Vermon eläinlääkäriaseman ulkopuolella kaksi naista huutavat 2-vuotiaalle juuri ruunatulle hevoselle ja mäiskivät sitä päähän. Hevonen ei halua mennä traileriin ja nousee pystyyn. Naiset käyvät ylikierroksilla ja nuori hevonen yrittää selvitä parhaansa mukaan tilanteesta. Olemme juuri tulossa ulos Thorin kanssa ja jähmetyn hetkeksi katsomaan tilannetta pihalle. Huomaan, että Tiina ja Ella katsovat oven pielestä mitä tapahtuu. Toinen naisista huutaa: "Tämän takia tältä lähti pallit", mutta muistutti seuraavassa lausessa, "tästä lähtisi nyt halvalla laadukas hevonen."
Tapahtui Ranskassa:
Olin töissä tallilla ja yhtenä päivänä hyppäsin 6-vuotiaalla kauniilla ja ihanan luonteen omaavalla kimolla. Kimo hyppäsi hyvin noin 120 cm korkeita esteitä, mutta kielsi sen jälkeen. Yksi ratsastajista hyppäsi kimon selkään ja vaikka kimo yritti parhaansa, se ei päässyt 140 cm korkuisten esteiden yli vaikka sitä potkittiin niin kovaa kannuksilla, että kyljistä valui verta. Lopulta se romahti esteiden sekaan, mutta yli ei päässyt. Itkin ja yritin sanoa, että en usko, että tuo on oikea tapa kohdella hevosia, mutta minulle kerrottiin miten tuo oli juuri oikea tapa ja illalla todettiin vielä, että ehkä kimo ei oikeasti vain ollut valmis hyppäämään niin korkeita esteitä (kimolla todettiin anemia parin päivän jälkeen).
Tapahtui Australiassa:
Ilmoittauduimme ystäväni kanssa Wildlife Rescue Services -kurssille haaveena pelastaa kaikki maailman ihania otukset kenguruista koaloihin. Päädyin kuitenkin vain pelastamaan pulun tallilta ja paikalliseen kioskiin pyydystämään Opossumia (meillä oli ystäväni kanssa hienot vaaleanpunaiset korit, jonne eläimet saisi pyydystettä, pipetit ja ruokaa linnuille). Siitä ei tietenkään tullut mitään ja Opossum elelee varmaan vieläkin onnellisena kioskin katossa.
Tapahtui Lontoossa:
Istuimme eläinsuojelujärjestöjen yhteisessä tapahtumassa ja päivän yhtenä teemana oli pitkät eläinkuljetukset. Istuin Norjalaisen kollegani vieressä ja hän poistui paikalta. Kysyin häneltä miksi hän lähtee pois ja hän sanoi vain, "I have seen enough of these." En vielä silloin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Katsoin, itkin ja jatkoin katsomista. Nyt ymmärrän.
Tapahtui Animaliassa:
Finnairin työntekijä soitti ja kertoi, että kettuja kuljetetaan Kiinaan Venäjän kautta ja oli täysin järkyttynyt näkemästään. Olin juuri nähnyt kamalan videon kettujen nylkemisestä Kiinassa ja kysyin työntekijältä mikäli hänellä löytyi kuvia ketuista. Samana päivänä sain kettujen kuvia sähköpostiini.
.jpg) |
| Ketut olivat täynnä toisten kettujen virtsaa ja ulostetta. Häkeissä ei edes ollut pohjia. |
Tapahtui tänään:
Pientä puhetta -blogista oli linkitetty kengittäjä Riina Villasen blogitekstiin ja kengittäjä Villanen taas oli linkittänyt Hevoshulluudesta kettutyttöilyyn -blogikirjoitukseen. Olen monessa asiassa samaa mieltä molempien kirjoittajien kanssa. Asia joka kuitenkin herätti eilen omassa mielessäni paljon ajatuksia oli Alessandro Gionan esitys Apassionata-tapahtumassa. Miksi me käytämme niin vahvoja apuvälineitä kun samat asiat onnistuvat yhtä hyvin ilman niitä?
Miksi tämä kirjoitus:
Löysin viime viikolla Elämäntapana hevoset -blogin ja sitä kautta järkyttävän linkin Tennesee Walkereiden kohtalosta kertovaan kirjoitukseen. Olen yrittänyt lukea Eating Animals -kirjan jo pidemmän aikaa, mutta en ole sitä tehnyt. Nyt aion jälleen järkyttää omaa maailmaani ja lukea kirjan.
.jpg) |
| Ketut odottavat kuljetusta Venäjän kautta Kiinaan. |
Kun olin töissä tiedottajana eläinsuojelujärjestö Animaliassa sain usein kuulla: "Oletko aktivisti? Päästätkö kettuja irti Venäjällä?". Pohdin usein asiaa ja välillä asetin vastakysymyksen: "Mitä sinä teet?"
Lue myös:
Sininen kieli / EponaTV
Andreas Helgstrand ja Epona.TV
Onko tämä kouluratsastusta?
Is this what we want for our horses?
Miten niin ennenkuulumatonta?
Veriset kyljet
Hevonen kaatopaikalla
Rohkea veto
Niin paljon asiaa yhdessä kirjoituksessa, että en enää tiedä mihin niistä kommentoisin.
ReplyDeleteIhminen on vain niin julma "eläin", että mikään muu ei tuollaista tee. Mikään muu eläin ei kiduta muita eläimiä ja nauti siitä.
Mikään muu eläin ei alista muita eläimiä ja käytä niitä välineinä mitä kamalammissa asioissa.
Löysin tänään uuden blogin joka käsittelee koiratappeluita ja muita koiriin liittyviä pahoinpitelyjä.
Olen nähnyt paljon pahoja asioita, mutta tuossa blogissa olevat kuvat saivat minut miltei oksentamaan.
Oksettaa edes ajatus siitä, että joku itseään ihmiseksi kutsuva voi tehdä puolustuskyvyttömälle eläimelle jotain niin kamalaa.
Miksi sitä omaa paha oloa puretaan eläimiin?
Luin itsekin Riinan tekstin ja myös Koonan ja allekirjoitan molempien mielipiteet.
Asia on vaikea ja monimutkainen ja aina kaikki on suhteellista.
Eniten ehkä turhauttaa se oma kädettömyys näissä asioissa. Milläpä lähdet lopettamaan Kiinan turkistarhauksen tai koiratappelut tai Tennessee Walkereiden piinan. Voi kun sen vain voisi tehdää jotenkin.
Jokainen hevostelija joka pitää hevostaan lukittuna karsinaan ja ratsastaa sillä...syyllistyy eläimen luonnottomaan hyväksikäyttöön.
ReplyDeleteMissä on sallitun eläinrääkkäyksen raja?
Ajatuksia herättävä surullinen postaus. Olisi niin helppoa olla lukematta, välittämättä. Onneksi on niitä ihmisiä jotka eivät käännä selkäänsä ja sulje silmiään. Eläinsuojelutyö on arvokasta, mutta yhä haastavampaa; epäkohdat (kidutus) voidaan kätevästi siirtää maihin joissa eläin (ja ihmis)arvoa ei ole länsimaisin standardein luokiteltu.
ReplyDeletePoissa silmistä,poissa mielestä :(
Tapion kommenttiin vastaisin että en haluaisi tutustua niihin talleihin joissa hevosen elämän laatu on verrattavissa häkkielämään.
Tai ratsastukseen joka tuskallisuudessaan vastaa elävältä nylkemistä.
Toki kotitallien sievät seinät voivat kätkeä kurjuutta ja tuskaa sisälleen, mutta uskoisin (toivoisin) että suurin osa hevosista elää hyvää elämää.
Ne liikkuvat säännöllisemmin ja syövät terveellisemmin kuin omistajansa ja todennäköisesti tapaavat ennaltaehkäisyn merkeissä lääkäriäkin useammin ;)
Mielestäni eläinrääkkäyksen/huonon eläintenpidon raja kulkee siinä jos/kun eläimestä tulee vain tuotantoyksikkö jonka avulla tavoitellaan suurinta mahdollista tulosta mahdollisimman pienin uhrauksin.
On se tavoiteltu tulos sitten gloriaa tai mammonaa.
Niinpä Salla...Me ratsastajat saamme laittaa hevosillemme kanget suuhun ja vääntää ne luonnottomaan asentoon. Me ratsastajat saamme varustaa itsemme kannuksilla ja niillä potkia hevosia tekemään haluamamme temput, jopa säännöt määräävät pitämään kannuksia. Me ratsastajat saamme otta eläimet pois luonnollisesta ympäristöstä ja pakottaa ne tekemään mitä me haluamme. Me ratsastajat saamme ruokkia eläimemme keinotekoisillä mysleillä jne. Me ratsastajat saamme aiheuttaa eläimille elintasosairauksia etc koska kyllä meillä' on varaa tilata eläinlääkäri.
ReplyDeleteMe saamme tehdä eläimillemme mitä tahansa koska se on meidän mielestämme hyvää ja oikeata eläimillemme.
Näemmekö asioita oikein?
Onko meilläkään oikeus tehdä eläimillä mitä katsomme oikeaksi?
Mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin vastaukseni on EI!
Kanki ja kannus on tasan niin kova tai pehmeä kuin käyttäjän käsi tai jalka.
ReplyDeleteVoin vallan mainiosti repiä hevosen suupielet rikki pelkällä markkinoiden pehmeimmällä nivelellä, tai murtaa hevosen nenän kuolaimettomilla suitsilla. Tai potkaista hevoselta muutaman parin kylkiluita poikki talvilenkkarit jalassa, ja niin voi myös minua hennommatkin ratsastajat helposti tehdä.
Hevonen on suojaton ja haavoittuva jos ratsastaja niin haluaa.
Onneksi harva haluaa !
Yksikseen ei mikään varuste ole vaarallinen, on käyttäjävika jos kannus hevosta vahingoittaa.
Viideltä eri vuosikymmeneltä koostuva henkilökohtainen puskaharrastajatason mielipiteeni on,että hevostenkaan kanssa ei parane vetää mutkia suoriksi jos tahtoo hyvää tulevaisuutta ja yhteistyötä rakentaa. Kaunis hevostenkäsittely ja arvostava kohtelu kantaa kauas, ne jotka kokeilevat korvata taidon voimalla palaavat usein lähtöruutuun tai ovat menestyksessään ohikiitäviä tähdenlentoja.
Uskallan myös väittää, että hevosten käsittelyssä tärkein varuste on korvienväli. Siis ihmisen korvienväli, arvomaailma.
Myös kunnossa oleva ärrä-rivi tekee elämisen helpoksi. Niin hevosten kun lasten kanssa ;)
Rajoja, rakkautta, ruokaa. Ja paljon hyvää tekeviä rapsutuksia !
Taas sama peruste, "kyllä minä olen niin hyvä että saan tehdä eläimi8lleni mitä vaan, mulla on niin pehmeä käsi"
ReplyDeleteTyypillistä hevosihmisille, taivastellaan muita mutta ei nähdä oman lajin etiikan ongelmia.
Mikä tahansa tapa tai väline jolla luonnonvaraista eläintä kahlitaan on liikaa.
Näin sanon minä, kuudella vuosikymmenellä eläneenä...etpäs osunut ;)
Hei, jotenkin arvasin että kyseinen kirjoitus herättäisi tunteita ja niin sen kuuluukin. Kiitos teille kaikille arvokkaista näkemyksistänne. Kuten Suvi kirjoittaa, niin nämä asiat ovat monimutkaisia ja kaikki katsovat asioita omalta kantiltaan. Jotkut kokevat, että hevonen voi hyvin jos se saa olla 2 tuntia päivästä ulkona ja joku muu taas näkee, että hevosia ei tulisi pitää harrastekäytössä ollenkaan. Samaisesta aiheesta kirjoittaa eläintieteilijä Seppo Turunen kirjassaan Lemmikielämää.
ReplyDeleteKirjassa Turunen kyseenalaistaa kokonaan lemmikkien pidon ja tarjoaa tilalle muun muassa luonnoneläinten tarkkailua ja niiden hyvinvoinnin lisäämistä. Turunen on kuitenkin toiminut Korkeasaaren eläintarhan johtajana. Onko luonnonvaraisten eläinten pito häkeissä hyväksyttävää?
Kirjoitukseni oli juuri tämän takia hieman poukkoileva, sillä nämä ovat niin vaikeita asioita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että eläinten pito häkeissä, on kyseessä sitten kani, kettu tai hevonen, on väärin. Syyllistyn siihen kuitenkin itse, sillä pidän hevosiani sisällä öisin ja täytyy sanoa, että mitä enemmän seuraan hevosen käyttäytymistä sen vakuuttuneemmaksi tulen, että hevosen sulkeminen edes yöksi pieneen tilaan ei ole oikein. Puhumattakaan siitä, että monet hevoset elävät elämänsä ilman suoranaista kontaktia lajitovereihin. Olen jopa miettinyt sellaista, että kuka antaa meille oikeuden päättää, että hevonen esimerkiksi ruunataan.
Mutta näin tällä kertaa. Jatketaan pohtimista ja keskustelemista näistä asioista.
Turunen puhuu asiaa!
ReplyDeleteNiin puhuu myös Kia.
Hevosihmisten ajatukset tässä asiassa on hyvin ristiriitaisia, onko orjuus hyväksyttävää jos sanoo kohtelevansa orjiaan hyvin ja tekeekin sen hyvin? Ei, koska vapaus on viety....
Tapio
Turusen linjoilla kevyesti provosoiden tällä hevostaustalla ;)
Ajatuksia herättävä postaus. Olen itsekin nyt täällä Unkarissa asuessa törmännyt kamalaan eläinten kohteluun, ja sen takia lasken päiviä komennuksen päättymiseen. Kun päivittäin näkee kyseenalaista tai suorastaan järkyttävää toimintaa, ei vain jaksa suodattaa kaikkea.
ReplyDeleteMitä huonommin ihmiset voivat, sitä huonommin voivat myös eläimet. En suostu uskomaan, etteikö Unkarissakin olisi eläinrakkautta. Köyhyys, ahneus ja tietämättömyys on syynä, ei puhdas pahansuopuus.
Esimerkiksi meillä ei ole huollettu maneesia nyt pakkasilla, vaan se on kivikova ja pölyävä. Ilman suolaa se jäätyisi kastelusta ja suola maksaa rahaa. Ja he ihmettelevät, miksi en käytä maneesia, vaan menen mielummin lumihankeen taluttamaan hevostani kolmeksi vartiksi. Varmaankin pitävät pikkuisen pimeänä ;)
Törmään päivittäin "pienimuotoiseen eläinrääkkäykseen": nyt talvella esim jääkylmät kuolaimet laitetaan hevosen suuhun, ei tehdä alku- eikä loppukäyntejä, "kun ei tarkene". Itse talutan alku- ja loppukäynnit, ja ilokseni olen huomannut parin teinin seuranneen esimerkkiäni. Toivon ja uskon, että esimerkin voima vaikuttaa ainakin nuoriin, etenkin kun monesti juttelen heidän kanssaan, että "meillä Suomessa tehdään näin ja miksi näin tehdään", arvottamatta mikä on parempi tapa.
Vaikka oma hevoseni voi hyvin, paha mieli kuitenkin tulee päivittäin, kun suurin osa ei välitä hevosistaan muuten kuin "välineenä". En olisi ikinä uskonut, että vien suomalaista horsemanshippiä Unkariin...
Kun ihminen on pallon kansoittanut ja jatkaa sen riistoa oman lajinsa väkiluvun jatkuvasti kasvaessa, pitäisi meidän varmaankin "ruunata" muutama miljoona ihmistä ensi tilassa tehdäksemme yleismaailmallisen parannustyön...
ReplyDeleteKoska historiaa ei saa poistettua, on osattava katsoa tulevaisuuteen, elää niillä olemassa olevilla realiteeteilla mitä meillä on. Tämä ei tarkoita silmien sulkemista epäkohdilta, mutta lienee aavistuksen naivia kuvitella, että voimme vapauttaa hevoset ja muut lemmikkimme luontoon.
Ratsastajien tulisi aina muistaa, että hevonen on koulutettu "sietämään" ihminen selässään, se on ehdollistettu joko palkinnolla tai pelotteella toimimaan kuten ratsastaja haluaa. Tämä asetelma, eläimen alistaminen tai murtaminen ihmisen tahtoon pitäisi jokaisen ratsastajan pitää kirkkaana mielessään ja pohtia aina hevosen vastustaessa, hämmentyessä, paetessa tms. johtuukoo reaktio
- ratsastajan ristiriidaisista avuista
- kivusta
- pelosta
- koulutuksen puutteesta
Me emme laita lapsillemme ( lasta ja hevosta ei tietenkään saisi verrata..) saati itsellemme rautaa suuhun tai töki sitä piikeillä, jotta hän oppisi hyppäämään korkeammalle tai
venyttämään nopeammin spagaattiin. Ratsastaessa on hyvä muistaa tämä ja vielä miettiä niinkin, että itseäni voin piiskata lenkkipolulla ja pakottaa venyttelemään vaikka lihakseni ovat kipeät, mutta hevonen ei ymmärrä, miksi se tekisi jotain, mikä lähtökohtaisesti on sille epämukavaa.
Hevonen on peruslaiska eläin, ei se omasta haustaan lähde maneesiin harjoittelemaan sulkutaivutuksia tai hyppäämään rataa. Mielummin se karsinassaan syö heinää tai jatkaa tarhapäivää kaverin kanssa.
Tapion ja Turusen näkemykset ovat minusta ihan perusteltuja ja oikeutettuja, KUNHAN niitä ei käytetä siinä tarkoituksessa, että niiden varjolla jatketaan kaikkea entiseen malliin, koska lähtökohtaisesti ollaan kuitenkin jo väärällä tiellä. Liian usein kuulee vähänkään eläinystävällisyyttä ehdottaviin kommentteihin vastauksia tyyliin "no syöthän säkin lihaa" tai " onhan sullakin koira". Joo, muttei se tarkoita,ettenkö voisi valita vähän eettisemmin tuotettua lihaa ja yrittää olla mahdollisimman reilu koiralleni.
ReplyDeleteSamaan ilmiöön törmään monessa: ei kannata lajitella jätteitä, kun joskus ne menee käsittelylaitoksissa sekaisin tai ei Itämerta kannata yrittää suojella, kun ei muissa maissa kuitenkaan tehdä tarpeeksi.
Harva meistä pystyy vaikuttamaan juuri muuhun kuin omaan toimintaansa. Tai ainakin siihen on yleensä helpointa vaikuttaa. Vaikka eläinten orjuuttaminen olisikin/onkin jo löhtökohdaltaan eettisesti väärin, ei se ainakaan muutu yhtään oikeammaksi kohtelemalla eläimiä vielä kaiken lisäksi huonosti. Ja hyväksymällä se. Mielestäni on siis usein ontuvaa räikeimpien epäkohtien yhteydessä tuoda keskusteluun se, onko eläintenpito ylipäätään ok - tällä usein vältetään keskustelemasta siitä käsillä olevasta ongelmasta, johon voitaisiin ehkä jopa konkreettisesti vaikuttaa. Se ei tarkoita, etteikö koko eläintenpidon ja -hyödyntämisen oikeutuksesta saisi ja tulisi myös puhua, mutta ehkäpä niin tärkeälle aihe olisi syytä nostaa keskusteluun eläinsuojelurikoksista puhumisen ulkopuolella? Uskon, että silloin molemmat aiheet saisivat helpommin arvoisensa käsittelyn.
Hei Ferrugo, se on usein juuri niin, että kun lähtee jonnekin muualle huomaa, että monet asiat ovat aika hyvin Suomessa. Monissa maissa hevosia ei esimerkiksi tarhata ollenkaan. Oli todella haastavaa hoitaa 12 hevosen tallia Australiassa, kun hevosten ainoa liikunta oli tunneille pääsy noin kerran, kaksi päivässä. Nyt kun kävimme vähän aikaa sitten Hollannissa häkellyin jälleen miten vähän hevosia pidettiin ulkona. Melkein kaikilla talleilla hevoset seisoivat sisällä karsinoissa.
ReplyDeleteVaikka olen sitä mieltä, että eläimiä ei tulisi pitää häkeissä ei se tarkoita että uskon siihen, että toinen vaihtoehto olisi päästää eläimiä vapaaksi. "Eläinten vapauttaminen" on mielestäni yhtä utopistinen ajatus kuin se, että kaikki maailman ihmiset ryhtyisivät kasvissyöjiksi. Voimme kuitenkin, kuten Amalia kirjoittaa oman toiminnan ja esimerkin kautta tehdä parhaamme.
Kun pienenä halusin pelastaa eläimiä sain usein kuulla, että mitä se auttaa jos pelastat tuon yhden eläimen, kun maailma on täynnä eläimiä. Sitten sain kuulla tämän tarinan ystävältäni:
"Once upon a time, there was a wise man who used to go to the ocean to do his writing. He had a habit of walking on the beach before he began his work.
One day, as he was walking along the shore, he looked down the beach and saw a human figure moving like a dancer. He smiled to himself at the thought of someone who would dance to the day, and so, he walked faster to catch up.
As he got closer, he noticed that the figure was that of a young man, and that what he was doing was not dancing at all. The young man was reaching down to the shore, picking up small objects, and throwing them into the ocean.
He came closer still and called out "Good morning! May I ask what it is that you are doing?"
The young man paused, looked up, and replied "Throwing starfish into the ocean."
"I must ask, then, why are you throwing starfish into the ocean?" asked the somewhat startled wise man.
To this, the young man replied, "The sun is up and the tide is going out. If I don't throw them in, they'll die."
Upon hearing this, the wise man commented, "But, young man, do you not realize that there are miles and miles of beach and there are starfish all along every mile? You can't possibly make a difference!"
At this, the young man bent down, picked up yet another starfish, and threw it into the ocean. As it met the water, he said, "It made a difference for that one." - The Star Thrower by Loren Eiseley
Kuten Ferrugo tuolla kirjoitti Unkarin hevoskulttuurista, itsekään en päässyt viikon ratsastusreissun aikana nauttimaan heidän pitkästä ja kunniakkaasta hevosenpitotaidostaan: vaellushevoseni alkoi pahasti kompuroida 3tunnin taipaleen jälkeen.ekalla levähdyspaikalla satulat pois selästä ja AIVAN VALTAVA verinen lyöttymä satulavyön alla.sanoin vetäjälle asiasta saksaksi johon hän vastasi "ja, ich weiss..." Ja samalla jatkettiin, pahaa teki. Kolmantena päivänä sain vaihtaa hevosta, edellinen toisti joka päivä kompuroinnin parin tunnin reissun jälkeen.Tietysti tämäkään ei ollut ihme, kyllä laukkapohjat olivat sellaisia, joilla normi-ihminen ei hevostaan laukkuuttaisi. Eipä ollut vaikea arvata mitä näille loppuunkäytetyille hevosille tapahtui: tilan aamiaispöydän ovessa mainoslappu: meetwurstia ostettavissa...Tietysti on ihailtavaa, miten "materiaali käytettiin ihan loppuun asti". Mutta kukkahattutädin ajatukset hevosen pidosta vahvistuivat tämänkin reissun aikana...
ReplyDelete-kristiina-
Hyviä kommentteja ja hyviä postauksia Riinalta, Koonalta, Kialta ja monelta muultakin matkan varrella. Näistä asioista pitää puhua ja mielellään tehdäkin jotain.
ReplyDeleteMinua oksettaa ja tunnen kuolahampaista raivoa kaikkea eläimille (ylipäänsä alistetussa asemassa oleville) tehtyä pahaa kohtaan.
Silti hevosteni suussa on rautaa, silti kapuan niiden selkään. Silti ne asuvat rajatuissa pihatoissa. Silti ne on koulutettu ihmisen haluamalla tavalla ja niiltä on vaadittu asioita, joihin ne eivät luonnostaan ryhtyisi. Tammani on ravivahva, mutta niin vain siltäkin kaivettiin esiin töltti. Ruunallani kävi päinvastoin.
Toisen hevoseni tuotin Islannista ja se joutui sietämään raskaan lennon, odottelut, laiva- ja automatkat, kaiken sen stressin ja vielä lopulta heinien loppumisen hevosautosta. Sen ruunaus Islannissa on tuskin ollut hellin mahdollinen ja onpa pojan korvakin lovettu joskus varsa-aikoina. Silti kannatin islantilaista hevoskasvatusta ostamalla moisen eläimen.
On minulla kotonani kani ja kissakin. Molemmat ikävästi vankeina seiniemme sisällä.
Olen saanut blogistani palautetta,
että inhimillistän eläimiäni karmealla tavalla. Se on kuitenkin vain blogi, jota lukevat monet tutut lapset ja lapsenmieliset - sen ei ole tarkoitus olla mielipidefoorumi, vaan rentouttavaa kirjoittelua elämästä eläimien rinnalla.
Kaikesta tästä huolimatta minä(kin) ilkeän sanoa olevani eläinrakas ihminen. Ilmeisesti itsepetokseni on parasta A-luokkaa.
Tuo Eating animals- kirja on hyvää luettavaa. Tosin se on hyvin amerikkalainen, mikä tökkii minua, muttei suinkaan heikennä sen kertomaa tarinaa tuotantoeläinten oloista.
Eihän näihin asioihin ole olemassakaan sellaista ultimaattisesti täydellistä vaihtoehtoa, eikä eläinten kaltoin kohtelu tästä maailmasta lopu.
ReplyDeleteKuitenkin on mielestäni vastuun pakoilua, jos joku käyttää noita kommentteja jotka Amalia nosti esiin. Oikeuttaako se ihmisen tekemään jotain väärää, jos muutkin tekee? Eikö se, että yrität helpottaa edes yhden eläimen elämää ole edes jollain tasolla kannattava ajatus? Sille jollekin yhdelle eläimelle sinun apusi on koko maailma.
On täysin utopistista sanoa, että kaikki eläimet takaisin luontoon. Mutta samaan aikaan on eläimiä, jotka eivät missään nimessä kuulu vankeuteen: delfiinit, valaat, leijonat, karhut kaikki ns. villieläimet (jos tällaista käsitettä nyt saa käyttää).
Mitä tulee koiriin ja hevosiin, en usko että monetkaan eläinystävistämistämme olisivat kovin onnellisia villinä ja vapaana. Niissä rajoissa missä vaan suinkin kyetään annetaan niille sellaiset elinolot, että lajityypillinen käytös niiltä luontuu ja että ne saavat elää ilman jatkuvaa stressiä ja kipua.
Ja totta on se, että hevonen on ehdollistetaan kantamaan ihminen selässään. Uskallan kuitenkin väittää, että hyvin kohdellut hevoset todella tykkäävät olla ihmisten seurassa, minulla on tällä hetkellä yksi tamma joka valitsee aina seurani ennemmin kuin muiden hevosten. Ehkä haluan vain uskotella itselleni niin? Tai ehkä hevosella onkin hyviä kokemuksia ihmisen kanssa ja se haluaa olla ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa?
Ja varmasti inhimillistän eläimiä, tietyissä rajoissa. Ja pohjaan tämän omiin kokemuksiini.
Mistä kukaan loppupeleissä tietää, mikä olisi näiden eläinten valinta jos he saisivat päättää?
Tuli taas todella sotkuinen ja poukkoileva teksti, mutta olisi niin paljon näkökulmia ja paljon asiaa. Ei näissä asioissa ole selkeää oikeaa tai väärää, muuta kuin sen osalta että yksikään eläin ei ansaitse väkivaltaa ihmisiltä.
Kiitos teille kaikille aivan mahtavista postauksista. On upeata, että tällaiset aiheet herättävät näin paljon keskustelua. On myös hyvä, että keskustelu on värikästä ja moniulotteista ja näyttää siltä, että me kaikki toivomme parasta mahdollista elämää kaikille eläimille.
ReplyDeleteSe miten ihminen hahmottaa eläinten hyvinvoinnin on täysin henkilöstä itsestään kiinni. On helppo moittia toisia ihmisiä eläinten tai lastenkasvatuksesta (jaa jaa, tiedän että lapsia ja eläimiä ei monen mielestä saisi laittaa samaan kategoriaan), mutta uskon vilpittömästi että yritämme useimmiten elämässä tehdä vain parhaamme. Se ei ehkä aina ole parasta, mutta ainakin sitä yrittää.
Ja miltä näyttäisi täydellinen maailma, niin se onkin sitten jo ihan toinen tarina.
Kiitos Kia tuosta Starfish-postauksesta. En voi pelastaa Unkarin kaikkia kaltoin kohdeltuja hevosia, mutta sillä, mitä teen niille parille, joiden omistajia ei juuri näy, on suuri merkitys juuri niille hevosille. Erästä upeata noniusta juotan (pakkasilla ei vesiautomaatit toimi) omani ja kaverin hevosen lisäksi, silitän, huomioin ihan vain tervehtimällä ja sanomalla sen nimen, hyvin harvoin antamalla porkkanan tai parin.
ReplyDeleteKristiinan kokemus kuulosti hyvin tyypilliseltä Unkarilta. "Hei, hevosilla ei ole vettä." --> "So?" "Hei, tuo hevonenhan ontuu." --> "Entä sitten?", "Tuo pohja on liian kova ratsastaa, ei ole hyvä hevosten jaloille." --> Silmien pyörittelyä.
Minullakin on hevosen lisäksi kissoja, ja pidän niitä (enimmäkseen) vangittuina sisällä ja ne on luonnonvastaisesti leikattu. Mutta leikkaamaton ulkokissa - sen elämä olisi todennäköisesti lyhyempi ja väkivaltaisempi. Onhan näitä esimerkkejä.