Eilen olin samaan aikaan maneesissa Granden vuokraajan Nean kanssa. Juttelimme niitä näitä ja Nea oli menossa kotiin ensin taksilla Veikkolaan ja sen jälkeen bussilla Espooseen. Heitin Nean kotiin ja mietin miten paljon aikaa hevostelu vie ja mitä kaikkea sitä on valmis tekemään rakkaan harrastuksensa eteen. Nuorina tyttöinä istuimme Tiinan kanssa yhdellä sun toisella bussipysäkillä kyytiä odottelemassa. Muistan sen kuin eilisen päivän.
Ajellessani tallille tänään kaksi nuorta poikaa liftasivat tien varrella. Aivan ihanan suloiset kaverit. Kyyditsin heidät tallin lähistölle ja pojat olivat kiitollisia. Tuli jotenkin todella hyvä mieli.
Grande sai tänään juoksennella letkeästi kentällä ja Klöntin kanssa pääsin Nupun tunnille. Tunti oli todella hyvä kylmästä ilmasta huolimatta ja Klöntti jaksoi kantaa itseään jo oikein hyvin lopussa. Klönttiä on nyt ratsastettu säännöllisesti ja liikunta on ollut vaihtelevaa. Mietin taas tänään miten tärkeätä on, että hevosten liikunta olisi monipuolista ja säännöllistä. Liian usein hevosten veryttely unohdetaan kokonaan tai liikunta on lyhyttä ja rankkaa ilman pitkiä alku- ja loppukäyntejä. Kaikille hevosille voisi tehdä hyvää esim. yksi päivä juoksutusta tai ohjasajoa viikossa tai pari päivää maastoilua. Uskon vankasti siihen, että hevonen kehittyy valtavasti maastossa jolloin sen on myös helpompaa kantaa itseään kentällä. Kun hevonen tekee erilaisia asioita sen lihaksisto vahvistuu, se on nopeampi avuille ja se on myös mieleltään yhteistyökykyisempi.
Pidin eilen tunnin Renjalle ja Annikalle Espoon tallilla. Annika ja Lisi eivät oikein löytäneet tasapainoista yhteistyötä. Edellisen kerran tein harjoituksia maasta käsin tytöille (kerron niistä joskus lisää, kun olen hieman kehittänyt "konseptiani"), jonka jälkeen he jatkoivat ratsastusta ja taas alas jumppaamaan ja ylös hevosen selkään. Uskon, että harjoitukset auttoivat etenkin Annikaa hahmottamaan oman vartalonsa vahvuuksia ja tasapainoa ja jälleen kerran vakuutuin siitä, että suurimmat askeleet eivät aina tapahdu hevosen selässä vaan yksi olennainen asia on oman vartalon kontrolli. Aivan kuten viime kevään Balance in Motion -kurssilla Sue Leffler opetti. Olisi kyllä niin upeata jos Balance in Motion -ohjaajaksi voisi kouluttautua, mutta se taitaa olla kaukainen haave.
Huomenna maastoilemaan Tiinan, Penan ja Masin kanssa ja sen jälkeen pidän tunnin Ossille ja Eemelille. Ihanaa.....
No comments:
Post a Comment