Kirja-arvostelu: Spänst & harmoni i ryttarens sits

Blogikirjoituksessani Oman istunnan hahmottaminen Hunajakukka pyysi minua suomentamaan liittämäni kuvan kuvatekstit (kuva oli skannattu yllänäkyvästä kirjasta). Yhdestä kuvasta on vaikea kertoa lyhyesti mitä kuvan viesti pitää sisällään, joten tässä tulee nyt ensimmäinen kirja-arvostelu blogiini.

Olimme marraskuussa Ruotsissa äidin kanssa ja löysin Birthe Vogeliuksen kirjan Spänst och harmoni i ryttarens sits. Vogelius on lisensoitu fysioterapeutti ja erikoistunut ortopediseen lääketieteeseen.

Vogelius seurasi vuosia sitten kuusivuotiaan tyttärensä ratsastustuntia ja kiinnitti huomiota siihen miten paljon pienet asiat, kuten esimerkiksi ihmisen pään asento, vaikuttavat ratsastajan asentoon hevosen selässä. Hän huomasi, että sekä ratsastajilta ja valmentajilta puuttui tietotaito ihmisen fysiikasta ja pani merkille, että ihmisen asento seisoessaan korreloi suoraan asentoon hevosen selässä. 

Kirjassa on paljon kuvia, jotka auttavat lukijaa hahmottamaan istuntaan liittyviä asioita. 

Kirjassa käsitellään ratsastajan istuntaa päästä varpaisiin ja Pohjoismaalaiset kouluratsastajat kuten Jan Brink, Minna Telde, Elisabet Ehrnrooth "Ettan" ja Pether Markne jakavat ajatuksiaan. 

"Jos huomaan, että hevonen jännittää selkäänsä ja minun on vaikea istua alas ravissa ratsastan hetken kevyttä ravia. Tuolloin hevosella on mahdollisuus rentouttaa selkänsä. Jos sinulla on ratsastajana epämukava istua, hevosella on täysin sama tunne ja jännittää vain selkäänsä enemmän. Kun hevonen rentoutuu on harjoitusravissa helpompi istua." - Elisabeth Ehrnroth "Ettan" 

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkee miten paljon ratsastajan istunta työntyy oikealle katsoessaan alaspäin.

Vogelius korostaa kirjassa miten tärkeätä on, että ratsastaja on hevosen lisäksi hyvässä fyysisessä kunnossa ja oppii tasapainoittamaan itseään paremmin. Vaadimme hevoselta vahvaa molemminpuolista lihasvoimaa vaikka ratsastaja on usein toispuoleinen ja antaa vääriä ja harhaanjohtavia signaaleja. Kirjassa Vogelius käsitteleekin miten ratsastaja liikkuu hevosen selässä ja miltä se näyttää ja miten löydämme ratsastajina hyvän tasapainon eri harjoitusten ja oikean hengityksen kautta. Vogelius kirjoittaa painopisteestä ja miten ja miksi painopisteemme muuttuu esimerkiksi ojentaessamme kättä sivulle (painopisteen muuttuessa jännitämme helposti jotain osaa vartalostamme eikä ole helppoa ratsastaa tasapainossa jännittämättä lihaksia). Kirjassa esitellään erilaisia harjoituksia (esim. juoksuttaminen ilman jalustimia silmät kiinni) ja käydään läpi miten pelko ja jännittynyt tila vaikuttavat tasapainoon. 

Kirjassa käydään myös läpi miten tärkeätä on olla "liikkeen mukana". Liikkuvuus ja "liikkeen mukana" eivät tarkoita samaa asiaa, sillä on ratsastajia, jotka ovat hyvinkin liikkuvia, mutta eivät kuitenkaan pysy "liikkeen mukana". Liikkuvuus, tasapaino ja vakaa istunta luovat kaikki yhdessä edellytykset siihen, että ratstaja voi seurata hevosen liikettä. 

Liike harjoittaa vatsalihaksia ja opettaa ratstastajaa pitämään selän neutraalissa asennossa.

Kirjassa on hyviä harjoituksia lihasvoimaa ja rentoutumista ajatellen ja Vogelius kirjoittaa myös miten ratsastajan on helpompi koordinoida apujaan, kun hän on tasapainossa ja liikkuu hevosen liikkeen mukana. Hän kirjoittaa myös oikean ajoituksen ja tunteella ratsastamisen tärkeydestä ja kertoo, että yksi hyvä tapa oppia oikea ajoitus on oppimestarin kautta. 

Yleinen neuvo: "Naisten ja nuorten tulee harjoitella vakautta kun taas miesten tulisi harjoitella liikkuvuutta."

Kirjassa käydään läpi ihmisen eri osa-alueet pään ja käsien asennosta rintarangan asentoon. Myös ihmisen rakenteella on merkitystä. Jan Stormin ottamien kuvien kautta ratsastaja pystyy hyvin hahmottamaan miltä esimerkiksi näyttää, kun lavan ja olkapään asento on vakaassa asennossa ja miten pieni liike asettaa lavan epävakaan asentoon. 

Näin pienestä asiasta voi olla kyse. Kuva 1. lapa on vakaassa asennossa. Kuva 2. lapa on epävakaassa asennossa. 

Kirjassa on myös kattavia harjoituksia esim. rintalihasten avaamiseen tai lonkankoukistajan venyttämiseen (yksi yleisimpiä ongelmia on, että ratsastajan toinen lonkka on jäykempi jolloin ratsastajan painopiste asettuu koko ajan lähemmäksi jäykkää lonkka).

Kuva 1. lannerangan liikkuvin osa. 2. Tasapuolisuuttaa löytyy, kun venyttää lonkankoukistajaa usein.

"Istuntani ei alussa ollut kovinkaan hyvä. Kun halusin oppia paremmaksi ratsastajaksi minua juoksutettiin kerran viikossa. Kaikkien täytyy harjoitella omaa istuntaa. Ehkä oma hyöty on ollut pelottomuus, jolloin minulla ei ole ollut lihasjäykkyyttä. Kun ratsastin Anky van Grunsvenin luona harjoittelimme istuntaani vaikka olin jo kokenut ratsastaja." - Mattias Jansson

Vogeliuksen kirja on kattava tietopaketti ihmisen fysiikasta ja istunnasta ja kirjan harjoituksista on paljon hyötyä sekä omassa ratsatuksessa että valmentamisessa. Vogeliuksen tausta fysioterapeuttina osoittaa jälleen kerran miten tärkeätä on hahmottaa sekä hevonen ja ihminen kokonaisuutena ja miten pienistä asioista loppujen lopuksi voi olla kyse. 

Lisätietoa Levád Fysiotherapi sekä Levad Fysiotherapin FB-sivusto. Tekevät muuten ratsastajakohtaisia analyysejä joissa arvioidaan ratsastajan liikkuvuutta, tasapainoa ja vakautta. Todella mielenkiintosta.