 |
| Malin, Ella ja Emelie |
Tänään oli vuoden ensimmäinen sirkuskoulu ja ystävyksillä oli todella hauskaa. Välillä tytöt saivat olla erillään salissa, jotta he keskittyisivät paremmin tekemiseen. Pidän ohjaajasta, joka pitää lapset ruodossa ja yritän itse olla vähän jämäkämpi äiti välillä. Huomaan kuitenkin olevani aika lepsu sekä hevosten ja lapsen kanssa eikä minulle sovi sellainen, että pitää seistä paikoillaan etenkin kun itse olen ikiliikkuja ja keskittyminen pidemmän aikaa kuin 4 sekunttia (jos on siis kyse muusta kuin hevosista) on aina ollut todella vaikeata.
Sinänsä taas, niin kaikki tekevät varmaan vain parhaansa. Mietin tätä eilen kun luin Anna Wahlgrenin tyttären Felicia Feldtin haastattelun. Ruotsalainen Anna Wahlgren on kirjoittanut kirjoja lasten kasvatuksesta ja kirja Barnaboken oli yksi ainoista kirjoista jonka luin oiken hartaasti raskaana ollessani. Nyt Annan tytär Felicia on kirjoittanut kirjan siitä miten ikävää oli kasvaa juopottelevan äidin kanssa, jonka miehet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja asuinpaikka muuttui koko ajan. Kaikki me vain ollaan ihmisiä.....
Hymyilyttää, kun luen tuolta sinun lepsuudestasi lasten&heppojen kanssa ja paikallaan pysymisen mahdottomuudesta...mahtaakohan kulkea suvussa? =)
ReplyDeleteHienoa, että sinä joogaat. Auttanee tuohon jälkimmäiseen. Minäkin yritin äitini pakottamana joskus 10 ikävuoden huituvilla, juurikin koska olin (yli?)vilkas lapsi. Se kerta saikin jäädä viimeiseksi äitini kurssilla; olin...vilkas...
-kristiina-