Crazy ones

Olen usein miettinyt miksi minua kiehtoo hieman "vaikeammat" ja "hullummat" hevoset. Hevoset jotka karkailevat, ovat hankalia käsitellä ja ratsastaessa keksivät sitä sun toista. Mielestäni Derek ja Mark kiteyttivät eilisessä Greyn Anatomiassa asian hyvin: "She was perfect for you." "Yes I know, but perfect is boring". Hieman vaikeampi on usein haastavampaa ja kiinnostavampaa. On kyse sitten hevosista tai miehistä.....

Edward Gal ja Totilas voittivat ratsastuksen maailmanmestaruuskisoissa Kentuckyssa koulukisojen MM-finaalit huikealla 85,708 prosentilla. Hopeata voitti Englantilainen Laura Bechtholsheimer hevosella Mistral Hojris 81,708 prosentilla ja pronssia sai USA:n Steffen Peters Ravel-hevosellaan 78,542 prosenttituloksella. Suomalainen Emma Kanerva ylti myös maailman huippujen joukkoon Sini Spiritillä. GP Specialissa sijoitus oli parin ensimmäisessä arvokisassa hienosti 24.

Masi mun Masi

Olipa kaunis varhainen maastolenkki Masin kanssa aamulla. Todella rankan työviikkoalun jälkeen Masin kanssa yhdessä oleminen teki hyvää. Masi on niin upea ja hauska ystävä.

Mmmmm.....

Viikonloppu on ollut rauhallinen ja todella rentouttava. Olemme nukkuneet pitkään Ellan kanssa ja olen aloittanut aamut joogaharjoituksilla (oli oikeastaan pakko, kun viime viikonlopun polttareilla tallinnalainen hieroja runnoi hartiani hieman jumiin. Mies oli kaksimetrinen ja teki ehkä hieman liiankin 'irrottavaa työtä'). Eilen kävimme lasten kanssa ystäväni veneellä Carusellissa kahvilla ja nautimme syksyn hivelevästä kuumuudesta.

Sen jälkeen pidin tunnin Renjalle ja Annikalle ja sekä hevoset ja tytöt saivat tehdä kovasti töitä. Ensin juoksutin molempia ja keskityimme tasapainon löytymiseen kevyessä istunnassa käynnissä ja ravissa ja sen jälkeen tytöt saivat vielä työstää omaa istuntaa ilman jalustimia ja ohjia. Koko tunti mentiinkin sitten ilman jalustimia ja tehtiin vaativia tehtäviä. Ponit ja tytöt menivät todella hyvin ja yllätyin hieman Leevin lisätystä ravista. Mitäköhän tuosta hevosesta vielä tulee, kun sille saadaan lihakset kohdalleen. Ahhhh tuota tunnetta. Rakastan, kun hevosen ja ratsastajan yhteistyö näyttää kevyeltä ja vaivattomalta ja näkee miten molemmat osapuolet nauttivat yhdessä tekemisestä. Ensi kerralla taidan kuitenkin pitää hieman rauhallisemman tunnin tytöille.....

Tunnin jälkeen Ella ja hänen ystävänsä saivat vielä ratsastaa poneilla ja Ella sai ensimmäistä kertaa kokeilla harjoitusravia. Muistan ikuisesti ensimmäisen harjoitusravikerran Inkoossa Frey-nimisellä hevosella. En tiedä kumpi nauroi enemmän: Ella tai minä.

Ilahduin myös todella paljon, sillä yksi alkeiskurssin oppilas Knaperbacka-ajoilta (kuvassa alkeiskurssilaisia ja tallin omistaja Maria), kirjoitti Facebook-profiiliini näin:

"Heippa Kia. Olisi mahtavaa nähdä sinua jossain vaiheessa Knaperbackassa katsomassa meidän edistymistä, jos sitä on siis tapahtunut.....:) No, kyllä jonkun verran on tapahtunut syynä hyvä alku opetus. Mukana on alkuporukasta minä, Jaana, Anga, Satu, Anu ja Eliisa. Hauskaa on ollut ja tsemppaillaan toisiamme kun se huono päivä tulee. Sinähän se silloin aikoinaan olit se meidän "lydia lepotuoli" ja tsemppailit meitä eteenpäin."

Kiitos Tiina ilahduttavista sanoista. Tulen ehdottomasti seuraamaan edistymistänne.

Kaipaan Teselloa todella paljon. Ei se siitä mihinkään muutu ja yritän kaikin tavoin pitää kiinni Tesellon tuoksusta ja ihanan iloisesta persoonasta.

Ollakko vai eikö olla?

Kirahvi tai hevonen? Juolahti tänään mieleen blogin otsikko, kun Grande hamuili lehtiä puun latvasta. Pari niin upeaa syyspäivää takana, että oksat pois. Olen saanut nauttia niin paljon hevosten seurassa.

Eilen kävimme maastossa Granden kanssa (maastomaisema kuvassa) ja tänään olimme Iiron kanssa Nupun tunnilla. Teimme paljon siirtymisiä vastalaukkaan käynnistä ja hieman haastavampia tehtäviä tunnin lopussa vastalaukassa. Iiro oli todella upea ja tuntui hyvältä ja kevyeltä. Totesimme yhteistuumin Nupun kanssa, että istuntani on parantunut ja istun hieman suorempana. Olen miettinyt tuota paljon, sillä mielestäni en ole Ellan synnytyksen jälkeen päässyt yhtä hyvään istuntaan kuin aikaisemmin, mutta se ei johdu hevosista vaan oman vartalon koordinoinnista. Nyt kun olen ehtinyt urheilemaan enemmän istun myös paremmin hevosen selässä. Ja tietenkin Iiron tasaisuus vaikuttaa siihen, että pystyn keskittymään omaan istuntaan enemmän.

Nupun tunnin jälkeen kävimme vielä kentällä Granden kanssa hieman kevyesti liikkumassa ja Bella-poni mietiskeli elämän menoa siinä vieressä.

Ohessa on Ellan tekemä koija päiväkodista. Mielestäni tämä kuvaa hyvin miten pienestä voi tehdä suurta. Ystäväni Carolina on päättänyt ottaa irtioton elämästään ja lähteä Nepaliin lastenkotiin töihin ja toinen ystäväni Tiina lähtee Ruotsiin hevosten kanssa valmentautumaan. Ihania naisia ja ihanasti energiaa. Toivon molemmille turvallista ja tapahtumarikasta matkaa. Nyt yritän varovasti koputtaa naapurin ovea, jos saisin tyttäreni ja naapurin tytön mukaan saunaan.

Kentuckyn maailmanmestaruuskisatunnelmia

Ratsastuksen maailmanmestaruuksista (FEI World Equestrian Games) kilpaillaan Lexingtonissa, Kentuckyssa Yhdysvalloissa 25. syyskuuta - 10. lokakuuta. Mukana on kahdeksan ratsastuksen lajia: este-, koulu- ja kenttäratsastus, lännen-, matka- ja vammaisratsastus sekä vikellys ja valjakkoajon nelivaljakot. MM-kilpailut järjestetään vain joka neljäs vuosi, edellisen kerran ne olivat Aachenissa 2006.

Suomen ratsastajainliitto on lähettänyt MM-kilpailuihin kuusi kilparatsastajaa. Esteratsastajista mukana ovat Nina Fagerström - Wivina ja Mikael Forstén - Evli Nandele, kenttäratsastaja Sanna Siltakorpi - Lucky Accord, kouluratsastaja Emma Kanerva - Sini Spirit ja vammaisratsastaja Katja Karjalainen - Rosie ja Jaana Kivimäki - Grivis. Ratsukoiden tunnelmia ja kuulumisia kisapaikalta voi lukea täältä.

MM-kilpailuihin kuljetetaan parin viikon aikana ennätysmäärä hevosia, lähes 450 hevosta Euroopasta Yhdysvaltoihin.

Lähde: SRL

Harmoninen ratsukko

Tuttuni Kari Silvola on kirjoittanut kirjan Harmoninen ratsukko. Kirja on Tammen kustantama ja sen voi tilata ennakkoon. Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin rakastan kirjoja ja kirjallisuutta ylipäänsä ja etenkin hevoskirjat ovat suurimpia suosikkejani. Kaikista kirjoista löytää usein jotain kiinnostavaa, josta voi rakentaa itselleen sopivia palasia oman oppimisensa tiellä hevosten parissa.

Yhden viikon rumba ja zumba

Vaikka en ole ollut laiska muuten, niin olen kirjoitellut hieman laiskiaismaisesti viime viikolla, sillä olen ollut niin vähän kotosalla. Olen ollut joka ilta tallilla ja zumbaamassa ja lauantai-aamuna lähdimme upeiden tyttöystävien kanssa ystävättäremme polttareita viettämään Tallinnaan. Tallinnassa asuimme kivassa Spa-hotellissa, kävimme erilaisissa hoidoissa, söimme hyvin ja juhlimme. Ravintola Ö on ehdottomasti gourmandin paratiisi, joten kannattaa tutustua kyseiseen ravintolaan Tallinnassa.

Viime viikolla ratsastin Tampajalla Iirolla, Klöntillä ja Grandella ja perjantaina kävimme Granden, Jonnan ja Sunnyn kanssa maastossa. Grande oli todella upea maastokaveri, sillä se liikkui innokkaasti eteenpäin, mutta pysyi kuitenkin rauhallisena eikä tuijottanut tai pelännyt sen koommin mitään. Tänään pidimme sitten Masin kanssa tuntia Ossille ja Eemelille ja pidimme sanoin kuvatusti tuntia yhdessä, sillä Masi oli kyljessäni kiinni suurimman osan tunnin ajasta. Se oli välillä hieman haastavaa kun tämä oli Ossin ensimmäinen kerta ratsailla, mutta Ossi pääsi jo ravaamaan ja istui todella rennosti ja hyvin Eemelin selässä. Ossilla ja Eemelillä on maasta käsin rakentunut upea suhde, joten ratsastaminen on vain jatke siitä. Toivottavasti Ossi innostuu ratsastamisesta toden teolla.

Sen jälkeen pidimme vielä tunnin Johannalle ja Blondielle ja pienestä alkupyristelystä huolimatta Blondie liikkui lopputunnista todella hienosti ja kantoi itseään kauniisti. Johanna ja Blondie saivat tehdä kovasti töitä, mutta molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä ja me saimme sitten seuraa kotitallille Masin kanssa. Ihana rakas Masiseni. Masi on jo herrasmies, mutta ikinuori sielustaan. Koko ajan mukana innostuneena ja aina nypläämässä joko saappaitani tai päänahkaani.

Viime viikolla ehdin käymään myös Equstomissa ja tutustuin uusiin Equfit-toimitiloihin. Mielestäni tallin omistaja Sanna Siekkinen on tehnyt mahtavaa työtä, sillä hän yhdistää Equfit jumppatunnit ratsastukseen. Tallilla on nykyään oma jumppasali ja hienot pukuhuoneet ja suihku. Aivan mahtava konsepti. Toivottavasti ehtisin osallistua Centered Riding -kurssille ensi kesällä, jotta voisin opettaa vielä paremmin ja tunnistaa ihmisten vartaloista sellaisia asioita joita en vielä näe ja tunne (niin paljon opittavaa.... niin innostavaa.....).

Torstaina juhlimme ystävieni Urban-a -kaupan uusien toimitilojen avajaisjuhlaa. Ilta oli erinomainen ja pääsimme nauttimaan Pete Parkkosen akustisesta musiikista. Pidän kovasti Peten tyylistä. Perjantai-illan ohjelmassa oli Wicked-musikaali kaupunginteatterilla. Upea suoritus Maria Ylipäältä ja Anna-Maija Tuokolta sekä muilta näyttelijöiltä. Älkää vain missatko tuota upeata musikaalia.

Tällä viikolla aion nauttia tyttäreni seurasta ja rauhallisesta viikosta. Ella tuhisee vieressäni.....

Ihanasti selitetty takaosakäännös (Turn on the haunches)

Eilisellä tunnilla Iiron kanssa Nuppu selitti mielestäni todella selkeästi takaosakäännöksen (Turn on the haunches) avut.

"Takaosakäännöksessä takajalat liikkuvat pienin askelin eteenpäin hevosen vartalon alle (takajalat ovat melkein hiljaa paikallaan). Hevosen etujalat astuvat sivuun takaosan ympäri. Ulkoetujalka astuu sisäetujalan edestä sivuun. Hevonen on asetettuna liikkeen suuntaan.

Vasemassa kierroksessa vasen ohja kääntää ja ohjaa hevosta liikkeen suuntaan ja oikea ohja pysyy tukena tasapainottamassa hevosen ulkolapaa. Ratsastajan sisälonkka ja sisäpohje siirtyvät eteenpäin. Ulkopohkeen tarkoituksena on pitää takaosa paikallaan ja tarvittaessa siirtyy liikkeen alussa taakse (ulkojalka voidaan liikkeen loppupuolella tuoda hieman eteenpäin). Hevonen asetetaan liikkeen suuntaan noin kolme askelta ennen käännöstä ja kootaan ("hevosta lyhennetään hieman, niin että se hidastaa tahtia") ajoissa. Eteenpäinpyrkimyksen tulee kuitenkin säilyä koko takaosakäännöksen ajan. Hevonen ei saa pysähtyä."

Tavallisimmat ongelmat takaosakäännöstä suorittaessa:

• Hevosta ei ole valmisteltu oikein
• Hevonen ei ole tarpeeksi koottu
• Hevonen ei taivu tarpeeksi sisäpohkeen ympäri
• Hevonen kääntää pään kallelleen
• Hevosen ei ole eteenpäinpyrkivä
• Hevonen kiertää sisätakajalkaansa
• Takaosa siirtyy sisäänpäin voltissa
• Ulkotakajalka siirtyy ulospäin tukijalan tavoin
• Ratsastaja taipuu sisään lantiosta
• Ratsastajalla on liian kova käsi ja jarruttaa hevosta liikaa
• Ratsastaja siirtää hevosta ulkojalan avulla, kun hevosen tulisi koottuna ja sekä oman ja ratsastajan painon avulla siirtyä sivuun.

Sitten vielä uutisia Laura ja Thomas Biskopin tilalle nousevasta hevosten kuntoutuskekuksesta ja Jonathan Johanssonin upea Aldrig ensam -laulu.

Taitelija Sally Davies kuvasi 140 päivän ajan Mac Donald'sin Happy Meal -ateriaa eikä ateria muuttanut ulkomuotoaan juuri ollenkaan.

Video: You Tube

Miten tässä näin kävi?

Ella on ollut mukana tallilla vauvasta saakka ja muistan hyvin sen kerran, kun pidin ensin ratsastustunteja Sipoon Knaperbackassa ja ajoin sieltä suoraan Horse Showhun rintapumppu kädessä. Eli vaikka suurin lahja ja hienoin asia on saapunut elämääni, en kuitenkaan ole luopunut rakkaimmasta harrastuksestani, vaan jatkanut sitä kuten aina Ellan kanssa.

Tänä viikonloppuna oli kuitenkin aivan mahtavaa seurata, kun Ella pääsi ensin Lisin selkään Renjan ja Idan ratsastustunnin jälkeen ja sai kävellä Annikan taluttamana monta kierrosta kentällä ja sitten vielä ylös tallille. Tänään hän pääsi elämänsä ensimmäiselle ratsastustustunnille Bella-ponilla ystävänsä kanssa Pian ohjeistamana Tampajalla. En itse päässyt seuraamaan tuntia, sillä olin Klöntin kanssa Nupun tunnilla, mutta ohessa hieman kuvia ja videopätkä tyttöjen tunnista.

Saimme jälleen hikoilla Klöntin kanssa oikein kunnolla ja olimme molemmat ihan puhki lopussa. Teimme taas paljon siirtymisiä, avo- ja sulkutaivutuksia ja paljon työtä laukassa. Huomasin suluissa asettavani painoni väärin ja Nuppu osasi korjata asian hyvin. Huomenna menen jälleen Iiron kanssa tunnille ja ratsastan Grandea, Klönttiä ja Masia ensi viikolla. Sunnuntaina pidän myös tunnin Johannalle ja Blondielle Inkossa. Ossi, Eemelin omistaja haluaa oppia ratsastamaan, joten pidän myös ensimmäisen tunnin hänelle. Odotan sitä innolla, sillä mielestäni on ihanaa opettaa henkilölle, jolla ei ole mitään opittuja tapoja hevosen selässä (vaikka onhan meillä muita opittuja tapoja jotka vääjäämättä näkyvät hevostelussa, mutta se on jo sitten toisen blogin aihe) ja muutenkin uskon, että Ossi oppii nopeasti, kun Emil on hänelle entuudestaan jo tuttu. Kiinnostava heppailuviikko siis tiedossa.

Ah tätä ratsastuksen ihanuutta

Miten ihanalta päivä voikaan tuntua, kun saa vain oleskella hevosten seurassa ja ratsastaa. Pitkän työviikon jälkeen oli mitä mainioin tunne mennä Nupun tunnille Iiron kanssa. Iiro oli hieman hidas pohkeelle tänään, mutta muuten tunti oli todella hyvä. On mahtavaa ratsastaa hevosella, joka osaa niin paljon. Teimme paljon siirtymisiä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Teimme myös siirtymisiä kolmikaarisilla kiemuraurilla ja siinä minulla oli haasteita saada Iiro pohkeiden ja ohjien väliin kunnolla. Täytyi tehdä töitä oikein toden teolla tällä kertaa eikä Nuppu päästänyt meitä helpolla. Antoisa tunti kaiken kaikkiaan.

Ystäväni Jessica tuli käymään tallilla suloisen tyttärensä kanssa ja lähetti jälkeenpäin kuvia. Hän oli onnistunut nappaamaan ihanan suloisen kuvan Tesellosta, kun hän auttoi minua paljjon Tesellon kanssa. Yhdessä kaipailimme ja mietimme miten uskomaton persoonallisuus Tesello on. Päivän kuvissa myös Grande-hevonen, jota ratsastan aina välillä. Mukava tuttavuus jälleen kerran ja todella rauhallinen, kevyt ja kuuliainen. Sitten vielä linkki kiinnostavaan blogiin.

Kuvat: Tesello, Grande ja minä, Jessican suloinen tytär, Grande ja minä kun yhteinen sävel löytyi.

Tony Robbins asks why we do what we do

Tony Robbins asks why we do what we do in a seminar organized by TED, a small nonprofit devoted to Ideas Worth Spreading. Ted started out in 1984 as a conference bringing together people from thee world: Technology, Entertainment and Design. Since then its scope has become ever broader. Along with two annual conferences - the TED conference in Long Beach and Palm Springs each spring, and the TEDGlobal conference in Oxford UK each summer.

One of the most amazing speakers that I have ever heard at an animal welfare conference in London was one of my heroes Jane Goodall. Here is one of her speeches at a seminar organized by TED: Jane Goodall on what separates us from the apes.

Helsingissä sattuu ja tapahtuu

Oli pakko kopioida tänään saamani sähköposti blogiin. Tämä ei sinänsä liity hevosiin, mutta toiseen asiaan, johon suhtaudun intohimoisesti: eri kulttuureihin. Kävimme syömässä Japanilaisessa ravintolassa perheeni kanssa ja yhtäkkiä Japanilainen mies tuli juttelemaan kanssamme. Hän oli professori, joka oli työmatkalla kolmen oppilaansa kanssa Suomessa. Juttelimme tovin ja he ottivat kuvia meistä. Sain juuri tämän sähköpostin enkä tietenkään aio korjata tätä pientä väärinkäsitystä, sillä onhan se mainiota, että jossain Japanissa minusta saatetaan kertoa tarinoita kuuluisana muusikkona.

"Hi Kia;

Tonight, nice meeting with you.

I recognized you are a famous singer when I asked hotel front lady for you.

Later I will send photos taken at the Japanese bar to you as soon as possible.

Best regards,

Genji"

Hauskinta tässä on mielestäni se, että luen edelleen James Clavellin Shogun-nimistä kirjaa, joten ajatukseni ovat olleet vahvasti sidottuina Japanilaiseen kulttuuriin muutenkin viime aikoina.

Syksy parhaimmillaan

Hain Ellan ja naapurintytön päiväkodista tänään emmekä voineet vastustaa Lauttasaaren rantakahvilan houkuttelevaa tuoksua. Ehdin samalla napsia pari kuvaa rannalta, kun lapset leikkivät rantaviivan äärellä.

Lapsen ajatuksia

Myös Ella on nauttinut Tesellon seurasta monta kertaa ja olemme jutelleet Tesellon vammasta ja siitä, että Tesello ei enää voinut hyvin. Ella ihmetteli, että eikö Tesellolle voi antaa pillereitä, niin että se tervehtyisi tai ehkä se voisi syödä koko ajan (ja sen jälkeen nauroi sille, että silloinhan siitä tulisi todella lihava).

Tänään oli kuitenkin äidin silmät vetiset, kun kerroin, että Tesello on nyt siirtynyt Nangijaalaan ja Ella kyseli, että miten sinne siirtyy ja miltä se näyttää kun se siirtyy sinne. Sen jälkeen hän totesi, että "Nangijaalassa on aina kesä". Tuntuu jotenkin helpottavalta ajatukselta, että kun syksy pikku hiljaa hiipii yllemme, niin Tesello saa nauttia lämmöstä ja kesän kauneudesta, vihreästä ruohosta ja muiden hevosystävien seurasta.

Tallitalkoot ja karkaileva hevonen

Tesello, (i. Testarossa ja ei. Brilliant) jatkoi matkaansa Nangijaalaan keskiviikkoaamuna.

Mitä kirjoittaa hevosblogiin, kun blogin tähti on siirtynyt muualle? Olo on surullinen ja kaipuu suuri, joten kirjoitan Tesellosta lisää heti kun pahin ikävä on helpottanut.

Keskiviikkona jaksoin kuitenkin pitämään tunnin tytöille Espoon tallille. Tällä kertaa Annikan pikkusisko Ida ratsasti Lisillä ja me teimme puomiharjoituksia ja ratsastimme esteiden välit eri askelmäärillä. Pyysin Iidaa ja Renjaa kertomaan tulevatko ne viidellä tai kuudella askeleella esteiden välin ja pienen harjoittelun jälkeen tytöt pääsivät vauhtiin ja hevoset tulivat todella hyvin ensin puomit ja sen jälkeen pienet ristikot.

Gunssan, estevalmentajani ja hyvä ystäväni on aina sanonut, että esteratsastuksessa on hyvä muistaa viisi asiaa. Kolme T:tä ja kaksi P:tä.

Tempo

Tahti

Tasapaino

Ponnistuspaikka ja

Paine

Tänään meillä oli tallitalkoot Inkoossa ja sen jälkeen kävimme Tiinan, Eemelin ja Masin kanssa maastossa nautiskelemassa. Inkoosta suuntasin vielä Tampajalle Nupun tunnille Klöntin (Klöntillä on varmaan joku kauniimpikin nimi) kanssa ja kas kummaa, yhtäkkiä muistui taas mieleen miksi ei koskaan saa kiertää ohjia, juoksutusliinaa tai muita asioita käden ympäri. Klöntti pelästyi jotain saapuessamme maneesiin ja karkasi kuin pieru saharaan. Onneksi ei käynyt mitenkään ja tilanne rauhoittui, mutta se tapahtui niin äkkiä etten ehtinyt reagoida mitenkään hieman ylienergisen hevosen karkailuun. Pienestä alkuvimmellyksestä huolimatta tunti sujui hyvin ja meillä oli molemmilla kova hiki tunnin loputtua. Teimme paljon laukkaharjoituksia ja väistöjä. Lopussa Klöntti keveni kivasti edestä ja liikutti takaosaansa hyvin.

Kuvissa: Tesello ja minä, Masin boxin siivous: Tiina, Kata ja Gunssan, Masi ja Pena nauttivat elämästä ja Masin uusi puhdas boxi.