Juuri se oikea EÇA

Copyright: Miguel Felix da Costa

Tämä upea Quinta Felix da Costan kasvatti EÇA olisi muuttamassa Suomeen mikäli eläinlääkäri antaa puhtaat paperit tällä viikolla. Nyt pidetään peukkuja, että hevonen on yhtä terve kuin miltä näyttää ja saamme seurata komistuksen uutta elämää Suomessa, ylpeän ja onnellisen uuden omistajan seurassa. 

Matkasta on paljon kerrottava ja kuvasatoa sitäkin enemmän, mutta näin lyhyesti niin meillä oli todella onnistunut matka ja löysimme juuri sen mitä etsimme.

Ihania uutisia

On ihana matkustaa kotiinpäin ja istuessamme Arlandan lentokentällä saan tämän aivan ihanan kuvan Riikalta ja Rannvi kirjoittaa, että Thor oli tänään todella hyvän tuntuinen kraniosakraalihoitoa tehtäessä. Aivan fantastinen loppu ihanalle viikonlopulle. 

Thor oli ollut suorempi, lannerangan kohdalta jumit avautuivat ja korvien takaa, niska ja kaula hyvin auki. Vasen lapa ja alaosa kaulasta oli ollut juntturassa, mutta oli myös tuntunut paremmalta hoidon lopussa.

Upea matka takana

Copyright Kia Herold

Mahtava reissu takana Portugalin kauniissa maalaismaisemassa. Nyt ollaan Lissabonissa ja nautitaan sivilisaatiosta ja lasista kuohuvaa. Lisää raporttia ensi viikolla.

Maastoilun taikaa

Kirjoitan tämän postauksen vastaukseksi Nooran kysymykseen koska maastoilu on aiheena niin lähellä sydäntäni:

"Olen hakemalla koittanut hakea sivuiltasi jonkinmoista juttua maastoilusta. :) Liekö sellaista onkaan? Jos ei, niin jos vinkkejä/postausehdotuksia saa antaa niin meillä on (ylläpito) pv tamman kanssa maasto-ongelma: hevonen pelkää ihan hulluna poistumista omalta pihaltaan, säikkyy todella paljon. Autot vielä menee, mutta siitä yhtään suuremmat aiheuttavat pikakäännöksiä, käsistä lähtöä sun muuta. Yksin maastoilu mahdottomuus: sätkii, hyppii, kiihdyttelee eikä rauhotu millään puhumisella. Taluttaessa maastossa sama homma, jopa pystyyn on yrittänyt hypätä ja kääntyä samalla kotiinmenosuuntaan...

En tiedä onko tämä oikea paikka purkaa tätä, mutta hevosesta on tullut minulle tärkeä enkä anna "pikkuvian" (pelko hevosessa JA minussa, luottamusta vaikea rakentaa) vaivata, kentällä hevonen on unelma. :)"

Mutta tosiaan, jos tämä toimisi edes minkäänmoisena inspiraationa niin kuulisin mielelläni ammattilaisen mielipiteen tilanteeseemme. :)

Tesellon kanssa ihailemassa järven kaunetta Kylmälässä. 

Tässä tulee nyt Noora tällaisen tavallisen tallaajan mielipide maastoilusta enkä tiedä auttaako pohdintani sinua yhtään, mutta tässä omia ajatuksiani hevosen metsälenkittelyyn liittyen.

Mennään jo.....

Olen vannoutunut maastoilun puolestapuhuja. Mielestäni kaikkien tulisi maastoilla hevostensa kanssa koska maastoilu ei vain ole maailman paras tapa oppia tuntemaan hevonen jota ratsastaa, vaan myös hevosen fysiikan kannalta todella hyvä liikutusmuoto. Maastoilla voi kävellen, kiipeillen, hiippaillen, täysillä rällästäen tai vain nautiskellen. Pidän itse pidemmistä lenkeistä, joissa mennään vaihtelevalla tahdilla, mutta viime aikoina olen myös tehnyt paljon käyntimaastoja koska se tekee niin hyvää Thorille ja Thorin keskittymiselle.

Eemilin kanssa maastoilin paljon, kun Eemil tuli Maasan ja Ossin luokse. 

Ajattelin aikaisemmin, että kaikista hevosista voi tehdä maastovarmoja maastoilemalla paljon, mutta en enää ole ihan vakuuttunut asiasta. Uskon, että hevosen kuin hevosen saa kyllä totutettua maastoiluun, mutta jotkut hevoset ovat vain helpompia kuin muut maastossa. Masin kanssa maastoilimme todella paljon, mutta aina välillä oli päiviä, jolloin kaikki pelotti ja piti hypätä jokaisen lehden kohdalla johonkin suuntaan. Masi ei taas pelännyt isoja busseja tai moottoripyöriä tai mitään muuta
hurisevaa ja surisevaa, joten siinä Masi oli maailman paras maastokaveri. Myös muiden hevosten seurassa Masi käyttäytyi suurimman osan ajasta mahtavan herrasmiesmäisesti.

Aina ei mene ihan nappiin, etenkin kun Thor on ollut kuukauden sairaslomalla.

Olen maastoillut kaikilla hevosilla aina ja vaikka välillä miettii mitä tekee (kun Klöntti seisoi etujalat melkein puunoksalla piti pari kertaa miettiä käännynkö takaisin, mutta rohkaisin mieleni ja jatkoimme matkaa), niin maastoilusta en tingi. Koska olen kuitenkin 36-vuotias ja hieman varovaisempi kuin aikaisemmin yritän aina katsoa, että hevonen on hyvin liikutettu (etenkin jos hevonen on hieman energisempi pakkaus) päivää ennen kuin lähden maastoon. Jos hevonen on kuitenkin ollut vapaalla tai vaikuttaa muuten vain todella energiseltä juoksutan hevosen kentällä tai maneesissa ennen maastoon lähtemistä. Aika usein kävelen myös esimerkiksi pellolle maastakäsin, juoksutan hevosen pellolla ja hyppään selkään vasta sen jälkeen kun hevonen on läsnä eikä liiallinen energia vie kaikkea keskittymiskykyä (treenaan paljon sänkkärillä ja pelloilla, joten niitä kannattaa hyödyntää jos siihen on mahdollisuus).

Juoksutusta pellolla (sopivan syvää lunta. Parasta lihaksille).

Kävelen hevosen kanssa paljon maastossa ihan vain maastakäsin. Tutustutaan toisiimme, erilaisiin maastoihin ja nautitaan eri vuodenajoista. Olen myös jo Australian ajoista käynyt lenkillä (juoksemassa) hevosten kanssa. Kun aika on kortilla saa molempien liikutuksen yhdistettyä samaan hetkeen. Tässä kannattaa kuitenkin hieman varoa koska jotkut hevoset (lue Thor) saattaa yrittää hypätä pystyyn ja potkia vierellä juoksevaa ihmistä.

Tutustelua. Peu en peu.

Maastoilen paljon yksin, mutta Thorin kanssa yritän suurimman osan ajasta lähteä muiden kanssa maastoon. Thor on todella energinen ja nopea pakkaus ja yritän totuttaa muiden hevosten avulla Thorin maastoiluun. Thor on jo rauhoittunut paljon ja opimme tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin. Tunnen jo melko hyvin Thorin pikku oikut, spurtit ja hypyt ja uskallan ratsastaa pitkin ohjin melkein koko ajan. Vaikka muut hevoset tekevät tyhmyyksiä Thor tuntuu jo luottavan minuun sen verran, että jännittyy, mutta ei esimerkiksi nouse pystyyn kuten alussa tai saa mitään suurempaa pakoreaktiota.

Maastoilla pitää ihan kaikkialla. Missä tahansa maankolkassa sitä sijaitseekaan. 

Olen maastoillut pikkutytöstä lähtien enkä tiedä ratsastaisinko jos en pääsisi metsään kuljeskelemaan hevosten kanssa. Nautin siitä ihan suunnattomasti ja nautintoa sen pitääkin olla. Ihania hetkiä hevosen seurassa. Jos kuitenkin hevonen on arvaamaton ja maastoilusta tulee vaikeata, kuten sinä Noora kuvailet, niin kannattaa harjoitella maastoilua maastovarmempien hevosten kanssa ja antaa omalle tammalle aikaa totutteluun.

Allien kanssa oma rohkeus loppui neljänteen levadeen ja silloin pyysin Makelta apua. Make sai huonot tavat kitkettyä ja me pystyttiin jatkamaan rauhallisin mielin. 

Miettisin itse näitä asioita Noora hevosesi kohdalla (jos teillä muilla on muita hyviä vinkkejä, niin kuulisin mielelläni):

• Varmistaisin maastoon lähtiessä, että hevosella ei ole liikaa ylimääräistä ja pinttynyttä energiaa.
• Totuttelisin aluksi maastoiluun maasta käsin.
• Kävisin usein maastossa. 
• Lähtisin aina muiden seurassa maastoon, jotta hevoselle tulisi vain hyviä kokemuksia näin aluksi ja hevosen oma rohkeus kasvaisi (onnistumisten kautta myös oma pelko hälvenee). 
• Ottaisin aluksi ja aina kun tuntuu vaikealta apua toiselta kokeneemmalta ratsastajalta (katso esim: Pientä puhetta blogin Maastoilua -kirjoitus. 
• Yrittäisin nauttia kaikin siemauksin hyvistä hetkistä kentällä ja ottaa vastaan maastoilun haasteet nimenomaan positiivisena haasteena. Vaikka monet hevoset eivät ole maastovarmoja tai kerta kaikkiaan totutettu maastoon, niin maastoilemalla joka ikinen hevonen rauhoittuu ja tottuu pikku hiljaa siihen, että metsässäkin kaikki on ihan okei. 

Hyödynnän peltotyöskentelyä paljon. 

Yhdessä parhaimpien ystävieni kanssa: Masi, Tiina ja Thor.

Toivottavasti tästä oli jotain apua sinulle Noora ja kerrothan miten maastoilu osaltanne jatkossa sujuu. Maastoilun vaikutuksesta hevosen suoristamiseen ja hyvään lihaskuntoon voisin tehdä täysin oman postauksen, mutta sanottaakoon niin paljon, että jos haluaa lihaksia hevoselleen, terveen ja vahvan selän, niin mikään ei voita maastoilua.

Kaunis kesäpäivä



Säällä kuin säällä lähdemme maastoon. Pieni tai suuri pakkanenkaan ei haittaa. 

Lue myös:
Liikunta on parasta lihashuoltoa
Synkästäkin voi tehdä kaunista
Maastoilua kauniissa talvimaisemassa
Masi ja Thor sänkkärillä
Hei me maastoillaan
Kauniin talvimaiseman keskellä, Thor Oittaa
Thorin kanssa sänkkärillä
Sänkkärin korkkaus 2018 

Jillan blogi: Maastoilu, joka hevosen perusoikeus?

Hindlimb lameness and saddle slip

Satulan vinous voi johtua monesta syystä (eikä vain siitä, että myydään jo valmiiksi vino satula):

1. Ratsastajan vino asento
2. Huonosti istuva satula
3. Assymetry in a horses thoracolumbar shape
3. Hevonen ontuu takajalkaa (hindlimb lameness)

Mikäli satula ei istu, kannattaa ehdottomasti huomioida, että ongelma voi löytyä myös takajaloista. Syy satulan vinouteen voi siis löytyä siitä, että hevonen ontuu jompaa kumpaa takajalkaa.

Aiheesta lisää Equinfo -sivustolla.
Lue myös Equine Veterinary Educationin tutkimus The osteopathic treatment of somatic dysfunction causing gait abnormality in 51 horses.

Lievää matkakuumetta

En muista milloin minulla viimeksi olisi ollut kunnon matkakuume, mutta nyt kuulkaas rakkaat lukijat on. Oikein kuumehöyry, niin innoissani olen Portugaliin lähtemisestä ja siitä, että pääsen taas valmentautumaan Marin kanssa.

Lähdemme torstaina ja palaamme sunnuntaina. Perjantaina ja lauantaina Mari pitää meille aamuisin tunnit, jonka jälkeen lähdemme kokeilemaan hevosia. Kuvan hevosesta saatte pientä alkumakua siitä mitä tulemaan pitää.

Asiasta viidenteen..... Meillä oli edellisellä työpaikalla maailman paras urheiluhieroja, joka avasi kaikki jumit viikottain. Hän osasi myös kertoa miten vino olin, antoi venytysvinkkejä ja ohjasi minut jäsenkorjaajalle.  Kaiken lisäksi hän oli hyvin eläinrakas ja todella ihana ihminen.

Olen kovasti jäänyt kaipaamaan viikottaista selän avaamista ja innostuin China Liangtse Wellnesin hoidoista, kun olimme siellä käymässä noin kuukausi sitten. Koska olo oli hieman tukkoinen ja tunsin taas enemmän vinoutta kuin aikoihin menin sinne tänään puolen tunnin hoitoon. Pidin kovasti hieronnasta ja tuntuu, että hoitolan henkilökunta ovat todellisia ammattilaisia ja löytävät juuri oikeat akupisteet. Kävin myös puolen tunnin CX-works -treenissä Lauttasaaren liikuntakeskuksessa, joten olo on nyt oikein mainio. Annika Schulman totesi myös perjantaina, että suurin ongelma taitaa olla keskivartaloni heikkous, joten sitä lähden nyt työstämään entistä vahvemmaksi. Minulla on ollut vuosia kroonisesti kipeä vatsa, joten olen myös varannut ajan ravintoterapeutille. Kaikkihan maksaa nykyään maltaita, mutta totesin yksi päivä, että hoidan hevosiani paremmin kuin itseäni, joten nyt on myös oman hyvinvoinnin kannalta aika ottaa itseään niskasta kiinni.

En ole ihan vakuuttunut siitä miten hyvä on käydä hieronnassa ja treenata samana päivänä tai kannattaako ylipäänsä venytellä ja esimerkiksi juosta (mikäli aihe kiinnostaa kannattaa lukea Christopher McDougallin Born to Run -kirja), mutta kun aika tuntuu koko ajan olevan kortilla ja pidän joogasta ja juoksemisesta:)

Olen kuitenkin päättänyt olla stressaamatta ja vaikka stressaisin, pitäisi varmaan miettiä, että en stressaa,  kuten tästä TED Talkin videosta tulee ilmi. Kyllä mielellä on valtava vaikutus kaikkeen.

Teemana kehonhallinta

Ellan viettäessä perjantai-iltaa hyvän ystävän luona Porkkalassa sain mahdollisuuden osallistua Annika Schulmanin Ratsastajan kehonhallinta -workshoppiin samaisena iltana. Kurssi oli todella hauska ja mielenkiintoinen ja muut osallistujat ihania persoonia kaikki. Itse pilatessali huokui uutuutta ja oli aivan super hieno. 

Sain taas paljon uutta ajateltavaa ja olisin voinut jatkaa jutustelua kehonhallintaan liittyvistä asioista vielä pari tuntia lisää. Tuntui, että aika meni aivan liian nopeasti, joten täytyy ehdottomasti päästä mukaan taas seuraavalle kurssille. En esimerkiksi tiennyt, että lonkankoukistajalihas kiinnittyy alaselkään asti. Eli alaselän ongelmat ja kireydet voivat johtua lonkankoukistajan kireydestä, joka on mielestäni todella mielenkiintoista. Tai sen, että notkoselkää ei oikeasti ole olemassa vaan kyse on vatsa- ja selkälihasten epätasapainosta.

Valitettavasti en kirjoittanut ylös mitään kurssin aikana koska teimme paljon harjoituksia ja halusin keskittyä niihin. Yksi harjoitus, joka jäi vahvasti mieleen ja jota hyödynsin tänään Johannan tunnilla oli seuraavanlainen. Piti valita pari ja toisen  henkilön piti laittaa kädet ristiin ja toisen piti leikkiä hevosta. Hevonen sai sitten tehdä kävelymäistä liikettä ja ratsastajan piti seurata mukana. Sen jälkeen hevosen piti vetää hieman ja yrittää saada ratsastaja pois tasapainosta. Mielenkiintoinen huomio tässä harjoituksessa oli, että kun vartalo ei ollut vahva ja ikäänkuin juurtunut maahan oli ratsastaja todella helppo saada pois tasapainosta ja tunne oli epämiellyttävä ja jokseenkin epäluotettava. Heti kun ratsastaja muisti keskivartalon hallinnan ja oli vartalostaan vahva, tuntui hevosen suussa paljon mielyttävämmältä ja tasaisemmalta.

Koska sain niin huonosti kirjattua muistiin kurssin anteja, sovimme Annikan kanssa, että haastattelen häntä lähiaikoina koska hänellä on aivan uskomaton tietotaito ihmisen ja eläimen fysiikasta ja biomekaniikasta. 

Kotimatkalla hain Ellan Porkkalasta ja ajoimme yhdessä kotiin nauttimaan loppuviikonlopusta. 

Perjantaina kävimme Thorin kanssa kävelemässä maasta käsin maastossa ja eilen Riikka oli Nöpön ja Maagin kanssa maastossa. Huomenna on tiedossa vapaapäivä ja tiistaina jatketaan maastoilua. Keskiviikkona on taas tiedossa puomi/ristikkoharjoituksia ja torstaina lähdemme jo ystäväni kanssa Portugaliin. Olen niin täpinöissäni, että huh huh.....

Eilen olimme myös uimassa Kirkkonummella ja uimahalli on niin miellyttävä. Lapset temmelsivät melkein kolme tuntia vedessä, joten menimme hieman väsyneinä Emilian ja Lilian järjestämälle illalliselle. Tänään olikin sitten hieman väsynyt olo ja laitoin Ellalle kumisaappaat päälle Aktiivitallille. Arvatkaa vain paleliko Ella niin paljon maastolenkillä, että piti hypätä alas kesken matkan. Ella sai kuitenkin ratsastaa Evan 21-vuotiaalla possu-hevosella, joten se oli todella hieno juttu. Ensi kerralla äiti-Kia on hieman tarkkavaisempi kelin ja vaatetuksen suhteen.....

Tänään oli hieman juoksutus ja koirat juoksivat vapaana maneesissa kaaosta ja tunnin jälkeen Thor hyppäsi sivuun toisen hevosen vieressä ja suoraan mun jalan päälle. Näitähän on sattunut aika monta kertaa ennenkin eri hevosten kanssa ja Australiassa pahin oli kyllä, kun pikkuvarvas murtui. Tänään kävi siis todella tuuri, koska jalka on vain hieman arka ei muuta. Muistan aina, kun veimme yhdellä tallilla Kylmälässä hevosia sisälle Tiinan kanssa ja yksi hevosista kaatoi mut ja hyppäsi suoraan mun jalan päälle. Silloin sattui kovasti ja Tiina ja tallinomistaja laittoivat Metacamit kehiin. Olin ihan huppelissa sen jälkeen ja meillä oli todella hauskaa, kun rällästimme Jorvin sairaalan käytäviä pitkin. Onneksi myös silloin selvisin pelkällä säikähdyksellä.