Kevät tulossa

Olisiko kevät tulossa? Harvemmin tulee niin himo ulos aurinkoiseen säähän, kuin tänään kun sain ylläolevan kuvan Riikalta ja Masilta puhelimeeni työpäivän aikana. Piip piip.....

Seikkailua metsäpoluilla

Viikonloppuna seikkailimme metsäpoluilla ja teillä Thorin kanssa ja oli todella hauskaa. Metsässä seikkailun jälkeen pidimme hieman taukoa ja sen jälkeen jatkoimme vielä Sannin tunnille. 

Tänään kävimme maneesissa ja Thor tuntui todella hyvältä. Oikean laukan kanssa on kuitenkin tehtävä paljon hommia, sillä Thor nostaa helpommin oikeassa kierroksessa vasemman laukan ja painuu kovasti sisäpohjetta vastaan. Keskityimme tänään vain hyviin nostoihin ja laukkaamaan lyhyempiä pätkiä oikealle. 

Kirja-arvostelu: Spänst & harmoni i ryttarens sits

Blogikirjoituksessani Oman istunnan hahmottaminen Hunajakukka pyysi minua suomentamaan liittämäni kuvan kuvatekstit (kuva oli skannattu yllänäkyvästä kirjasta). Yhdestä kuvasta on vaikea kertoa lyhyesti mitä kuvan viesti pitää sisällään, joten tässä tulee nyt ensimmäinen kirja-arvostelu blogiini.

Olimme marraskuussa Ruotsissa äidin kanssa ja löysin Birthe Vogeliuksen kirjan Spänst och harmoni i ryttarens sits. Vogelius on lisensoitu fysioterapeutti ja erikoistunut ortopediseen lääketieteeseen.

Vogelius seurasi vuosia sitten kuusivuotiaan tyttärensä ratsastustuntia ja kiinnitti huomiota siihen miten paljon pienet asiat, kuten esimerkiksi ihmisen pään asento, vaikuttavat ratsastajan asentoon hevosen selässä. Hän huomasi, että sekä ratsastajilta ja valmentajilta puuttui tietotaito ihmisen fysiikasta ja pani merkille, että ihmisen asento seisoessaan korreloi suoraan asentoon hevosen selässä. 

Kirjassa on paljon kuvia, jotka auttavat lukijaa hahmottamaan istuntaan liittyviä asioita. 

Kirjassa käsitellään ratsastajan istuntaa päästä varpaisiin ja Pohjoismaalaiset kouluratsastajat kuten Jan Brink, Minna Telde, Elisabet Ehrnrooth "Ettan" ja Pether Markne jakavat ajatuksiaan. 

"Jos huomaan, että hevonen jännittää selkäänsä ja minun on vaikea istua alas ravissa ratsastan hetken kevyttä ravia. Tuolloin hevosella on mahdollisuus rentouttaa selkänsä. Jos sinulla on ratsastajana epämukava istua, hevosella on täysin sama tunne ja jännittää vain selkäänsä enemmän. Kun hevonen rentoutuu on harjoitusravissa helpompi istua." - Elisabeth Ehrnroth "Ettan" 

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkee miten paljon ratsastajan istunta työntyy oikealle katsoessaan alaspäin.

Vogelius korostaa kirjassa miten tärkeätä on, että ratsastaja on hevosen lisäksi hyvässä fyysisessä kunnossa ja oppii tasapainoittamaan itseään paremmin. Vaadimme hevoselta vahvaa molemminpuolista lihasvoimaa vaikka ratsastaja on usein toispuoleinen ja antaa vääriä ja harhaanjohtavia signaaleja. Kirjassa Vogelius käsitteleekin miten ratsastaja liikkuu hevosen selässä ja miltä se näyttää ja miten löydämme ratsastajina hyvän tasapainon eri harjoitusten ja oikean hengityksen kautta. Vogelius kirjoittaa painopisteestä ja miten ja miksi painopisteemme muuttuu esimerkiksi ojentaessamme kättä sivulle (painopisteen muuttuessa jännitämme helposti jotain osaa vartalostamme eikä ole helppoa ratsastaa tasapainossa jännittämättä lihaksia). Kirjassa esitellään erilaisia harjoituksia (esim. juoksuttaminen ilman jalustimia silmät kiinni) ja käydään läpi miten pelko ja jännittynyt tila vaikuttavat tasapainoon. 

Kirjassa käydään myös läpi miten tärkeätä on olla "liikkeen mukana". Liikkuvuus ja "liikkeen mukana" eivät tarkoita samaa asiaa, sillä on ratsastajia, jotka ovat hyvinkin liikkuvia, mutta eivät kuitenkaan pysy "liikkeen mukana". Liikkuvuus, tasapaino ja vakaa istunta luovat kaikki yhdessä edellytykset siihen, että ratstaja voi seurata hevosen liikettä. 

Liike harjoittaa vatsalihaksia ja opettaa ratstastajaa pitämään selän neutraalissa asennossa.

Kirjassa on hyviä harjoituksia lihasvoimaa ja rentoutumista ajatellen ja Vogelius kirjoittaa myös miten ratsastajan on helpompi koordinoida apujaan, kun hän on tasapainossa ja liikkuu hevosen liikkeen mukana. Hän kirjoittaa myös oikean ajoituksen ja tunteella ratsastamisen tärkeydestä ja kertoo, että yksi hyvä tapa oppia oikea ajoitus on oppimestarin kautta. 

Yleinen neuvo: "Naisten ja nuorten tulee harjoitella vakautta kun taas miesten tulisi harjoitella liikkuvuutta."

Kirjassa käydään läpi ihmisen eri osa-alueet pään ja käsien asennosta rintarangan asentoon. Myös ihmisen rakenteella on merkitystä. Jan Stormin ottamien kuvien kautta ratsastaja pystyy hyvin hahmottamaan miltä esimerkiksi näyttää, kun lavan ja olkapään asento on vakaassa asennossa ja miten pieni liike asettaa lavan epävakaan asentoon. 

Näin pienestä asiasta voi olla kyse. Kuva 1. lapa on vakaassa asennossa. Kuva 2. lapa on epävakaassa asennossa. 

Kirjassa on myös kattavia harjoituksia esim. rintalihasten avaamiseen tai lonkankoukistajan venyttämiseen (yksi yleisimpiä ongelmia on, että ratsastajan toinen lonkka on jäykempi jolloin ratsastajan painopiste asettuu koko ajan lähemmäksi jäykkää lonkka).

Kuva 1. lannerangan liikkuvin osa. 2. Tasapuolisuuttaa löytyy, kun venyttää lonkankoukistajaa usein.

"Istuntani ei alussa ollut kovinkaan hyvä. Kun halusin oppia paremmaksi ratsastajaksi minua juoksutettiin kerran viikossa. Kaikkien täytyy harjoitella omaa istuntaa. Ehkä oma hyöty on ollut pelottomuus, jolloin minulla ei ole ollut lihasjäykkyyttä. Kun ratsastin Anky van Grunsvenin luona harjoittelimme istuntaani vaikka olin jo kokenut ratsastaja." - Mattias Jansson

Vogeliuksen kirja on kattava tietopaketti ihmisen fysiikasta ja istunnasta ja kirjan harjoituksista on paljon hyötyä sekä omassa ratsatuksessa että valmentamisessa. Vogeliuksen tausta fysioterapeuttina osoittaa jälleen kerran miten tärkeätä on hahmottaa sekä hevonen ja ihminen kokonaisuutena ja miten pienistä asioista loppujen lopuksi voi olla kyse. 

Lisätietoa Levád Fysiotherapi sekä Levad Fysiotherapin FB-sivusto. Tekevät muuten ratsastajakohtaisia analyysejä joissa arvioidaan ratsastajan liikkuvuutta, tasapainoa ja vakautta. Todella mielenkiintosta. 

"I know there is more to come, but in my weak moments – I believe this world to be real"

Copyright Andreas Fransson

Ystäväni tapaa miehen, rakastuu ja muuttaa Ranskaan. Molemmat rakastavat  luontoa ja etenkin kauniita alppimaisemia yli kaiken. Yhtenä päivänä mies ei tule kotiin. Hän on kuollut lumivyöryssä.

Ystävien muistikirjoitukset puhuvat puolestaan:

Andreas Fransson Farewell my brother in arms

Luca Pandolfi Bon Voyage mon ami !

Copyright Andreas Fransson

Avec mon prince

Olemme viettäneet viikonlopun maalla perheen kesken ja tänään kävimme Masin luona ruokkimassa hevoset. Otimme Masin mukaan maastoilemaan ja myös Benjaminin tytär ratsasti hetken. Masi oli oikein Masimaisella tuulella. Puri, töni ja tuijotti kaikkea. Maailman ihanin Masi.....

Isä oli tehnyt ladut maalle, joten kävimme myös hiihtämässä. Eilen seikkailimme Thorin kanssa pitkään metsässä ja tapasimme vanhoja tuttuja Tampajalta.

Aurinkoista viikonloppua

Sacroiliac joint

Eläinfysioterapeutti Kaisa Ylimys-Ahlroth hoiti Thoria tänään. Thorilla ei ollut mitään erityistä havaittavissa. Lavat olivat hieman jumissa ja kallon ja ensimmäisen niskanikaman välistä Thor aristi kovasti, joka voi olla suora seuraus hampaiden piikeistä. Thor ei tahtonut millään seistä paikallaan eikä keskittynyt venytyksiin ollenkaan. Jossain vaiheessa Kaisa sai kuitenkin hoidettua Thorin ja keskittyi etenkin niskan venytysharjoituksiin. Oikealle Thor ei tahtonut venyä yhtä hyvin kuin vasemmalle.

Fysioterapeutin käynnin jälkeen kävimme vielä hetken juoksemassa maneesissa ja sen jälkeen kävelyllä. Myös Jenna oli mukana tallilla katsomassa kun Durandoa hoidettiin ja on niin mahtavaa, sillä Jenna on kohta valmis fysioterapeutti ja jaksasi vastata kysymyksiini: Missä hevosen fascia sijaitsee? Mikä on S1- nivel? Mikä on Sacroiliac joint? Ah, siis kyse on samasta asiasta? Missä ihmisen S1-nivel sijaitsee? Voitko sä Jenna näyttää? Miksi mun oikea reisi on jumissa? 

Eilen olin ensimmäistä kertaa Jennan ja Wacken kanssa Johannan tunnilla ja ihastuin tyystiin. Keskityimme pelkästään siihen, että hevoset kulkevat läpi rungon ja liikkuvat takaa eteen. Kävelimme pitkään alussa ja kun omat lantiot lähtivät liikkeelle Johanna sanoi, että silloin myös hevosen selkä liikkuu. Johanna jaksoi myös koko tunnin muistuttaa käsistäni ja siitä, että meillä olisi tasainen tuntuma molempiin käsiin ja runko tuntuisi molempien pohkeiden välissä. Ratsastimme pituushalkaisijaa pitkin ja radan poikki pitkältä sivulta koko ajan keskittyen siihen, että hevoset kulkivat rentoina ja suorina.

Thor on kaatunut aika paljon sisälle oikeassa kierroksessa ja Johanna pyysi minua ratsastamaan kulmat neliskulmina ja se toimi todella hyvin. Kun Thor kaatuu sisälle, niin pyöreiden kulmien ratsastus pahentaa asiaa. Yritän myös kompensoida kädelläni jolloin Thor kaatuu vain enemmän kättäni vastaan.  Kun Thor kulkee suorana kulmien läpi koko runko pysyy suorempana.

Myös Sannin tunnilla sunnnuntaina (video) keskityimme siihen, että saisimme Thorin mahdollisimman rennoksi ja lopputunnista Thor kulki jo aika nätisti. Videosta huomaa ison eron eiliseen tuntiin raspauksen jälkeen, kun Thor tuntui alusta asti melko tasaiselta. Siinä huomaa miten pää kääntyy kallelleen ja Thor on levoton suusta.

Piristystä päivään!:)

Piristystä päivään!:) -otsikolla sain tänään tämän kyseisen kesäneidot-kuvan. Täytyy sanoa, että kuva piristi päivää ja iski kova kaipuu kesään.

Rakas lapseni

Kun oma lapsi asuu osan ajasta isänsä luona on ihanaa kun pystyy jakamaan elämän iloja Ellan vaarin ja isän lähettämien kuvien kautta. Näistä tuli tänään todella hyvä mieli.

Piikkejä hampaissa

Jenna pitelee Thoria, kun omistaja seuraa sivusta. 

On aika mahtava tunne, kun lapsuuden ystäväni opettaa Jennaa ja minua miten hevosten hampaita voi kokeilla ja miltä niiden kuuluu tuntua, miltä piikit tuntuvat, miltä näyttävät sudenhampaat ja miltä raspi näyttää, kun piikkejä on poistettu.

Onneksi raspasimme Thorin. Pikkuisella oli aika paljon piikkejä etenkin vasemmalla puolella, joka on varmaan vaikuttanut siihen että Thor on ollut ajoittain epätasainen ratsastaessa ja vaikka on rauhoittunut hetkeksi, niin pää on hieman kallistunut tai suu on näpeltänyt koko ajan.

Thorin hammasainetta raspissa.

Uusia kavereita

Durando ja Thor ovat ehtineet tutustua aidan yli jo jonkin aikaa, mutta päätimme tänään kokeilla Durandon omistajan kanssa miten herrasmiehet tulisivat toimeen samassa tarhassa. Thor ja Durando leikkivät iloisesti ja jossain vaiheessa Thor näykki Durandon jalkoja niin paljon, että Durando kaatui. Sen jälkeen Durando ärähti oikein kunnolla ja kohta se näykkiminen jälleen alkoi. Mutta näyttää lupaavalta ja ei voi muuta kuin seurata miten kaverukset tulevat jatkossa toimeen.

Durando ja Thor

Lisi oli tänään todella hyvä enkä voinut muuta kuin todeta, että wow. Tuli kyllä niin hyvä mieli. Outi oli kuunnellut radiota ja joku oli kysynyt, että milloin on voittaja olo. Outi sanoi, että tänään hänellä oli voittaja olo. Ja täytyy myöntää että niin oli kyllä mullakin.

Kokeilin tänään tunnilla Cliff Barnsbyn satulaa. Se tuntui aika hyvältä, joten saattaa jopa olla että uusi koulusatula on löytynyt. Sannin pitämä tunti oli juuri sellainen jota olin toivonut ja nyt on mahtava fiilis. Myös tallikaverit ja tallin omistaja ovat ihania ja mukavia ihmisiä ja ilmapiiri on kaikin tavoin kannustava ja positiivinen. On upea tunne, kun viihtyy niin hyvin tallilla ja Thorilla on hyvä olla (nyt tuli aika paljon superlatiiveja).

Myös kaverini koira Marcus tuli moikkaamaan meitä tunnin jälkeen ja lyöttäytyi Thorin turvalliseen kainaloon.

Huomenna Tiina raspaa Thorin ja pari muuta hevosta ja kummipoikani Max saa jälleen tulla mukaan tallille. Ella taas viettää hiihtolomaviikon Budapestissa rakkaan isänsä kanssa.

Marcus ja Thor

Old habits die hard

Klöntin omistaja on matkoilla, joten liikutin Klöntin perjantaina maasta käsin. Halusin hieman katsoa millä mielentilalla Klöntti on, kun on nyt pari kertaa tehnyt pyrähdyksiä Johannan kanssa tunnin aikana. Koska opimme tuntemaan toisemme jo aika hyvin ratsastaessani Klöntillä pitkään, otin mukaan kaksi liinaa kentälle ja ehdin juuri sulkea liinalla portin, kun pelkästään Klöntin takamus näkyi. Siitä alkoikin aikamoinen ralli ja annoin Klöntin juosta sen minkä halusi. Jossain vaiheessa Klöntti rauhoittui ja pääsin juoksuttamaan Klöntin kunnolla eteen alas. Klöntillä on pitkä selkä, joten selän venyttäminen on ehdottoman tärkeätä Klöntille.  

Kun menin Klöntin kanssa ensimmäisen kerran maneesiin pari vuotta sitten Klöntti karkasi minulta kuin pieru Saharaan. Sain jälkeenpäin kuulla, että se oli vanha tapa, jonka Klöntti oli oppinut joten se oli yksi asia johon halusin ehdottomasti puuttua. Teimme paljon harjoituksia ja koimme monta vaarallistakin tilannetta ja hiusmurtumaa sormissa. Talvella aloitimme usein pellolla, jossa oli vielä laitumien langat maassa. Useimmiten Klöntti karkasi heti kun pääsimme pellon lähettyville, mutta pikku hiljaa pystyin jo taluttamaan Klönttiä maasta käsin ja maastoileminen onnistui rauhallisissa merkeissä. Klöntin rauhoittumiseen vaikuttivat monet asiat, mutta etenkin säännöllinen liikunta, laiduntaminen kesällä ja Thorin saaminen tarhakaveriksi auttoivat selvästi.  

Vanhojen tapojen kitkeminen on kuitenkin vaikeata ja väitän, että joitain tapoja ei koskaan saa kitkettyä pois hevosilta. Masi karkaili aina kun aloitin Masin kanssa Saunalahdessa, mutta kuolaimet suussa ei ollut mitään ongelmaa, joten pystyimme pikku hiljaa työstämään vanhaa huonoa tapaa pois. Masi ei enää vuosiin ole karkaillut, mutta joskus saattaa tulla joku tilanne, joka laukaisee tuon vanhan pakoreaktion (muistan aina, kun Tiina soitti kun Masi oli ollut meillä jo vuosia eikä pariin vuoteen ollut karannut, että nyt on kaikki suitset ja ohjat puun oksissa). Vaikeinta Klöntin tapauksessa on se, että kuolaimetkaan eivät vaikuta karkailuun joten on vaarallista harjoitella esim. tallin pihalla, jossa on pari tietä lähellä. Paras tapa on työstää suljetulla alueella ja yrittää rakentaa molemminpuolista luottamusta ja yrittää katsoa, että päivittäiset rutiinit ovat kunnossa ja Klöntti saa liikkua tarpeeksi. 

Kun Klöntti juoksi vapaana yksi nainen tuli juttelemaan ja kysyi mitä mieltä olen, kun hänen hevonen on niin levoton suusta. Hän kysyi jos voisin kertoa mikä kuolain olisi mielestäni paras vaihtoehto. Totesin, että en voi mitenkään näkemättä hevosta edes sanoa, että uskoisin ongelman olevan suussa, joten sovin että seuraisin hetken kun hän ratsastaa.

Seurasin hetken ratsukkoa ja hyppäsin sen jälkeen selkään. Hevonen oli todella suloinen 9-vuotias esteratsu Hollannista. Se ei liikkunut rungosta tai selästä ollenkaan eikä kaulalla ja takaosalla ollut mitään yhteyttä toisiina. Tulin siihen tulokseen, että ongelma ei todellakaan luultavimmin tule suusta vaan siitä, että hevonen on niin jäykkä muuten. Jumppasin hetken hevosta ja sen jälkeen nainen sai vielä ratsastaa hetken. Olin iloinen, että pystyin auttamaan ja nainen halusi selvästi oppia lisää ja haki juuri rentoa muotoa hevosen kanssa. Hevosesta voisi tulla todella upean ratsu, mutta se vaatii pitkjänteistä ja säännöllistä hoitamista (juttelimme, että hierojan voisi ottaa heti katsomaan hevosen selän), ratsastamista ja treenaamista.

Lauantaina vietimme laatuaikaa Masin kanssa ja kävimme ihanalla maastolenkillä metsässä. Jossain vaiheessa Masi tuntui niin hyvältä. Otin jalustimet pois ja keskityin vain nauttimaan upean tahdikkaasta ja rennosta ravista. Masi voi niin hyvin ja olen maailman onnellisin Masin seurassa. On ihanaa nähdä miten rauhallinen ja miten lempeät silmät Masilla on. 

Masin tallilta jatkoin Thorin luokse ja juoksutin Thoria hetken ja sen jälkeen kokeilin jälleen yhtä satulaa ilman jalustimia. Satula tuntui melko kelvolta, joten taidan kokeilla sitä uudestaan. Jossain vaiheessa reidet olivat kyllä tulessa joten oli pakko lopetella. Illalla kävimme katsomassa Lilla Teaterin stand-up komiikka -esityksen Tio budord ja sen jälkeen vietimme illan ystävien uudessa kodissa maukkaan ruoan ja juoman kera.

Nyt lähden tuonne tuiskuun ajelemaan tallille. Kokeilemme Thoria ja Durandoa samaan tarhaan ja sen jälkeen menen Tampajalle pitämään tunnin ja sen jälkeen on oma valmennus tiedossa. Jee..... Siitä lisää myöhemmin. 

Ystäväni lähetti tämän kuvan Ranskasta ja tuli kova kaipuu alpeille. 

Amazon.com

Miten voi tuntea niin suurta iloa, kun sähköpostiin tulee töissä ilmoitus, että paketti odottaa aulassa ja lähettäjä on Amazon. Kirjat Chimamanda Ngozi Adichen, The Thing Around Your Neck ja Purple Hibiscus, Guy Sayer, The Forgotten Soldier ja Gerd Heuschmann, Tug of War: Classical versus "Modern" Dressage sekä pari Rodney Yee:n jooga dvd:tä saapuivat ihanissa Amazonin pahvipakkauksissa.

Ystäväni Ellen haki tänään Ellan ja Emelien päiväkodista. Sen jälkeen kävimme Ellenin ja Emelien luona illallisella ja tulimme kotiin avaamaan Amazonin paketit. Huomenna ratsastan sekä Klöntin ja Thorin ja lauantaina menen heti aamusta Masin luokse. Kaipaan Masia todella paljon. Viisas Masiseni.

Tämä viikko on ollut kovin työntäyteinen ja olen halunnut viettää Ellan kanssa aikaa kotona. Riikka ja Jessica ovat auttaneet Thorin kanssa ja on aina yhtä mukava saada tällaisia kuvia tallilta.

Näin Yhdysvalloissa

Trailerikuljetusta amerikkalaisittain. Copyright Hippson.

Aivan mahtava tämä Hippson-lehden ottama kuva. Yhdysvalloissa näkee harvemmin hevosia kuljetettavan kuorma-autoilla. Amerikassa hevosia kuljetetaan jopa kuuden hevosen pitkissä hevostrailereissa.

Ohuempi nivelkuolain

Ostamani ohuempi nivelkuolain

Kävin tänään satula.comin Espoon liikkeessä palauttamassa yhden satulan ja lähdin neljän käytetyn satulan kera. Ella on isänsä luona ensi viikolla, joten minulla menee varmaan suurin osa vapaa-ajasta eri satuloiden kokeiluun.

Ostin myös kapeamman 12,50 cm nivelkuolaimen. Thorilla on ollut kolmipalakuolain ja hieman paksumpi nivelkuolain. Ajattelin nyt kokeilla miten Thor reagoisi hieman kapeampaan niveleen. Onko kenelläkään ajatuksia kuolaimiin liittyen tai osaamista sen suhteen. Olisin kiitollinen (ja etenkin Thor) kaikista kommenteista tämän asian tiimoilta.

Pehmeät kädet

Perjantain hankitohinan jälkeen Riikka ratsasti Thorin eilen ja tänään menimme jälleen kävelemään pellolle. Pellon jälkeen eksyimme maneesiin uuden koesatulan kera (tällä kertaa Kieffer). Maneesissa olivat myös valmentaja Sanni ja kaverini hänen hevosen kanssa. Kyselin Sannilta mitä mieltä hän oli Thorin kohdalta joissain asioissa ja yhtäkkiä huomasin saavani todella hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen.

Sanni huomasi heti suurimman epäkohtani ja se on liiallinen käsillä ratsastaminen. Sen sijaan, että käteni seuraisivat Thorin liikettä pehmeinä ja tasaisina ne elävät täysin omaa elämäänsä. Keskityin todella paljon siihen, että olisin pehmeä edestä ja ratsastaisin enemmän istunnalla ja pohkeiden avulla. Hetkittäin Thor kulki todella hyvin enkä oikein osaa kuvailla, mutta uskon löytäneeni sen tunteen miltä se voisi tuntua jos oppisin ratsastamaan paremmin. Jos löytäisin vahvemman tuen keskivartaloon ja pääsisin eroon vanhoista huonoista tavoista kuten levottomista käsistä. Loppujen lopuksi kyse on aika pienistä asioista, mutta vaativat kovaa harjoittelua. Fysioterapeuiksi opiskeleva Jenna valaisi minua tallilla: "kun ihminen on oppinut uuden taidon, tarvitaan vielä 20 000 toistoa siihen ettei vanhat tavat tule väsyneenä tai jännittyneenä esiin. Karkeasti kokonaisuudessaan ihminen tarvitsee 100 000 toistoa että taito on kunnolla opittu." Ja mikäli aihe kiinnostaa niin kannattaa lukea motorisesta oppimisesta ja siihen liittyvistä oppimistavoista.

Pidin myös tunnin Iidalle ja Lisille ja Johannalle ja Klöntille. Tiistaina teimme paljon siirtymisiä ja vastalaukkaa, joten tänään lainasin Piia Pantsun Hippoksessa mainitsemia esteharjoituksia (pelkästään maapuomeina tosin.)

Tunnin alussa molemmat ratsastajat saivat jälleen keskittyä tasapainon löytämiseen ja seistä jalustimilla siirtymisissä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Harjoittelimme myös pysähdyksiä ilman ohjastuntumaa. Puomiharjoituksina meillä oli maneesin lyhyellä sivulla kaarevalla linjalla kolme puomia, joiden väliset etäisyydet olivat noin 12,5 metriä. Ratsukoiden piti seurata kaarevaa linjaa ja ottaa kumpaankin väliin kolme laukka-askelta.

Toisessa harjoituksessa ympyrällä oli kaksi puomia. Molemmissa väleissä etäisyys oli ympyrän kaarta seuraten 30 metriä. Ratsukot hyppäsivät puomien yli lyhentäen ja pidentäen, ottaen niiden väliin seitsemästä yhdeksään laukka-askelta. Iida ja Johanna saivat ensin kertoa kuinka monella askeleella he olivat ajatelleet tulla ja ratsastivat sen mukaan.

Harjoitukset sujuiva molemmilta hyvin ja Klöntti liikkui todella hienosti tunnin lopussa. Puomiharjoitusten jälkeen jatkoimme vielä laukkaharjoituksia kokouraa pitkin ja jossain vaiheessa Lisi laukkasi Klöntin sokean silmän vierestä. Klöntti sai siitä sätkyn ja lähti täyttä pukkilaukkaa melkein koko maneesin ympäri (edellisellä tunnilla tapahtui samankaltainen tilanne, mutta Johanna sai Klöntin pysäytettyä). Maneesin päädyn lähellä Johanna lensi selästä ja sydämeni nousi ylös kurkkuun. Onneksi Johanna ei lentänyt katsomoon ja selvisi toivottavasti vain mustelmalla takapuoleen.

Lue myös:
10 000 tuntia

Jälkiä hangessa

Jätimme Thorin kanssa tänään jälkiä hankeen. Miten kaunis maisema ja miten ihana hevonen. Kiitollinen olo (kaikki jäljet eivät ole meidän). 

Totilas Schockemöhlen orinäytöksessä

Kyra sanoi mielestäni hyvin kerran klinikassa. "Voit ostaa timantin ja tehdä siitä hiekkaa tai voit ostaa hiekkaa ja muokata siitä timantin." 

Videossa näkyy upea hevonen ja hyvä ratsastaja, mutta yhteistyö on täysin eri luokkaa kuin Galin ja Totilaksen.

You don't spell it. You feel it.

Risto Räppääjä ja viileä Venla

Eilen vietimme illan Risto Räppääjän kutsuvierastilaisuudessa äidin, Ellan ja Naemin kanssa. Olimme menossa katsomaan lasten kanssa lasten elokuvaa, mutta nauroimme melkein koko elokuvan ajan. Elokuva oli todella hauskasti toteutettu, laulut olivat niin hyviä, että olisin heti ostanut levyn (en ymmärrä miksi levyjä ei myyty tilaisuudessa) ja näyttelijäsuoritukset mainioita. Sitäpaitsi olen Juha Muje fani.

Risto Räppääjän toteutttajat ja näyttelijät esittäytyivät ennen elokuvan alkua.

Mun ihanat työkaverit. Varoitin kyllä, että joutuvat tänään mun heppablogiin.

Liejukasa sisäreidessä

Olen havahtunut oikean lonkkani ja sisäreiteni jäykkyyteen vasta viime vuoden aikana. Joku päivä lueskelin vanhoja blogikirjoituksia ja huomasin, että Maria Fraser oli maininnut tästä minulle jo lokakuussa 2009. 

Olen yrittänyt venytellä kovasti oikean puolen reisilihasta, mutta vaikka oma vartalo taipuu koko ajan enemmän, niin oikea puoli pysyy kiinni kuin tukki muiden tukkien seassa. 

Mainitsin siis asiasta maailman ihanimmalle lymfahieroja Lea Levävuolle ja kyselin voisiko ongelma johtua alaselän jumista. Lea totesi, että minulla on varmaan jänne jumissa ja se kiinnittyy alaselkään (tämä on siis nyt miten minä ymmärsin asian eikä tieteellistä faktaa). Kun Lea hieroi tuota sisäreiden jännettä se oli todella kipeä ja tunsi oikein miten kädet pysähtyivät jossain kohtaa. Lea totesi, että minulla on liejukasa (kuona-aineiden muodostuma) sisäreidessä ja sieltä ne aineet lähtivät sitten liikkeelle.

Eli oma lopputulemani tästä on jälleen, että en voi mitenkään olla suora ja tasapainoinen ratsastaja ennen kuin oma vartaloni on mahdollisimman suora. Mutta miten olla suora, kun ei ehdi liikkumaan tarpeeksi ja istumatyö tai autolla ajaminen eivät ainakaan edesauta asiaa. Yritän jatkaa joogaamista säännöllisesti aamuisin, mutta pitäisikö käydä fysioterapiassa, osteopaatilla? Onko muilla kokemuksia samankaltaisista "ongelmista".  

Tallille on tulossa fysioterapeutti käymään, joten Thor pääsee nyt ainakin fysioterapeutin valvovan silmän alle. 

Tapahtui Australiassa

Tapahtui viime viikolla: 
Vermon eläinlääkäriaseman ulkopuolella kaksi naista huutavat 2-vuotiaalle juuri ruunatulle hevoselle ja mäiskivät sitä päähän. Hevonen ei halua mennä traileriin ja nousee pystyyn. Naiset käyvät ylikierroksilla ja nuori hevonen yrittää selvitä parhaansa mukaan tilanteesta. Olemme juuri tulossa ulos Thorin kanssa ja jähmetyn hetkeksi katsomaan tilannetta pihalle. Huomaan, että Tiina ja Ella katsovat oven pielestä mitä tapahtuu. Toinen naisista huutaa: "Tämän takia tältä lähti pallit", mutta muistutti seuraavassa lausessa, "tästä lähtisi nyt halvalla laadukas hevonen." 

Tapahtui Ranskassa:
Olin töissä tallilla ja yhtenä päivänä hyppäsin 6-vuotiaalla kauniilla ja ihanan luonteen omaavalla kimolla. Kimo hyppäsi hyvin noin 120 cm korkeita esteitä, mutta kielsi sen jälkeen. Yksi ratsastajista hyppäsi kimon selkään ja vaikka kimo yritti parhaansa, se ei päässyt 140 cm korkuisten esteiden yli vaikka sitä potkittiin niin kovaa kannuksilla, että kyljistä valui verta. Lopulta se romahti esteiden sekaan, mutta yli ei päässyt. Itkin ja yritin sanoa, että en usko, että tuo on oikea tapa kohdella hevosia, mutta minulle kerrottiin miten tuo oli juuri oikea tapa ja illalla todettiin vielä, että ehkä kimo ei oikeasti vain ollut valmis hyppäämään niin korkeita esteitä (kimolla todettiin anemia parin päivän jälkeen). 

Tapahtui Australiassa:
Ilmoittauduimme ystäväni kanssa Wildlife Rescue Services -kurssille haaveena pelastaa kaikki maailman ihania otukset kenguruista koaloihin. Päädyin kuitenkin vain pelastamaan pulun tallilta ja paikalliseen kioskiin pyydystämään Opossumia (meillä oli ystäväni kanssa hienot vaaleanpunaiset korit, jonne eläimet saisi pyydystettä, pipetit ja ruokaa linnuille). Siitä ei tietenkään tullut mitään ja Opossum elelee varmaan vieläkin onnellisena kioskin katossa. 

Tapahtui Lontoossa:
Istuimme eläinsuojelujärjestöjen yhteisessä tapahtumassa ja päivän yhtenä teemana oli pitkät eläinkuljetukset. Istuin Norjalaisen kollegani vieressä ja hän poistui paikalta. Kysyin häneltä miksi hän lähtee pois ja hän sanoi vain, "I have seen enough of these." En vielä silloin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Katsoin, itkin ja jatkoin katsomista. Nyt ymmärrän. 

Tapahtui Animaliassa:
Finnairin työntekijä soitti ja kertoi, että kettuja kuljetetaan Kiinaan Venäjän kautta ja oli täysin järkyttynyt näkemästään. Olin juuri nähnyt kamalan videon kettujen nylkemisestä Kiinassa ja kysyin työntekijältä mikäli hänellä löytyi kuvia ketuista. Samana päivänä sain kettujen kuvia sähköpostiini.

Ketut olivat täynnä toisten kettujen virtsaa ja ulostetta. Häkeissä ei edes ollut pohjia.

Tapahtui tänään:  
Pientä puhetta -blogista oli linkitetty kengittäjä Riina Villasen blogitekstiin ja kengittäjä Villanen taas oli linkittänyt Hevoshulluudesta kettutyttöilyyn -blogikirjoitukseen. Olen monessa asiassa samaa mieltä molempien kirjoittajien kanssa. Asia joka kuitenkin herätti eilen omassa mielessäni paljon ajatuksia oli Alessandro Gionan esitys Apassionata-tapahtumassa. Miksi me käytämme niin vahvoja apuvälineitä kun samat asiat onnistuvat yhtä hyvin ilman niitä? 

Miksi tämä kirjoitus:
Löysin viime viikolla Elämäntapana hevoset -blogin ja sitä kautta järkyttävän linkin Tennesee Walkereiden kohtalosta kertovaan kirjoitukseen. Olen yrittänyt lukea Eating Animals -kirjan jo pidemmän aikaa, mutta en ole sitä tehnyt. Nyt aion jälleen järkyttää omaa maailmaani ja lukea kirjan.

Ketut odottavat kuljetusta Venäjän kautta Kiinaan.

Kun olin töissä tiedottajana eläinsuojelujärjestö Animaliassa sain usein kuulla: "Oletko aktivisti? Päästätkö kettuja irti Venäjällä?". Pohdin usein asiaa ja välillä asetin vastakysymyksen: "Mitä sinä teet?"

Lue myös: 
Sininen kieli / EponaTV
Andreas Helgstrand ja Epona.TV
Onko tämä kouluratsastusta?
Is this what we want for our horses?
Miten niin ennenkuulumatonta?
Veriset kyljet
Hevonen kaatopaikalla
Rohkea veto

Passionement

Saimme kokea ensimmäistä kertaa kaikki kolme yhdessä Tiinan ja Ellan kanssa Apassionata-tapahtuman. Illan ehdoton tähti oli mielestämme ilman muuta italialainen Alessandro Giona hevosineen. Hän teki kaiken hevosten ollessa vapaina, ei käyttänyt kannuksia, suitsia tai satulaa ja hänen esittämät osiot olivat kauneimmat. Pienen falabellan haluaisimme tietenkin heti kotiin Ellan kanssa kunnes Tiina taas muistutti, että eläinlääketieteen professori oli Tiinan opiskeluaikana todennut, että yksi pahimmista jalostuksen tuotoksista on juuri tuo suloinen pienhevonen.

Eilen menimme Thorin kanssa pellolle ja meillä oli aivan upea aamupäivä. Thor käyttäytyi todella mallikkaasti ja sai laukata pitkiä pätkiä syvässä lumessa. Peltolenkistä jäi todella hyvä mieli ja ymmärsin myös olennaisen asian kuvia katsellessa. Thorin harja pitää leikata.

Thor ja Thorin villi harja pellolla eilen.

Tänään oli tarkoitus ajaa Tampajan kautta pitämään tunti Idalle ja Johannalle, mutta pakkanen paukkui -27ää aamulla, joten menimme Johannan ja Thorin kanssa kävelylle ennen kuin Tiina haki meidät viettämään iltaa Hartwall areenalle. 

Tänään pellolla Johannan ja Thorin kanssa. 

Ihana muisto meidän ensimmäisestä yhteisestä hevosshowsta.

Kiitos Sara

Thor ja Sara Oittaalla. Saran kuva.

Suuri kiitos vielä kerran Sara kaikesta avusta Oittaalla ja Thorin kuntouttamisessa. Olemme sinulle ikuisesti kiitollisia avustasi.

Oman istunnan hahmottaminen

Tämä kuva on mielestäni erinomainen tapa hahmottaa miten harjoitusravissa tulisi istua ja miten ratsastajan istunta muuttuu, kun hevonen kokoaa itseään ja ratsastaja "kasvaa ylöspäin" ja istuu istuinluiden korkeimmalla pisteellä.