En ole kovinkaan paljoa pohtinut kuinka läheinen olen hevoselleni. Olen aina ajatellut sen niin, että hevonen on tyytyväisimmillään laumassa suuren heinäkasan äärellä isoilla tiluksilla. Kun hevosellani on perusasiat kunnossa ei ole niin suurta väliä olenko se minä tai joku muu joka käy sitä moikkaamassa.
Nyt en yritä sanoa, että hevonen ei tunnistaisi ihmistä tai ei kiintyisi johonkin tiettyyn ihmiseen. Esimerkiksi tuttuni suomenhevosen vatsa meni ihan sekaisin, kun hän oli reissussa vaikka ruokintaa ei muutettu laisinkaan. En vain kerta kaikkiaan ole pohtinut asiaa kovinkaan paljoa. Ennen kuin elämääni saapui Thor.
"I love this horse... he is "different" from all the rest, and was always separate from the herd. His name is "Thor", and he seems to travel to the beat of a different drum... probably a bit like me."
- Tony Stromberg Photography
Tesello on varmaan ollut pehmein tapaamani hevonen ja tunsin, että Tesello kiintyi ihmiseen todella vahvasti ja oli aina tulossa luokseni jos vain mahdollista. Thor taas on aina juossut toiseen suuntaan heti kun päästän herran vapaaksi ja jotenkin on ollut sellainen olo, että Thor ei aina kunnioita minua. Olen ajatellut, että Thorille ei ole niin väliä onko kyseessä minä tai joku muu, mutta miten väärässä ihminen voikaan olla.
Jannika sanoi minulle pari viikkoa sitten, että muista miten tärkeä ihminen olet Thorille ja nyt kun olimme perheen kanssa reissussa Thor ei antanut aina muille kiinni tarhasta. Thor osaa olla todella haastava jos ei halua antaa kiinni, mutta minun kanssa Thor harvemmin kääntyy enää pois ja tänään kun tulin tallille Thor tunnisti minut kaukaa ja juoksi suoraan syliin, kun menin hakemaan rakasta hevostani sisälle.
Ymmärsin miten erityislaatuinen suhde meillä on ja tajusin, että nimenomaan Thorin huono luotto ihmisiin on tehnyt minusta erityisen tärkeän. Olen ollut mukana jo monta vuotta ja seissyt Thorin vieressä satoi tai paistoi. Ehkä se on vähän sama kuin ihmisillä, että ne joita elämä on kolhinut eniten tarvitsevat rakkautta ja luottoa ylitse muiden. En usko, että Thor tulee ikinä täysin luottamaan kehenkään, mutta uskaltaisin sanoa, että ollaan oikealla tiellä ja meillä on suurimman osan ajasta todella hauskaa yhdessä.
Mikä sen parempi kuin palata kotiin ja päästä heti ihanan ystävän kanssa Jannikan estetunnille. Ei voisi paremmin viikko loppua ja uusi viikko alkaa.
Thorin tarhakaverin Obelixin omistaja Caty lähetti meille tuon ihanan kuvan ja Thor-tekstin. Olette rakkaita ja kaipaamme teitä.
Ihana postaus. Olen itsekin miettinyt, että mitähän oma hevonen minusta tuumaa. Ei sitä kai ihan kiintymykseksi voi sanoa, mutta tuo luottamus on hyvä pointti. Minulla ja Malicella on yhteistä matkaa kertynyt vasta puoli vuotta, mutta ainakin molemmin puolinen luottamus meillä on jo. Tiedän, ettei hän viskaise minua kanveesiin, vaikka mitä tapahtuisi. Samalla Malice on rento kanssani, eikä hermoile niin kuin muiden kanssa. Otan jokaisen herkän rapsutushetken myös kiitollisena vastaan, kun Malicesta siltä tuntuu. Malice on 17-v ja nähnyt jo monta omistajaa... On varmasti aivan eri asia, jos on kasvattanut hevosen varsasta asti. No ehkä tuo joskus vielä juoksee syliin hirnuen. Sitä odotellessa olen vain nöyrästi kiitollinen kaikesta pienestä.
ReplyDeleteKuulostaa Mary aivan ihanalta. Varsan kanssa on tietenkin ihan eri asia aloittaa kuin aikuisen hevosen kanssa. Uskon kuitenkin, että hevosissa on vahvoja luonne-eroja ja jotkut voivat 17-vuotiainakin kiintyä täysin "omaan ihmiseen". Marcel on oikea onnenhevonen, joka on saanut sinut omistajakseen. Ihania hevosteluhetkiä!
DeleteSamoja olen pohtinut. Stina asuu laumassa pihatossa, eikä tunnu juuri innostuvan kun tulen sitä hakemaan. Sillä on vapaa heinä ja yleensä se tyytyy vaan kurkkaamaan, että jaahas, mun mutsi tuli, ja jatkaa syöntiään. Mutta sitten olin viikon poissa tallilta ja tullessani tauon jälkeen pihaton ovelle, käveli Stina minua vastaan ja oli selvästi tyytyväinen siihen, että olin siellä. Luottamus on juuri hyvä sana, tiedän ettei STina luota ihan jokaiseen vastaantulijaan, mutta minuun se luottaa.
ReplyDeleteVoi miten ihana tarina. Voin vain kuvitella miten mukavalta tuntuu, kun hevonen pihattoelämästä huolimatta innostuu kun tulet viikon poissaolon jälkeen paikan päälle.
DeleteMahtavaa kevään alkua teille molemmille!
Veit jalat suustani! Olin ennen sitä mieltä, että hevoselleni Paddylle on ihan se ja sama jos olen viikon reissussa. Se vain on tyytyväinen kun saa lomaa. Nyt kun ruuna on muuttanut pihattoon on muut tallilla kävijät joutuneet kestämään sen loputonta seurallisuutta jos olen jättänyt Paddyn vähemmälle huomiolle. Itse en sitä huomaa tietenkään kun puuhailen sen kanssa, mutta kun olen poissa se selvästi kaipaa tekemistä ja huomiota.
ReplyDeleteIhana.:)
Delete