Ruotsalainen Equestrian Stockholm on nyt ensimmäistä kertaa mukana Tampereen hevosmessuilla 2.-3.4. Upeat ja laadukkaat tuotteet löydät Cavalorin (A130) ja Just Dressage:n ständeillä (A740).
Olen itse todella ihastunut kevään vaaleanpunaisiin tuotteisiin ja etenkin tämä Pike Spring Romance -paita on mielestäni aivan super kaunis. Sopii erityisen hyvin näiden pinteleiden kanssa.
Equestrian Stockholmin Kun omaa ei ole -blogin yhteistyöbloggaaja Erika Hanhisuanto on myös paikalla messuilla ja osaa kertoa tarkemmin Stockholm Equestrianin tuotteiden ympäristöystävällisyydestä, laadusta ja kestävyydestä. Erika on koko viikonlopun käymässä Just Dressagen ständillä.
Just Dressagen ständillä järjestetään myös Hippolan ja Jalustin.netin yhteinen kysely. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan kuvan Polo Top Blue -ratsastuspaita sekä punainen lippis. Kannattaa siis käydä tutustumassa tuotteisiin.
Gothenburg Horse Show:n aikana ranskalainen ratsastaja Penelope Leprevost kohteli hevostaan Vagabond de la Pommea täysin brutaalisti. En käsitä miten tämä on mahdollista ja miksi kukaan ei puutu tällaiseen käytökseen. Expressen-lehdestä voi lukea lisää viikonlopun tapahtumasta. Katso myös video Facebookin kautta.
Vietimme viime viikonlopun upean porukkamme kanssa joogaopettajakoulutuksessa ja oli vaikka mitä ihania ajatuksia mitä halusin kirjoittaa tänne blogiin. Perehdyimme ayurvedan ihmeelliseen maailmaan. Keskustelimme Vata, Pitta ja Kapha -kehomielityypeistä eli doshista ja harjoittelimme dynaamisempia asanoita. Kävimme pitkillä lounailla ja juttelimme paljon elämästä, rakkaudesta ja yhteisöllisyyden merkityksestä.
Kuva: Haras De l'Aube
Katselin kuitenkin eilen 11-vuotiaan pojan haastattelun siitä miten häntä kutsutaan kakaksi ja neekeriksi ja tänään räjähti Belgiassa. Olen surullinen. Olen surullinen maailman puolesta ja kaikkien niiden ihmisten, jotka joutuvat kohtaamaan rasismia tai jotka tänään menettivät jonkun rakkaan.
Haluaisin soittaa koko maailmalle kristallikulhoja. Haluaisin lähettää sitä energiaa ja rauhan oloa minkä saimme Johanna Kaarina Rajamäen soitosta ja mantroista lauantaina ja sunnuntaina kaikkialle. Haluaisin, että maailma olisi enemmän sellainen paikka. Vähemmän vihaa ja enemmän rakkautta.
Kuva: Auli Nissinen
Elämä kuitenkin jatkuu. Sunnuntaina olin illalla Monikan tunnilla ja hiki virtasi Thorilla ja minulla. Oli ihanaa mennä vielä myöhään ratsastustunnille ja lopettaa viikko yhdessäoloon Thorin kanssa. Eilen Tiina kävi tallilla ja tänään kävimme Ellan kanssa kävellyttämässä Thorin ja Ella hoiti taas Thorin kampauksen kuntoon. Thor on ollut aika jäykkä viime viikon, joten pyysin ystävääni Hanna hieromaan Thorin huomenna. Hanna hieroi Thoria koko viime talven joten on todella mielenkiintoista kuulla mitä mieltä hän on.
Huomenna ajamme Lappiin ja vietämme pääsiäistä siellä. Ihanaa pääsiäistä kaikille teille. Pitäkää rakkaistanne erityisen kovaa kiinni.
Ja jos jotain valopilkkuja haluaa löytää, niin muotitalo Armani päätti luopua turkiksista. Tämä on iso erävoitto turkistarhauksen vastustajille. Olen tästä päätöksestä onnellinen. Kukaan ei tarvitse turkiksia pitääkseen itseään lämpimänä.
Sain tänä vuonna mahdollisuuden osallistua Chia de Gracian kanssa Sweden International Horse Showhun. Kun Mirva Kettunen kysyi pääsisinkö mukaan en epäröinyt hetkeäkään. Samana päivänä soitin vanhemmilleni ja Ellan ja sain Tiinan hoitamaan Thoria.
Sweden International ja Gothenburg Horse Show ovat jos vuosia houkutelleet, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin mukaan isompaan hevostapahtumaan Ruotsiin. Tukholman Horse Show on todellinen menestystarina ja on jo vuosia vetänyt katsomot tupaten täyteen.
Lensimme keskiviikkoiltana Mirvan kanssa Tukholmaan ja taksilla kesti alle tunnin Solnan Friends Areenalle. Meillä oli mukava ja komea Irakilaismies kuskina ja hän kertoi toimineensa englanninkielen opettajana Irakissa. Hän oli myös tulkannut liittoutuneiden puolesta ja oli sen jälkeen saanut tapppouhkauksia omassa kotimaassaan. Hän oli asunut Ruotsissa jo tovin ja aloitti juuri opiskelut. Hänellä oli suuria unelmia.
Rakastan eri kulttuureja ja kieliä. Jaksaisin kuunnella ihmisten tarinoita ikuisesti ja Ruotsin monikulttuurinen ilmapiiri kiehtoo minua suuresti.
Asuimme Friends areenan vieressä uudessa Quality Hotel Friends -hotellissa. Hotelli oli todella raikas ja huoneet siistit ja tilavat. Hotelli sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä areenasta, joten oli todella helppo kulkea paikasta toiseen.
Hotellin ja areenan vieressä sijaitsee myös uusi ostoskeskus Mall of Scandinavia, joten torstaina kun meillä oli luppoaikaa kiirehdin suoraan sinne. Käyskentelin ja ihailin upouutta ostoskeskusta samalla, kun juttelin eläinlääkäreiden kanssa Thorin haavasta jalassa. Löysin myös itseni kustannustehokkaasta kynsi- ja jalkahoitolasta ja laitoin varpaankynnet edustuskuntoon. Ah mikä nautinto. Löysin myös Ellalle hienon talvitakin ja mustat Nike-lenkkarit omaan jalkaan messujen ajaksi.
Ensimmäisenä päivänä haimme myös rannekkeet joten kiersimme ulkokautta ja tapasimme ihania hevosia ja poneja matkan varrella.
Keskiviikkoiltana kävimme paikan päällä laittamassa Chia de Gracian ständin pystyyn ja selvisi, että sijaitsimme todella hyvässä paikassa. Mirva oli ottanut mukaan pari isoa banneria ja hienompaa puulatikkoa. Chiat, Joint Buddyt ja muut pussukat oli lähetetty jo aikaisemmalla rahdilla. Oli ihailtavaa seurata Mirvan ketteryttää näissä asioissa ja seurattuani ständin rakennusta ilman näitä ei kannata lähteä matkaan:
sakset
teippi
ripustuskoukkuja
banderolleja roll-uppeja varten
nippusiteistä
puukko
narua / siimaa
pyykkipoikia tms pidikkeitä
kalusteita
korit ym esillepanoon
esitteet
tarrat
Torstaiaamuna oli aikainen herätys ja lähdimme expoalueelle töihin. Maukasta aamiaista syötiin uskomattoman hyvässä seurassa. Eikä ruokapuolesta ollut muutenkaan mitään valittamista. Expoilijoiden omassa kahvilassa sai maukkaita katkarapusalaatteja, Emmy's veggie streetbaarista sai hyvää kasvisruokaa, yhdestä auton kontista thaimaalaista ruoka ja kolmas möi sushia. Jälkiruoaksi napattiin sitten metrin lakuja ja Akoyan espressokoneesta kahvia.
Koko Horse Show:n ajaksi saimme mitä mainiointa seuraa suomalaisesta The House of Akoyasta ja pääsimme ihastelemaan kauniita koruja ja upeita maalauksia ja patsaita. Tapasimme myös aamiaispöydässä Ryttarelitenistä tutut Charlotte ja Rasmus Haid-Bondergaardit ja he kävivät myös patsaita katselemassa. Olin ihan innoissani ja oli jotenkin super hauskaa nähdä heidät livenä. Charlotte on omaa sukua Clas Ohlsson joten hulppeaa ja erilaista elämäntyyliä oli hauska seurata tv:n välityksellä.
Valmis ständi
Hennes & Mauritz toimi tilaisuuden pääsponsorina ja oli mielenkiintoista katsoa miten kokonaisvaltaisesti yritys otti tapahtuman haltuunsa. H&M ei näkynyt vaan areenan sisällä vaan kaikki ulkomainonta lähettyvillä oli keskittynyt H&Mään ja paikan päällä oli myös pieni liike josta sai ostaa vaatteita ja muita tuotteita. Tapahtuman aikana näkyi ja kuului H&M:n iso kannustusjoukko katsomossa. Katsomosta lähtiessä kaikilla oli H&M:n paita päällä ja kun kysyin miksi niin monella oli sama paita oli kyseessä kilpailu joka oli järjestetty ennen tapahtumaa. Kilpailun voittajat puettiin H&M:n vaatteisiin ja he saivat olla mukana kannustamassa ratsastajia voittoon.
Expo-alue oli tilava ja ilmava ja suoraan veryttelyalueen vieressä. Tuotteita oli yllin kyllin ja olisin voinut tuoda pari matkalaukkua mukaan kotiin. Onneksi sain kuitenkin hillittyä itseni ja sain matkalaukun ympättyä täyteen rehuja joita Thor ei halunnut syödä.
Paikan päällä oli myös Equestrian Stockholm -ständi. Ihastuin heti brändiin ja kävin ihailemassa tuotteita paikan päällä päivittäin. Vasta tokana päivänä ymmärsin, että tunsin tuotteet jo Instagramin kautta koska kyseessä oli Esstockholm, jota olin seurannut jo pidemmän aikaa.
Juttelin Equestrian Stockholm -tiimin kanssa ja lähdin kotiin parin upean satulahuovan kera, joista kerroin blogissani. Sittemmin päätimme kertoa Equestrian Stockholmista myös laajemmalle yleisölle täällä Suomessa ja olette ehkä jo huomanneet, että Sophia Backlund, Erika Hanhisuanto ja Heidi Pätsi tekevät yhteistyötä merkin kanssa.
Expoalueen vierellä oli veryttelyalue ja siitä suora käynti areenalle. Seurasin päivittäin ratsukoiden veryttelyä Patrik Kittelistä Malin Bayardiin ja oli todella hauska jutella stewardien kanssa maailman menosta ja Pohjoismaiden eroista.
Areena oli todella hieno ja valaistus sekä musiikki toimivat super hyvin paikan päällä. Viikonlopun aikana tapahtui koko ajan ja ruotsalaisittain oli paljon upeata viihdettä. Oli kenttäratsastusta sisällä, julkkisratsastusta, julkkisten julkkishevosia, valjakkoajoa jne. Ranskalaiset Alizée Froment ja Mistral du Coussoul sekäLorenzo esiintyivät päivittäin pari kertaa ja yksi suurimmista syistä miksi lähdin maktaan oli se, että halusin nähdä Alizée Fromentin ja Mistralin esityksen. Malin Baryard oli isossa roolissa koko tapahtuman ajan ja juonsi muiden julkkishenkilöiden kanssa kisaa ja väliaikaohjelmaa.
Hymy oli korvissa asti kun pääsin samaan kuvaan Alizée Fromentin kanssa.
Työn ohessa pääsimme myös välillä seuraamaan areenalle koulu- ja esteratsastusta ja fiilis oli huikea. Sweden International Horse Show on tapahtumana ainutlaatuinen, mutta ihmiset tekevät siitä erityisen onnistuneen. Katsokaa ja kuunnelkaa tuota Kittelin videota. Aivan uskomaton tunnelma.
Päheet saappaat
Kävin myös tapaamassa huikean suosittua bloggaaja Nellie Berntssonia koska ystäväni tytär halusi ehdottomasti nimikirjoituksen.
Kuninkaallista tyyliä ja eleganssia ei myöskään voinut ohittaa missän vaiheessa tapahtumaa ja kuninkaanlinnan hevoset olivat isossa roolissa palkintojenjakoseremonioissa.
Kiitos ihanasta reissusta ja mahtavasta seurasta. Ensi vuonna palataan taas Solnan Friends areenalle uudella tarmolla.
Sain viimeksi kunnian ratsastaa Marin valvovan silmän alla kesäkuussa 2014 Brobyn tallilla Snappertunassa. Eca oli juuri saapunut Suomeen ja viikonloppu oli yksi parhaimmista kokemuksista Thorin kanssa ikinä. Thor oli erityisen hyvä lihaksistoltaan sekä mieleltään ja saimme nauttia täysin siemauksin kurssin annista.
Tällä kertaa jännitti lähtö Krevolaan koska olemme käyneet niin vähän Thorin kanssa muualla ja edellisestä kurssista on pitkä aika. Minulle merkitsee myös jotenkin erityisen paljon Marin painavat sanat ja ajatukset meistä ratsukkona, joten kun Jannika lupasi lähteä matkaan mukaan olin tällä kertaa erityisen kiitollinen.
Saimme lainaan edestä avattavan trailerin oman tallin pihalta ja perjantai-iltana seisoin pimeässä keskellä loskaa ja yritin lastata Thoria traileriin. Takana oli todella rankka päivä ja Ella halusi kotiin syömään. Jossain vaiheessa totesin, että kumpikaan meistä ei ollut oikealla mielialalla koko hommaan ja jätin sen siihen, että Thor seisoi lastaussillalla pari kertaa.
Lauantaina menimme sitten ajoissa tallille Jannikan kanssa ja ryhdyimme melko nopeasti lastaushommiin. Thor meni kiltisti traileriin, mutta halusimme jatkaa niin kauan että Thor seisoi rentona kopissa. Kun Thor seisoi trailerissa ongelmaksi koitui takapuomi joka piti nostaa ylös suoraan Thorin takana ja laittaa kiinni molemmilta puolilta. Piti pari kertaa hengittää koska ajattelin, että homma kaatuisi siihen, mutta hyvin se meni ja pääsimme matkaan.
Oli aivan ihanaa nähdä Maria ja tietenkin Cinyaa ja Ecaa jotka myös osallistuivat kurssille. En ole nähnyt Ecaa siitä asti kun muutimme pois Peuramaalta ja herra oli edelleen yhtä komea ja hyväkäytöksinen kuten aina.
Aloitimme hitaassa käynnissä ja haimme vain rentoa ja koottua tahtia. Maneesissa rasahteli lunta todella kovaa katolta joten Thorin keskittyminen oli koko tunnin ajan hieman muualla, mutta siihen nähden että lunta tuli niin paljon Thor käyttäytyi erinomaisesti.
Ravissa teimme temponvaihteluita ja oli kiva kuulla Marilta, että nyt kun Thor on suoristunut ja paremmassa tasapainossa voin hyvin ratsastaa Thoria eteen enemmän jo heti alusta. Minulla on parin viikon ajan ollut sellainen olo, että ravi on lennokkaampi ja voin pyytää enemmän eteen, mutta on tietenkin aina mukava saada toinen mielipide. Mari on melkein aina aikaisemmin nimenomaan pyytänyt hidastamaan ja ratsastamaan todella lyhyttä ravia koska Thor on ollut niin etupainoinen.
Teimme myös temponvaihteluita ravin sisällä ja Mari jaksoi painottaa, että ratsasta kädet suuta kohti ja käytä lantiota. Kun hidastin ravia piti työntää käsillä vielä enemmän eteen ja kun pidensimme askelta piti oikein miettiä, että liike tuli lantiosta. Mari pyysi minua keventämään käsiä ja jättämään vatsan tiukaksi.
Tässä kohtaa on pakko lainata kouluratsastaja Carl Hesterin sanoja:
“Self-carriage is really easy to see. It’s that tension into the hand that we were just talking about with Valegro, that really tells it – it’s the first place you see it through the whole of the top line of the horse. The best thing you can do for self-carriage is the give and re-take of the reins. It is amazing how you forget to do that when you ride on your own. That constant giving the hand, taking, giving, taking, making sure that the outline is stable, the mouth is soft. You only have to look at the mouth to know how it is working, the horse is carrying its own head and neck. People that ride on their own, it can be something that they forget they are doing, people put in too much power and that’s why they find self-carriage difficult, and I always think you’ve got to create a balance and then put power in, that way around.”
Laukassa Thor taipui vähän liikaa oikeassa kierroksessa tai halusi sukeltaa liikaa alas. Mari totesi, että on todella tyypillistä, että hevoset ylitaipuvat oikealle ja jäävät kuolaimen taakse. Mari pyysi meitä käyttämään ulkopohjetta ja taivuttamaan oikeassa kierroksessa vasemmalle ja ylipäänsä leikkimään paljon taivutuksien kanssa koko tunnin ajan. Vastataivutuksen jälkeen sain suoristaa Thorin ja katsoa pysyikö se suorana. Tärkeätä myös tässä oli, että kannan Thorin keskivartalolla, ei käsillä. "Lantio pitää niskan ylhäällä. Sun täytyy uskoa, että se niska tulee ylös sun pyllystä", totesi Mari. Piti koko ajan miettiä omaa keskivartalon hallintaa ja vatsaa ylöspäin jotta hevonen olisi ryhdikkäämpi ja nousisi sään ja niskan kohdasta.
“We were always told, particularly through the German system, hind legs, hind legs, hind legs, ride him more forward, ride him more forward… and when you look around the world, there are very few riders with an independent seat, and if you don’t have that independent seat, then finding self-carriage is one of the most difficult things, and you should never forget it, really. But balance first.” I’m not sure if it is chicken or egg, but the riders who sit in the middle of the movement, in the middle of their horse are the ones with the self-carriage…“Exactly, they have self carriage themselves.” And the riders who sit behind the movement, particularly the ones with their shoulders back, they are never going to have self-carriage…. “No, because they are driving the horse down in front. If they sit too strong, behind the vertical, then they are pushing the horse down, through and into the hand. I was told by ‘Rocky’* when you go forward you bring your body forward and when you want to come back, you bring your body back. And it is amazing how most of us do the opposite to that. He always said to me, when you piaffe, you should be sitting over your knee, not sitting on your backside. Charlotte does that naturally, I have to remind myself to do it because I want to be too strong, but that is a really interesting little tip he gave me because piaffe, you get the feeling that you are driving, but in fact you should be sitting over your knee to let the horse use its back.”
Pidensimme ja lyhensimme myös laukkaa ja haimme aina asteittain suurempaa laukkaa. Mari pyysi minua miettimään laukkaa ylämäkeen ja keskilaukkaa vaikka en ratsastanutkaan keskilaukkaa. "Ratsastat kootun laukan tempossa, mutta isoa laukkaa." Piti myös miettiä niskaa hieman ylös ja heti jos Thor halusi hieman roikkua piti vain päästää enemmän edestä ja antaa pois ohjasotetta. "Jätä se välillä yksin, jotta se kantaa itsensä. Et voi antaa liikaa kontaktia sille jos se roikkuu."
Kokoamisissa piti laittaa pohkeet kiinni ja lantiota eteen. Oli tärkeätä istua satulaan ja jos halusi tehdä jotain kädellä sai tehdä pikkuriikkisiä puolipidätteitä sormien avulla, joka auttoi Thoria kokoamaan laukkaa.
"Mitä enemmän sä kokoat hevosta, sitä enemmän sun pitää ajatella että sä päästät sen edestä vapaaksi."
Mari muistutti myös hengittämisen tärkeydestä ja siitä, että jaksan istua. Samalla piti kuvitella, että Thor nousee ylös mun edessä.
Mari sanoi myös monta kertaa, että sinun pitää luottaa Thoriin. Jos se kyttäsi piti vain ajaa Thoria eteenpäin ja sen jälkeen rentoutua. Kun kokosimme laukkaa Mari sanoi, että "Thor lyhenee vielä enemmän kun sä luotat siihen."
Molemmissa kierroksissa pienensimme ympyrää laukassa. Oikeassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta vasemmassa laukassa Thor heitti toisella sivulla lapaa ulos eikä kuunnellut ulkoapuja. Mari pyysi minua ennakoimaan ja kääntämään molemmilla käsillä pari kertaa jos Thor ei kääntynyt. Kääntämisen piti myös tulla ulkoavuista ja lapojen piti aina kääntyä ensin.
Ympyrää pienentäessä piti jälleen miettiä keskilaukkaa ja mitä pienempi ympyrä sen ylpeämmän näköinen piti olla.
"Koska mä tiedän että sä pystyt, niin sen takia mä kidutan sua vähän.", totesi Mari jossain vaiheessa ja sanoi, että "kaikki on kiinni siitä jos hevonen pysyy sun lonkkien edessä. Jos se menee sun lonkkien taakse, niin se katoaa. Kaikki on kiinni tasapainosta. Kun hevosella on hyvä tasapaino voit ratsastaa pari askelta reippaammin ja pari hitaammin. Tsekkaa kuitenkin koko ajan, että hevonen on sun kanssa. Sillä tavalla sä aktivoit koko ajan hevosen takajalkoja ja saat ylälinjaa liikkeelle ja balanssia paremmaksi."
Lopuksi sain vielä antaa Thorin venyttää laukassa koska se tekee todella hyvää hevosen ylälinjalle (aika iso ero parin vuoden takaiseen venyttelyyn). Tahdin piti säilyä samana ja hetken venyttelyn jälkeen sain taas ottaa ohjat lyhyeksi ja ratsastaa normaalissa tahdissa. Vaikka Thor venytti ei Thorista tullut yhtään etupainoinen ja on ollut aivan mahtavaa huomata miten hyvin Thor säilyttää saman tahdin vaikka pidennämme tai lyhennämme laukkaa. Myös siirtymiset ovat helpottuneet huomattavasti nyt kun Thor on suoristunut ja sillä on lihaksia joilla kantaa itseään.
Tässäkin Mari totesi, että työnnä Thoria vatsalla ylöspäin ja auta sitä koko ajan painottaen ratsastajan apujen tärkeyttä.
Lopetimme sitten pikku hiljaa ja hyppäsin heti alas koska olin sen Thorille velkaa. Thor oli kyllä taas niin upea ja mukava matkakumppani koko kurssin ajan.
Kotimatkalle pääsimme vasta parin tunnin lastausrumban jälkeen. Koska oli nälkä ja palelin jo jokseenkin totesin Jannikalle, että nyt heitetään liinat taakse ja Mari ja Tiina auttoivat vielä Thorin autoon. Koska tunnen rakkaan hevoseni niin hyvin tiedän, että olisimme olleet lastauspuuhissa varmaan vielä tänään jos olisimme menneet Thorin ehdoilla. Liinat auttoivat heti ja pääsimme kotimatkalle joka sujui muuten erinomaisesti. Oli helppoa ottaa Thor ulos etukautta ja nyt ei voi muuta kuin harjoitella lastaamista mahdollisimman usein. En kuitenkaan aina tiedä mistä lastausongelmat johtuvat koska välillä taas on päiviä kun Thor vain kävelee sisälle eikä edes mieti koko asiaa. Uskon kuitenkin, että tässä tapauksessa säännöllinen harjoittelu saattaa tehdä ihmeitä joten nyt täytyy vain löytää aika siihen koska se on kuitenkin niin oleellinen asia kun hevosen kanssa haluaa kulkea valmennuksissa. Ja sitten pitäisi varmaan vain liikkua useammin. Nyt on taas mennyt monta kuukautta siitä kun olimme viimeksi trailerin kanssa liikenteessä. Ehkä pitää keksiä jotain muuta hauskaa puuhaa lähiaikoina. Mari kun tulee takaisin vasta heinä-elokuun tienoilla.
Juti käy meillä puolen vuoden välein raspaamassa hevoset ja nyt saimme meidän kaikkien aikojen suosikkikengittäjän vihdoinkin takaisin kengittämään Thorin. Kengittäjä kengitti Thoria yli vuoden, mutta en saanut häntä mukaan Inkooseen. Nyt onneksemme hän sattuu kengittämään meidän tallilla ja pääsimme nyt hänen asiakkaakseen. Ah tätä onnen määrää.
Thorin kaviot menivät jo paljon parempaan suuntaan viime kengityksen jälkeen ja näyttävät nyt todella hyviltä, kun uusi kengittäjä kävi pari viikkoa sitten. Hän teki pieniä muutoksia, mutta ne ovat selvästi vaikuttaneet jälleen Thorin suoruuteen ja liikkuvuuteen. Thor on taas suoristunut silmissä ja tuntuu, että vasen lapa oikein hakee sitä omaa paikkaansa nyt kun oikea liikerata on taas löytynyt.
Eilen vuorossa oli Melindan tunti ja teimme paljon avotaivutusharjoituksia sekä sulkutaivutusta. Sulkutaivutuksessa Thorin on helppo asettaa takaosa oikealle, mutta vasemmalle piti tehdä enemmän töitä. Vasemmassa kierroksessa Thor ei enää ollenkaan kaatunut ulos seinää vasten ja heittänyt lapaa ulos. Lopussa kun työstimme laukkaa ja ratsastimme voltteja pitkillä sivuilla pystyin vain nauttimaan menosta eikä tarvinnut käyttää melkein ollenkaan ulkoapuja. Oikeassa kierroksessa leikimme laukan kanssa. Pidensimme ja lyhensimme laukkaa ja laukan pidentyessä Thor ei valunut ollenkaan etupainoiseksi vaan piti saman tasaisen tahdin ja pidensi ja lyhensi askeleita ajatuksen voimalla. Ravissa pystyin istumaan ihan hiljaa ja tunsin oikein miten sain ohjat sopivan pituisiksi ja käden eteen. Thor liikkui niin lennokkaasti ja koko kaula ja niska kääntyvät nyt paljon helpommin kun vasen lapa ei jumita.
Olen niin ihastunut Melindan opetustyyliin ja sain taas niin suuren ahaa-elämyksen kun hän puhui Thorin lantiosta ja pyysi minua miettimään lantiota suoraksi. Jotenkin Thorin takaosan suoruuden hahmottaminen on auttanut meitä niin paljon ja tuntuu, että nyt Thor on niin suora, että voi tehdä melkein mitä tahansa harjoituksia ongelmitta. Myös vastalaukat sujuivat erityisen hyvin ja piti välillä oikein miettiä, että mennäänkö nyt tosiaan vastalaukkaa. Nå, vastalaukat ovat aina olleet todella helppoja Thorille.
Huomenna ollaan menossa pitkästä aikaa Marin kurssille. Odotan sitä niin paljon. Saimme lainaan edestä avattavan trailerin ja Jannika tulee mukaan auttamaan. Tänään lastailtiin pimeässä Thorin ja Ellan kanssa ja meni kaikkea muuta kuin hyvin, mutta onneksi huomenna on uusi päivä.
Kaviot ovat mielestäni nyt todella hyvässä kunnossa. Päätin viime kesänä, että meillä on nyt kaviot kuntoon -projekti ja olen syöttänyt siitä lähtien Farrier Formula Double StrengthiäThorille. Kiitos siitä mahdollisuudesta kuuluu Just Dressagelle ja kuten kuvista näkyy voin vilpittömästi suositella rehua kavioiden kuntouttamista varten. Halusin mielenkiinnosta kuvata kavioiden kehitystä ja tilannetta ja olen itsekin yllättynyt miten hyviltä kaviot näyttävät. Kyseessä on tietenkin monen asian summa, mutta olen ihan varma, että Farrier Formula Double Strength -rehulla on ollut oma osuutensa asiassa.
