Old habits die hard

Klöntin omistaja on matkoilla, joten liikutin Klöntin perjantaina maasta käsin. Halusin hieman katsoa millä mielentilalla Klöntti on, kun on nyt pari kertaa tehnyt pyrähdyksiä Johannan kanssa tunnin aikana. Koska opimme tuntemaan toisemme jo aika hyvin ratsastaessani Klöntillä pitkään, otin mukaan kaksi liinaa kentälle ja ehdin juuri sulkea liinalla portin, kun pelkästään Klöntin takamus näkyi. Siitä alkoikin aikamoinen ralli ja annoin Klöntin juosta sen minkä halusi. Jossain vaiheessa Klöntti rauhoittui ja pääsin juoksuttamaan Klöntin kunnolla eteen alas. Klöntillä on pitkä selkä, joten selän venyttäminen on ehdottoman tärkeätä Klöntille.  

Kun menin Klöntin kanssa ensimmäisen kerran maneesiin pari vuotta sitten Klöntti karkasi minulta kuin pieru Saharaan. Sain jälkeenpäin kuulla, että se oli vanha tapa, jonka Klöntti oli oppinut joten se oli yksi asia johon halusin ehdottomasti puuttua. Teimme paljon harjoituksia ja koimme monta vaarallistakin tilannetta ja hiusmurtumaa sormissa. Talvella aloitimme usein pellolla, jossa oli vielä laitumien langat maassa. Useimmiten Klöntti karkasi heti kun pääsimme pellon lähettyville, mutta pikku hiljaa pystyin jo taluttamaan Klönttiä maasta käsin ja maastoileminen onnistui rauhallisissa merkeissä. Klöntin rauhoittumiseen vaikuttivat monet asiat, mutta etenkin säännöllinen liikunta, laiduntaminen kesällä ja Thorin saaminen tarhakaveriksi auttoivat selvästi.  

Vanhojen tapojen kitkeminen on kuitenkin vaikeata ja väitän, että joitain tapoja ei koskaan saa kitkettyä pois hevosilta. Masi karkaili aina kun aloitin Masin kanssa Saunalahdessa, mutta kuolaimet suussa ei ollut mitään ongelmaa, joten pystyimme pikku hiljaa työstämään vanhaa huonoa tapaa pois. Masi ei enää vuosiin ole karkaillut, mutta joskus saattaa tulla joku tilanne, joka laukaisee tuon vanhan pakoreaktion (muistan aina, kun Tiina soitti kun Masi oli ollut meillä jo vuosia eikä pariin vuoteen ollut karannut, että nyt on kaikki suitset ja ohjat puun oksissa). Vaikeinta Klöntin tapauksessa on se, että kuolaimetkaan eivät vaikuta karkailuun joten on vaarallista harjoitella esim. tallin pihalla, jossa on pari tietä lähellä. Paras tapa on työstää suljetulla alueella ja yrittää rakentaa molemminpuolista luottamusta ja yrittää katsoa, että päivittäiset rutiinit ovat kunnossa ja Klöntti saa liikkua tarpeeksi. 

Kun Klöntti juoksi vapaana yksi nainen tuli juttelemaan ja kysyi mitä mieltä olen, kun hänen hevonen on niin levoton suusta. Hän kysyi jos voisin kertoa mikä kuolain olisi mielestäni paras vaihtoehto. Totesin, että en voi mitenkään näkemättä hevosta edes sanoa, että uskoisin ongelman olevan suussa, joten sovin että seuraisin hetken kun hän ratsastaa.

Seurasin hetken ratsukkoa ja hyppäsin sen jälkeen selkään. Hevonen oli todella suloinen 9-vuotias esteratsu Hollannista. Se ei liikkunut rungosta tai selästä ollenkaan eikä kaulalla ja takaosalla ollut mitään yhteyttä toisiina. Tulin siihen tulokseen, että ongelma ei todellakaan luultavimmin tule suusta vaan siitä, että hevonen on niin jäykkä muuten. Jumppasin hetken hevosta ja sen jälkeen nainen sai vielä ratsastaa hetken. Olin iloinen, että pystyin auttamaan ja nainen halusi selvästi oppia lisää ja haki juuri rentoa muotoa hevosen kanssa. Hevosesta voisi tulla todella upean ratsu, mutta se vaatii pitkjänteistä ja säännöllistä hoitamista (juttelimme, että hierojan voisi ottaa heti katsomaan hevosen selän), ratsastamista ja treenaamista.

Lauantaina vietimme laatuaikaa Masin kanssa ja kävimme ihanalla maastolenkillä metsässä. Jossain vaiheessa Masi tuntui niin hyvältä. Otin jalustimet pois ja keskityin vain nauttimaan upean tahdikkaasta ja rennosta ravista. Masi voi niin hyvin ja olen maailman onnellisin Masin seurassa. On ihanaa nähdä miten rauhallinen ja miten lempeät silmät Masilla on. 

Masin tallilta jatkoin Thorin luokse ja juoksutin Thoria hetken ja sen jälkeen kokeilin jälleen yhtä satulaa ilman jalustimia. Satula tuntui melko kelvolta, joten taidan kokeilla sitä uudestaan. Jossain vaiheessa reidet olivat kyllä tulessa joten oli pakko lopetella. Illalla kävimme katsomassa Lilla Teaterin stand-up komiikka -esityksen Tio budord ja sen jälkeen vietimme illan ystävien uudessa kodissa maukkaan ruoan ja juoman kera.

Nyt lähden tuonne tuiskuun ajelemaan tallille. Kokeilemme Thoria ja Durandoa samaan tarhaan ja sen jälkeen menen Tampajalle pitämään tunnin ja sen jälkeen on oma valmennus tiedossa. Jee..... Siitä lisää myöhemmin. 

Ystäväni lähetti tämän kuvan Ranskasta ja tuli kova kaipuu alpeille.