Olen onnellinen äiti. Sain herätä aamiaistuoksuun äitien päivänä, juosta Linnanmäellä lasten perässä, kirkua jossain ihme laitteessa jonne minut pakotettiin, viedä kukkia rakkaimmalle mummolle ja jatkaa hyvän ruoan parissa mieheni siskon luona.
Tutuilla ja tuntemattomilla ihmisillä on välillä vankkojakin mielipiteitä siitä, että käyn paljon tallilla ja Ella on pienestä pitäen viettänyt paljon aikaa isänsä ja perheittemme kanssa. Lapsi on suurin ja rakkain lahja mitä ihminen voi saada, mutta olen melko varma siitä, että olen myös parempi ja rakastavampi äiti sen takia, että saan tehdä sitä mitä rakastan. Olen onnellinen äiti.....
 |
| Cata, Thomas ja Mathias |
 |
| Livian syntymäpäiväjuhlat ja lauantain jälkiruoka |
 |
| Sunnuntain leikkiä |
Voi, miten jaankaan kanssasi tämän ajatuksen. Eräs luennoitsija sanoi taannoin hyvin, että aikuiset päättävät, millaista elämää perheessä eletään. Elämä tapahtuu aina niissä puitteissa, mitkä aikuiset valitsevat. Ei niin, että mentäisin lasten ehdoilla,mikä pahimmillaan tarkoittaa, että mennään lasten tahdon mukaan.
ReplyDeleteLapselle voi myös antaa sellaisen aikusenä elämisen mallin, että huolehditaan niistä eläimistä, mitä on otettu ja että aikuisellakin on oikeus haluta tehdä asioita.
Kaikki tietysti kohtuudella. Kyllä lalpsi muuttaa elämän, mutta ei mikään ole on-off, edes äitiys. Ja sitähän se on, kun lapset otetaan joskus tallille mukaan: elämään sitä elämää, miten siinä perheessä eletään. Ei lapsia voi rajata ulkopuolelle siitäkään elämästä.