Tellington TTouch Method -kurssi

Annika Schulman on aina tuonut mielenkiintoisia kansainvälisiä kouluttajia Suomeen. Muistan kun osallistuin Annikan järjestämälle Leslie Desmondin kurssille ystäväni kehoituksesta jo vuosia sitten ja sain viikonlopusta todella paljon irti. Sittemmin olen käynyt Sue Lefflerin ja Klaus Schöneichin kursseilla ja viime kesänä oli vuorossa Tellington TTouch -kurssi hollantilaisen Nelleke Deen vetämänä. Linda Tellington Jones kehitti TTouch -menetelmän vuosia sitten ja TTEAM nimikkeen alla menetelmää harjoittavat koulutetut ammattilaiset ympäri maailmaa.

Koska Annikan oma talli sijaitsee noin tunnin meiltä päätin ratsastaa paikan päälle Thorin kanssa. Ihana tallinomistaja Nina lupasi mukaan maastotueksi Estelle-tamman kanssa, joten matka sujui leppoisin tunnelmin ja sain Thorin hyvin liikutettua ennen kurssia. Viimeisen asfalttitiepätkän talutin maastakäsin koska siinä ajaa välillä pienemmät ja suuremmat ajovälineet todella kovaa.

Kun saavuimme perille Thor sai jäädä talon viereiseen tarhaan, mutta kuten arvasin ei Thor tehnyt muuta kuin juossut siinä koska muita hevosia ei ollut näkyvillä. Onneksi Annika ymmärsi heti yskän

ja siirsimme toisen ponin Thorin tilalle ja Thorin tallin viereiseen hiekkatarhaan.

Kurssi oli vain yksipäiväinen, joten pääsimme vain hipaisemaan Tellington TTouch -menetelmää. Aloitimme teoriatunnilla ja sen jälkeen kävimme läpi erilaisia otteita ulkona toisillemme ja siitä siirryimme kentälle harjoittelemaan hevosten kanssa. Minulla oli vahvasti juuri suorittamani monen viikonlopun Kraniosakraalikurssi mielessä, mutta TTouch tuntui menetelmänä hyvin erilaiselta. TTouchiin kuuluu erilaiset otteet hauskoine nimineen: Clouded Leopard, Snail's TTouch, Lying Leopard ja Mouth and Tail TTouch.

Koska kurssi oli päivän pituinen ja meitä oli monta osallistujaa voin vain kertoa joitain havaintoja TTouchista menetelmänä. Olisi ollut mielenkiintoista opetella lisää koska päivä tuntui jäävän niin lyhyeksi ja yhden päivän aikana ei ehdi kaikkea. 

Nelleke tutustui itse TTouch menetelmään, kun hänen suuri ori oli loukkaantunut ja hän huomasi kontrollin kadonneen jossain vaiheessa. TTouch menetelmän kautta hän löysi apua omaan kommunikaatioon ja selkeyttä hevosten kanssa toimimiseen. 

Puhuimme paljon siitä miten tärkeätä on, että hevosta kuunnellaan ja hevosen tulisi olla tasapainossa sekä fyysisesti että emotionaalisella tasolla. Hevosta voi oppia ymmärtämään seuraamalla kasvonpiirteitä ja esimerkiksi hevosen suu kertoo paljon. Siitä voi nähdä millä tuulella hevonen on. Nelleke Deen kävi myös läpi mielenkiintoisia piirteitä hevosissa. Hän totesi että hän ei itse hankkisi pitkä- ja kapeakorvaista hevosta ja totesi, että olen tehnyt hyvää työtä Thorin kanssa, kun Thor käyttäytyi niin hyvin.

Tässä esimerkkejä englanniksi :

• Upside down heart in the muzzle;  very kind to people.
• Short ears; stubborn.
• Broad ears;  gentle
• Straight ears, pointing toward each other; tense and a lot of energy.
• Strong nosebone; stubborn.
• Wrinkles around the eyes. Wondering.
• Looking for symmetry in the horse's face. The more bone you see they say the more training time they need.
• Some horses have two swirls (icelandic horses have many swirls). 

Horses swirl

Nappasin myös joitain muita mielenkiintoisia asioita päivän aikana:

• Hevosen korvissa on paljon akupisteitä. Korvia kannattaa hoitaa joka päivä. 
• Hevosen häntä on osa hevosen selkärankaa. TTouchissa käytetään paljon häntää hoitavia menetelmiä, jos hevosella on ongelmia selän kanssa. 
• With Ttouch and Feldenkreis you can help the horse feel where it is tense. When the animal feels the tension the animals body will pick it up because he wants to feel good.
  When the horse is tense all adrenaline goes to the flight muscles. The horse is a primitive animal: fight, flight or freeze. Mostly the flight or freeze. The horse is a very kind animal. Don't see him as a fighter but rather as a flight and freeze animal.

Nelleke Deen kertoi myös lyhyesti Feldenkrais-menetelmästä ja teimme pari harjoitusta, joita Feldenkreist on kehittänyt. Feldenkrais-menetelmä jäi kovasti kiinnostamaan ja olisi hienoa, jos joskus vielä olisi mahdollisuus osallistua Feldenkrais-koulutukseen. 

• Feldenkrais unhabitual movement exercises. habitual /unhabitual. Shows to the horse that it has more possibilities in movement. You can't explain but the horse can feel. Receptors in our body. Receptors pick up signs and give to brain. We know where we are. A lot under seatbones, hands, mouth. Receptors that react to pressure inside us. Proprioceptive receptors in hands and legs. Horses have lot in toes. he feels and does not stumble on everything he sees. Some horses stumble always. Irritates the owner. People say it is not alert but it has nothing to do with that. His proprioceptive receptors are not working properly. Feldenkrais brings awareness, awakens more cells in the brain. We use 4-5% of our brain. Horse has a small brain. Can help to use more cells in the small brains. 

Annikan upea kenttä. Ympärillä hevosten isot laidunmaat. 

Deen käytti myös koulutuksessa pinteliä. Pinteli sidottiin (katso kuva) hevosen ympärille ja se auttoi hevosta hahmottamaan omaa suoruutta ja virheasentoja. Sekä TTouch ja Feldenkrais -menetelmät auttavat hevosta parantamaan omaa koordinatiota ja tunnistamaan omat virheasennot ja jännittyneisyyden. Kun hevonen hahmottaa ongelmat itse niitä on helpompi korjata koska hevonen haluaa tuntea olla hyvinvoiva ja pirteä.

Tässä harjoitellaan rentoutumista Thorin kanssa. 

Rentoutumista suun akupisteitä hieromalla. 

Hieromalla Thoria ikenistä ylähuulen alta Thor rentoutui. Suun sisällä on myös paljon akupisteitä. Tuota kannattaa kuitenkin kokeilla varoen, jotta käsi ei vahingossa jää hampaiden väliin:)

Feldenkrais hahmottelua

Päivä oli mielenkiintoinen ja hauska. Otin kotiin paljon hauskoja hetkiä, mutta en saanut vielä yhtenä päivänä oikein kiinni Tellington TTouch -menetelmästä. Uskon, että kaikkiin koulutuksiin joihin liittyy hevosen käsitteleminen erilaisilla otteilla fysioterapeutin/hierojan tai osteopaatin koulutus auttaisivat todella paljon. 

Kotiin lähdimme jälleen maastoteitse ja suurimman osan ajasta kävelin Thorin vieressä koska Thor oli niin vireänä päivän koulutuksen jäljiltä. Hetket jotka ratsastin olivat myös hyvin haastavia, mutta kaiken kaikkiaan ihanaa viettää kokonainen päivä yhdessä. 

Juuri se oikea EÇA

Copyright: Miguel Felix da Costa

Tämä upea Quinta Felix da Costan kasvatti EÇA olisi muuttamassa Suomeen mikäli eläinlääkäri antaa puhtaat paperit tällä viikolla. Nyt pidetään peukkuja, että hevonen on yhtä terve kuin miltä näyttää ja saamme seurata komistuksen uutta elämää Suomessa, ylpeän ja onnellisen uuden omistajan seurassa. 

Matkasta on paljon kerrottava ja kuvasatoa sitäkin enemmän, mutta näin lyhyesti niin meillä oli todella onnistunut matka ja löysimme juuri sen mitä etsimme.

Ihania uutisia

On ihana matkustaa kotiinpäin ja istuessamme Arlandan lentokentällä saan tämän aivan ihanan kuvan Riikalta ja Rannvi kirjoittaa, että Thor oli tänään todella hyvän tuntuinen kraniosakraalihoitoa tehtäessä. Aivan fantastinen loppu ihanalle viikonlopulle. 

Thor oli ollut suorempi, lannerangan kohdalta jumit avautuivat ja korvien takaa, niska ja kaula hyvin auki. Vasen lapa ja alaosa kaulasta oli ollut juntturassa, mutta oli myös tuntunut paremmalta hoidon lopussa.

Upea matka takana

Copyright Kia Herold

Mahtava reissu takana Portugalin kauniissa maalaismaisemassa. Nyt ollaan Lissabonissa ja nautitaan sivilisaatiosta ja lasista kuohuvaa. Lisää raporttia ensi viikolla.

Maastoilun taikaa

Kirjoitan tämän postauksen vastaukseksi Nooran kysymykseen koska maastoilu on aiheena niin lähellä sydäntäni:

"Olen hakemalla koittanut hakea sivuiltasi jonkinmoista juttua maastoilusta. :) Liekö sellaista onkaan? Jos ei, niin jos vinkkejä/postausehdotuksia saa antaa niin meillä on (ylläpito) pv tamman kanssa maasto-ongelma: hevonen pelkää ihan hulluna poistumista omalta pihaltaan, säikkyy todella paljon. Autot vielä menee, mutta siitä yhtään suuremmat aiheuttavat pikakäännöksiä, käsistä lähtöä sun muuta. Yksin maastoilu mahdottomuus: sätkii, hyppii, kiihdyttelee eikä rauhotu millään puhumisella. Taluttaessa maastossa sama homma, jopa pystyyn on yrittänyt hypätä ja kääntyä samalla kotiinmenosuuntaan...

En tiedä onko tämä oikea paikka purkaa tätä, mutta hevosesta on tullut minulle tärkeä enkä anna "pikkuvian" (pelko hevosessa JA minussa, luottamusta vaikea rakentaa) vaivata, kentällä hevonen on unelma. :)"

Mutta tosiaan, jos tämä toimisi edes minkäänmoisena inspiraationa niin kuulisin mielelläni ammattilaisen mielipiteen tilanteeseemme. :)

Tesellon kanssa ihailemassa järven kaunetta Kylmälässä. 

Tässä tulee nyt Noora tällaisen tavallisen tallaajan mielipide maastoilusta enkä tiedä auttaako pohdintani sinua yhtään, mutta tässä omia ajatuksiani hevosen metsälenkittelyyn liittyen.

Mennään jo.....

Olen vannoutunut maastoilun puolestapuhuja. Mielestäni kaikkien tulisi maastoilla hevostensa kanssa koska maastoilu ei vain ole maailman paras tapa oppia tuntemaan hevonen jota ratsastaa, vaan myös hevosen fysiikan kannalta todella hyvä liikutusmuoto. Maastoilla voi kävellen, kiipeillen, hiippaillen, täysillä rällästäen tai vain nautiskellen. Pidän itse pidemmistä lenkeistä, joissa mennään vaihtelevalla tahdilla, mutta viime aikoina olen myös tehnyt paljon käyntimaastoja koska se tekee niin hyvää Thorille ja Thorin keskittymiselle.

Eemilin kanssa maastoilin paljon, kun Eemil tuli Maasan ja Ossin luokse. 

Ajattelin aikaisemmin, että kaikista hevosista voi tehdä maastovarmoja maastoilemalla paljon, mutta en enää ole ihan vakuuttunut asiasta. Uskon, että hevosen kuin hevosen saa kyllä totutettua maastoiluun, mutta jotkut hevoset ovat vain helpompia kuin muut maastossa. Masin kanssa maastoilimme todella paljon, mutta aina välillä oli päiviä, jolloin kaikki pelotti ja piti hypätä jokaisen lehden kohdalla johonkin suuntaan. Masi ei taas pelännyt isoja busseja tai moottoripyöriä tai mitään muuta
hurisevaa ja surisevaa, joten siinä Masi oli maailman paras maastokaveri. Myös muiden hevosten seurassa Masi käyttäytyi suurimman osan ajasta mahtavan herrasmiesmäisesti.

Aina ei mene ihan nappiin, etenkin kun Thor on ollut kuukauden sairaslomalla.

Olen maastoillut kaikilla hevosilla aina ja vaikka välillä miettii mitä tekee (kun Klöntti seisoi etujalat melkein puunoksalla piti pari kertaa miettiä käännynkö takaisin, mutta rohkaisin mieleni ja jatkoimme matkaa), niin maastoilusta en tingi. Koska olen kuitenkin 36-vuotias ja hieman varovaisempi kuin aikaisemmin yritän aina katsoa, että hevonen on hyvin liikutettu (etenkin jos hevonen on hieman energisempi pakkaus) päivää ennen kuin lähden maastoon. Jos hevonen on kuitenkin ollut vapaalla tai vaikuttaa muuten vain todella energiseltä juoksutan hevosen kentällä tai maneesissa ennen maastoon lähtemistä. Aika usein kävelen myös esimerkiksi pellolle maastakäsin, juoksutan hevosen pellolla ja hyppään selkään vasta sen jälkeen kun hevonen on läsnä eikä liiallinen energia vie kaikkea keskittymiskykyä (treenaan paljon sänkkärillä ja pelloilla, joten niitä kannattaa hyödyntää jos siihen on mahdollisuus).

Juoksutusta pellolla (sopivan syvää lunta. Parasta lihaksille).

Kävelen hevosen kanssa paljon maastossa ihan vain maastakäsin. Tutustutaan toisiimme, erilaisiin maastoihin ja nautitaan eri vuodenajoista. Olen myös jo Australian ajoista käynyt lenkillä (juoksemassa) hevosten kanssa. Kun aika on kortilla saa molempien liikutuksen yhdistettyä samaan hetkeen. Tässä kannattaa kuitenkin hieman varoa koska jotkut hevoset (lue Thor) saattaa yrittää hypätä pystyyn ja potkia vierellä juoksevaa ihmistä.

Tutustelua. Peu en peu.

Maastoilen paljon yksin, mutta Thorin kanssa yritän suurimman osan ajasta lähteä muiden kanssa maastoon. Thor on todella energinen ja nopea pakkaus ja yritän totuttaa muiden hevosten avulla Thorin maastoiluun. Thor on jo rauhoittunut paljon ja opimme tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin. Tunnen jo melko hyvin Thorin pikku oikut, spurtit ja hypyt ja uskallan ratsastaa pitkin ohjin melkein koko ajan. Vaikka muut hevoset tekevät tyhmyyksiä Thor tuntuu jo luottavan minuun sen verran, että jännittyy, mutta ei esimerkiksi nouse pystyyn kuten alussa tai saa mitään suurempaa pakoreaktiota.

Maastoilla pitää ihan kaikkialla. Missä tahansa maankolkassa sitä sijaitseekaan. 

Olen maastoillut pikkutytöstä lähtien enkä tiedä ratsastaisinko jos en pääsisi metsään kuljeskelemaan hevosten kanssa. Nautin siitä ihan suunnattomasti ja nautintoa sen pitääkin olla. Ihania hetkiä hevosen seurassa. Jos kuitenkin hevonen on arvaamaton ja maastoilusta tulee vaikeata, kuten sinä Noora kuvailet, niin kannattaa harjoitella maastoilua maastovarmempien hevosten kanssa ja antaa omalle tammalle aikaa totutteluun.

Allien kanssa oma rohkeus loppui neljänteen levadeen ja silloin pyysin Makelta apua. Make sai huonot tavat kitkettyä ja me pystyttiin jatkamaan rauhallisin mielin. 

Miettisin itse näitä asioita Noora hevosesi kohdalla (jos teillä muilla on muita hyviä vinkkejä, niin kuulisin mielelläni):

• Varmistaisin maastoon lähtiessä, että hevosella ei ole liikaa ylimääräistä ja pinttynyttä energiaa.
• Totuttelisin aluksi maastoiluun maasta käsin.
• Kävisin usein maastossa. 
• Lähtisin aina muiden seurassa maastoon, jotta hevoselle tulisi vain hyviä kokemuksia näin aluksi ja hevosen oma rohkeus kasvaisi (onnistumisten kautta myös oma pelko hälvenee). 
• Ottaisin aluksi ja aina kun tuntuu vaikealta apua toiselta kokeneemmalta ratsastajalta (katso esim: Pientä puhetta blogin Maastoilua -kirjoitus. 
• Yrittäisin nauttia kaikin siemauksin hyvistä hetkistä kentällä ja ottaa vastaan maastoilun haasteet nimenomaan positiivisena haasteena. Vaikka monet hevoset eivät ole maastovarmoja tai kerta kaikkiaan totutettu maastoon, niin maastoilemalla joka ikinen hevonen rauhoittuu ja tottuu pikku hiljaa siihen, että metsässäkin kaikki on ihan okei. 

Hyödynnän peltotyöskentelyä paljon. 

Yhdessä parhaimpien ystävieni kanssa: Masi, Tiina ja Thor.

Toivottavasti tästä oli jotain apua sinulle Noora ja kerrothan miten maastoilu osaltanne jatkossa sujuu. Maastoilun vaikutuksesta hevosen suoristamiseen ja hyvään lihaskuntoon voisin tehdä täysin oman postauksen, mutta sanottaakoon niin paljon, että jos haluaa lihaksia hevoselleen, terveen ja vahvan selän, niin mikään ei voita maastoilua.

Kaunis kesäpäivä



Säällä kuin säällä lähdemme maastoon. Pieni tai suuri pakkanenkaan ei haittaa. 

Lue myös:
Liikunta on parasta lihashuoltoa
Synkästäkin voi tehdä kaunista
Maastoilua kauniissa talvimaisemassa
Masi ja Thor sänkkärillä
Hei me maastoillaan
Kauniin talvimaiseman keskellä, Thor Oittaa
Thorin kanssa sänkkärillä
Sänkkärin korkkaus 2018 

Jillan blogi: Maastoilu, joka hevosen perusoikeus?

Hindlimb lameness and saddle slip

Satulan vinous voi johtua monesta syystä (eikä vain siitä, että myydään jo valmiiksi vino satula):

1. Ratsastajan vino asento
2. Huonosti istuva satula
3. Assymetry in a horses thoracolumbar shape
3. Hevonen ontuu takajalkaa (hindlimb lameness)

Mikäli satula ei istu, kannattaa ehdottomasti huomioida, että ongelma voi löytyä myös takajaloista. Syy satulan vinouteen voi siis löytyä siitä, että hevonen ontuu jompaa kumpaa takajalkaa.

Aiheesta lisää Equinfo -sivustolla.
Lue myös Equine Veterinary Educationin tutkimus The osteopathic treatment of somatic dysfunction causing gait abnormality in 51 horses.