukaan ei ikinä tykkää musta. Kun yritin koulukaverini kanssa pohtia miksi minulle huudettiin, miksi haukuttiin, miksi lyötiin ja tönittiin ja heitettiin ulos koulun discosta ja kavereiden juhlista hän totesi iloisesti mielessään ratkaisun löytäneenä:

"Se on varmaan sun ääni. Ehkä se on vaan niin ärsyttävä."

Eli tällä tasolla mentiin.

Viime vuosina olen tehnyt todella paljon töitä oman itseni kanssa ja sen lisäksi, että olen huomannut että olen ihan ok ihmisenä eivätkä kaikki inhoa minua, olen havainnollistanut todella tärkeän asian.

Vain minä voin antaa muiden määritellä minua ja hyppiä päälleni. Vain minä annan heille siihen mahdollisuuden.

Kun olen ymmärtänyt tämän en enää anna muiden hyppiä mun päälle, mun yli ja mun ali. Kerron heille, että tällainen olen ja jos ei kelpaa hyppikää muualla.

Äitinä on helpompaa asettaa rajat, kun ymmärrän että rajojen asettaminen on parempi vaihtoehto kaikille ja on vain osoitus rakkaudesta ja valmistautumista elämään.

Hevosten kanssa olen ajatellut, että olen kiltti ja herkkä, mutta olen myös antanut hevosten hyppiä päälleni. Kun tänään ymmärsin, että voin olla jämtimpi ja kertoa hevoselleni rajat oli se jotenkin aivan ihana oivallus. Hymyillen sanoin monta kertaa Thorille, että älä sinä hevoseni hypi päälleni ja sen sijaan että väistäisin asetin oman tilani ja paikkani ja kerroin, että myös sinulle Thor on kivempi näin.

Kun tulin talliin ja hehkuin ja hihkuin hikisenä pitkän lenkin jälkeen, että olen oivaltanut niin tärkeän asian: "En anna Thorin tulla mua päin", Ninde katseli pari kertaa mua, että mitä ihmettä toi tossa visertää. Eikö tuo nyt ole ilmiselvä asia ihan kaikille?

Ei se Ninde kaikille ole...... Se on monen vuoden työn tulos.

Passion has nothing to do with money

Lahdessa on aina niin kotoisa olo. 

Hu hu Hulda mikä viikonloppu. Ollut kyllä taas ollut niin hevos- ja joogatäytteistä, että en tiedä olisinko saanut paljon enempää pariin päivään mahtumaan. 

Thor on ollut erityisen jäykkä pari viikkoa kengityksen jälkeen. Välillä on tuntunut, että ongelma on oikeassa takajalassa, välillä lannerangassa, välillä vasemmassa etusessa ja välillä vähän kaikkialla. 

Koska olen ollut todella kiireinen työn puolesta ja opiskellut markkinointipuolen sertifikaattia päätin, että Thor saa pitää vähän rennommat pari viikkoa. Hanna on hieronut Thorin pari kertaa ja Sanna hieroi vielä herran kunnolla läpi perjantaina. Sanna on tuntenut Thorin siitä asti kun Thor tuli meille joten on aina mahtavaa kuulla Sannan kommentit Thorin voinnista ja katsoa mitä eroja on alun hierontalappuun, jonka Sanna jättää hevosenomistajalle talliin. 

Thor oli selvästi perjantaina oikeasta takasesta vielä jäykkä ja tänään näkyi, että vasemmalla puolella lavan kohdalla on jäykkyyttä. Thor on kuitenkin jo tuhat kertaa parempi joten selvästi pari viikkoa ilman ratsastajaa on tehnyt terää ja toivotaan, että tästä eteenpäin mentäisiin nyt parempaan suuntaan. Thoria on liikutettu kunnolla koko ajan joko juoksuttaessa tai vapaana kentällä. Ollaan myös tehty pitkiä kävelylenkkejä, jotta kunto pysyy yllä ja voidaan taas palata työntekoon kun Thor tuntuu hyvältä. 

Seuraava kengitys on perjantaina ja kaviot näyttävät nyt todella sopusuhtaisilta ja kannan kasvua on jo havaittavissa. Kengityksen jälkeen Thor hierotaan vielä ja sen jälkeen katsotaan taas missä mennään. Otetaan vielä tämä viikko leikki mielessä. Luulen, että Thorin kanssa elämä tulee aina olemaan tasapainoilua terveyden kanssa, mutta nyt perusasiat ovat ainakin todella mallillaan. Oli myös super mielenkiintoista lukea samankaltaisista ongelmista Miracle-tamman kanssa Heidi Pätsin blogista. Miten järkyttävän paljon pienimmätkin kavion muutokset voivat vaikuttaa hevoseen. 

Eilen lähdin sitten aamusta ajelemaan Lahteen Hotilasta moikkaamaan. Yhdistimme jälleen joogan ja

hevostelun ja päivä oli mitä ihanin. Oli taas niin tervettullut olo ja lähdin taas ajelemaan kotiinpäin

vatsa täynnä herkullista salaattia sekä suklaakakkua ja jäätelöä.

Ei mikään hullumpi tila Talvioilla. Todella upea sisustus ja hienot tilat. Hienompi suihku kuin meillä kotona.:)

Eilen Ninde laittoi sitten viestiä, että tänään olisi tavattavissa herra Amerigo Talvion talleilla Kylmälässä. Päätimme jo, että jättäisimme kokonaan tilaisuuden välistä, mutta aamulla lähdimme sitten pikapäätöksellä ajelemaan Talviota ja saksalaista satulasappia kuuntelemaan. 

Missasimme melkein kokonaan teoriaosuuden, joten seurasimme kun satuloita sovitettiin hevosten selkään. Muun muassa Siiri Kyrö oli paikan päällä parin hevosen kanssa ja kun satuloita oli muokattu hän ratsasti sen jälkeen hevosilla.

Pidän niin paljon kaikista kursseista ja klinikoista. Tänään oppi jälleen jotain uutta. Esimerkiksi sen, että satuloita sovittaessa kannattaa tarkistaa hevosen suu ja jawbone. Jos suussa on piikkejä tai leuka on jumissa vaikuttaa se kokonaisvaltaisesti hevoseen ja satulan sovitukseen. Eli sekä suun että leuan tulisi olla kunnossa jotta sopiva satula voidaan löytää.

Talvio oli myös puhunut siitä miten tärkeätä on muistaa, että nuoret hevoset kasvavat pitkään eikä niiden kanssa kannata tehdä liikaa tai ratsastaa liian paljon pieniä voltteja ja rasittaa niveliä. 

Jälleen kerran sai ihailla Siiri Kyrön upeita kasvatteja. 

Kylmälästä ajoin sitten oman tallin kautta pitämään ratsastustunteja. Tunnit ovat vihdoinkin siirtyneet ulkokentälle joten oli mahtava tunne valmentaa ulkona. Nyt tuntuu kuitnekin siltä, että olen saanut liian paljon happea ja posket punottavat. Uni taitaa maistua hyvältä tänään. 

Kun kotona kyseltiin lauantaina miksi vietän niin paljon aikaa tallilla kirjoitin sen jälkeen tällaisen kirjoituksen Instagramiin. Jotenkin vaan niin totta. 

Ihanaa ja rentouttavaa viikonalkua kaikille ihanille lukijoille. Kerron hieman Hoti-kuulumisia blogissa alkuviikosta. Muistakaa myös käydä kurkistamassa Equestrian Stockholmin suomenkieliset verkkosivut. Sieltä löytyy aivan ihania kevään uutuustuotteita. Haluaisin ostaa melkein kaiken.

Tällaisellekin löytyi eilen illalla aikaa. Mums.....

"I did have a good laugh this morning when I tried to justify why I am away so much of my free-time learning yoga and teaching horse-back riding. I said that I get money for it. And that is why I cracked up. Passion has nothing to do with money.

I would do it for free because once you find what your soul beats for it is just something that you do. And the good thing is that I put no pressure on my passion because my passion isn't paying for our living. As Elizabeth Gilbert so nicely puts it in Big Magic, we should not ask creativity to take care of us financially in the beginning. We should carry our creative passion and let it bloom. #elizabethgilberth #bigmagic #findyourcreativity #findyourpassion"