Jouluinen mieli

Lauantaina Degerbyn keskustassa oli pienet markkinat Kissen kioskin kohdalla. Lapset saivat ratsastaa poneilla ja läheisen tallin hevoset tulivat markkinoille käymään.

Päivän kruunasi yhteinen maastolenkki Tiinan, Masin ja Penan kanssa. Luonto oli kauneimmillaan ja pari kertaa peura juoksenteli vierellämme pellolla. Masin laukka tuntui melkein maagiselta ja hevoset olivat jotenkin niin tyytyväisen oloisia.

Ella sai myös ratsastaa isänsä kanssa markkinoilla Hyvinkäällä. Illalla kävin katsomassa Eat Pray Love -elokuvan ja mielestäni elokuva oli yhtä hyvä kuin kirja. Oli myös hauskaa nähdä Antin ja Mikon Veijarit-elokuvan mainos tennispalatsissa. Ehdottomasti must see -elokuva.

Tänään kävin Klöntin kanssa ratsastamassa ja kuvasin ennen tuntia Renjaa ja Idaa Levin ja Lisin selässä pellolla. Tytöt ratsastivat todella hyvin ja Leevin laukka oli kevyttä ja rullaavaa. Myös Ossi ja Eemil edistyvät kovaa vauhtia. Ihana viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Mietteitä pienistä asioista

Eilen olin samaan aikaan maneesissa Granden vuokraajan Nean kanssa. Juttelimme niitä näitä ja Nea oli menossa kotiin ensin taksilla Veikkolaan ja sen jälkeen bussilla Espooseen. Heitin Nean kotiin ja mietin miten paljon aikaa hevostelu vie ja mitä kaikkea sitä on valmis tekemään rakkaan harrastuksensa eteen. Nuorina tyttöinä istuimme Tiinan kanssa yhdellä sun toisella bussipysäkillä kyytiä odottelemassa. Muistan sen kuin eilisen päivän.

Ajellessani tallille tänään kaksi nuorta poikaa liftasivat tien varrella. Aivan ihanan suloiset kaverit. Kyyditsin heidät tallin lähistölle ja pojat olivat kiitollisia. Tuli jotenkin todella hyvä mieli.

Grande sai tänään juoksennella letkeästi kentällä ja Klöntin kanssa pääsin Nupun tunnille. Tunti oli todella hyvä kylmästä ilmasta huolimatta ja Klöntti jaksoi kantaa itseään jo oikein hyvin lopussa. Klönttiä on nyt ratsastettu säännöllisesti ja liikunta on ollut vaihtelevaa. Mietin taas tänään miten tärkeätä on, että hevosten liikunta olisi monipuolista ja säännöllistä. Liian usein hevosten veryttely unohdetaan kokonaan tai liikunta on lyhyttä ja rankkaa ilman pitkiä alku- ja loppukäyntejä. Kaikille hevosille voisi tehdä hyvää esim. yksi päivä juoksutusta tai ohjasajoa viikossa tai pari päivää maastoilua. Uskon vankasti siihen, että hevonen kehittyy valtavasti maastossa jolloin sen on myös helpompaa kantaa itseään kentällä. Kun hevonen tekee erilaisia asioita sen lihaksisto vahvistuu, se on nopeampi avuille ja se on myös mieleltään yhteistyökykyisempi.

Pidin eilen tunnin Renjalle ja Annikalle Espoon tallilla. Annika ja Lisi eivät oikein löytäneet tasapainoista yhteistyötä. Edellisen kerran tein harjoituksia maasta käsin tytöille (kerron niistä joskus lisää, kun olen hieman kehittänyt "konseptiani"), jonka jälkeen he jatkoivat ratsastusta ja taas alas jumppaamaan ja ylös hevosen selkään. Uskon, että harjoitukset auttoivat etenkin Annikaa hahmottamaan oman vartalonsa vahvuuksia ja tasapainoa ja jälleen kerran vakuutuin siitä, että suurimmat askeleet eivät aina tapahdu hevosen selässä vaan yksi olennainen asia on oman vartalon kontrolli. Aivan kuten viime kevään Balance in Motion -kurssilla Sue Leffler opetti. Olisi kyllä niin upeata jos Balance in Motion -ohjaajaksi voisi kouluttautua, mutta se taitaa olla kaukainen haave.

Huomenna maastoilemaan Tiinan, Penan ja Masin kanssa ja sen jälkeen pidän tunnin Ossille ja Eemelille. Ihanaa.....

Kaikki ei ole selitettävissä.....

Eilisellä estetunnilla Tapsa kysyi tunnin lopussa, jos tulin tietoisesti hieman vinosti kolmannelle esteelle. Tulin sen pari kertaa peräkkäin vinosti ja Tapsa meinasi, että sillä tavalla sain askeleet osumaan hyvin eikä minun tarvinnut tehdä mitään suurempia tahtimuutoksia juuri ennen estettä. En tiennyt tulinko tietoisesti tai ihan vain tunteella, sillä en ollut miettinyt asiaa sen koommin. Itse ratsastan todella paljon tunteella ja yritän kaikin tavoin kuunnella hevosta. Välillä olisi varmaan hyvä miettiä enemmän ja pohtia miksi joitain asioita tekee ja millä tavalla. Mutta onneksi on hyviä valmentajia, jotka välillä kyselevät "miksi teit noin?"

Illalla luin Elle-lehden joulukuun numeroa, jossa oli mielenkiintoinen haastattelu Nina Fagerströmistä. Nina kiteytti mielestäni asian hyvin.

Nina selittää, että hevosta ohjataan koko keholla. Tärkeää on paitsi lihasten hallinta myös taito olla rento, jotta ohjastaja ei häiritse ratsunsa kulkua. Ja tietenkin intuitio.

"Kaikki ei ole selitettävissä... Ratsastus on taitolaji, jossa mikään ei tapahdu napin painalluksella. On tärkeintä ymmärtää hevosia. Jokainen hevonen on yksilö. Joka kerta kun hyppää uuden selkään, aistien on oltava valppaina."

National Geographics

National Geographic järjestää vuoden 2010 valokuvakilpailun. Uskomattoman kauniita kuvia! Kannattaa tutustua kuviin täällä!

Pienet apurit

Pienet apurit olivat mukana tallilla lauantaina. Ella ja hänen ystävänsä olivat katsomassa Mian tuntia ja saivat sen jälkeen istua Granden selässä. Grande on mukava mamma ja sen kanssa on kiva puuhastella. Mian kurssi oli todella hyvä ja mielestäni olen huomaavinani selkeitä parannuksia istunnassani. Viikonlopun mieleenjäävin vinkki: alapohkeen tulisi olla rentona eikä polvella saa puristaa, mutta suunnilleen siinä kohtaa mihin chapsit loppuvat saa olla hieman kiinni satulassa. Hieman haastavaa avata näitä asioita kirjoitusteitse, mutta tuntui jotenkin niin järkevältä kun Mia sen sanoi.

Granden kanssa tunti ei tuntunut yhtä hyvältä kuin Klöntin. Grande tuntui aika epätasaiselta edestä enkä saanut sitä rauhoittumaan tunnin aikana. En taas ole pitkään aikaan nauttinut niin paljon kuin tänään Klöntsykän kanssa. Ella oli pulkkailemassa veljeni, äitini ja ystävien kanssa joten minulla oli hyvin aikaa rauhassa puuhata tallilla ja valmentautua. Klöntin kanssa on löytynyt yhteinen sävel ja nautin todella paljon meidän yhteistyöstä. Se tuntuu kevyeltä ja Klöntistä on kehkeytymässä oikea helmi.

Lauantaina kävimme ystävien lapsen syntymäpäiväkutsuilla ja muuten olemme vain ottaneet oikein rauhallisesti ja nautiskeltu elämästä. Aivan ihana viikonloppu. Huomenna Blondin kanssa hyppäämään ja muutenkin ihanan paljon tunteja ja tuntien pitoa tiedossa ensi viikolle. Ja lauantaina yritän ehtiä Masin kanssa oikein rentouttavalle maastolenkille. Ehkä saan Tiinan ja Masin tarhakaverin Penan houkuteltua mukaan. Jeeeee..... Ihanasti heppailua tiedossa. Kerran hevoshullu, aina hevoshullu..... Tai miten se nyt menee.

MPS 35 vuotta

35 vuotta sitten isäni Marcus ja amerikkalainen mies nimeltä Thomas GrosJean (kummi-setäni) perustivat yrityksen nimeltä MPS Suomeen. MPS on tänä päivänä maailmanlaajuinen johtamiseen, rekrytointiin ja kehittämiseen keskittyvä yritys. Tänään juhlimme Dipolissa MPS:n 35-vuotistaivalta ja olen todella ylpeä isästäni.

Illan aikana kuulimme ajatuksia johtamisesta muun muassa Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantaselta. Illalla esiintyivät myös veljeni Kim ja ystäväni Maria Ylipää ja Mikko Leppilampi. Yllättävän hyvä esitys oli myös Flying Circuksen -lennokkishow. Kotiin tultaessa naapuri oli ehtinyt rakentaa lumiukon pienelle pojalleen. Kaunis näky pimeässä.....

Viikonloppuna on jälleen Mian istuntakurssi, jota odotan todella paljon, sillä en ole ehtinyt ratsastamaan ollenkaan tällä viikolla. Menen kurssille Granden ja Klöntin kanssa ja ensi viikolla on sitten tiedossa enemmän ratsastusta. Maanantaina Tapsa pitää mulle ja Blondille estetunnin.

Sain lahjaksi tiimini jäseniltä MPSstä ihania namuja Ruohonjuuresta. Tulen kaipaamaan teitä kaikkia!

Onko elämä vain pysäkki?

Minulla alkoi tänään ihana uusi työ uudessa työpaikassa ja entinen kollegani kuoli tänään syöpään monien vuosien sairastelun jälkeen. Ehkä elämä on tosiaan vain pysäkki jossain paljon suuremmassa kokonaisuudessa. Samoja asioita miettii Lotta Gray Vimmelmamman -blogissaan. Lepää rauhassa Jonna.....