Joskus tuntuu, että millainen tahansa toimiva parisuhde hevosihmisen kanssa on sitä."
Puolen vuosikymmenen väsymys -kirjoituksessa Ruuhkavuosiratsastaja käsittelee perheen ja rakkaan harrastuksen yhdistämisen vaikeutta.
Kun ostin Thorin elämäntilanteeni näytti erilaiselta. Masi oli vielä elossa, valmensin paljon ja ratsutin myös muita hevosia. Jaoimme yhteishuoltajuuden tyttäreni isän kanssa ja joka toinen viikko ehdin tallille niin paljon kuin vain jaksoi. Joka toinen viikko taas harrastin vähemmän ja keskityin elämäni parhaimpaan asiaan nimittäin omaan lapseen.
Kun yhteishuoltajuus muuttui siihen, että olen pääsääntöisesti yksinhuoltaja ei aikataulujen sovittaminen ollut enää yhtä helppoa. Jotenkin kuitenkin olemme saaneet arjen askareet yhdistettyä vaikka olen pari vuotta ajanut Inkooseen asti ratsastamaan ja siitä suurin kiitos kuuluu ympäröivälle tukiverkostolle. Ilman rakkaita ihmisiä ympärillämme ei tällainen elämäntyyli mitenkään olisi mahdollinen.
Kun muutimme Peuramaalle olen pari kertaa itkenyt tuntien jälkeen. En vain onnistuneita saavutuksia vaan sitä, että elämä on helpottunut niin paljon kun vastuu ei kaikki ole omilla harteilla ja ajomatka on lyhentynyt huomattavasti. Tottakai kannan täyden vastuun omasta hevosesta, mutta jos en pääse tallille voi Minna ratsastaa tai juoksuttaa Thorin ja Thor pääsee jokainen arkiaamu kävelemään kävelykoneeseen. Minun ei ole tarvinnut stressata kengittäjän tuloa, onko Thorilla tarhakaveria tai heinän laatua ja vaikka hevosten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, niin se, että ei tarvitse niin usein kantaa huolta omasta hevosesta on fantastista. Etenkin kun on sellainen puolihysteerinen hevosenomistaja joka ei vieläkään voi ymmärtää joka kerta käydessään tallilla, että kaikkihan on ihan hyvin.
Ja kun hevosella on kaikki hyvin on mahdollista antaa itselleen aikaa rauhoittua ja levätä. Koska kuten Anniina sen niin hyvin kiteyttää:
"Ihminen jaksaa, kun hänen on pakko jaksaa. Kun pakko väistyy, ei enää tajua, miten jaksaminen aikaisemmin oli mahdollista."
Hieno teksti!
ReplyDeleteSamanlaisia aatoksia itselläni, nuori hevoseni on ollut nyt reilun vuoden "puolihoidolla" eli olen itse hoitanut mm. karsinan siivouksen ja loimitukset. Vaikka onkin kivaa luoda läheinen suhde omaan hevoseen kun on mukana sen elämässä noinkin tiiviisti (ja vapaapäivätkin ovat järjestyneet tarvittaessa - kunhan on järjestänyt!), niin tein päätöksen siirtyä täysihoidon piiriin, isona asiana vanhan luottovalmentajani lähistölle jolloin tiedän että on apuakin saatavilla helposti.
Kiitos Annika! Olisihan se mahtavaa jos ehtisi viettää paljon enemmän aikaa tallilla ja hevosten parissa, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Kai kaikella on se oma aikansa. Ihania hevosteluhetkiä teille:)
DeletePuhumme lähiruuan tärkeydestä, haluamme tukeä lähikauppoja, kirjoitamme nettiadresseja jos lähikoulu, kirjasto tai posti ollaan lakkauttamassa. Ja samalla meistä on ok ajaa kymmeniä kilometrejä hevosen luokse, harrastuksen perässä, päivittäin. Onhan se vähän _sairasta_ ;)
ReplyDeleteReilu vuosi sitten tehty päätös siirtää hevoset lähitallille oli paras päätös vuosiin. Vasta sitten kun
hevoset oli siirretty iski väsymys, kertakaikkinen uupuminen turhaan ajamiseen ja jäi miettimään miten ihmeessä oli jaksanut kaikki vuodet, säässä kun säässä raahautua tallille. Tottumus on selvästi toinen luonto. Nyt olen niin ihanasti tottunut lyheen tallimatkaan ja siihen että tuntuu kuin vuorokaudessa olisi enemmän tunteja etten tiedä miksi muulla tavalla olen suostunut elämään.
Joten sydämestäni ymmärrän ja kannustan ihmisä uskaltamaan kokeilemaan elämää helpottavia asioita, kuten lyhyempää tallimatkaa. Toki tutusta ja turvallisesta tallista on ehkä vaikea irrottautua, mutta joskus on oltava oikealla tavalla itsekäs ja itselleen armollinen. Uskottava että ei hevoset tallinvaihdosta hajoa. Päinvastoin. Jos me olemme aina väsyneitä ja stressaantuneita ikuisen riittämättömyyden tunteen kanssa, tuppaa hevoset ottamaan osan meidän taakasta ja huolista kannettavaks. Teemme hepoillemme palveluksen kun myönnämme ettei meidän tarvitse olla jopa harrastuksen kanssa supersuorittajia, vaan hevosemme elävät kuntarajoista välittämättä tyytyväisenä kunhan vaan tutut rutiinit ja hyvä ruoka eteen säännöllisesti tarjotaan.
Nauti uudesta ihanasta tilanteestanne, sillä lapset ovat vain kerran pieniä ja jokainen tunti minkä voi olla skidien kanssa "extraa" on parasta mitä voit perheellenne antaa !
Niin, eihän sen hevosen oloista niin väliä, kunhan ihmisellä on hyvä olla. Ihminen viettää tallilla aikaansa 1-3h päivässä ja hevonen 21-23h. Siinä on pieni ero. Hevosen hyvinvointi on todella tärkeä seikka ja itse olen ajellut ihan järjettömän pitkiä matkoja, koska halusin hevoselle hyvää. Raskasta se on, mutta raskaampaa minulle olisi elää tietäen hevosen voivan huonosti (ei pysty toteuttamaan lajityypillistä käytöstä). Nyt minulla on etsinnässä oma tila ja toivon saavani hevosen omaan pihaan. Joo, tuplatripla raskasta hoitaa kotipihassa, mutta saapahan kuluttaa senkin ajan _omassa_ pihassa eikä toisten nurkissa. :D
DeleteTukin nyt Kian kommenttiboxin, mutta haluaisin esittää kysymyksen anonyymille. Mistä on syntynyt käsitys että lähitallilla kaikki on hevosen kannalta huonommin, mutta jos matkustaa tunteja hevosen luokse, sillä hevosella on asiat paremmin?
DeleteKiitos kysymyksenasetannasta Salla! Olen saanut järkyttävän määrän kommentteja varmaan samalta anonyymilta henkilöltä. Tämän jätin koska se ei ollut minua tai Peuramaata täysin haukkuva. Ja koska en usko muiden haukkumiseen vaan järkevään keskusteluun ajattelin, että tämä kommentti avaa ylipäänsä mielenkiintoisen keskustelun aiheesta. Ja tosiaan: anonyymilta vastausta odotellessa;)
DeleteTässä vielä Salla vastaus ensimmäiseen kommenttiisi:
DeleteKiva kuulla Salla, että myös omalta osaltasi on tilanne helpottunut. Juuri tuollainen olo on ollut myös itselläni, että totaali väsymys vain yhtäkkiä iski ja olen miettinyt monta kertaa miten sitä tulikaan ajeltua niin pitkiä matkoja niin kauan aikaa.
Ja kuten sanot, niin stressaantuneet ja lopen uupuneet ihmiset nyt ovat ihan viimeinen asia mitä hevoset elämäänsä kaipaavat. Ja olisihan se ihanaa jos olisi oma talli pihassa ja kaikki kuten haluaisi hevosen elinolosuhteiden puolesta, mutta juuri nyt olen todella kiitollinen ja tyytyväinen siihen, että uskalsimme tehdä tämän muutoksen. Tuntuu erityisen hyvältä ja ehkä kaikelle vain on oma aikansa.
Ja sitä olen myös paljon miettinyt, että kerran tyttäreni vain on pieni, joten haluan viettää hänen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Sitä aikaa kun ei mitenkään saa takaisin. Thor taas tuntuu pärjäävän oikein hyvin tallilla tammakaverinsa kanssa:)
Ihania hevosteluhetkiä!
"Mistä on syntynyt käsitys että lähitallilla kaikki on hevosen kannalta huonommin, mutta jos matkustaa tunteja hevosen luokse, sillä hevosella on asiat paremmin?"
DeleteSe riippuu siitä mitä tallilla on tarjota. Ei siihen vaikuta onko talli lähellä vai kaukana, siihen vaikuttaa ainoastaan tallin palvelut. Fiksuna ihmisenä ymmärsit tämän varmasti, en tiedä oliko saivartelulle tarvetta? Siihen hyvinvointipalettiin kuuluu riittävä korsirehu minimissään 4 kertaa päivässä ja REILUSTI, kokopäivätarhaus (nyt puhutaan oikeasta kokopäivätarhauksesta yli 10h), laumatoveri tai tovereita, iso tarha jossa mahtuu myös spurttailemaan (mielellään myös virikkeellinen), riittävä kuivitus karsinassa (EI pihistellä kuivikkeessa), huolehditaan vedet tarhaan myös talvisin, tarhat&karsinat siivotaan asiallisesti, yksilöllinen hoito (esim. loimitus) ja niin edelleen. Ei ole hevosen elämää seisoa postimerkissä 4-8h ja karsinassa loput. Jotta oon saanut hevoselleni hyvät olot, oon joutunut ajamaan tallipaikan perässä pahimmillaan jopa 50km/suunta.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että tuo olisi ideaalitilanne. Ja vielä jos sellaisen tallipaikan saisi läheltä. Tuohon lisäisin vielä hyvän kengittäjän joka käy paikan päällä koska hyvä vuolu tai kengitys on myös ehdottoman tärkeä asia hevosen hyvinvoinnin kannalta.
Delete