Olin ajatellut kirjoittavani toisesta aiheesta tänään, mutta luin ystäväni Facebook-sivustolta kirjoituksen kipulääkkeistä ja niiden vaikutuksesta, joten päätin lausua kyseiseen aiheeseen littyviä hieman eri alueihin poukkuilevia sanoja. Masi oli aika huonossa kunnossa monta vuotta sitten, joten selkä reagoi aina välillä etenkin kun liikunta muuttui tai satula ei enää istunut. Tuolloin annoimme aina välillä lyhyen kipulääkekuurin Tiinan kanssa yhdistettynä juoksuttamiseen ja ratsastukseen ilman satulaa. Masin selkä parani yleensä nopeasti ja olemme pystyneet elämään ihanan normaalia elämää.
Kun tapasin Tesellon kipulääkkeet olivat enemmän arkea kuin juhlaa. Tesellon vasen etujalka vaivasi todella paljon ja koin, että Tesellon elämänlaatu parani kun hän sai kipulääkkeitä. Tesellon jalkoihin piikitettiin kortisonia, hyalyronihappoa ja kenties ruiskeet sisälsivät myös adequaninia ja/tai fenylbutazonia. Syyskuussa keskustelimme samaisen ystävän kanssa lounaalla hänen vakavasta polvivammasta ja hän kertoi miten kortisoni loppujen lopuksi vain poistaa ongelman hetkellisesti. Kun kävimme Vermossa Tesellon omistajan kanssa yhtenä vaihtoehtona olisi jälleen ollut Tesellon jalkojen piikitys tai elämä kipulääkkeiden kanssa. Jälkeenpäin mietin, että olisiko se sitten ollut niin vakavaa, jos Tesello olisi elänyt loppuelämänsä kipulääkkeillä. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteistä. Lainatakseni ystäväni kirjoitusta:
"On tosi mielenkiintoista lukea artikkeleita, joissa on tutkittu kipua, sen ehkäisyä ja vaikutuksia aivoissa. Itse asiassa nykylääketiede tuntuu ymmärtävän kipua ja sen pitkäaikaisia vaikutuksia aika suppeasti, koska sitä ei ole tutkittu vielä riittävästi. Artikkeleissa törmää usein siihen, etä kivun on todettu muokkaavan aivojen rakenteita pysyvästi.
Kipulääkkeistä opiodit, kuten Tramal aiheuttavat nopeasti vahvan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden sekä laukaisevat muun muassa narkolepsiaa. Kodeiini pohjaiset kipulääkkeet taas hajoavat elimistössä morfiiniksi, joka on aikamoista myrkkyä. Käytännössä kaikissa markkinoilla olevissa, vahvoissa kipulääkkeissä on haasteena se että ne tehoavat hyvin, mutta niissä on huomattavan pahoja sivuvaikutuksia. Tutut kipulääkkeet eivät ole ihan niin turvallisia potilaalle, kuin maallikko voisi kuvitella."
Pari vuotta sitten Australialainen urheilullinen ja elämäniloinen ystäväni James Gribble ei ollut koskaan syönyt kipulääkkeitä. Hän halusi nähdä maailmaa ja käydessään lenkillä Afrikassa, hän pyörtyi, loukkaantui vakavasti ja on tänä päivänä neliraajahalvaantunut. Jamesin kohtaloa voitte seurata täällä. Ihailen hänen uskomatonta optimismia ja elämänhaluaan ja toivon todellakin, että hän joku päivä kävelisi jälleen.
Kipulääke ihmisellä, kommunikaatioon kykenevällä elävällä, on mielestäni aivan eri asia kuin harrastekäyttöön tarkoitetulla ratsulla/ravurilla.
ReplyDeleteMitä jos vamma pahenee lääkityksen alla ja jonain päivänä se totaalisesti pettää alta? Huonossa tapauksessa sattuu henkilövahinko eläinvahingon lisäksi.
Hevosen kanssa yritän pitää johtolankana ajatusta, jossa hevonen saa elää niin kauan kun se pärjää laumassaan tarhassa. Lauman vauhdista jääminen ja lauman hyljeksintä on varmin merkki siitä, että on lähdön aika. Krooninen sairaus, jossa hevonen jatkuvasti oireilee ilman rasitustakin (ontumalla, yskii, hengästyy kohtuuttomasti tai oireilee kroonisesti vatsallaan) ovat mielestäni kaikki syitä antaa hevoselle arvokas loppu. Kipulääke tässä tilanteessa on mielestäni lähinnä kasaan teippaamista vastaava toimenpide.
Hei Laura! Kiitos kommentista. Kuten sanoin, niin asia ei ole niin yksiselitteinen ja sen takia kirjoitukseni oli ajatuksia aiheesta toiseen eikä suoranaista kannanottoa mihinkään. Ehkä tuo viimeinen virkkeesi on kuitenkin mitä yritin sanoa jollain tavalla. Onko järkeä pitää hevosta kunnossa kipulääkkeiden avulla ja onko se hevosen arvoista elämää? Luonnossa hevonen olisi varmaan jo jäänyt laumasta pois. Toisaalta taas, niin hevonen ei elä luonnollisissa olosuhteissa ja liian vähäinen liikunta on varmaan yksi syy siihen, että hevosten jalkavaivat ovat niin yleisiä. Kyllä aika monet ihmisetkin elävät kipulääkkeiden avulla parempaa elämää ja voivat olla onnellisia. Mutta tässä mennään jälleen aika paljon isompaan tunteita herättävään kysymykseen siitä mikä on oikein ja väärin. Olisi kuitenkin kiva kuulla teidän kommentteja tästä aiheesta. Omasta mielestäni hevosille annetaan myös tänä päivänä liian heppoisin periaattein arvokas loppu. Muistan kun Masin jänne pamahti vuosi sitten ja yksi henkilö kysyi, että laitatko nyt Masin pois. En ymmärrä miten joku voi edes ajatella niin. Jos otan eläimen saa se minulta ikuisen kodin. Tesellon kannalta asiat olivat toisin, kun Tesello ei ollut mun oma hevonen ja Tesellon kivut olivat niin vakavat. Mukavaa viikonloppua! Kia
ReplyDelete