Bloggers that I know

Päädyin eilen Facebookin kautta tuttuni Christine's Corner -blogiin. Sen kautta päädyin hänen siskon Sirap Sisters -blogiin ja oli hauska huomata miten monilla ihmisillä on aivan oma "digitaalinen minä", jota ei aina arkena tapaa.

Kävin myös lukemassa tuttuni kirjoittamaa Housewife-blogia. Housewifen etusivulle eksyin oikeastaan sen takia, että pari henkilöä juttelivat blogista illallisella ja ihmettelivät miksi joku haluaa avautua tuolla tavalla jne jne..... Silloin kiinnostuin tietenkin blogista ja mietin mikä herättää muissa tuollaisia tunteita. Luultavimmin nämä muut tutut ovat oikeastaan hieman kateellisia henkilölle, joka uskaltaa avoimesti kertoa asioistaan muille. Se kun ei loppujen lopuksi kaikille ole niin helppoa.....

Nautiskelua sohvalla

Tältä meidän ilta on näyttänyt tänään. Viikonlopun heppailun jälkeen on ollut ihana vain rentoutua kotona, syödä hyvin ja piiloutua peittojen alle. Aina välillä ovikello käy kun naapurin tytär tulee kylään tai ihanat tontut jättävät paketin oven taakse. Jo viime vuonna Ella sai tontuilta paketin ja uskon melkein itse kohta tonttuihin, sillä tänään avasin oven heti kun kello soi eikä ketään näkynyt. Pieni ele, mutta iso ilo.

Pientä uutista:

Onko saksalainen WEG -tiimin Matthias Rath Totilaksen uusi ratsastaja?

Edward Galia pääsee seuraamaan Ypäjälle 8.12. Ohessa lisätietoa tilaisuudesta.

Jouluinen mieli

Lauantaina Degerbyn keskustassa oli pienet markkinat Kissen kioskin kohdalla. Lapset saivat ratsastaa poneilla ja läheisen tallin hevoset tulivat markkinoille käymään.

Päivän kruunasi yhteinen maastolenkki Tiinan, Masin ja Penan kanssa. Luonto oli kauneimmillaan ja pari kertaa peura juoksenteli vierellämme pellolla. Masin laukka tuntui melkein maagiselta ja hevoset olivat jotenkin niin tyytyväisen oloisia.

Ella sai myös ratsastaa isänsä kanssa markkinoilla Hyvinkäällä. Illalla kävin katsomassa Eat Pray Love -elokuvan ja mielestäni elokuva oli yhtä hyvä kuin kirja. Oli myös hauskaa nähdä Antin ja Mikon Veijarit-elokuvan mainos tennispalatsissa. Ehdottomasti must see -elokuva.

Tänään kävin Klöntin kanssa ratsastamassa ja kuvasin ennen tuntia Renjaa ja Idaa Levin ja Lisin selässä pellolla. Tytöt ratsastivat todella hyvin ja Leevin laukka oli kevyttä ja rullaavaa. Myös Ossi ja Eemil edistyvät kovaa vauhtia. Ihana viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Mietteitä pienistä asioista

Eilen olin samaan aikaan maneesissa Granden vuokraajan Nean kanssa. Juttelimme niitä näitä ja Nea oli menossa kotiin ensin taksilla Veikkolaan ja sen jälkeen bussilla Espooseen. Heitin Nean kotiin ja mietin miten paljon aikaa hevostelu vie ja mitä kaikkea sitä on valmis tekemään rakkaan harrastuksensa eteen. Nuorina tyttöinä istuimme Tiinan kanssa yhdellä sun toisella bussipysäkillä kyytiä odottelemassa. Muistan sen kuin eilisen päivän.

Ajellessani tallille tänään kaksi nuorta poikaa liftasivat tien varrella. Aivan ihanan suloiset kaverit. Kyyditsin heidät tallin lähistölle ja pojat olivat kiitollisia. Tuli jotenkin todella hyvä mieli.

Grande sai tänään juoksennella letkeästi kentällä ja Klöntin kanssa pääsin Nupun tunnille. Tunti oli todella hyvä kylmästä ilmasta huolimatta ja Klöntti jaksoi kantaa itseään jo oikein hyvin lopussa. Klönttiä on nyt ratsastettu säännöllisesti ja liikunta on ollut vaihtelevaa. Mietin taas tänään miten tärkeätä on, että hevosten liikunta olisi monipuolista ja säännöllistä. Liian usein hevosten veryttely unohdetaan kokonaan tai liikunta on lyhyttä ja rankkaa ilman pitkiä alku- ja loppukäyntejä. Kaikille hevosille voisi tehdä hyvää esim. yksi päivä juoksutusta tai ohjasajoa viikossa tai pari päivää maastoilua. Uskon vankasti siihen, että hevonen kehittyy valtavasti maastossa jolloin sen on myös helpompaa kantaa itseään kentällä. Kun hevonen tekee erilaisia asioita sen lihaksisto vahvistuu, se on nopeampi avuille ja se on myös mieleltään yhteistyökykyisempi.

Pidin eilen tunnin Renjalle ja Annikalle Espoon tallilla. Annika ja Lisi eivät oikein löytäneet tasapainoista yhteistyötä. Edellisen kerran tein harjoituksia maasta käsin tytöille (kerron niistä joskus lisää, kun olen hieman kehittänyt "konseptiani"), jonka jälkeen he jatkoivat ratsastusta ja taas alas jumppaamaan ja ylös hevosen selkään. Uskon, että harjoitukset auttoivat etenkin Annikaa hahmottamaan oman vartalonsa vahvuuksia ja tasapainoa ja jälleen kerran vakuutuin siitä, että suurimmat askeleet eivät aina tapahdu hevosen selässä vaan yksi olennainen asia on oman vartalon kontrolli. Aivan kuten viime kevään Balance in Motion -kurssilla Sue Leffler opetti. Olisi kyllä niin upeata jos Balance in Motion -ohjaajaksi voisi kouluttautua, mutta se taitaa olla kaukainen haave.

Huomenna maastoilemaan Tiinan, Penan ja Masin kanssa ja sen jälkeen pidän tunnin Ossille ja Eemelille. Ihanaa.....

Kaikki ei ole selitettävissä.....

Eilisellä estetunnilla Tapsa kysyi tunnin lopussa, jos tulin tietoisesti hieman vinosti kolmannelle esteelle. Tulin sen pari kertaa peräkkäin vinosti ja Tapsa meinasi, että sillä tavalla sain askeleet osumaan hyvin eikä minun tarvinnut tehdä mitään suurempia tahtimuutoksia juuri ennen estettä. En tiennyt tulinko tietoisesti tai ihan vain tunteella, sillä en ollut miettinyt asiaa sen koommin. Itse ratsastan todella paljon tunteella ja yritän kaikin tavoin kuunnella hevosta. Välillä olisi varmaan hyvä miettiä enemmän ja pohtia miksi joitain asioita tekee ja millä tavalla. Mutta onneksi on hyviä valmentajia, jotka välillä kyselevät "miksi teit noin?"

Illalla luin Elle-lehden joulukuun numeroa, jossa oli mielenkiintoinen haastattelu Nina Fagerströmistä. Nina kiteytti mielestäni asian hyvin.

Nina selittää, että hevosta ohjataan koko keholla. Tärkeää on paitsi lihasten hallinta myös taito olla rento, jotta ohjastaja ei häiritse ratsunsa kulkua. Ja tietenkin intuitio.

"Kaikki ei ole selitettävissä... Ratsastus on taitolaji, jossa mikään ei tapahdu napin painalluksella. On tärkeintä ymmärtää hevosia. Jokainen hevonen on yksilö. Joka kerta kun hyppää uuden selkään, aistien on oltava valppaina."

National Geographics

National Geographic järjestää vuoden 2010 valokuvakilpailun. Uskomattoman kauniita kuvia! Kannattaa tutustua kuviin täällä!

Pienet apurit

Pienet apurit olivat mukana tallilla lauantaina. Ella ja hänen ystävänsä olivat katsomassa Mian tuntia ja saivat sen jälkeen istua Granden selässä. Grande on mukava mamma ja sen kanssa on kiva puuhastella. Mian kurssi oli todella hyvä ja mielestäni olen huomaavinani selkeitä parannuksia istunnassani. Viikonlopun mieleenjäävin vinkki: alapohkeen tulisi olla rentona eikä polvella saa puristaa, mutta suunnilleen siinä kohtaa mihin chapsit loppuvat saa olla hieman kiinni satulassa. Hieman haastavaa avata näitä asioita kirjoitusteitse, mutta tuntui jotenkin niin järkevältä kun Mia sen sanoi.

Granden kanssa tunti ei tuntunut yhtä hyvältä kuin Klöntin. Grande tuntui aika epätasaiselta edestä enkä saanut sitä rauhoittumaan tunnin aikana. En taas ole pitkään aikaan nauttinut niin paljon kuin tänään Klöntsykän kanssa. Ella oli pulkkailemassa veljeni, äitini ja ystävien kanssa joten minulla oli hyvin aikaa rauhassa puuhata tallilla ja valmentautua. Klöntin kanssa on löytynyt yhteinen sävel ja nautin todella paljon meidän yhteistyöstä. Se tuntuu kevyeltä ja Klöntistä on kehkeytymässä oikea helmi.

Lauantaina kävimme ystävien lapsen syntymäpäiväkutsuilla ja muuten olemme vain ottaneet oikein rauhallisesti ja nautiskeltu elämästä. Aivan ihana viikonloppu. Huomenna Blondin kanssa hyppäämään ja muutenkin ihanan paljon tunteja ja tuntien pitoa tiedossa ensi viikolle. Ja lauantaina yritän ehtiä Masin kanssa oikein rentouttavalle maastolenkille. Ehkä saan Tiinan ja Masin tarhakaverin Penan houkuteltua mukaan. Jeeeee..... Ihanasti heppailua tiedossa. Kerran hevoshullu, aina hevoshullu..... Tai miten se nyt menee.

MPS 35 vuotta

35 vuotta sitten isäni Marcus ja amerikkalainen mies nimeltä Thomas GrosJean (kummi-setäni) perustivat yrityksen nimeltä MPS Suomeen. MPS on tänä päivänä maailmanlaajuinen johtamiseen, rekrytointiin ja kehittämiseen keskittyvä yritys. Tänään juhlimme Dipolissa MPS:n 35-vuotistaivalta ja olen todella ylpeä isästäni.

Illan aikana kuulimme ajatuksia johtamisesta muun muassa Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantaselta. Illalla esiintyivät myös veljeni Kim ja ystäväni Maria Ylipää ja Mikko Leppilampi. Yllättävän hyvä esitys oli myös Flying Circuksen -lennokkishow. Kotiin tultaessa naapuri oli ehtinyt rakentaa lumiukon pienelle pojalleen. Kaunis näky pimeässä.....

Viikonloppuna on jälleen Mian istuntakurssi, jota odotan todella paljon, sillä en ole ehtinyt ratsastamaan ollenkaan tällä viikolla. Menen kurssille Granden ja Klöntin kanssa ja ensi viikolla on sitten tiedossa enemmän ratsastusta. Maanantaina Tapsa pitää mulle ja Blondille estetunnin.

Sain lahjaksi tiimini jäseniltä MPSstä ihania namuja Ruohonjuuresta. Tulen kaipaamaan teitä kaikkia!

Onko elämä vain pysäkki?

Minulla alkoi tänään ihana uusi työ uudessa työpaikassa ja entinen kollegani kuoli tänään syöpään monien vuosien sairastelun jälkeen. Ehkä elämä on tosiaan vain pysäkki jossain paljon suuremmassa kokonaisuudessa. Samoja asioita miettii Lotta Gray Vimmelmamman -blogissaan. Lepää rauhassa Jonna.....

Ja niin se.....

tunti oli vain ihana. Klöntti liikkui nätisti, mulla loksahti joku juttu oikeaan paikkaan ja ratsastus oli jotenkin ihanan levollista ja kevyttä. Mia oli juuri tullut Richard Whiten klinikalta Ypäjältä ja keskustelimme paljon siitä miten pienillä avuilla voimme vaikuttaa hevoseen ja kuinka paljon oikealla istunnalla on merkitystä. White ei ollut kurssilla niin ikään keskittynyt hevosen liikkeeseen vaan ratsastajan istunnan korjaamiseen, jolloin liike hevosilla parani.

Mia leikkii paljon mielikuvilla ja tänään hän ohjasi miettimään alaspäinmenevää tunnetta lapaluiden välistä ja selkärankaa pitkin. Hän ohjasi ennemminkin istumaan hieman pyöreämmän osan eikä ihan suoraan istuinluiden päällä. Kuitenkin varoen tuoliasentoa tai selän notkistamista. Hieman hankalaa selittää (ja olen todella huono kuvittaja), mutta näitä asioita harjoittelimme siis tänään tunnilla. Klöntti teki todella hienot avotaivutukset sekä ravissa että laukassa ja luulen, että se johtuu siitä, että istuin rennosti mutta jämäkästi ja yhteistyömme oli tasapainoista ja sujuvaa. Olen myös oppinut tuntemaan Klöntin luonteenpiirteet aika hyvin ja nautin joka kerta enemmän meidän yhteisistä hetkistä. Ihan mahtava kaveri.

Ihana James Blunt

Ihania hetkiä James Bluntin seurassa. Tänään olen ratsastanut aamulla ja illalla. Aamulla kävimme Tiinan kanssa liikuttamassa ystävieni tallilla myynnissä olevaa ruunaa Inkoossa ja illalla kävin hyppelemässä. Huomenna pääsen Klöntin kanssa Mian tunnille. Ihanaa. Hyvää yötä!

Rauhallinen sunnuntai

Arjen parhaita hetkiä! Muistattehan nauttia niistä ja pitää niistä kiinni.....

Lentokenttäfiilis

On vaikeata kuvailla sanoin lentokenttäfiilistä. Sitä tunnetta kun saapuu lentokentälle ja tietää, että edessä on jälleen uusi seikkailu. Seikkailu voi olla pitkä tai lyhyt, kuten eilinen ilta Saksan Düsseldorfissa. Se voi myös olla täynnä vauhdikkaita hetkiä ja upeita tapaamisia tai sitten rauhallinen reissu hyvän ruoan ja läheisten seurassa.

Isäni ja kollegani olivat mukana eilisellä työmatkalla ja tänään palasimme Finnairin koneella kotiin. Lentokentällä joimme Starbucksin kahvia ja juttelimme elämästä. Koneessa luin Alexander Stubbin kiinnostavan kolumnin vanhemmuudesta ja politiikasta ja eteeni osui myös Finnairin Rethink Quality -bloggaajien esittely. Kävin juuri blogia vilkaisemassa enkä vielä innostunut, mutta käyn lukemassa ajan kanssa joku päivä. Konsepti kun on mielestäni niin mahtava.

Palattuani maanpinnalle tänään matka jatkui Ellan ystävän syntymäpäiväjuhlille. Suurin osa juhlavieraista olivat jo lähteneet, joten me saimme nauttia kakun kermasta ja istua iltaa rakkaiden ystävien seurassa.

Perjantaina olin Granden kanssa Nupun tunnilla ja tunnelma oli maaginen kun kävimme kävelemässä metsässä sen jälkeen. Ensi viikolla on paljon ratsastusta tiedossa ja sitten alkaa jo uusi työ.

Epätoivon valtaus

Ja nyt en tarkoita sellaista tavallista epätoivon valtausta, että en viihdy töissä tai en keksi mitä ruokaa tekisin illalliseksi, vaan sellaista syvää epätoivon valtausta. Sellaista, että hengittäessäni ja eläessäni hevosten kautta voi välillä tuntua siltä, että mikään ei riitä. Voisin viettää kaiken vapaa-aikani hevosten seurassa. Voisin asua tallin vieressä ja herätä hevosten aamuiseen hörinään. Voisin ruokkia hevoset, putsata karsinat ja vain nauttia niiden seurasta. Voisin ratsastaa monta erilaista ja erityyppistä hevosta päivässä. Voisin tutkia hevosten käyttäytymistä ja kouluttaa eritasoisia ratsukoita erilaisten harjoituksien kautta. Voisin hypätä, mennä koulua ja valmentautua osaavien valmentajien kanssa. Voisin opettaa eteenpäin oppimiani taitoja. Voisin viettää tunteja metsässä ihanien ystävien ja hevosten seurassa. Voisin vain olla kuten hevoset ovat.

Suomalainen tuttuni Carolina Westerlund ja Australialainen Warwick McLean ovat tehneet intohimostaan elämäntyylinsä. Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luona tavannut pariskunta ovat perustaneet oman koulutus- ja valmennustallin nimeltä Equine Performance Training Englantiin, Sussexiin. Toivotan todella paljon onnea pariskunnalle.

Kannattaa tutustua Warwick McLeanin vanhempien Dr. Andrew ja Manuela Mc Leanin kehittämään Equine Learning Theory -valmennusmenetelmään. Mielestäni menetelmässä on todella paljon hyviä asioita, joita kannattaa tuoda omaan valmentautumiseen tai valmentamiseen. Lisätietoja menetelmästä löydät Australian Equine Behaviour Centren - sivuilta.

Kuva: Equine Performance Training -sivustolta.

Staut for Gucci

Ranskalainen esteratsastaja Kevin Staut on saanut kokeilla mallin elämää Guccin uutena mainoskasvona. Ohessa katsaus kuvauksien kulisseihin.

Greetings from Paris

Viikonloppu oli menoisa, sillä ystäväni Pariisin ajoilta, Hanna ja Natasha tulivat kylään päivällä ja juuri ja juuri sain mekon päälle illan häihin kun meillä oli niin hauskaa. Opiskelimme yhdessä AUP-nimisessä yliopistossa Ranskassa ja vaikka näemme noin kahden vuoden välein, niin aina on yhtä ihanaa jutella menneistä, nykyhetkestä ja unelmistamme.

Sunnuntaina ajoin hieman väsyneenä pitämään tuntia Inkooseen Johannalle ja Maasalle. Ratsastin Masin kevyesti kentällä ja sen jälkeen Masi olikin päättänyt koetella hermojani oikein kunnolla. Masi oli joko kiinni mun hupussa, lahkeessa tai toisen hevosen takamuksessa. En tiedä mistä Masi löytää kaiken tuon energian, mutta me ei oltu ihan samalla aaltopituudella eilen.

Tänään sain tanskalaiselta ystävältäni Michaelilta sähköpostia, että hän on tulossa Helsinkiin huomenna työmatkalle. Michael on paras ystäväni Pariisin ajoilta, joten huomenna on jälleen Pariisi-muistelua tiedossa Ellan ja Michaelin seurassa. Ihanaa.....