Thursday, November 14, 2013

Yhteisölliset blogit ja vaihtoehtoiset blogialustat

Kuva: Google

"Yhä useampi yhteisöllinen palvelu on rakentanut oman blogialustansa, johon joko kutsutut tai kuka tahansa pääsevät kirjoittamaan." - alkaa Markkinointi ja Mainonta -lehden artikkeli - Mielipidejohtajat himoitsevat muiden blogeihin (En oikein ymmärrä tuota otsikkoa, koska eivät kai mielipidejohtajat ainoastaan himoitse muiden blogeihin vaan blogialustat haluavat mielipidevaikuttajia omaan "piiriinsä".)

Kuten artikkeli toteaa, monet vaikuttajat ovat siirtyneet kirjoittamaan omista kanavistaan aktiivisesti vaihtoehtoisille alustoille. 

Myös hevosmaailma on havainnut kyseisen ilmiön ja esimerkiksi ruotsissa Social Media House ylläpitää Horsespot blogialustaa. Viime viikolla Suomeen rantautui Hippola-niminen uudenkaltainen media, joka yhdistää suomen hevosblogien parhaimmistoa vaihtoehtoiseen mediaan. Tämä on todella mielenkiintoinen ilmiö ja helpottaa lukijaa löytämään aihepiirien parhaimmat ja informatiivisimmat blogit samasta osoitteesta. Oman blogialustan merkitys ei kuitenkaan vielä ole pienentynyt, mutta on mielenkiintoista nähdä tulevatko kaikki blogit jossain vaiheessa siirtymään samoihin osoitteisiin. 

"Vaihtoehtoiset blogialustat toimivat parhaimmillaan silloin, kun halutaan saavuttaa jo valmiina olevia yleisöjä tai saada herätettyä keskustelua muualla kuin omissa kanavissa. Oman kanavan merkitys on kuitenkin edelleen olemassa kun halutaan kasvattaa yleisöä omalla sivustolla, jota on myös parempi hallita. Tällöin kuitenkin sitoudutaan pitkäjänteiseen tekemiseen ja joudutaan käsittelemään esimerkiksi teknisiä seikkoja huomattavasti enemmän kuin vaihtoehtoisilla blogialustoilla."

Mikäli blogin pitäminen ja kirjoittaminen ylipäänsä kiinnostaa, kannattaa lukea LinkedInin vaihtoehtoiselta blogialustalta bloggaamani Claire Diaz Orticin kirjoitus The Five Best Books On Writing. Ja jotta jaksaisit kirjoittaa ja olla mukana kaikilla vaihtoehtoisilla alustoilla muistathan urheilla, kuten nämä muiden suurien johtajien tapaan.

Tuesday, November 12, 2013

Tyttöjen kesken

 
 
Vietimme aivan ihanan illan eilen Emilian ja Lilian seurassa. Työt leikkivät, mammat juttelivat ja kaiken kruunasi vielä veljeni tuomat karkkirahat, joilla tytöt saivat käydä kaupassa ostamassa pientä naposteltavaa.
 
Tässä myös kuva Ellan koristreeneistä. Saa nähdä innostuuko Ella koriksesta. Meidän suvun miehet ovat suurimmaksi osaksi kaksimetrisiä koristähtiä, joten oli melko luontainen valinta ainakin kokeilla korista lajina (en ole itse koskaan pelannut. Mieli oli aina vain talleille).
 
 
Tänään aloitin aamun aivan ihanalla Ying/Yang joogalla ja Tiina tuli taas laittamaan esteitä maneesiin. Hyppäsimme kunnolla ja lopussa Thorilla oli niin upea laukka ja ravi, että en ole vielä sellaista kokenut Thorin kanssa. Aivan mahtava fiilis. Tällä fiiliksellä on mukava lähteä Ruotsiin työreissulle huomenna. Nyt lähden hakemaan Ella kotiin kaverin luota.  

Monday, November 11, 2013

Kia on tehnyt töitä


Odotan aina yhtä paljon Marin kurssia. Jotenkin tuntuu siltä, että Mari saa meistä molemmista parhaimmat puolet esiin enkä vielä kertaakaan ole lähtenyt pettyneenä tai paha maku suussa Marin valmennuksista pois. Kyse ei tietenkään olisi siitä, että meillä aina olisi hyvä päivä tai Thor ja minä olisimme parhaimmillamme. Uskon, että salaisuus piilee siinä, että Mari osaa lukea sekä hevosta ja ihmistä niin hyvin ja tiukan paikan tullen Mari helpottaa tehtävää ja etsii rauhallisten liikkeiden kautta tietä onneen. Mari ei pakota eikä ole kova, vaan hakee kaikessa kepeyttä, elastisuutta ja rentoa ratsastusta.





















Koska Mari käy vain noin kolmen kuukauden välein suomessa on Marista kehkeytynyt meille henkilö, joka tulee ja kertoo mihin suuntaan ollaan menossa. Onko tapahtunut edistysaskeleita? Olemmeko jääneet paikalle junnaamaan tai onko kerta kaikkiaan jotain jolle pitäisi nopeasti tehdä jotakin? Sen takia tuntui extra hyvältä, kun ekan päivän valmennuksen aikana Mari yhtäkkiä totesi, että "Kia on tehnyt töitä".




Sain Thorin lastattua nätisti traileriin ja Granåsan pihalla Thor oli heti kuin kotonaan. Thor sai viettää aikaa maneesin viereisessä tarhassa ennen tuntia ja tunnin jälkeen ja jäi yöksi toisen hevosen viereen sisälle talliin (jotenkin koen, että on helpompaa jättää hevonen yöksi ja mielestäni on myös hyvä, että Thor tottuu erilaisiin ympäristöihin). 





Ensimmäisenä päivänä Thor oli todella tarkkavainen, rento ja kuuliainen. Thor oli kevyt ratsastaa ja tuntui suoralta ja hyvältä. Tokana päivänä Thor oli jäykempi eikä tuntunut yhtä hyvältä, mutta teimme paljon hyviä harjoituksia ja tunnin loppua kohden Thor tuntui taas paremmalta.

Mari oli sitä mieltä, että Thor oli paljon tasaisempi kuin aikaisemmin ja kehui etenkin laukkaa.

Molempina päivinä teimme alussa paljon suunnanvaihtoja ja kahdeksikkoja. Teimme myös siirtymisiä ja ne sujuivat paremmin. Mari muistutti miten aikaisemmin väistätimme Thoria, jotta saisimme siirtymiset hyvin läpi, mutta nyt ne sujuivat jo melko hyvin ilman suurempia apukeinoja. Laukka-käynti siirtymisissä on kuitenkin vielä kovasti harjoittelemista ja saimme käyttää seinää apuna, jotta avut menisivät helpommin läpi.

Teimme molempina päivinä harjoitusta, jota klassisen ratstastuksen mestari Nuno Oliveira kuulemma kutsuu hevosen aspiriiniksi ja toimii hevosella kuin hevosella. Ratsastimme ympyrällä ja siirsimme hevosen takaosaa ulos ympyrältä ja ympyrän sisäpuolelle (hindquarters in and out). Liike on kokoava, mutta samalla rentouttava. Hevonen rentoutetaan pala palalta ja samalla kootaan.



  • Käännä lantiolla ei käsillä.
  • Jos hevonen ei siirrä takajalkoja ulos ympyrältä ongelma ei ratkea potkimalla lisää sisäpohkeella, vaan tee puolipidäte ulko-ohjalla ja aktivoi syvät vatsalihakset. Aseta hevonen ja käännä lantiolla.
  • Istu, istu, istu ja kädet aina eteen.
  • Jos hevonen vetää ja painaa, värisyttele hieman sormia. Et saa hyväksyä tässä harjoituksessa, että hevonen painaa ja vetää. 






Thor tulee edelleen helposti luotiviivan taakse ja kipristää kaulan nätisti suoraan rintaansa kohden (katsokaa esim. rentoa laukkaa -videopätkä). Se on vanha ja todella huono tapa ja jos seuraatte videoita niissä näkee myös miten paljon Thorin purentavika vaikuttaa kaulan asentoon. Thor kääntää aika usein pelkkää päätä sivuun ja luulen, että se johtuu siitä, että suussa on ongelma, atlasnikama (toinen niskanikama) on lukossa ja se jumittaa koko kaulan. Onneksi tiedämme kuitenkin mistä ongelma juontaa juurensa, joten se on kuitenkin hoidettavissa oleva asia. Piti nyt vain kertoa:)


Tokana päivänä harjoittelimme pohkeenväistöä ja siirsin Thorin ravista käyntiin koska halusin paremmin ymmärtää mitä Mari haki ohjeistuksellaan. Sain jossain vaiheessa niin mahtavan tunteen, kun Thor siirtyi sivuun pelkästään ajatuksen ja lantion avulla ei alapohkeella potkimisella. Voin vain kuvitella miten mahtavalta ratsastus voisi tuntua, jos olisi Marin tasolla. WOW!

   


Lopuksi laukkasimme niin, että Thor sai venyttää selkää eteen alas. Mari sanoi, että harjoitus on vaikea ja on normaalia, että hevoset kiihdyttävät tahtia tai siirtyvät raviin. Thor siirtyi ensin raviin, mutta saimme melko hyvin harjoituksen toimimaan. Se oli haastava, mutta hyvä tasapainoharjoitus. 
  • Harjoitus ei ole vapaata laukkaa Cowboy-tyylillä, vaan koottua harjoituslaukkaa. 
  • Harjoitus venyttää selkää ja kehittää hevosen tasapainoa. 
  • Kun olet laukannut hetken pidemmillä ohjilla, nostat ohjat takaisin käteen. Laukka ei lopu j ratsastat pikkaisen enemmän laukkaa ylämäkeen. Lyhennät ohjat takaisin tuntumalle ja parannat  puolipidätteillä tasapainoa ja pyydät hevosta siirtymään normaalin harjoituslaukkaan.


Mari tulee luultavasti seuraavan kerran vasta keväällä, joten kärsin jo nyt pahoista vieroitusoireista. Sinsänsä ehtii taas harjoitella asioita lisää eikä tarvitse ajella huonolla säällä valmentautumaan trailerilla. Toivottavasti saadaan myös satula-asia kuntoon ennen seuraavaa kurssia, niin pääsemme nauttimaan valmennuksesta entistä enemmän. 

Sunday, November 10, 2013

"It is a good dream, but it is not MY dream"


Viikonlopun olen suurimmaksi osaksi viettänyt Thorin ja Masin seurassa. Poikkesin kyllä hyvän espanjalaisystävämme 50kymppis juhlissa, mutta noin muuten olen urheillut tai ollut tallilla. Koska Thor on koko ajan suoristumaan päin ja tuntuu hyvältä ratsastaessa oli aika asettaa uusia tavoitteita. Yksi tavoite on siirtymiset. Nyt me taas siirryttään ja siirryttään. Hissutellaan vaikka kuukausi, mutta siirtymisten on pakko tulla rentoina läpi koko rungon. 


Suurempi tavoite on kuitenkin oma vartalo. Olen yrittänyt urheilla enemmän kuin 1-2 kertaa viikossa ja huomasin jo tänään miten paljon helpompaa oli aktivoida ja löytää oma keskivartalon hallinta. Viikottainen urheilu vaatii pientä sumplimista arjen keskellä, mutta odottakaa vain. Kohta olen kuin Laura Sykora konsanaan (ha ha..... ei ehkä kuitenkaan). 

Masi, Tiina ja Emma

Eilen Tiina ja Emma poikkesivat myös tallilla ja pojat saivat riehua Gunssanin upealla uudella kentällä (aivan ihana pohja). Masilla ja Thorilla oli niiiiiin hauskaa ja olisivat voineet jatkaa touhottamista varmaan vaikka kuinka kauan. Olin kuitenkin luvannut ruokkia Ninan tallilla hevoset neljältä, joten hyppäsin Thorin selkään ja ratsastin hetken kentällä. Menimme enimmäkseen puomeja ravissa ja laukassa. Asetimme 5 puomia keskihalkaisijalle ja laukassa ratsastin yhdellä laukka-askelella ja viimeiseen välikköön mahtui 2 laukka-askelta. Juna kulkee aivan kentän vieressä, joten pari kertaa tultiin kuin tuulen puuska toiselta puolelta kenttää toiselle, mutta muuten Thorin askellus oli rento, ilmava ja runko suoran tuntuinen.

Masi tuli aina välillä näykkimään Thoria ja sain aika usein väistää meidän komeaa pollea puomeja ylittäessä (kuten varmaan tuosta kuvasta huomaatte, sillä Masi piehtaroi aika monta kertaa). 

Wuhuu..... Hauskaa.....

Ja nyt varmaan mietitte miten tuo otsikko liittyy tähän kirjoitukseen? Jos olette jollain ihmeen tavalla missanneet Jari Sarasvuon haastattelun Pekka Hyysalon kanssa, kannattaa käydä tutustumassa tähän uskomattomaan mieheen. Kun katsoin tämän dokumentin tunsin sellaisen piston sydämmessä, kun Hyysalo sanoi: "It is a good dream, but it is not MY dream". On ihanaa, kun ihmisillä on unelmia, ovat ne sitten suuria tai pieniä. Ja välillä unohtaa miten onnellinen on, että on Se Oma Juttu. Se kun ei myöskään elämässä ole itsestäänselvyys. Tässä vaiheessa pitää varmaan lausua kiitoksen sana sekä Masille ja Thorille. Kiitos, että saan viettää aikaa kanssanne. Olen siitä niin onnellinen ja saan joka päivä elää juuri MINUN unelmaani.


Tänään Johannan tunti jäi välistä koska olin sekoillut aikataulujen kanssa. Torstaina oltiin Ellan kanssa koristreeneissä ja valmentaja oli ihan huippu tyyppi ja olin oikein tyytyväinen illan antiin. Ella nautti ja meillä oli kaikilla hauskaa.

Illalla kävimme vielä saunomassa ja syömässä isänpäivän kunniakai vanhempiemme luona Kimin ja Ella kanssa. 

Jos vähän vielä näykkisi tuolta noin.....


Hei Masi, help..... Mä jäin kiinni tähän leikkihiekkaan. 

Mä en lähde tästä mihinkään. Jään tänne Masin kanssa.....

Wednesday, November 6, 2013

Memories, memories

Olen jo monen vuoden ajan antanut kalentereita ja valokuva-albumeja rakkaimmilleni joululahjaksi. Nyt on siis jälleen se aika vuodesta, että käyn läpi kuvia ja yritän miettiä mitkä kuvat olisivat tämän vuoden tunteita herättävimmät.

Kuvia selaillessani törmäsin kahteen vanhaan kuvaan, jotka näytin Tiinan häissä, kun pidin kaason ominaisuudessa puheeni.

Tällaiselta näytti meidän hevosteluelämä kesät ja talvet maalla Inkoossa. Ratsastimme usein mökille tervehtimään ja kesäisin ratsastimme pelkällä riimulla ja ilman satulaa maastossa ja kävimme uittamassa hevosia. Vietimme kaiken vapaa-ajan tallilla ja hoidimme ja ratsastimme naapurin tallin hevosia. Ensimmäisessä kuvassa on ravuri Heila-tamma, jonka varsa Vinskin Ilona on ja minä ratsastan Pia-hevosella. Pia oli vain käymässä parin kuukauden ajan. Todella äksy, mutta aivan ihana hevonen.

Alemmassa kuvassa Tiina ratsastaa jälleen Heilalla ja minä Tyr-nimisellä hevosella, jonka isäni vuokrasi minulle kuukaudeksi leipurin kautta Turusta. Älkää kysykö miten se tapahtui, mutta niin se Tyr vain saapui nuoren tytön elämään kuukaudeksi ja sain kokea elämäni parhaimpia hetkiä.

Eli jos joskus ihmettelette miksi ratsastan, niin nämä kuvat kertovat varmaan enemmän kuin tuhat sanaa.

Ja kuten huomaatte, tämä ei todellakaan ollut varustepostaus.....

Tuesday, November 5, 2013

Aikuisen opiskeluelämää Ypäjän hevosopistolla

Susanna ja Lulu HIHS 2013 Copyright: Satu Pirinen

Steve Jobsin sanat osuivat silmiini aamulla ja sen jälkeen Suskin blogi Sumettaako. Suski uskalsi tehdä sen mistä me monet muut vain haaveilemme. Nostan Suski sulle hattua ja seuraan innolla opiskelusi etenemistä Ypäjällä.

"You've got to find what you love. And that is as true for your work as it is for your lovers. Your work is going to fill a large part of your life, and the only way to be truly satisfied is to do what you believe is great work. And the only way to do great work is to love what you do. If you haven't found it yet, keep looking. Don't settle. As with all matters of the heart, you'll know when you find it. And, like any great relationship, it just gets better and better as the years roll on. So keep looking until you find it. Don't settle."

- Steve Jobs

Satu Pirisen kuvat löytyät täältä.

Sunday, November 3, 2013

"Neljä kättä ja viisi jalkaa"


 "Ajatus ei ole tarkemmin ajateltuna yhtään hullumpi. Toisinaan yksinhuoltaja todella kaipaisi kipeästi yhden käsiparin lisää arjesta selviytymisen taakkaan. Kuinka hyödyllistä moniraajainen multitasking olisikaan! Yksi käsi pitelisi sylissä pienokaista, toinen hämmentäisi keittokattilaa, kolmas kattaisi pöytää ja neljäs pilkkoisi salaattiaineksia. Tai viisi jalkaa kipittäisi paikasta toiseen sellaisella turbovaihteella, ettei koskaan tarvitsisi olla myöhässä mistään."





Lainaan hävyttömästi Villasukkavarpaat - blogin otsikkoa (myös muut lainaukset ovat blogista), sillä nuo sanat kuvastavat parin kuluneen kuukauden tunnelmia. Sain viettää rakkaideni parissa erityisen pitkän kesäloman, joten enkä sen takia syksy on tuntunut entistä kiireisemmältä, Siltä, että jos edes yhden päivän ajan olisi nuo neljä kättä ja viisi jalkaa. Osat jaloista voisivat polkea töihin, jotkut raajat kävisivät ratsastamassa (koko ajan, koska sitähän tekisin mielelläni koko ajan), pari kättä tapaisivat perhettä ja ystäviä ja loput raajat viettäisivät kaiken mahdollisen vapaa-ajan maailman ihanimman tyttären kanssa.




Ja koska Ella on vasta pikku tyttö ja haluan suoda meille luksusta arjen keskellä, Thor muuttaa Kirkkonummelle tammi-helmikuuksi. Pääsen nopeammin tallille ja tallinpitäjä ratsuttaa Thoria ainakin kolme päivää viikossa. Ajatuksenahan oli tuoda Thor jo viime talvena lähemmäksi kotia pariksi kuukaudeksi, mutta koin että Thor oli vielä liian levoton. Nyt tuntuu jotenkin siltä, että sille on oikea aika ja olen jo sopinut käytännön järjestelyistä (olen aika innostunut:).


Kun käsi ja jalkadilemma oli pahimmillaan noin viikko sitten oli ihanaa, kun kaverini laittoi viestiä ja kyseli mikäli pääsisin valmentajamme Mari Faria di Carvalhon ystävän Shiatsu-hoitoon. Portugalista suomeen lentänyt, aivan ihana Gini teki hoidon minulle, kun Ella söi hedelmiä ja katsoi telkkaria ja voin kertoa, että hoito tuli tarpeeseen ja oli mieletöntä tavata niin huikea ja osaava nainen. Rakastan kaikkia vaihtoehtoisia menetelmiä ja Ginillä on vuosien kokemus ja tuntuu todellakin tietävän mitä tekee. Upea hoito kaiken kaikkiaan.

Viikonloppu aloitettiin ystävien Halloween-juhlista perjantaina. Lapsilla oli niin hauskaa ja ruoka ja seura erinoimaista.

Lauantaina otimme todella rauhallisesti, saunoimme ja söimme kaikkea epäterveellistä. Tänään tytöillä oli ensin tunti Aktiivitallilla, kävimme Benjaminin isoisän luona kahvittelemassa, kävimme halaamassa Masia ja sen jälkeen vielä hypyttämässä Thoria. Thor hyppäsi lopulta 120 cm esteen oikein upealla loikalla ja sai tehdä kunnolla töitä koko rungolla. Sitten ajoimme vielä Tiinan kautta koska maailman söpöimmällä Maxilla oli synttärijuhlat ja pikku Emma sai mini UGGsit. Ja sitten vielä lämpimät voileivät, piparminttuteetä ja Solsidan. Ahhhhh.....




"Onnistuisikohan samaan kroppaan saamaan ominaisuudeksi myös barbapapamaisen muuntautumiskyvyn? Niin että voisi muotoutua uudelleen aina tilanteen vaatimalla tavalla kuten Barbapapat satukirjoissa - milloin portaikoksi, milloin lentokoneeksi. Luulen, että minulla olisi ollut käyttöä tuollaiselle muuntautumiskyvylle viime vuosina, kun elämä on heitellyt eteen ties minkälaista pureskeltavaa."