Sain viimeksi kunnian ratsastaa Marin valvovan silmän alla kesäkuussa 2014 Brobyn tallilla Snappertunassa. Eca oli juuri saapunut Suomeen ja viikonloppu oli yksi parhaimmista kokemuksista Thorin kanssa ikinä. Thor oli erityisen hyvä lihaksistoltaan sekä mieleltään ja saimme nauttia täysin siemauksin kurssin annista.
Tällä kertaa jännitti lähtö Krevolaan koska olemme käyneet niin vähän Thorin kanssa muualla ja edellisestä kurssista on pitkä aika. Minulle merkitsee myös jotenkin erityisen paljon Marin painavat sanat ja ajatukset meistä ratsukkona, joten kun Jannika lupasi lähteä matkaan mukaan olin tällä kertaa erityisen kiitollinen.
Saimme lainaan edestä avattavan trailerin oman tallin pihalta ja perjantai-iltana seisoin pimeässä keskellä loskaa ja yritin lastata Thoria traileriin. Takana oli todella rankka päivä ja Ella halusi kotiin syömään. Jossain vaiheessa totesin, että kumpikaan meistä ei ollut oikealla mielialalla koko hommaan ja jätin sen siihen, että Thor seisoi lastaussillalla pari kertaa.
Lauantaina menimme sitten ajoissa tallille Jannikan kanssa ja ryhdyimme melko nopeasti lastaushommiin. Thor meni kiltisti traileriin, mutta halusimme jatkaa niin kauan että Thor seisoi rentona kopissa. Kun Thor seisoi trailerissa ongelmaksi koitui takapuomi joka piti nostaa ylös suoraan Thorin takana ja laittaa kiinni molemmilta puolilta. Piti pari kertaa hengittää koska ajattelin, että homma kaatuisi siihen, mutta hyvin se meni ja pääsimme matkaan.
Oli aivan ihanaa nähdä Maria ja tietenkin Cinyaa ja Ecaa jotka myös osallistuivat kurssille. En ole nähnyt Ecaa siitä asti kun muutimme pois Peuramaalta ja herra oli edelleen yhtä komea ja hyväkäytöksinen kuten aina.
Aloitimme hitaassa käynnissä ja haimme vain rentoa ja koottua tahtia. Maneesissa rasahteli lunta todella kovaa katolta joten Thorin keskittyminen oli koko tunnin ajan hieman muualla, mutta siihen nähden että lunta tuli niin paljon Thor käyttäytyi erinomaisesti.
Ravissa teimme temponvaihteluita ja oli kiva kuulla Marilta, että nyt kun Thor on suoristunut ja paremmassa tasapainossa voin hyvin ratsastaa Thoria eteen enemmän jo heti alusta. Minulla on parin viikon ajan ollut sellainen olo, että ravi on lennokkaampi ja voin pyytää enemmän eteen, mutta on tietenkin aina mukava saada toinen mielipide. Mari on melkein aina aikaisemmin nimenomaan pyytänyt hidastamaan ja ratsastamaan todella lyhyttä ravia koska Thor on ollut niin etupainoinen.
Teimme myös temponvaihteluita ravin sisällä ja Mari jaksoi painottaa, että ratsasta kädet suuta kohti ja käytä lantiota. Kun hidastin ravia piti työntää käsillä vielä enemmän eteen ja kun pidensimme askelta piti oikein miettiä, että liike tuli lantiosta. Mari pyysi minua keventämään käsiä ja jättämään vatsan tiukaksi.
Tässä kohtaa on pakko lainata kouluratsastaja Carl Hesterin sanoja:
“Self-carriage is really easy to see. It’s that tension into the hand that we were just talking about with Valegro, that really tells it – it’s the first place you see it through the whole of the top line of the horse. The best thing you can do for self-carriage is the give and re-take of the reins. It is amazing how you forget to do that when you ride on your own. That constant giving the hand, taking, giving, taking, making sure that the outline is stable, the mouth is soft. You only have to look at the mouth to know how it is working, the horse is carrying its own head and neck. People that ride on their own, it can be something that they forget they are doing, people put in too much power and that’s why they find self-carriage difficult, and I always think you’ve got to create a balance and then put power in, that way around.”
Laukassa Thor taipui vähän liikaa oikeassa kierroksessa tai halusi sukeltaa liikaa alas. Mari totesi, että on todella tyypillistä, että hevoset ylitaipuvat oikealle ja jäävät kuolaimen taakse. Mari pyysi meitä käyttämään ulkopohjetta ja taivuttamaan oikeassa kierroksessa vasemmalle ja ylipäänsä leikkimään paljon taivutuksien kanssa koko tunnin ajan. Vastataivutuksen jälkeen sain suoristaa Thorin ja katsoa pysyikö se suorana. Tärkeätä myös tässä oli, että kannan Thorin keskivartalolla, ei käsillä. "Lantio pitää niskan ylhäällä. Sun täytyy uskoa, että se niska tulee ylös sun pyllystä", totesi Mari. Piti koko ajan miettiä omaa keskivartalon hallintaa ja vatsaa ylöspäin jotta hevonen olisi ryhdikkäämpi ja nousisi sään ja niskan kohdasta.
Ja tässä jälleen mainio Hesterin lainaus:
“We were always told, particularly through the German system, hind legs, hind legs, hind legs, ride him more forward, ride him more forward… and when you look around the world, there are very few riders with an independent seat, and if you don’t have that independent seat, then finding self-carriage is one of the most difficult things, and you should never forget it, really. But balance first.”
I’m not sure if it is chicken or egg, but the riders who sit in the middle of the movement, in the middle of their horse are the ones with the self-carriage…“Exactly, they have self carriage themselves.”
And the riders who sit behind the movement, particularly the ones with their shoulders back, they are never going to have self-carriage….
“No, because they are driving the horse down in front. If they sit too strong, behind the vertical, then they are pushing the horse down, through and into the hand. I was told by ‘Rocky’* when you go forward you bring your body forward and when you want to come back, you bring your body back. And it is amazing how most of us do the opposite to that. He always said to me, when you piaffe, you should be sitting over your knee, not sitting on your backside. Charlotte does that naturally, I have to remind myself to do it because I want to be too strong, but that is a really interesting little tip he gave me because piaffe, you get the feeling that you are driving, but in fact you should be sitting over your knee to let the horse use its back.”
Pidensimme ja lyhensimme myös laukkaa ja haimme aina asteittain suurempaa laukkaa. Mari pyysi minua miettimään laukkaa ylämäkeen ja keskilaukkaa vaikka en ratsastanutkaan keskilaukkaa. "Ratsastat kootun laukan tempossa, mutta isoa laukkaa." Piti myös miettiä niskaa hieman ylös ja heti jos Thor halusi hieman roikkua piti vain päästää enemmän edestä ja antaa pois ohjasotetta. "Jätä se välillä yksin, jotta se kantaa itsensä. Et voi antaa liikaa kontaktia sille jos se roikkuu."
Kokoamisissa piti laittaa pohkeet kiinni ja lantiota eteen. Oli tärkeätä istua satulaan ja jos halusi tehdä jotain kädellä sai tehdä pikkuriikkisiä puolipidätteitä sormien avulla, joka auttoi Thoria kokoamaan laukkaa.
"Mitä enemmän sä kokoat hevosta, sitä enemmän sun pitää ajatella että sä päästät sen edestä vapaaksi."
Mari muistutti myös hengittämisen tärkeydestä ja siitä, että jaksan istua. Samalla piti kuvitella, että Thor nousee ylös mun edessä.
Mari sanoi myös monta kertaa, että sinun pitää luottaa Thoriin. Jos se kyttäsi piti vain ajaa Thoria eteenpäin ja sen jälkeen rentoutua. Kun kokosimme laukkaa Mari sanoi, että "Thor lyhenee vielä enemmän kun sä luotat siihen."
Ympyrää pienentäessä piti jälleen miettiä keskilaukkaa ja mitä pienempi ympyrä sen ylpeämmän näköinen piti olla.
"Koska mä tiedän että sä pystyt, niin sen takia mä kidutan sua vähän.", totesi Mari jossain vaiheessa ja sanoi, että "kaikki on kiinni siitä jos hevonen pysyy sun lonkkien edessä. Jos se menee sun lonkkien taakse, niin se katoaa. Kaikki on kiinni tasapainosta. Kun hevosella on hyvä tasapaino voit ratsastaa pari askelta reippaammin ja pari hitaammin. Tsekkaa kuitenkin koko ajan, että hevonen on sun kanssa. Sillä tavalla sä aktivoit koko ajan hevosen takajalkoja ja saat ylälinjaa liikkeelle ja balanssia paremmaksi."
Lopuksi sain vielä antaa Thorin venyttää laukassa koska se tekee todella hyvää hevosen ylälinjalle (aika iso ero parin vuoden takaiseen venyttelyyn). Tahdin piti säilyä samana ja hetken venyttelyn jälkeen sain taas ottaa ohjat lyhyeksi ja ratsastaa normaalissa tahdissa. Vaikka Thor venytti ei Thorista tullut yhtään etupainoinen ja on ollut aivan mahtavaa huomata miten hyvin Thor säilyttää saman tahdin vaikka pidennämme tai lyhennämme laukkaa. Myös siirtymiset ovat helpottuneet huomattavasti nyt kun Thor on suoristunut ja sillä on lihaksia joilla kantaa itseään.
Tässäkin Mari totesi, että työnnä Thoria vatsalla ylöspäin ja auta sitä koko ajan painottaen ratsastajan apujen tärkeyttä.
Lopetimme sitten pikku hiljaa ja hyppäsin heti alas koska olin sen Thorille velkaa. Thor oli kyllä taas niin upea ja mukava matkakumppani koko kurssin ajan.
Kotimatkalle pääsimme vasta parin tunnin lastausrumban jälkeen. Koska oli nälkä ja palelin jo jokseenkin totesin Jannikalle, että nyt heitetään liinat taakse ja Mari ja Tiina auttoivat vielä Thorin autoon. Koska tunnen rakkaan hevoseni niin hyvin tiedän, että olisimme olleet lastauspuuhissa varmaan vielä tänään jos olisimme menneet Thorin ehdoilla. Liinat auttoivat heti ja pääsimme kotimatkalle joka sujui muuten erinomaisesti. Oli helppoa ottaa Thor ulos etukautta ja nyt ei voi muuta kuin harjoitella lastaamista mahdollisimman usein. En kuitenkaan aina tiedä mistä lastausongelmat johtuvat koska välillä taas on päiviä kun Thor vain kävelee sisälle eikä edes mieti koko asiaa. Uskon kuitenkin, että tässä tapauksessa säännöllinen harjoittelu saattaa tehdä ihmeitä joten nyt täytyy vain löytää aika siihen koska se on kuitenkin niin oleellinen asia kun hevosen kanssa haluaa kulkea valmennuksissa. Ja sitten pitäisi varmaan vain liikkua useammin. Nyt on taas mennyt monta kuukautta siitä kun olimme viimeksi trailerin kanssa liikenteessä. Ehkä pitää keksiä jotain muuta hauskaa puuhaa lähiaikoina. Mari kun tulee takaisin vasta heinä-elokuun tienoilla.
Marin aikaisemmat valmennukset löydät täältä!
No comments:
Post a Comment