Yhden urhean leijonaemon kirjoitus Pienten enkeliystäviemme Annin ja Juhon muistoksi kosketti minua syvästi. Olen täysin järkyttynyt siitä, että vanhemmat eivät saa istua oman kolmevuotiaan lapsensa vierellä kun lapsi kärsii ja tekee kuolemaa. Kirjoitus on kaunis ja tunteita herättävä ja vaikka aikaa ei voi Annin perheen osalta mitenkään enää kääntää vaikka kuinka yrittäisi, niin on tärkeätä, että asiasta kirjoitetaan ja muutoksia saadaan aikaan.
Levittäkäämme kaikki tätä yhteistä sanomaa ja ollaan leijonaemoja ja isejä yhdessä.
Mä itkin tuota kirjoitusta eilen, aivan käsittämätöntä, että tuollaista voi olla. Ja muutenkin niin surullista lukea pienistä potilaista, saatika heidän kuolemistaan ja siitä, että lapsi joutuu kuolemaan yksin. Ihan järkyttävää, ja niin älyttömän surullista. :( Hyvä, että on ihmisiä, jotka uskaltavat kirjoittaa/puhua tällaisista kauheista epäkohdista.
ReplyDeleteJuuri näin Ulla. Tässä on vielä adressi jonka voi allekirjoittaa: http://www.adressit.com/lasten_oikeus_vanhempiinsa_tehohoidossa
ReplyDelete