Luukalvo, luukalvon tulehdus, liikaluu ja puikkoluu

Kun Thor viimeksi loukkaantui ja ontui vuonna 2011 alkoivat ongelmat ensin vasemman jalan kavioluun tulehduksena ja seuraavana päivänä Thor oli yhtäkkiä melkein kolmijalkainen. Ajoimme suoraa tietä klinikalle ja Thor oli saanut kolhun puikkoluuhun jonka seurauksena luukalvo oli tulehtunut ja jalkaan oli muodostunut uudisluumuodostuma (liikaluu).



Pari viikkoa sitten Thor ontui jälleen vasenta etujalkaa ja arvelin ongelman sijaitsevan kavion asennossa, joten lähdimme Hyvinkäälle tarkistamaan tilanteen ja Jaska kengitti samalla Thorin. Parin päivän sisällä Thor liikkui ihan puhtaasti eikä ollut enää mitään ontumista näkyvissä.

Kun sitten saavuin tallille viime viikolla en ollut uskoa silmiäni, kun tunsin vasemman jalan puikkoluun kohdalla "kovan patin". Huolestuin tietenkin kovasti, mutta ajattelin hetken aikaa, että ehkä vuonna 2011 jalkaan tullut liikaluu oli jälleen jotenkin aktivoitunut (se on ollut kokonaan poissa), kunnes katsoin blogista, että viime kerralla kyseessä oli oikea etujalka eli vamma oli uusi.



Lähdimme Maasan ja Eemelin kanssa viereiselle tallille ja tarkistin miten Thor liikkui kentällä ja selvää ontumista oli näkyvissä. Koska vamma oli täysin samassa paikassa kun viime kerralla soitin parille eläinlääkärille ja kaikki arvelivat, että kysessä on selvästi joku pienempi kolhu, mutta pahimmassa tapauksessa puikkoluu voisi olla murtunut.

Eli ei kuin paniikinomainen soitto parhaalle ystävälleni eläinlääkäri Tiina Wrightille, joka aina jaksaa kannustaa ja kertoa mitä ihan oikeasti tarkoittaa luukalvon tulehdus, miksi tulehtunut kalvo synnyttää liikaluuta ja mikä tehtävä puikkoluilla on.

Ja koska olen itse nykyään täysin hysteerinen hevosenomistaja ja lähden tekemään omakonsultointia Googlen kautta ajattelin nyt kirjoittaa ylös miten ymmärsin tämänkertaisen vaivan, jotta voin palata siihen ja rauhoittaa mieltäni jos samankaltaisia vaivoja syntyy tulevaisuudessa.

Mikä on luukalvo?

Luukalvo on luuta ympäröivä sidekudoskalvo, jossa on runsaasti hermoja ja verisuonia. Luukalvolla olevat solut, osteoblastit, vastaavat luukudoksen tuotannosta ja luun paksuuskasvusta. Juuri verisuonituksen ja hermotuksen takia, voi luukalvovaurio aiheuttaa kovaakin kipua ilman, että itse luu on vaurioitunut. 

Mitä tapahtuu kun luukalvo tulehtuu/vaurioituu?
Luun murtuessa ja/tai luukalvon vaurioituessa esimerkiksi rasituksen tai trauman seurauksena alkavat luukalvolla olevat luusolut tuottaa  uutta luuta (kallus). Kun vaurio on korjattu, pikkuhiljaa toisen tyyppiset luusolut (osteoklastit) hajoittavat "ylimääräisen luun" pois. Jos tätä ei riittävästi tapahdu, alueelle saattaa jäädä ns.liikaluuta. 

Jalkojen alaosien luut ja etenkin sääriluu ovat alttiita kolhuille ja luukalvovaurioille, koska luiden suojana ei ole juurikaan muuta kuin iho. 

Luukalvon tulehdus on tyypillinen vamma urheilijoilla. Se on usein rasitusvamman seuraus, ja ilmenee paineluarkuutena alueella, jäykkyytenä sekä ontumisena. Vamma paranee yleensä levolla ja alueen kylmääminen auttaa oireisiin. Myös murtumat tai jänteiden vammat/rasitusvammat voivat aiheuttaa luukalvotulehduksen.

Miten luukalvovauriota hoidetaan?

Luukalvovaurioon määrätään usein vain oireita lievittävää hoitoa eli lepoa ja kylmäystä. Hoidossa käytetään usein myös DMSO-liuosta, jota voidaan sivellään vaurion päälle kerran päivässä. Tällä pyritään hillitsemään paikallista tulehdusreaktiota vaurioalueella ja hidastamaan liikaluun muodostusta.

Mikä on uudisluumuodostuma / liikaluu ja mikä sen aiheuttaa?
Liikaluuta muodostuu usein hevosilla tapaturman tai rasituksen seurauksena esim. kun hevonen kolhii itseään. Tällöin luunpinnassa olevaan luukalvoon tulee vaurio ja paikallinen tulehdusreaktio, jotka aiheuttavat patin muodostumisen luuhun. Liikaluu saattaa muodostua joko luussa sisään- tai ulospäin, ja riippuen paikasta se saattaa pahimmassa tapauksessa vaivata hevosta enemmänkin. Kuitenkin usein sen kasvaessa ulospäin, voi se muodostaa "harmittoman" patin, joka on vain kosmeettinen haitta eikä välttämättä koskaan vaivaa hevosta. Joskus liikaluupatit myös häviävät ajan kanssa kuten kävi Thorin edellisen liikaluun kanssa. 

Mikä on puikkoluu? 
Puikkoluut ovat uloimpien sormien/varpaiden luiset jäänteet, jotka ovat kehityksessä jääneet olemassa olevan varpaan rinnalle. Puikkoluut sijaitsevat hankositeiden takapuolella ja erityisesti niiden alaosan voi hyvin tuntea sormella. 

Mistä tietää jos puikkoluu on vaurioitunut / murtunut ja miten sitä hoidetaan?
Joskus puikkoluu voi saada pelkän kolhun, joka johtaa luukalvon tulehdukseen ja tätä kautta uudisluumuodostumaan. Jos puikkoluu murtuu/ vaurioituu pahemmin, voi se aiheuttaa kovaakin kipua tai olla myös hyvin lieväoireinen. Pienet etenkin puikkoluiden alaosien murtumat paranevat levolla itsekseen. Joskus murtunut pala voidaan joutua leikkauksella poistamaan. Puikkoluiden vauriot paranevat yleensä täysin eivätkä vaikuta hevosen käyttöön. 

Kun huomasin "patin" Thorin jalassa soitin heti Talliklinikalle ja parin päivän sisällä eläinlääkäri Piia Sulku ja eläintenhoitaja saapuivat röntgenlaitteineen paikan päälle. Koska Thor oli jo paljon parempi, en ollut kovinkaan huolestunut, mutta halusin poissulkea puikkoluun murtumamahdollisuuden. 

Thor rauhoitettiin toimenpidettä varten. Vasemman etujalan sisäsyrjällä sisemmän puikkoluun puolessavälissä oli edelleen noin peukalonpään kokoinen kuumottava turvottava massa. Jänteiden ja nivelten palpaaltio oli eläinlääkärin mukaan normaali. 

Röntgenissä näkyi selvästi, että sisemmän puikkoluun puolivälissä oli tekeillä uudisluumuodostumaa alkava liikaluu. Puikkoluun pää oli kuitenkin normaali eikä mitään murtumaa ollut havaittavissa. 

Sulku totesi vain, että Thor saa nyt levätä ja DMSO-kortisonia voidaan levittää paikallisesti (hanskat kädessä) niin kauan, kuin patti kuumottaa. Kun liikaluun kuumotus (aktiivisuusvaihe) on loppunut, eikä Thor enää onnu jalkaa, voi asteittain palata normaaliin liikuntaan.  

Kiitos Rakas Ystäväni, eläinlääkäri Tiina Wright siitä, että jaksat kannustaa meitä aina ja autoit tämän tekstin oikoluvussa ja asiavirheiden korjaamisessa.


Lue myös: 
Hevosen jalkaongelmat