Hyvä puomiharjoitus maastakäsin

Nå niin, voisit nyt jo jättää meidät rauhaan. Vappu ja kaikki. Sulla on varmaan myös muuta elämää.....

"Warning: If you believe that straightness can be achieved between the inside legs and the outside rein, or any other simplistic formula, do not read this article; you might experience shortness of breath, palpitations, high blood pressure, heart acceleration, fever, anxiety, depression and keyboard attack." -  The real meaning of straightness in the horse

Thor on ollut hieman väsynyt viime viikonlopun reissusta, joten Monikan tiistain koulutunnin jälkeen ihana Hanna hieroi Thorin ja Ecan keskiviikko aamusta ja illalla kokeilimme taas satuloita Dominiquen kanssa.

Tänään kävin jo varhain aamusta päästämässä Thorin ja 3-vuotiaan tarhakaveri Spinnin vapaaksi maneesiin. Kaverukset ovat niin suloiset yhdessä ja juoksentelivat ja leikkivät hetken ympäriinsä.



Koska olen edelleen vannoutunut hevosen selän kunnon puolestapuhuja ja uskon, että monet vaivat johtuvat siitä että selkä on kipeä, niin hyödynnän usein puomityöskentelyä liinassa Thorin kanssa (irtojuoksutan myös paljon). Kyseistä harjoitusta suosittelevat myös fysioterapeutit hevosen kuntouttamisessa, mutta hyödynnän sitä ihan vain hyvän lihaskunnon ylläpitäjänä.

Ajatuksena on kävellä hieman korotetun puomin tai puomien yli. Jos on kiire tai muuten vain laiska olo, riittää että laittaa vain yhden puomin. Puomeja voi myös lisätä esimerkiksi niin, että ympyrällä on kaksi puomia joiden yli hevosen tulisi astua. Olen itse tehnyt niin, että ensin Thor saa kävellä, sitten ravata ja lopuksi vielä laukata puomin /puomien yli. Maastossa taas hyppäämme tukkien ja ojien yli.

Harjoituksen tavoitteena on, että hevonen käyttää selkäänsä oikealla tavalla ja parantaa selän toimivuutta. Hevosen selkää ei ole suunniteltu ratsastajaa varten, joten kaikki harjoitukset jotka auttavat hevosta vastapainottamaan maan painovoimaa ("notkoranka") helpottavat hevosen liikkumista ja suoristamista.

Kuten Gillian Higgins totesi Ypäjän klinikalla (jossa hän käytti paljon esteitä apuna) vuonna 2013:

"The horse is not designed to carry the weight of the rider. As soon as we sit on the horses back we compromise the horses muscular skeletal system and the horse gets a poor postural position (ie. hollowed spine). We need to do everything to counteract this."

Jean-Luc Cornille, joka on toukokuussa tulossa Suomeen pitämään Science of Motion -klinikkaa on kirjoittanut jälleen hyvän The real meaning of straightness in the horse -jatko-osan Horsetalk.nz, "The meaning of life" -sarjaan. Cornillen tekstit ovat omaan mieleen hieman vaikealukuisia ja kovin tieteellisiä, mutta niistä saa paljon hyviä ajatuksia

"In its simplest form, straightness is about a horse travelling with the shoulders in front of the haunches. The thought is not incorrect but, placing the shoulders in front of the haunches is only visual straightness. A horse can be apparently straight, maintaining the shoulders in front of the haunches and travelling with a thoracolumbar spine totally crooked."

Mietin aika usein ratsastaessa nykyään hevosen rangan ja nikamien asentoa ja jotenkin tuntuu niin järkevältä ajatella hevosen suoruutta myös rangan kautta. Etenkin karvasatulassa tuntee erityisen hyvin hevosen liikkeen ja suoruuden. Myös Johannan viime sunnuntain harjoitukset tuntuivat jälleen auttavan kovasti Thorin suoristamisessa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki me olemme toispuoleisia ja välillä on parempia ja välillä huonompia päivä. Ja mitään nopeata ratkaisua ei ole. Kaikki muutokset vievät aikaa.

Tässä vielä video, jonka Spinnin omistaja Camilla otti pojista tiistai-iltana. Olen niin onnellinen, että Thorilla on näin mahtava kaveri.

Kohta lähdemme Ellan kanssa ystävien luokse vapun viettiin. Ihanaa ja railakasta vappua kaikille teille rakkaat lukijat!

 

Lue myös: 

Karanneet hevoset, puomeja ja parhaan ystävän seura

Padded Panty -alushousut löysivät kodin

Onneksi Olkoon Mia Kröger. Onnetar suosi Sinua tällä kertaa ja voitit omaksi aivan super hienot ja laadukkaat Derriere Equestrianin Padded Panty -alushousut. 

Suuri kiitos kaikille osallistujille. Teitä oli aivan huikea määrä. Muistattehan, että vielä huomisen aikana saa 10% alennuksen Just Dressagen verkkokaupan valikoimasta koodilla HFale2015 (ei koske rehuja, lisäravinteita eikä mahdollisia alennettuja tuotteita).

Ongelmakohdat paljastavat harjoitukset ja tapahtumarikas viikonloppu

Olemme lyöneet vetoa Brasilialaisen ystäväni kanssa siitä, kumpi seisoo ennen juhannusta käsillä ilman tukea. Koska ystäväni on ollut mukana Iron Man Brazil -kilpailussa ja on muutenkin huikea urheilija olen ottanut vedonlyönnin erityisen tosissani. Eihän tuollaiselle huippu-atleetille nyt mitenkään voi hävitä.....

Olen jo aikaisemmin maininnut, että nautin nykyään suunnattomasti pää-alaspäin liikkeistä ja aerial joogassa saa roikkua niin paljon kuin vain jaksaa lepakon tavoin. Aerial joogassa huomasin myös viime viikolla seisovani käsillä ja pääsin kokeilemaan miltä se oikeasti tuntuu, jos pääsisi joku päivä tuohon asentoon. 

Merijoogan ihanat opettajat olivat paikan päällä ja korjasivat kyllä korsettiani jämäkästi ja lopputulos oli onnistunut. Ajattelin ensin, että photoshoppaan liinat pois kuvasta ja lähetän kaverille, mutta päätin laittaa kuvan ihan tällaisenaan...... Ihan vain varoituksen sanana. Here I come.....

Perjantaina lähdimme maastolenkillle Nellan ja Nemon kanssa ja saimme myös seuraa Päivistä, Poksusta, Cinyasta ja Ecasta. Varmaan aika hauskan näköinen poppoo etenkin kun olin laittanut hopeateippiä Thorin vasempaan etujalkaan ja kävelin maastakäsin koko matkan (en halunnut laittaa kuolaimia suuhun vielä raspauksen jälkeen). 

Thorilla oli tosiaan kenkä lentänyt ja harmitti koska olimme lähdössä seuraavana päivänä Inkooseen. Onneksi kenkä oli irronnut kauniisti eikä kavio ollut yhtään repaleinen ja pelastava seppä Kenny pääsi lauantaina lyömään irtokengän kiinni. 

Lauantaina ajoin heti aamusta pitämään tunteja Kirkkonummelle ja mikäs siinä työtä tehdessä, kun aurinko porotti taivaalta ja hevoset ja oppilaat olivat loistotuulella.

Myös kissa oli mukana kokorataleikkaa-harjoituksessa.

Tuntien pidon jälkeen jatkoin matkaa Peuramaalle, lastasin Thorin traileriin ja lähdimme entisille kotikulmille viikonlopuksi. Thor meni nätisti traileriin ja saan jo Thorin ulos trailerista aivan omin avuin, joka on mahtava juttu. Ensimmäistä kertaahan Thor kääntyi trailerissa ja olisi voinut käydä aika tylsästi. Onneksi siitä oppi sen, että yksikoppisessa trailerissa hevonen mahtuu kääntymään todella helposti.

Thor oli heti kuin kotonaan ja sai tarhata isossa juuri siivotussa tarhassa. Jätin sitten auton Degerbyhyn ja lähdimme ystävien luokse viettämään iltaa uuteen kotiin maalle. Aivan super ihanaa saunoa ja syödä hyvää ruokaa. 

Sunnuntaina kävin vanhempien luona syömässä lounasta veljeni kanssa ja annoin hevosille päiväheinät. Sen jälkeen soitin Ninalle, että voisi mielellään keksiä minulle tekemistä ennen Johannan tuntia koska olen niin tottunut Peuramaalla kävellyttämään Thoria ja tekemään kaikenlaista että olin ihan toimeentuloton, kun Thor nautiskeli isossa tarhassa.

Siivosin sitten tarhoja ja laitoin lisää turvetta karsinoihin. Otin pois märkiä loimia paitsi Mummolta, koska yli 30-vuotias hevonen ei taida oikein nähdä ja pelkäsi minua suunnattomasti.

Sitten olikin vuorossa viikonlopun kohokohta: Johannan tunti. Ja voi kääk miten ihana tunti olikaan. Olen leijunut pilvillä eilisestä lähtien ja fiilis oli vaan aivan huikea. Thor käyttäytyi jälleen kerran kuin herrasmies ja liikkui hienosti uudella kentällä.

Keskityimme alussa perusasioihin ja Johanna oli tyytyväinen meidän edistykseen. Hän oli sitä mieltä, että Thor on kehittynyt ja myös oma istunta on mennyt parempaan suuntaan. On kuulemma pahimmat lantion lukot avautuneet ja istuin ryhdikkäämpänä.

Uudistettu kenttä. Aivan super duper ihana.

Teimme paljon siirtymisiä ja keskityimme hyvän tahdin löytymiseen. Vasemmassa kierroksessa en oikein saanut Thorin etuosaa takajalkojen eteen ja oikea lapa jäi liikaa oikealle.

Keskityimme Thorin suoristamiseen pitkään ja ratsastimme ensin neliötä vasemmassa kierroksessa ja sen kautta yritin saada oikeata lapaa paremmin mukaan. Sen jälkeen teimme aivan super hyvää harjoitusta käynnissä ja sittemmin laukassa molempiin suuntiin.

Käynnissä lähdimme tuomaan etujalkoja avotaivutusmaisesti uran sisälle ympyrällä samalla asettaen hieman ulospäin. Kun hevonen tuntui hyvältä ja keveni selvästi edestä piti suoristaa ja ratsastaa suoraan eteenpäin. Sen jälkeen piti taas tuoda etujalat uran sisäpuolelle ja asettaa lievästi oikealle ja sen jälkeen taas suoristaa.

Ja voi vitsi mikä ero suoruudessa. Thor liikkui todella upeasti tuon harjoituksen jälkeen ja oli kuin pumpulia ratsastaa. Kesti vähän aikaa saada molemmat lavat samalle tasolle niin, että Thor kantoi molempia lapoja samalla korkeudella. Ajatus kun ei ollut asettaa liikaa ja päästää toista lapaa matalammaksi.

Siitä jatkettiin sitten samaa harjoitusta laukassa ja tärkeintä oli vain ensin saada etujalat uran sisäpuolelle ja ratsastaa sisätakajalka alle. Kun se onnistui pystyi leikkimään hieman asetuksen kanssa, mutta jo pelkkä etujalkojen siirtäminen oli todella haastavaa ja Thorille uusi pohja oli selvästi aika raskas.

Lopussa Johanna halusi nähdä laukka-käynti-laukka -siirtymiset ja käyntiin piti siirtyä aina kun etujalat olivat ylhäällä.

Voin kertoa, että sain tosissani tehdä töitä, että pysyin mukana ja olen niin ylpeä meistä koska sain lopussa todella hienot siirtymiset tehtyä Thorin avulla.

Johanna sanoi, että mieti laukka-laukka-laukka-seis ja se auttoi mielikuvana siirtymisissä. Ajatellessani pysähdystä saimme hyvälaatuisen siirtymisen käyntiin ja oli aivan mahtava fiilis. En kyllä olisi uskonut, että onnistumme niissä vielä noin hyvin. Vuosi sitten oli vielä todella vaikeata tehdä laukka-ravi-laukka siirtymisiä.

Johanna on myös aikaisemmin antanut hyvän vinkin harjoituksesta, joka paljastaa ongelmakohdat. Tai voisiko ennemminkin sanoa, että harjoitus joka auttaa korjaamaan ongelmakohdat.

Ratsasta etuosakäännös. Aseta hevonen vastataivutukseen, niin että sisälapa kantaa eikä kaadu sisälle. Vastataivutuksessa tuntee hyvin miten suora hevonen on ja miten rehellisen läpiratsastettu hevonen on.

Oli aivan ihanaa nähdä Johanna pitkästä aikaa ja sovimme jo, että kesäkuussa kun muutamme kesäksi Inkooseen pidetään oikein tehotreenikuukausi ennen kuin Thor saa pitää ansaitun kesäloman heinäkuussa.

Obelix ja Thor >3

Eilen Ellan isä soitti, että Ella oli oksennustaudissa, joten pääsin vasta myöhemmin kuin ajateltua lähtemään tänään tallille maastoilemaan ja hakemaan Thoria kotiin.

Ella oli parisen tuntia yksin ystävän kanssa ja tytöt olivat pärjänneet todella hyvin. Suklaasmoothieta oli keittiö täynnä, mutta ihanaa kun tytöt ovat niin kekseliäitä ja pikkuhiljaa totutellaan jo kouluun kulkemiseen potkulaudalla ja pyörällä ja pärjätään hetki yksin tai ystävän kanssa kotosalla.

Lähdimme Catyn ja Obelixin kanssa meidän kovin kotoisalle maastolenkille ja ai että mikä nautinto. Oikein raikkaan ilman myrkytys ja hauskaa oli vaikka Caty kävikin välillä maassa kun vanhempi herra keksi jonkun jutun puskassa.

Kyllä sitä saa ihmetellä yli 30-vuotiaan Obelixin kuntoa. Todella upeassa lihassa ja mielenterveydessä oleva vanhempi herrasmies.

Maastolenkin jälkeen lastasin Thorin taas traileriin ja ajoimme takaisin Peuramaalle. Kun olin siivonnut trailerin ja antanut kaiken maailman nameja Thorille juoksutin Ecan kunnolla ja ravasimme ja laukkasimme pitkät pätkät pihapiirissä.

Kunnon laukkaharjoituksen jälkeen menimme vielä kiipeilemään metsään ja Eca nautti täysin siemauksin. Tuntui myös siltä, että Ecan runko lähti oikein liikkeelle kunnon laukan myötä ja kyllä yksi parhaimmista hevosen lihaskunnon huolloista on kunnon laukkaaminen kovaa eteenpäin.

Eli tällainen super duper ihana viikonloppu takana. Olen niin kiitollinen, että minulla on maailman ihanin perhe ja tytär ja todella ihania ystäviä ja saan olla näiden kahden hevosen kanssa tekemisissä ja ratsastaa molemmilla. Todellisia prinssi charmikkaita ja kilttejä kavereita.

Älä pakota hevosen suuta kiinni

Olen ollut laiska viime aikoina. Olen jättänyt lainatut trailerit pihaan ja Vermon ja Jutin sijasta soittanut aina yhtä hurmaavan Minna Viitasen ja avustajan paikan päälle katsomaan Thorin ja Ecan suun kunnon.

Viimeksi Minna kävi raspaamassa pojat ennen joulua ja sovimme, että pitäisimme molemmilla raspausvälin neljässä kuukaudessa.

Kävin heti aamusta Thorin kanssa pitkällä kävelyllä maasta käsin ja pompimme tukkien yli metsässä. Sen jälkeen juoksutin vielä hetken ja syöttelin vihreätä.

Ecalta ei löytynyt kuin pientä epätasaisuutta, joten sovimme että seuraava raspausväli voi hyvin olla pidempi Ecalla. Thor oli kuten jo Minnalle infosin melko epätasainen ja piikikäs ja molemmin puolin suuta näkyi jo lievää vauriota limakalvoissa. Koska tunnen jo nämä "kipeän suun merkit" melko hyvin osasin jo arvata, että noin viikon kestänyt vetäminen ja epätasaisuus ratsastaessa tuli suoraan suusta. Eilen kun Dominique kävi jälleen satuloita kokeilemassa totesin vain, että Thorin kanssa ei pystynyt tekemään mitään kunnolla koska sen verran pahassa kunnossa suu jo oli.

Kysyin Minnalta voisinko jotenkin venyttää raspausväliä ja hän totesi, että pari viikkoa lisää niin limakalvovauriot olisivat jo paljon pahemmat. Hän oli myös sitä mieltä, että Thor on vain todella herkkä näyttämään kipua ja hänen pitää ammattilaisena pystyä raspaamaan juuri sopivasti eikä liikaa kerralla.

Huomenna pidetään siis vielä täysin taukoa kuolaimista ja mennään Nellan ja Nemon seuraksi kävelemään maastoon.

Linkitin tähän juttuun todella hyvän Hevoset & Ratsastus -lehden (2/2015) artikkelin Suun kunto on pääasia. Suosittelen lukemaan jutun.

"Jos hevosen leuat ohjautuvat purentavirheen johdosta virheelliseen asentoon, joutuvat puremalihakset jatkuvaan jännitystilaan. Pitkään jatkuva jännitystila puolestaan aiheuttaa myös niskan, kaulan ja jopa selän alueen lihaksistossa kireyttä ja kiputiloja."

Luin myös mielenkiintoisen Hippsonin artikkelin Åsa och Anna red Grand Prix - på tränsbett ja mielestäni tämä oli hyvä huomio Annalta:

"Jag gjorde det för hans skull, säger Anna, som konstaterar att aveln har gjort sporthästarna mindre i munnen – många trivs därför bättre utan kandaret."
  


Ja sitten vielä Sustainable Dressagen ajatuksia hevosen kallon ja suun rakenteesta ja miksi kannattaa miettiä ennen kuin hevosen suun sitoo tiukasti kiinni turparemmillä.

"See that big gap between the molars and tushes. That is full of tongue on a horse that is not dead!! Horses do not like pressure on their tongue especially if their mouth is clamped shut! And look at that delicate bone that takes the full force of a tight noseband. A closed mouth may impress some of the judges at a competition but it does not impress the horse. He fights to use his tongue to swallow but cannot so the saliva runs out of his mouth. This is not a moist mouth it is a horse in difficulty. The tongue is black or blue by now but we cannot see it.

Worst is to come. As the horse's nose starts to approach the vertical, it is not possible for him to keep his mouth closed as the lower mandible needs to advance slightly. If his mouth is shut tight it cannot do this so he bends his neck further back to avoid some of the pain instead of flexing through relaxed poll and jaw. This tension goes through his back and hind legs so the best the rider can get is 4 wheel drive instead of real power and carrying from the hinds.

Even worse is the pain caused to the joint at the back of the skull which becomes inflamed and very painful. If the jaw is allowed to open the lower mandible can slide forward which is natural. If the mouth is forced shut, it cannot!"

Lue myös: 
Hevosen hammashuolto ja kuolaimet
Hevosen kallo

Ahhhhh..... Turva!

Uskaltaako sanoa, että näillä kahdella on turvallinen olla yhdessä. Ihanat!

Voita ihanat Derriere Equestrianin alusvaatteet!

Olen syntynyt minimaalisen lantiorasvakerroksen kera. Jos minuun tarttuu kiloja istuvat ne kaikki suoraan vatsan alueelle ja vaikka tekisin mitä ei lantio muutu miksikään. Asia ei ole minua ikinä haitannut paitsi niissä tilanteissa kun alusvaatteet ja housut tahtovat koko ajan tippua tai olen yrittänyt pysyä latinonaisten lantioliikkeissä mukana tanssiessa.

Ratsastaessa ongelma ilmenee siten, että osa ratsastusajasta menee juuri näiden tippuvien housujen korjaamiseen ja siirtämiseen paikasta toiseen. Koska ratsastan vain paria hevosta nykyään ja seison suurimman osan ajasta jalustimilla (vanha, huono tapa) en ole kokenut suurempaa ongelmaa paikkojen repeämisessä. Tuo iänikuinen alushousujen ja housujen liiraaminen paikasta toiseen on kuitenkin vaivannut jo vuosia ja olen vain todennut, että näin se taitaa olla ja tämän asian kanssa pitää nyt sitten elää.

Kunnes sain viime viikolla mahdollisuuden kokeilla Just Dressagen kautta Derriere Equestrianin Padded panty -ratsastusalusvaatemallia.

Kävimme hakemassa pehmustetut alushousut Just Dressagen Espoon myymälästä Ellan kanssa ja ensimmäinen reaktio oli, että miten nuo hieman tenahtavat housut olisivat yhtään sen mukavammat kuin mitkään muutkaan alusvaatteet (kauniista vaaleanpunaisesta väristään huolimatta)? Mutta miten väärässä sitä ihminen voikaan olla. Kun Claire Galer on innovoinut nämä alushousut on hän selvästi tehnyt sen kokemuksen kovalla äänellä. Sen verran mukava niissä on ratsastaa. Onhan ne toteutettu ratsastajien ja fysioterapeuttien yhteistyönä ajatuksena estää hiertymät, hankaumat ja muut epämukavuudet ratsastuksen aikana.

En lähtenyt kuvaamaan alusvaatteita tähän postaukseen tämän enempää (sattuneista syistä), mutta suosittelen lämpimästi näitä vartavasten ratsastukseen suunniteltuja alusvaatteita kaikille. Etenkin teille, jotka ratsastavat monta hevosta päivässä tai sinulle, joka todellakin haluaa nauttia viikon ratsastustunnista ilman alapääajatuksia.

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoiset, pehmustetut Padded Panty -alushousut omaan käyttöön osallistumalla arvontaan blogissani.

Osallistuminen onnistuu täyttämällä nimesi ja yhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen. Alushousut arvotaan 27.4.2015 mennessä kaikkien osallistujien kesken ja koon ja värin saa voittaja valita itse.

Käy myös nappaamassa mukaan muita ihania Just Dressagen tuotteita 10% alennuksella koodilla HFale2015 verkkokaupan valikoimasta (ei koske rehuja, lisäravinteita eikä mahdollisia alennettuja tuotteita). Koodi on voimassa 30. huhtikuuta saakka.

Create your own user feedback survey 

Postaus on toteutettu Just Dressagen kanssa

Piia Pantsun valmennuksessa

"Moi, olen Kia. Tuutko sä meidän kanssa tänään samalle tunnille? Mies hymyilee iloisesti. Moi, olen Juha Norilo ja kyllä me ollaan samalla tunnilla."

Okey, olen jo aika rela vaikka en ole hypännyt kovinkaan pitkään taas säännöllisesti, mutta että Juha Norilon kanssa samalle tunnille. Minnaaaaaa..... tässä on tapahtunut nyt joku virhe. Alkukorkeus esteillähän on jo yli metrin??

Nå, onneksi sain heti sepittää omalla äidinkielellä Pia Pantsulle ummet ja lammet siitä miten en ole hypännyt kuin enimmäkseen 60 korkuista rataa (piti laittaa vähän alaspäin) ja Pia totesi, että helpompaa on melkein hypätä 130 cm rata kuin tehdä perusasiat hyvin. Eli perusasioita lähdettiin jumppaamaan ja mieli rauhoittui sitä mukaa.

Valmennus oli aivan ihana. Pidin todella paljon Piian tyylistä ja Thor käyttäytyi erityisen hyvin ja hyppäsi moitteettomasti. Kaikki kyttäily oli tänään unohduksissa vaikka kentällä tuuli kovaa. Thor oli todella kuuliainen ja liikkui rennosti hyvässä muodossa. Kaikkia askellajeja pääsi hyvin säätämään istunnalla ja oli todellinen nautinto ratsastaa. Kyllä se vaan on niin, että tarhakaveri rauhoittaa Thoria suunnattomasti, kun Thor saa leikkiä ja nyplätä toisen hevosen kanssa ja ratsastukseen saadaan kaikki hyvät energiat.

Tunnin jälkeistä nautiskelua. Näistä kahdesta on tullut niin hyvät toverit. Ihana parivaljakko.

Aloitimme ravissa puomeilla ja teimme ravi-käynti-ravi -siirtymisiä. Sen jälkeen jatkoimme ravissa, puomi-pysty -lähestymisellä ja siitä laukkaa parin puomin yli. Puomit piti tulla ensin kolmella laukka-askeleella ja sitten neljällä eli saimme vaihdella tahtia melko paljon.

Sen jälkeen hyppäsimme kolmoissarjaa, normi sarjaa, pieniä vesimattoja ja s-kiemuraa. Saimme tulla s-kiemuran ensin kuudella askeleella ja sen jälkeen piti ratsastaa hieman eteen ja tulla välit viidellä askeleella. Ai että miten hauskaa. Olen niin innoissani ja niin tyytyväinen meidän suoritukseen. Upea Thor!

Kotiläksyiksi sain oman istunnan vahvistamisen ja monipuolistamisen. Nyt olen hieman liian jäykkä ja kun ruotsissa puhutaan 2-punkts (kevytistunta) och 3-punkts -istunnasta (esteistunta), niin olin jotain siltä väliltä eli liian suora ylävartalosta vaikka yritin jotenkin kääntyä lantiosta.

Muuten Piia vaikutti tyytyväiseltä ja sanoi ilon välittyvän meidän tekemisestä. Hän oli myös sitä mieltä, että Thor on mukava ja rehdin tuntuinen hevonen, mutta minun täytyisi saada Thor vielä paremmin kantamaan itseään esteille koska Thor valuu aina välillä hieman etupainoiseksi.

Eli nyt jumpataan ja odotetaan taas seuraavaa kertaa. Tämä on melkein sellainen tick in the bucket list -hetki, kun pääsi Pian kanssa valmentautumaan. Wow!

Huomenna Minna ratsastaa Thorin ja keskiviikkona on vuorossa koulutunti. Viikonloppuna lähdemme entiselle kotitallille Johannan tunnille ihanien rakkaiden ystävien kanssa ja jäämme Inkoseen yöksi. Maanantaina olisi sitten tarkoitus maastoilla ennen kuin suuntaamme takaisin Peuramaalle. Niin mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Johanna on Thorista ja meidän kehityksestä.

Veriset kyljet

Eilen illalla katselin kouluratsastusta. Viime kerralla ihmettelin jo ratsastuksen laatua blogissani ja eilen oli pakko kommentoida Facebookkiin näin, kun katselin Steffen Petersin ja Legolasin suoritusta. 

"Tässäkö on ylimmän tason kouluratsastusta taas. Voi jestas sentään. Potkitaan sen kuin jaksetaan hevosta kylkeen. Siis miten on mahdollista että tällaista vielä nähdään kun on hevosihmisiä kuten Dujardin ja Hester jotka näyttävät esimerkkiä. Monista suorituksista on kyllä tanssi todella kaukana. Ennemminkin järkyttävää suorittamisen painetta koko homma."

Sen jälkeen kirjoitin vielä näin: 

"Ja siis ihania ihmisiä ja hevosia ja kovat paineet, mutta eihän se näin voi olla. Ja nää ihanat svedu kuuluttajat vaan jaksaa puhua kauniita kun hevosen kyljet on jo ihan tummentunu kaikesta potkimisesta. Nå, oli vaan pakko kommentoida kun mäkään en ihan oikeasti tajua miten tämä on vielä vuonna 2015 mahdollista."

Ja tässä en todellakaan hae nyt Steffen Petersistä syntipukkia ennemminkin ihmettelen miksi kukaan ei puutu ja miksi peliä ei puhalleta aikaisemmin poikki. Kuuluttajat eivät kertaakaan kommentoineet mitään vaikka ratsastaja kaivoi silminnähden hevosen kyljet verille. Ja niinhän siinä selvästi oli käynytkin: Updated: Steffen Peters Eliminated From Reem Acra FEI World Cup Final

Ruotsissa on luovuttu sporrien käytöstä kilpailuissa. Miksi sellaisia ylipäänsä pitää käyttää hevosilla, kun hevonen tuntee kärpäsen. Uskon, että jonain päivänä mietimme vielä, että miksi ihmeessä potkimme hevosen kylkiä metallivälineillä, jotka aiheuttavat pelkkää tuskaa. Tai oletko koskaan kokeillut miltä pelkkä sormien tökkiminen omiin kylkiin tuntuu?

Kun se voisi olla kuten ylläolevassa kuvassa. Harmonista ja niin kaunista. 

Lue myös muut aiheeseen liittyvät kirjoitukset. 

Tähtisuojat hevoselle

Eilen tarttui Just Dressagelta mukaan nämä aivan ihanat tähtikuvioiset neopreenisuojat.  En tiedä olisinko itse niitä edes huomannut, mutta Ella nappasi ne heti korista ja sanoi, että nämä suojat pitää ostaa Thorille.

Joten suojat odottavat nyt huomista puomituntia ja Pia Pantsun maanantain valmennusta täällä kotona. En tiedä raaskinko viedä niitä tallille ollenkaan. Sen verran ihanat ovat.

Kannattaa muuten tutustua pari kuukautta sitten avattuun kouluratsastajille (obviously) suunnattuun Just Dressagen verkkokauppaan ja Facebook-sivustoon. Olen ainakin itse täysin myyty.

Vuorossa Devoucoux

Jos olet lukenut blogiani pidempään kuin viikon et ole voinut välttyä meidän satularumbasta. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kokeiltu ja omistettu Albionia, Prestigeä, Prestigen D1stä jne. On pohdittu oman reiden pituutta, lantion asentoa, Thorin selän rakennetta, trapezius-lihasta ja lapojen asentoa. Joskus on ollut kuukauden hyvä jakso, toisinaan melkein puolen vuoden ja aika paljon on juoksuteltu ja menty karvasatulalla (taitaa muuten muillakin olla täysin sama ongelma).

Eräänä päivänä elämäämme saapui Dominique ja Biarritzissa perustettu Devoucoux-satula. Tai ei oikeastaan vielä Domppa ja Devo vaan Camilla, Teresa ja käytetty Devoucoux, johon halusin Dominiquen mielipiteen.

Käytetty satula ei istunut, mutta Biarritzissa muuten toimintaa harjoittava Christophe oli tulossa Suomeen käymään, joten ei kuin uusi tapaaminen kalenteriin Dominiquen ja Christophen kanssa.

Maanantaina sain sitten parlare Ranskaa koko aamupäivän tallilla, kun Dominique ja Christophe sovittivat satuloita meidän lisäksi Ecalle ja kolmannelle hevoselle.

Aurinko paistoi ja kenttä oli täydellisessä kunnossa satulan kokeiluun. Thor oli kuitenkin todella jäykkä enkä päässyt kokeilemaan satulaa toivotulla tavalla (jälkeenpäin ymmärsin, että Thorilla oli varmaan vaan hyppäämisestä ihan jumissa kaikki paikat).

Satula oli mielestäni hieman pieni, mutta molemmat herrat olivat sitä mieltä, että se oli meille juuri sopiva ja asetti vartaloni oikeaan kohtaan. Christophe totesi, että le problème ei ole satulassa vaan siinä, että oma lantio on niin juntturassa. Hän meinasi, että kun omat lihasjännitteet helpottavat myös istuminen uuteen satulaan mukautuu paremmaksi.

Kokeilin vielä satulaa pihapiirissä ja päätin ottaa satulan. Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että en voi investoida niin paljon rahaa, kun en ollut täysin varma satulasta ja olin jo jättämässä satulan odottamaan Dominiquen ensi viikon käyntiä.

Eilen sain lainata sopivan satulavyön Minnalta ja laitoin kuitenkin satulan selkään tunnille. Olin jo ajatellut, että kokeillaan nyt vielä kerran koska eihän tämäkään nyt istu ja sitten homma vaan loksahti paikoilleen.

Thor oli alusta asti paljon tasaisempi, rennompi ja kantoi itseään korkeammassa muodossa. Etenkin tuo korkeammassa muodossa kulkeminen on usein haaste koska heti jos satula painaa Trapezius-lihakselle ei Thor kertakaikkiaan pysty kantamaan itseään ja valuu kovin etupainoiseksi ja painaa kädelle. Myös siirtymiset sujuivat ajatuksen voimalla ja useimmiten juuri siirtymisissä on paljon vaikeuksia.

Asia joka kuitenkin vakuutti minut satulan sopivuudesta oli Thorin rentous ja kun päästin Thorin vapaaksi kentällä Thor tuli heti iloisena luokseni (ja sitä kun Thor ei aina tee).

Eli olen todella vakuuttunut siitä, että melkein kaikki satulat ovat painaneet Thorin selkää ja etenkin sään aluetta ja Thor on vaan niin uskomattoman kiltti. Thor ei tee mitään erityistä, mutta ei myöskään pysty liikkumaan rentona ja tuntuu epämukavalta ratsastaessa.

Joten kuka tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa, mutta minulle ei ikinä enää kannata tulla sanomaan, että satulalla ei ole väliä. Ja jos niin ajattelee, niin kannattaa käydä tutustumassa Saddlefit for life -sivustoon.

Sovittiin Minnan kanssa, että hän kokeilee vielä huomenna satulaa ja kertoo oman mielipiteensä, niin teen sitten sen pohjalta päätöksen. Toivon todellakin, että olisimme nyt löytäneet ratkaisun satulaongelmiin edes joksikin aikaa koulusatulan osalta. Sitten jää vielä estesatulan istuvuus ratkottavaksi, mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Voitsä Mamma auttaa kun mä en tajuu mitä noi Ranskikset puhuu.

Tänään lähdin aikaisin tallille ja Thor juoksutettiin ennen Hannan hierontaa ja pääsin jälleen Ecan kanssa Minnan tunnille.

Eca on kyllä maailman mahtavin hevonen. Meillä oli taas super hyvä tunti ja treenasimme kouluharjoituskisoja silmällä pitäen tarkkuutta ja todella hyviä harjoitteita. Paljon keskittymistä ja lyhyitä teitä. Pidensimme ja lyhensimme ravia ja laukkaa ympyrällä ja pituushalkaisijalla ja teimme siirtymisiä tiuhaan tahtiin ja monta tehtävää vastalaukassa. Ecan kanssa on niin ihanaa, kun pystyy täysin keskittymään omaan istuntaan ja tehtäviin. Eca on niin harmoninen ja kiltti ja tuntuu siltä, että jokainen hetki Ecan kanssa on oikein terapiaa parhaimmillaan.

Tunnin jälkeen kävimme vielä kävelemässä pihapiirissä ja sen jälkeen Hanna hieroi Ecan ja otin vielä Thorin ulos syömään maasta pilkottavaa vihreätä. Huomenna Minna ratsastaa Thorin ja lauantaina on vuorossa puomitunti. Sunnuntaina Tiina käy tallilla ja maanantaina pääsen ensimmäistä kertaa mukaan Pia Pantsun valmennuksen. Välillä täytyy kyllä nipistää, että onko tämä ihan totta ja onko tämä omaa elämää, mutta kai se vaan niin on, että kun jotain ihan oikeasti haluaa ja sen eteen on valmis tekemään kovasti töitä niin suurimmatkin unelmat toteutuvat.

Eilen oltiin Ellan ja ystävien kanssa Tivoli Seiterissä ja tänään ensin Tiinan ja lasten kanssa yhtä tallia katsomassa Veikkolassa ja siitä sitten vielä syömään perheen kanssa ravintola Strindbergiin. Ehdimme myös Hipposporttiin viime viikolla valitsemaan joululahjaratsastussaappaat ja Ellan uusien kenkien ja hienon pinssin lisäksi tilaukseen lähtivät mustat Micklemin suitset. Mielenkiintoista nähdä mitä Thor niistä tuumaa.

Myös hauskaa uutta tuote-esittelyä ja arvontoja tulossa lähiaikoina blogiin. Stay tuned!

Ai että Eca nautti hieronnasta. Katsokaa tuo ylähuoli. 

Ja vielä mielenkiintoista luettavaa näin viikonlopun kynnyksellä.

Minttu-Maaria Partanen, Helsingin Sanomat: Näin matkustavat hevoset luksuslennolla Las Vegasiin - korvatulpat, peittoja, erikoisrukavalio, leluja

Kati Hurme-Leikkonen, Yle urheilu: Back in Business - Kyra Kyrklund

Muut satula-aiheiset kirjoitukset löydät täältä.

Pojat ovat poikia

Itsensä ylittänyt

Laura Grönqvist kirjoittaa kolumnissa Ylpeys kertoo joskus enemmän vanhemmasta kuin lapsesta:

"Kaikkein vaikeinta on olla avoimesti ylpeä itsestään. Joukossamme elää pelko siitä, että ylpeys omista saavutuksista koetaan leuhkimiseksi. Julkisissa hehkutuksissa, kuten somepäivityksissä, ylpeys kuorrutetaan turhan usein huumorilla tai peitetään ärsyttäväksi humblebragiksi. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään ihmistä, joka olisi liiaksi kailottanut ylpeyttään. Rehellinen "olen ylpeä" -lause on vaikea kuluttaa loppuun. Perustelu on paras osuus." 

Nå nyt olen avoimesti todella ylpeä. Olen ylittänyt itseni satatuhatta kertaisesti ja olen super tyytyväinen. Hyppäsin eilen Sanna Siltakorven valmennuksessa metrin radan, joka sisälsi vesimatot, jättivesimatto-okserin ja monta muutakin hassua estettä. En ihan oikeasti ajatellut, että ikinä enää hyppäisin edes metrin korkuisia esteitä, mutta hyvällä ja säännöllisellä valmennuksella olemme päässeet siihen pisteeseen, että nautin suunnattomasti hyppäämisestä Thorin kanssa ja sen sijaan, että mietin "voih, miksi valmentaja nostaa esteitä" tulee mieleen, että vihdoinkin nostivat noita. Wuhuu! Koska uskokaa tai älkää, olen aina ollut täysi huimapää ja olen yhtä paljon esteratsastastaja sielultani kuin italialainen. Ja vaikka olen kohta 40-vuotias sporttiratsastaja, niin minulla on vihdoinkin oma hevonen, jonka kanssa voin hypätä vielä vaikka mitä ja sellaiset valmentajat jotka vievät meitä eteenpäin rauhallisesti ja luottamusta herättäen.

Suurin kiitos tästä saavutuksesta kuuluu tietenkin Masille ja kaikille muille upeille hevosille, jotka ovat opettaneet niin uskomattoman paljon ja Thorille, joka on ihanan kiltti esteillä, mutta ehdottomasti myös Minnalle joka osaa lukea meitä ratsastajia niin hyvin. Minna ei missään vaiheessa ole pakottanut meitä mihinkään vaan on hauskojen valmennusten kautta saanut taas innostuksen herätettyä ja pelon poistettua. En kyllä sano, että ei jännittänyt, mutta jännitys oli ennemminkin tervettä sellaista eikä pelon tuottamaa. Ja perjantaina harjoiteltiin jo jättivesimaton ylittämistä Minnan kanssa koska Minna tiesi, että Sanna pyytää meitä hyppäämään sunnuntaina sen yli. Siihen tokaisin tietenkin, että tuota ei mitenkään voida mennä, että jossain menee raja. Joten sen yli käveltiin pari kertaa ja sen jälkeen hypättiin sen yli. Ja eihän se ollut mikään ongelma tai yhtään sen pelottavampi kuin mikään muu este.

Sunnuntain valmennuksessa jalustimet lensivät okserilla koska en mitenkään pysynyt mukana Thorin jättiloikassa (katso video Valmennus Sanna Siltakorpi), mutta muuten valmennus meni super hyvin. On niin mahtavaa saada tuollaiset maailmantähdet kuten Sanna ja Elmo Suomeen valmentamaan ja pidän niin heidän rennosta ja rauhallisesta otteesta. Elmo, Minna ja monet muut tallilaiset seurasivat valmennuksia, joten se antoi tietenkin vielä erityistä maustetta päivän treeneihin. Ja todella mukavaa, että Päivi kuvasi nuo suuret loikat. Hän totesi vain, että arveli meidän ilahtuvan videoista. Kiitos Päivi! 

Suunnittelemme nyt estekisoihin osallistumista vakiotreenikavereittemme Nellan ja Nemo-ponin kanssa. Niin hauskaa.

Muistattehan myös seurata MM-kisoja Yle Areenasta. Koosteet voi myös katsoa TV2:lla. Linkistä löydät kisakatsomolle varattavat ajat!

Ja tässä Minna Tallbergin todella hyvä kirjoitus: Luotu liikkumaan - halusit tai et

Uusia ystäviä

Aivan ihana päivä tallilla takana. Super duper ihanan Sanna Siltakorven estetunti jonka jälkeen Thoria ja pikku nappulaa aka Spinniä kokeiltiin yhteen. 

3-vuotias Spinni saapui Peuramaalle pari päivää sitten ja pojat huusivat heti toistensa perään ja vaikuttivat melko sopivilta kavereilta. Pientä leikkiä ja rapsuttelua ja hyvältä näytti. 

Thorilla oli Nomi-tamma monta kuukautta kaverina, mutta Nomi muutti takaisin kotiin ja Thor on sen jälkeen tarhannut yksin. Oli aivan ihanaa nähdä, kun Thor sai leikkiä toisen hevosen kanssa. Kyllä se seura on hevosille vaan maailman tärkein asia.  

Paljon piti piehtaroida. Onko se joku juttu, kun uudet hevoset tapaavat? Tai tietääkö joku yrittääkö
hevonen viestiä jotain sitä kautta?

Myös Eca löysi kaltaisensa kaverin ja pojat vaikuttivat tulevan hyvin toimeen. Eli todella ihana tunne lähteä tallilta Inkooseen ruokkimaan entisen kotitallin hevoset.

Siitä jatkoin hakemaan Ellaa syntymäpäiväjuhlilta Salmisaaresta ja kävimme vielä vanhempieni kanssa syömässä Lauttasaaressa.

Nyt on todella raukea olo ja olen niin tyytyväinen siihen, että ylitin itseni täysin tänään. En olisi kuvitellut hyppääväni metrin vesioksereita ihan tässä vaiheessa vielä, mutta niin sitä vain tänään tuli tehtyä. Siitä lisää huomenna.