Tästä Hippsonin tarinasta tuli mieleen, kun ratsastin kerran Masilla ja auto ajoi aivan Masin takajalkojen ohitse. Muistui myös mieleen, kun ratsastimme Kirkkonummella ja mies käynnisti moottorisahan juuri kun olimme hänen kohdalla. Tai traktori ajoi meitä takaa koska olimme eksyneet hänen tielle (onneksi mukana oli nopeat hevoset). Tai meitä varoitettiin, että jos vielä menemme kerrankin yhdelle hiekkatielle ampuu tien omistaja meidät haulikolla.
Tästä tarinasta heräsi myös kysymys miksi monien vuosien ajan perhe piinasi tallimme ratsastajia. Pikkutytöt lensivät ojaan kun auto ajoi päin, metsästä hypättiin esille viitat päällä ja monta kertaa mietti, että oliko parempi vaihtoehto hypätä ojaan, ojan yli tai odottaa ajaako auto päin tai jatkaa tällä kertaa matkaa?
Kun auto törmäsi Ruotsalaisen Birgitta Wentzel Häggiin ja hänen Maya hevoseen ei mitään ollut enää tehtävissä. Ratsastaja selvisi vammoineen ja hevonen jouduttiin lopettamaan paikan päällä. Miten turhaa? Vain sen takia, että autoilijalla oli aurinko silmissä ja hevonen sattui väärään aikaan astumaan sivulle. Tällä kertaa autolija ja ratsastaja sekä kanssaratsastajat selvisivät hengissä, mutta hevonen kuoli. Turhaan.
Ajetaan varovaisesti liikenteessä. Myös kun kohtaamme hevosia. Ja muistetaan kiittää jokaista autoilijaa jotka hidastavat vauhtia. Myös niitä rekkakuskeja jotka pysähtyvät kahden metrin päähän, koska ne kuitenkin pysähtyivät. Yritetään kertoa sahamiehille, että on parempi jos moottorisahaa ei käynnistetä juuri ohi kulkiessa ja pysytään poissa haulikkoihmisten tonteilta. Koska maastoileminen on niin kivaa ja menetämme paljon, jos emme uskalla kulkea teitä pitkin hevostemme kanssa.
No comments:
Post a Comment