Sunday, August 19, 2018

Sänkkärin korkkaus 2018




Tämä viikko on tuntunut henkisellä puolella haastavalta, mutta samalla olen saanut nähdä rakkaita ystäviä, joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Elämä on tuntunut aidolta ja rehelliseltä, mutta samalla on ollut vaikeaa palata arkeen, sillä Ella on ollut kipeänä koko viikon ja olen tietenkin äitinä ollut todella huolestunut. Ella on ollut monta kertaa kipeänä viime keväänä ja kesällä sairastuimme molemmat flunssaan kerran. Toivotaan nyt, että saisimme pian olla terveinä ja saisimme arjen taas rullaamaan normaalisti. Arki kun on mielestäni ihan sitä parasta elämää.


Viikonlopun vietimme maalla ja otimme todella rauhallisesti. Kävimme eilen korkkaamassa sänkkärin Jessican ja Ötön ihanan Mia-suokin kanssa ja illalla menimme vielä syömään Scola-ravintolaan perheen kanssa.


Tänään lähdimme uudestaan Thorin ja Jackin kanssa luontoon ja otin ensimmäistä kertaa Monty Robertsin Dually-riimun koko matkan ajaksi Thorin päähän. Minulla on sellainen olo, että Thoria ahdistaa edelleen kuolaimet suussa, joten halusin kokeilla voisinko useammin ratsastaa maastoretket riimu päässä. Reissu meni todella hyvin ja huomasin, että pelko siitä, että suussa ei ole mitään on enemmän omassa päässä kuin mitään muuta. Suuhun oli myös riimulla hyvän tuntuinen kontakti ja Thor oli rento ja mukava. Tallinomistajamme mies Jussi tuli jossain vaiheessa laukkaamaan sänkkärille ja yritimme hetken laukata perässä. Thor oli intoa täynnä ja totesin, että nyt ei ihan tunnu turvalliselta laukata riimu ja karvasatula selässä. Eli jatkoimme sitten loppumatkan käyntiä ja ravia kotiinpäin. Mutta tulipa ainakin kokeiltua ja aion ehdottomasti jatkossakin maastoilla riimun kanssa. 


Tästä lähtee jälleen uusi viikko käyntiin. Huomenna on tiedossa töitä ja joogaa. Jack saa vielä viettää pari päivää maalla vanhempieni seurassa. Maalla kun on niin mukavaa, kun saa juosta ja temmeltää vapaana päivät pitkät. 

2 comments:

  1. Ensimmäinen sänkkäriratsastus on useimpien hevosihmisten kalenteriin kuuluva juttu. Aina yhtä ihanaa!

    En ole sänkkärille päässyt (vielä?) mutta pitkästä aikaa maastoilemaan tunnin, puolentoista lenkkejä uudella tuttavuudella, luotettavalla herrasmisruunalla. Parina hyvä ystävä kuvankauniilla tammalla. On vaikea pukea sanoiksi sitä rauhaa, iloa ja mielihyvää joka valtaa koko kehon näillä retkillä.

    Elämä tarjoaa meille upeita mahdollisuuksia.

    Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti olette Ellan kanssa selättäneet pöpöt ja saatte nauttia jokaisesta päivästä täysillä.

    Maarit L. ��

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikö ole mitä ihaninta ajanvietettä tuo maastoilu. Siitä tulee aina vaan yhtä hyvä mieli.:)

      Ella on nyt kolmatta viikkoa flunssassa. Eli pidetään peukkuja, että kohtapuolin olisi pöpöt selätetty.

      Ihanaa syksyä Maarit L.

      Delete