Thursday, August 28, 2014

Onko tämä kouluratsastusta?


Jos tämä on kouluratsastusta ja tällaisesta ratsastuksesta ei sakoteta tai puhalleta peliä poikki, niin en voi ylpeänä sanoa olevani kouluratsastaja. Siirryn ihan mihin tahansa muuhun lajiin, mutta eihän se vain näin voi olla. Tällaisen suorituksen jälkeen yleisö vielä taputti ja hurrasi. 

Lisää luettavaa aiheesta Epona TV:n kautta. 

Juti vol. V


Tänään ei ollut oikein meidän päivä. Paljon saimme kyllä aikaan, mutta nyt tuntuu kyllä uni maittavan hyvin. Jos en istunut keskellä puskaa, jahdannut karannutta hevosta, yrittänyt irrottaa traileria, kastunut läpimäräksi kaatosateessa tai syötiin kamalan makuista tummaa suklaata olin vihainen sekä Ellalle että  Thorille ja oli oikein sellainen maailman paras äiti ja hevosenomistaja -fiilis. Olisi pitänyt ymmärtää, että vaikka hevoseni on käyttäytynyt upeasti lastauksien yhteydessä jo useamman kerran peräkkäin ei ehkä kannata laskea sen varaan, että ainoana lastausapuna on 8-vuotias tytär, kun on lähdössä klinikalle ja on aikataulu pidettävänä.

Hevosen kallo Vermon klinikalla. 

Noin puolen tunnin taistelun jälkeen sain kun sainkin Thorin ensimmäistä kertaa yksin lastattua, joten nyt tiedän sitten miten se tehdään. Ei mulla kyllä oikein ole mitään hajua miten sen tein, mutta siellä se kaveri yhtäkkiä seisoi lannistuneena noin viisi minuuttia. Tahdonvoimalla saa paljon aikaiseksi ja onneksi osaan nyt ottaa Thorin myös kopista ulos yksin ja Vermon pihalla sain apua ystävälliseltä mieheltä.



Kyllä, olen sanonut sen tuhat kertaa aikaisemmin ja sanon sen vielä kerran. Vaikka rakastan hevosiani yli kaiken, niin joskus ihan vain joskus helpottaisi kun peruasiat olisi tehty nuorena oikein. Niitä korjaillaan sitten hevosen loppuiän eikä kunnioitusta ihmistä kohtaan saa oikein koskaan täysin takaisin rakennettua.



Juti oli ensimmäistä kertaa tyytyväinen Thorin purentaan ja vaikka löytyi hieman epätasaisuutta, ei suussa paljoa korjattavaa enää ollut. Epätasaisuushan on tuntunut selkeästi nyt ratsastaessa, kun Thor on vetänyt päätä alas ja ollut hieman kiinni vasemmalle. Aikaisemmin tuntui, että Thor oli jumissa koko rungosta, mutta nyt oli todella selkeätä, että kyse oli vain suusta. Olen todella iloinen, että olen oppinut tunnistamaan nämä ongelmakohdat ja osaan jo sanoa milloin suu vaivaa. Ja tosiaan ollaan pärjätty melkein puoli vuotta ilman raspauksia. Jippiiiiii…..

Jatkamme edelleen tarkistuksia Jutin luona noin puolen vuoden välein ja saadaan toivottavasti seuraavan kerran seuraa Cinyasta ja Ecasta, niin saattaa lastaaminen sujua hieman helpommin. Oli niin helppoa mennä viimeksi Katin ja Obelixin kanssa, mutta halusin hoitaa raspauksen ennen muuttoa, niin ei tule liian montaa asiaa samalla kertaa ja pääsemme treenaamaan kunnolla ilman hammasongelmia. Nyt toivotaan vain, että kengät pysyvät jalassa, mutta se taitaa olla turha toive koska aika monet kengät kolisevat jo ja kengittäjä tulee vasta ensi keskiviikkona. Thor pitäisi varmaan siirtää tarhaan, mutta en vain mitenkään raaski ottaa Thoria pois laitumelta vielä. Hirmupolleni kun nauttii niin siellä kukkulan kuninkuudesta Obelixin kanssa. 

Onneksi Ella oli mukana koska ajomatka oli tänään niin pitkä. Ella teki Loombandeista koruja ja keskustelimme elämän viisauksia. Kävimme myös Hesburgerissa syömässä kunnon annokset ruokaa ja jäätelöt vielä jälkkäriksi.

Luin Horse & Rider -lehdestä (05/2012) mielenkiintoisen artikkelin hevosten hampaista ja halusin jakaa tämän tekstin kanssanne. Ystäväni otti jossain vaiheessa yhteyttä koska hänen hevonen heiluttelee koko ajan päätä ja se haittaa etenkin kisasuorituksia ulkomailla. Headshaking syndrome on kyllä ihan diagnisoitava tauti hevosilla, jolloin hevonen heiluttaa jatkuvasti päätään etenkin aurinkoisella säällä (kiva siinä sitten olla kouluradalla tai mennä maastoesteitä). Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että kipu hevosen suussa voi myös aiheuttaa pään heiluttamista hevosilla, joten kannattaa ainakin sulkea pois hammasongelmat mikäli hevonen kärsii kyseisestä vaivasta: 

"What to look out for, typical signs of dental pain include: 
  • Headshaking There have been lots of studies done over the years and in certain cases, if you block the trigeminal nerve in the face, it stops the head shaking. So it's often diagnosed as trigeminal neuralgia (a nerve disorder that causes pain in the face). "However I often wonder how many of these cases are actually caused by dental pain because blocking the trigeminal nerve also blocks out all the teeth!" says Chris. "It just makes me wonder whether they have got and undiagnosed dental problem. I have had a few cases of head shakers where treating a diseased tooth totally stopped the head shaking."
  • Problems eating Watch your horse eat a variety of things. If he is struggling, pulling faces, and dropping partially chewed food and hay, there could be a problem. 
  • Offensive smells from the nose or mouth
  • Poor performance All manner of riding problems could be caused by horses' teeth. "There is a chance that your riding problem isn't dental, but it just might be, so it's worth investigating," says Chris. "For example, I went to a dressage yard that had just acquired a new horse. He was very valuable, but was just not happy with his head and struggled to do various things on the right rein. "Sure enough, he had a fractured tooth. There was no swelling, smell or nasal discharge - no other signs at all. We X-rayed it and it didn't look so bad that we needed to extract it, so we performed a bone scan and the area around the tooth was red hot. We surgically extracted the tooth and it was absolutely rotten. Since then, the horse has been absolutely fine!"
Lue lisää hevosen hampaita, purentaa ja kuolaimia käsitteleviä kirjoituksia täältä!

Wednesday, August 27, 2014

Boot Camp



Eca muutti tänään uuteen kotiin ja lokakuusta seuraamme perässä Thori kanssa. Olin kyllä taas niin ällikällä lyöty Ecan käytöksestä. Traileriin kiltisti, ulos sipsuttaen, nopea vierustovereiden nuuskuttelu ja ei kuin ruoan kimppuun. Tapasin myös ihanan entisen valmennettavan ja hyvän ystävän ja oli vaan niin hauska nähdä.


Huomenna on vuorossa käynti Jutin luona ja lauantaina ehdin ihanasti ratsastamaan molemmat pojat ja pääsen kokeilemaan miltä meidän talven koti ja treenimahdollisuudet näyttävät. Luultavimmin lähdetään Ecan kanssa katselemaan tallia ympäröiviä maisemia. Jee..... Olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta päästä ainakin pariksi kuukaudeksi treenaamaan oikein kunnolla  ja pääsen tunnille vaikka päivittäin jos haluan:) Vaikka kyllä oli maailman ihaninta käydä oikein kunnon lenkillä Päivin ja Lissun kanssa tänään. Pitkiä ja hartaita ravi- ja laukkapätkiä. Ei siitä kyllä ratsastushetket parane.

Monday, August 25, 2014

Kaunis Suomi
















On se Suomi kaunis maa ja ihana ympäristö lapsille kasvaa. Vietimme viikonlopun saaressa UNO:a ja paskahousua pelaten ja kävimme poimimassa ja ihastelemassa kauniita kiviä.

Koska rakastan ulkoilmaa ja kävelemistä luonnossa sain vihdoinkin perheen houkuteltua mukaan patikoimaan saaren ympäri. Kahden tunnin kävelymatkan lopussa oli mukana yksi todella väsynyt 8-vuotias Ella, mutta voi että oli kyllä ihanasti vietetyt parituntiset. Aurinko sattui juuri paistamaan ja luonto oli kauneimmillaan.

Ystäväni Salla kävi Thorin kanssa estetunnilla ja noin muuten Thor on saanut hengailla jättilaitumilla, kun tallin kaikki muut hevoset on jo otettu talvitarhoihin (joskus on extra hyvä tuuri, kun laidunkaverina on vanhempi herrasmies, jolle parasta ruokaa on laidunruoho kun hampaat ovat melko kuluneet). Tai nå, kenelle laidunruoho ei olisi parasta maailmassa. Onneksi oma hevoseni saa nauttia laiduntamisesta ainakin hetken tänä kesänä vielä.








































Friday, August 22, 2014

Mielenkiinnolla hevosen anatomiasta ja biomekaniikasta


Jos kuten Lisa Asthon kirjoittaa artikkelissa The Back and Beyond: Part I olet hevosia harrastavana tai hevosenomistajana kiinnostunut hevosen anatomiasta ja biomekaniikasta on tässä nyt aivan mahtavaa luettavaa viikonlopuksi:

"This year’s presentations highlighted how a deep understanding of the anatomy and biomechanics of the back, posture, asymmetries and compensation patterns is not just for therapists, but should be part of any horse owner’s and trainer’s education."

Olen lukenunt jo ensimmäisen hevosen hampaiden anatomiaa käsittelevän artikkelin, Dental Anatomy: Part I, ja nyt oli ilmestynyt hammastietoisen kakkososa Dental Anatomy: Part II.

The Back and Beyond jatkuu myös Part II -osiolla ja jos on kiinnostunut hevosten kavioista, kengityksestä ja kengättömyydestä kannattaa ehdottomasti tutustua viisiosaiseen When a Horse Needs Shoes -juttusarjaan. Siis iiiiiiikkkkkk miten ihanaa.

Johannan tunti

Eilinen ilta vierähti Johannan tunnilla ja Thor liikkui todella hyvin muuten, mutta etenkin ravissa oli melkein hieman inhottavaa ratsastaa, koska Thor kiskoi koko ajan päätä alas ja avasi suutaan. Onneksi tietää jo mistä kyseinen käytös johtuu ja Thor saa enimmäkseen nautiskella taas vapaasta tai kuolaimettomasta ratsastuksesta ennen ensi torstain Juti-käyntiä.

Aikaisemmin oireilu on alkanut jo 2-3 kuukauden jälkeen edellisestä raspauksesta, mutta nyt ollaan pärjätty jo melkein puoli vuotta. Olen siitä aivan järkyttävän onnellinen ja odotan mielenkiinnolla mitä mieltä Juti on Thorin suun kunnosta ensi viikon Vermon reissulla.

Sain myös aivan super kivan palautteen Johannalta eilen koska hän sanoi, että kehotietoisuuteni ratsastajan on aivan eri tasolla. Olen kuulemma täysin eri tavalla tietoinen siitä mitä teen ja minne laitan kädet ja jalat ja vatsalihakset jne. Positiivista palautetta on välillä vain extra mukavaa saada ja olen kyllä itse myös tuntenut kehityksen, jonka panen paljolti oman mielen rauhoittumisen ja joogan piikkiin.

Hauskaa viikonloppua rakkaat lukiijat! Me karataan vielä saareen nauttimaan elokuisen ihanista päivistä lasten kanssa.

Thursday, August 21, 2014

Iloinen vastaanotto


Eihän sitä voi muuta kuin hymyillä ja nauraa kun tällaiset iloiset veikot tulevat vastaan laitumella. Ai että on kyllä hevosilla hulppeat oltavat. Ja ei sitä kyllä mitenkään uskoisi, että toinen herroista täyttää kohta 30-vuotta.

Kavioiden asennosta


Tämän takia olen kavion asennon suhteen melko hysteerinen hevosenomistaja. Kavioiden asento kun vaikuttaa hevosen elämänlaatuun niin suhteettoman paljon.

Vaikka meillä ei ole kovinkaan paljon kavioita tämän kesän jäljiltä enää tallella on kuitenkin asento edelleen säilynyt melko hyvänä. Etenkin kantaa on mukavasti, joka tietenkin helpottaa kavioiden huonoa tilannetta muuten. Sören kävi eilen lyömässä taas yhden irtokengän kiinni ja sanoi, että Thorin kavioiden laatu on muuten parantunut huomattavasti. Ongelma on ennemminkin nyt siinä, että kavio murenee alhaalta ylös ja valkoviiva pitäisi saada vahvistettua. Nyt kun kavio murenee alhaaltapäin tulee siihen koko ajan lisää likaa kavion ja kengän väliin.

Tallilla ukkosen jäljiltä. 

Sören käski pestä mäntysuovalla ruununraajat (kuten jotkut teistä ihanista lukjoista olette jo ehdottaneet), joten eilen sitten jynssättiin metsälenkin jälkeen. Koska olen nyt istunut taas paikoillani aivan liikaa töissä oli ihana juosta oikein kunnon lenkki. Hieman kyllä ahdisti, kun ukkonen teki tulojaan ja olimme melko kaukana kotoa. Etenkin, kun tallilla olivat monet asiat räjähdelleet edellisen yön aikana, kun ukkonen oli iskenyt viereiseen kuuseen.

Thor saa vielä nautiskella laitumella. Onko mitään kauniimpaa hevostelussa kuin tyytyväisenä laiduntava hevonen.


Hevoset olivat ihmeellisen rauhallisia, mitä nyt Thor oli kuin ukkosen jäljiltä koko hevonen. Sinänsä se on aika luonnollista koska jostainhan nimi Son of Thor tulee. Oikea ukkosen poika (huomatkaa kunnon suitsitus Monty Robert's -riimun sijasta. Herralla oli sen verran energiaa, että piti ottaa oikein varman päälle tällä kertaa) mun rakas hevonen.



Tänään on taas vuorossa Johannan tunti ja ensi viikolla muutetaan Eca lähemmäksi kaupunkia ja Thor seuraa sitten lokakuussa samaan talliin. Ennen sitä käydään myös tarkistuttamassa hampaat Jutin luona.



Noin muuten, niin ollaan taas nautittu arjen tasapainosta. Syöty hyvää ruokaa (rakastan hyvää ja terveellistä ruokaa), urheiltu, mietitty tulevia lasten harrastuksia ja olen tietenkin opettanut tytöille tuon NU-lehden lukemisen jalon taidon.


Eilen eteemme sattui ystävien luona Laajasalossa kaunein sateenkaari jonka olen koskaan kohdannut. Ei sitä tunnetta saanut kuvattua, mutta jotain maagista tuossa kaaressa oli. Olen ihan varma, että sateenkaaren tuolla puolen oli joku aarre. Rakkauden ja ystävyyden aarre.

Lue myös:
Hevosen kavioista, kengistä ja kengättömyydestä

Monday, August 18, 2014

Jutteletko sinä hevosesi kanssa?

Ai että mä tykkään Thorin isosta masusta ja lihaksekkaamasta olemuksesta. 
Olen aina jutellut eläinteni kanssa jopa siihen pisteeseen asti, että sukuni on ollut hieman huolestunut mielenterveydestäni.

Hevosen kanssa voi kommunikoida monella tapaa, mutta ei se äänikään ole huono lisä kaikille muille avunannoille.

Eilen oli kyllä omat avut hieman hukassa Petran estetunnilla. Voi Thor parkaa joka joutuu kyyditsemään tällaista tätiratsastajaa esteiden yli. Hevoseni lihakistolle taas hyppely ei tehnyt muuta kuin todella hyvää ja kuten Manolo Mendez toteaa Hippsonin artikkelissa "Dressyrhästar skulle ha stor glädje av att få hoppa mer": 

"Det är ofta så att man antingen är bra på unghästar eller på Grand Prix-hästar, sällan både och. Varför inte? Jag själv har valt att skaffa mig erfarenhet från så många områden som möjligt – dressyr, hoppning, de högre skolorna, tjurfäktning, cutting och polo. Att se och ta in, att skapa en erfarenhetsbank, är ovärderligt. Dressyrhästar skulle till exempel ha stor glädje av att få hoppa mer. Ett högt hinder kräver mer kraft i bakbenen än piaff och passage, och är på så vis utmärkt som kompletterande träning."

Friday, August 15, 2014

Lisi myynnissä

Blogiani jo pidempään lukeneet muistavat varmaan ihanan Lisi-ponin. Valmensin Lisin perhettä vuosia ja meillä oli monta hauskaa hetkeä. Nyt molemmat tytöt ovat kuitenkin kasvaneet täysimittaisiksi ja Lisi on myynnissä.

Lisi on 15-vuotias hollantilainen risteytysponi ja oikea nimi on Liberty Girl. Lisi sopii luonteeltaan aloittelevan esteratsastajan kilpaponiksi tai ensiponiksi. Lisi on todella helppo käsitellä ja sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lisi on myös maastovarma (siitä on ihan omakohtaista kokemusta, kun pääsin hyödyntämään Lisiä turvaponina kun oma hevonen lähti täyttä pukkilaukkaa eteenpäin).

Lisi on viime vuodet keskittynyt esteisiin ja kilpailuissa on hypätty 90-100 cm luokkia, kotona isompaakin.

Lisi liikkuu kivasti myös tasaisella ja tekee sujuvasti avot, sulut, väistöt ja vaihdot. Lisi on ollut nykyisisillä omistajilla kuusi vuotta ja on pysynyt terveenä koko sen ajan.

Lisi myydään vain hyvään ja rakastavaan kotiin ja voin luvata, että Lisistä saa joku nuori tyttö vielä elämänsä ponin. Myös varusteet on mahdollisuus ostaa mukaan.

Yhteydenotot: outi.harkki(at)gmail.com



Ja viikonlopun kunniaksi vielä Karl Mikolkan mielenkiintoinen artikkeli, The Whip

Thursday, August 14, 2014

Äänestäkää Empowered -dokumentti jatkoon


Minulla on kaksi arjen supersankaria. Yksi heistä on ystäväni Jenni Laxén, joka on jo kolmatta kertaa taistellut syövän kanssa ja toinen on rakas Australialainen ystäväni James Gribble. James halvaantui järkyttävässä onnettomuudessa Afrikassa viettäessään elämänsä parhaimpia vuosia.

James on kuitenkin onnettomuuden jälkeen jaksanut olla positiivinen ja tsempata kaikkia ympärillä olevia ihmisiä. Jamesin 'joie de vivre' on uskomatonta seurattavaa ja nyt James on tehnyt ihmisen tahdonvoimaa käsittelevän dokumentin Empowered.

Empowered-dokumentti on mukana Short Film -kilpailussa, joten olisi mahtavaa jos jaksaisit käydä äänestämässä Jamesin dokumentin voittoon tästä linkistä:

http://www.focusonability.com.au/FOA/films/Empowered_717.html

Tuesday, August 12, 2014

Puristunut hevonen ei liiku

Kaipaan jo nyt kesän uintireissuja ja tallustelua tätini nurmella.
Kyllä Johannan tunteja ehti jo kesän mittaan kaivata. Ja ehkä ehti jopa hieman unohtua miten uskomattoman taitava valmentaja Johanna on.


Tuntui jotenkin erityisen hyvältä päästä taas valmentautumaan viime viikolla ja lähdimme Blondin ja Thorin kanssa karvasatulafanfaarein tunnille (vaikka Thor on nyt liikkunut hyvin satulan kanssa pidän kovasti karvasatulasta. Pääsen lähemmäs hevosta ja tunnen paremmin miten selkä liikkuu).


Thor on saanut viettää pidemmän vapaakauden nyt kesällä, joten työnteko on aloitettu rennoilla uimalenkeillä, juoksuttamisella, maastoilulla ja Petran hypyttämisellä. Viime viikon sunnuntaina kävimme Susannan ja Topin kanssa pitkällä maastolenkillä  ja maanantaina oli vuorossa Monikan tunti.



Maastossa Thor oli melko mahdoton ja ylienerginen ja sain toden teolla pitää kiinni kauhukahvasta koko sen ajan kun olimme maastossa (tämä oli odotettavissa pidemmän vapaan jälkeen). Onneksi pysyn jo melko hyvin selässä kaikista pompuista huolimatta ja kotimatkalla laukkapolulla Suski huusi vain perästä, että jalat kiinni ja mieti eteenpäin aina kun teimme loikan johonkin suuntaan. Huheijaa, olin ihan puhki lenkin jälkeen ja lihakset saivat kunnolla kyytiä. Mutta pysyin selässä ja sain jopa hatunnoston ei-pelkoa-tuntevalta Suskilta. Näytti kuulemma paljon pahemmalta takaa katsottuna kuin silloin kun Topi meni edellä ja kuului vain huutoa jätti-ilopukin keskeltä. Onneksi rakas veljeni oli pitänyt meille treenitunnin päivää aikaisemmin, joten vatsalihakset olivat jo valmiiksi hommissa.

Maanantaina läpiratsastimme Thorin Monikan kanssa ja teimme paljon siirtymisiä ja keskityimme vain siihen, että Thor oli rento ja kuulias. Thor oli oikein hyvän tuntuinen ja oli todella kiva ratsastaa tunnilla jälleen pitkästä aikaa.

Resist for a few strides only

Johannan keskiviikon tunnilla keskityimme taas perusasioihin ja vaikka olen urheillut melko säännöllisesti myös lomalla tuntui kyllä niskassa asti, kun Johanna pyysi kantamaan vartaloa ryhdikkäämmin ja aktivoimaan pallea. Kun saimme istunnan jokseenkin johonkin muotoon lähdimme lyhentämään ja pidentämään käyntiä ja teimme paljon siirtymisiä. Siirtymisissä käynnistä raviin ja ravista takaisin käyntiin Johanna pyysi minua puristamaan reisillä kevyesti aina kun halusin Thorin siirtyvän ravista käyntiin. Se tuntui hieman hassulta koska se toimi Thorilla erinomaiseti ja Johanna selitti sen mielestäni hyvin sillä, että "mieti miten hevonen, jota ratsastaja puristaa koko ajan ei liiku eteenpäin." Ja niinhän se on. Oli kuitenkin tärkeätä, että puristus oli nopea eikä missään nimessä saanut jatkaa puristamista pitkään.

Luin Horse Listening -sivustolta hyvän kirjoituksen, Where Does Your Half Halt Start? Here Are Four Suggestions ja siinä oli sattumoisin kuvattu juuri tätä samaa puristamis(vastustamis)aihetta:

"So as he goes along, you can either flow along (release) or resist (brace) to stop his forward (and maybe downward) energy. You can tighten through your legs, your thighs and “grip” more with your rear end (!!).

In any case, the horse will feel this through the saddle. His response will come from his back rather than his mouth. Beware of using too strong a seat and stifling the horse’s flow of energy. You want to resist for a few strides, in rhythm with the horse’s movement, and then release."
Eca suuntaa kaupunkiin

Kävin myös läpiratsastamassa Ecan Snappertunassa viime viikolla ja saimme tehdä oikein kunnolla hommia kuumalla kentällä. Juti katsoi Ecan hampaat ja samantyylistä aaltopurentaa löytyi kuten Thorilla. Eli ei kun hampaita hoitelemaan puolen vuoden välein.

Eca muuttaa lähemmäs kaupunkia talven yli, jotta Eca pääsisi säännöllisempään treeniin ja Ecan ratsastajat valmentautumaan kunnolla. Todella hauskaa, kun pääsee seuraamaan Ecan kehitystä nyt hieman lähempänä kotia.

Oma koti kullan kallis

Viihdymme Thorin kanssa todella hyvin Inkoossa. En haluaisi mitenkään siirtää Thoria muualle koska talli on kuin toinen koti ja ihmiset ovat aivan ihania ja osa heistä sydänystäviä. Viime talvena mietin kuitenkin jo Thorin siirtämistä muualle talven yli koska ajomatka ja aikataulujen yhteensovittaminen etenkin nyt kun Ella on koulussa tuntuivat kovin haastavilta. Päätimme kuitenkin viettää toisen talven Inkoossa, mutta nyt syksyn lähestyessä tunnen, että Thor on tällä hetkellä siinä vaiheessa kehitystään, että voisimme kehittyä vielä lisää ja haluaisin valmentautua säännöllisemmin. Valmentaudun Inkoossa myös sännöllisesti, mutta matkaa maneesiin on kuitenkin tovi, joten sinne ei niin usein tule lähdettyä. Kaipaan myös säännöllisempää valmentautumista estepuolella ja uskon, että sen toteuttaminen juuri nyt voisi olla helpompaa toisella tallilla.

Olen käynyt katsomassa yhtä sun toista paikkaa ja olisi ihanteellista, jos voisimme olla Cinyan ja Ecan kanssa samalla tallilla. Tiedän kuitenkin, että en pärjää ilman kokopäivätarhausta (vaikka Thor kenties pärjäisikin) ja haluan mielelläni sellaiset puitteet jossa voisimme maastoilla. On hirmu vaikeata tehdä päätöstä kun viihtyy niin hyvin, mutta ajomatka on vain talviaikaan niin pitkä. Haluaisin jossain vaiheessa myös kokeilla miten Thor sopeutuisi pihattotalliin koska kuten Equipage kirjoittaa ovat boksit menneen talven lumia, "Boxar är stenålder", mutta se ei juuri nyt ole ajankohtaista ja tuolloin matka pitenisi jälleen.

Miten me ollaan taas tässä?

Kerroin jo aikaisemmin, että Thorin kengitysväli venyi liian pitkäksi kesällä (yli 8 viikkoa) ja yksi kenkä leikkaa liimattiin kiinni todella kuluneeseen kavioon. Kengittäjä totesi jo tuolloin, että suoja ei tule kestämään pitkään ja noin kolmen viikon jälkeen oli kavio jälleen repaleinen kun saavuimme tallille viime sunnuntaina ystävieni lasten kanssa. Koska enkeleitä on olemassa tai joku ylempi voima sattui toinen kengittäjä juuri kyseisenä sunnuntaina kengittämään omaa hevostaan tallissa. Henkilö ei enää kengitä kuin omaa hevostaan ja auttelee välillä irtokenkien kanssa, mutta oli niin ystävällinen, että lähti hakemaan kenkiä ja lisää leikkaa-liimaa -ainetta kotoa ja mietimme tovin mitä keksisimme kavion kanssa.

Kun tytöt lähtivät puuhastelemaan Blondin kanssa kentälle seurasin taas mielenkiinnolla kengittäjää työssään ja hän kertoi yrittävänsä poistaa turhat kuivat osat ja kertoi, että kenkien sivukäänteet vastaavat kahta naulaa. Hän hioi ja putsasi ja teki todella perusteellista työtä ja jollain ihmeen tavalla saimme vielä kengän kavioon kiinni (ihme numero II kyseisenä päivänä).


Nythän on tietenkin sellainen tilanne, että hevoseni kavionlaatu sattuu olemaan erityisen huono (vaikka syötän kaiken maailman kaviolisärehuja). Ja se kun ei tietenkään riitä vaan Thor on myös todella haastava kengitettävä koska kaviot tuuppaavat menemään ihan omia teitään mikäli kengittäjä ei ole super hyvä.

Koska meidän maailman paras kengittäjä pääsee vain noin kahdeksan viikon välein talvi sujuu hyvin, mutta kuiva kesä on ollut Thorin kavioiden osalta todella huono. Etenkin kun kengät pääsivät irtoamaan ennen kengitystä.

Vaikka kengittäjämme on tehnyt moitteetonta työtä enkä missään nimessä haluaisi vaihtaa kengittäjää emme voi pitää näin pitkää kengitysväliä Thorilla.

Onneksi saimme nyt kengän jalkaan ja saa vain toivoa, että kavio saa nyt rauhassa kasvaa ilman lisää kenkien irtoamisia. Myös vasen etukenkä ehti jo irrota kertaalleen kengityksen jälkeen. Tämähän ei sinänsä ole ensimmäinen kerta kun kengät irtoilevat ja kaviot ovat vaikka missä kunnossa.

Olihan meillä Masin kanssa ensimmäisenä vuotena ongelmia koska kukaan ei halunnut kengittää Masia, mutta voi että nämä kengitysongelmat saisivat nyt jo olla takanapäin Thorin kanssa. Aina kun löytyy todella hyvä kengittäjä eivät kengittäjän aikataulut sovi yhteen Thorin kavion kasvun aikataulun kanssa. Onneksi meidän tallin seppä lupasi nyt kengittää Thorin seuraavalla kerralla ja katsotaan siitä sitten miten edetään. Klinikalle kun en haluaisi viedä hevosta kuuden viikon välein.

En usko, että raha tekee onnelliseksi, mutta tällaisina hetkinä mietin, että jos olisi varaa moneen hevoseen voisi tällaisen huonokavioisen tyypin heittää vuodeksi kengättömäksi ja katsoa korjautuisiko kavionlaatu sillä tavalla. Koska syy huonoon kavionlaatuun on varmaan jo jalostuksesta johtuvaa en ole vakuuttunut auttaisiko kengättömyys, mutta olisipa ihana kokeilla. Ja jos ei muuta niin ainakin osaa kohta jo katsoa miltä näyttää hyvässä asennossa jolkotteleva kavio.




Hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja hyvän kengityksen tärkeydestä muistuttaa myös Tuula Pursiainen Helsingin Sanomien haastattelussa Hieroja tuntee hevosen tuskan.

Saturday, August 9, 2014

Miksi ostit toisen hevosen?

Elämäni kultakimpaleet


Tiedättekö sen tunteen kun rakastuu. Kun tietää, että nyt se on menoa ja siitä ei enää ole takaisintuloa. Ei tiedä kukoistaako tai kuihtuuko rakkaus tai mitä rakkaus ylipäänsä on. Kuitenkin sitä juoksee täyttä vauhtia eteenpäin katsomatta taakseen. Ja jotenkin sitä vain tietää, että kaikki järjestyy ja vaikka ei järjestyisi tunne on niin vahva, että sitä päin on mentävä.

Sellainen olo tuli, kun näin Thorin kuvan ensimmäisen kerran Facebookissa. Tiesin, että haluan istua tuon hevosen selässä ja olin ihan varma, että Thorista tulee toinen oma hevoseni. Ei ollut aikaa tai rahaa tai ylipäänsä mitään järkeä koko touhussa, mutta niin asiat vain vyöryivät eteenpäin ja sain uljaan Masin seuraksi nuoren ja yhtä energisen Son of Thorin.

Olin omistanut Thorin jo yli puoli vuotta ennen kuin vanhempani ihmettelivät mistä toisesta hevosesta Ella puhuu. Jossain vaiheessa matkan varrella isäni kysyi, miksi menimme ostamaan toisen hevosen Ellan kanssa (järjetöntä kun se oli). Olen miettinyt kysymystä usein ja olen niin onnellinen, että ostin Thorin jo tässä vaiheessa elämäämme. Milloin olisin sen muuten tehnyt? Koska olen huomannut, että vähän näin se taitaa mennä:

"There's a wonderful story about a Japanese horse master who had lived to be one hundred years old and lay on his deathbed, expressing regret that the end was near. His oldest, most dutiful son was at his side, attending to him. 

Suddenly the old man sighed and said, "What a pity that I must die now, at this time." 
The son looked back at his father with disbelief and said, "Father, how can you have regrets about dying now? You are one hundred years old. No one in our village is older, wiser, or more revered than you. You are the most celebrated horseman in Japan. Could anyone ask for more? Why despair about dying?"

"Because," said the old man, "it was just last week that I began to truly understand what horsemanship is about. It's such a pity to die now. I was off to a good start"!"

- Zen Mind, Zen Horse, Allan J. Hamilton, MD