Rita en prick under din rumpa

Jotkut ihmiset ovat olleet suurimman osan hevostelustani jollain tavalla läsnä Thorin ja minun elämässä. Mia Kainulainen on yksi heistä. Mia valmensi minua jo ennen Thorin tuloa elämäämme ja olen aina tykännyt siitä, kun pääsen Mian oppeihin ja kuulemaan risuja ja ruusuja.

 

Tällä kertaa yritin keksiä risuja (kuten meillä ratsastajilla taitaa olla tapana), mutta olin todella iloisesti yllättynyt, että Mia ei nähnyt suurta tarvetta korjata istuntaani. Hän itse asiassa sanoi, että on tyytyväinen kehitykseemme ja keskittyi ennemminkin yksityiskohtien hiomiseen.

 

 

Mia piti meille parin päivän istuntakurssin, joka kesti puoli tuntia per päivä per ratsukko. Melkein koko talli osallistui, joten järjestimme nyyttärit ja vietimme hauskan viikonlopun yhdessä.

Tässä tärkeimmät asiat, jotka jäivät tältä kerralta mieleeni:

 

Mia huomasi heti Thorin vinoudet ja hän pyysi minua hahmottamaan kumpi puoli rintakehästä painaa enemmän mun jalkoja vastaan. Oikea puoli painoi enemmän, joten haimme samanlaista painetta molempiin jalkoihin ja mietimme rintakehän tasapainottamista ja okahaarakkeiden suoristamista.

 

Vasemmassa kierroksessa sain miettiä lievää avotaivusta vasemmalle ja samalla pientä sulkua takaosaan. Molemmissa kierroksissa piti koko ajan pitää mielessä suoruus ja ratsastaa enemmän avoa oikealle, jolloin saamme ulos työntävän ulkolavan suoristettua ja takaosaa suoristumaan. Vasemmalle piti taas miettiä loivaa sulkutaivutusta.

 

Hän sanoi, että hän ymmärtää vihdoinkin konkreettisesti miksi Kyra sanoo, että "rid in i en tunnel".

 

 

Samalla kun suoristimme Thoria minun piti miettiä, että peppu piirtää pienen pisteen ylös- ja alas satulaan. Pisteen piirtäminen sai lantion paremmin liikkeelle ja rentoutti reisilihakset. Kun laukkasimme piti miettiä pisteen hidastamista laukkaa lyhentäessä ja pisteen nopeuttamista laukan tahdin kiihtyessä. Piste toimi meillä erinomaisesti ja voi kun muistaisi hyödyntää sitä myös muuten kuin Mian tunneilla. Täytyy oikein muistuttaa itseään erikseen.

 

Mia sanoi myös, että meidän pitää tehdä töitä kun ratsastamme. Meidän täytyy pienillä avuilla auttaa hevosta kantamaan itseään ja löytämään hyvän tahdin. Mia oli myös ottanut mukaan Anky von Grunsenin satulatuolin, joten saimme kaikki istua siinä ennen kuin hyppäsimme hevosen selkään.

Oikeassa kierroksessa olen ollut todella vino lantiosta ja kun Thor menee oikealle oma lantio tuuppaa kääntymään vasemmalle. Tästä Mia jälleen muistutti ja huomaan sen kyllä aina ratsastaessa. Suurin ongelma on varmaan istumatyö ja autolla ajaminen. Vaikka seison suurimman osan päivästä töissä huomaan helposti kääntäväni vartaloani vasemmalle ja istuvani jalat ristissä kun istun. Täytyy kiinnittää huomiota tähän ja yrittää ehtiä ihanan Laura-lukijan ehdottamalle fysioterapeutille. Tällä hetkellä kaikki omat hoitorahat ovat menneet Auli Nissisen energiahoitoihin, joita suosittelen sydämmellisesti kaikille.

Kaiken kaikkiaan oli todella antoisa viikonloppu ja pyrimme taas pian jatkamaan harjoituksia Mian kanssa. Eilen hyppäsimme Antin tunnilla ja Antilla oli taas hauskoja harjoituksia. Oli kyllä sellainen nautinto jälleen hypätä, kun Thor tuli tasaisesti esteille, hyppäsi hienosti ja jatkoi melkein joka kerta oikeassa laukassa alas esteeltä. Olen kyllä niin onnellinen, että juuri Thor on tullut elämäämme. Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme löytäneet aivan eri suhteen ja jaksan tästä kirjoitella täällä blogissa, mutta se tuntuu vaan niin hyvältä. Tuntuu siltä, että kommunikaatiomme on täysin eri tasolla ja se on vaan niin ihanaa.

Lantio kääk!

Rakkaat ystävät Ninni ja Manu

Ihanat Rita ja Dee

"The key is learning how to listen"

 

I love the books of Mark Rashid and I just bought the first audiobook, Whole Heart, Whole Horse  a little while back. While listening to it in the car on my way to the stables (great way of spending time by the way) I just really loved how he tackled the dilemma of questions such as:

Should we ride bareback or with a saddle? Should we keep the horses barefoot or shod? Should we use spurs or no spurs. Should we smile or cry? Should we use our legs or our hips?

Maybe go back to your youth and that puddle of water. Go back to those dreamy days and stop for a moment and breathe. Go back to that day when this was all you wanted.

"What is mightier? The rocks in the grand canyon or the river that runs through it? The answer to the question at least as I saw it. It was a draw. But when we look at the big picture it is simply natures way of keeping things in balance. Even the strongest things in nature have their weaknesses and even the weakest things in nature have their strengths. 

I realized that morning it was the same thing with all those questions that were being asked of me in what I believe was best for the horse. That morning I came to the clear understanding that it doesn't matter if the horse is shod or barefoot or if they wear a bit or not. Or a saddle or not. In the end there are strengths and weaknesses to each argument. It is all just pheripheral and at best personal preference. Besides, we don't really need someone to tell us what is best for our horse. Because if we listen hard enough the horse will tell us anyway. The key is learning how to listen. 

I believe that before we can expect our horse to offer the best of themselves we must first find a way to give the best of ourselves to them." 

And isn't Brett Kidding's trailer loading demonstration at TRT live 2016 just the best?

Fantastinen Horse Show ja Ladies Night!

Kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte Helsinki International Horse Showhun sekä Horse Show'n Ladies Nightiin tänä vuonna. Tapahtuma oli todella onnistunut ja Ladies Nightissa fiilis oli kohdillaan. Shamppanja virtasi, timantit vaihtoivat omistajaa ja monet vierailijat päätyivät kuviin komeiden Scandinavian Hunksien kanssa (kuten allekirjoittanut alla). 

Ei voisi paremmin viettää synttäreitä!

Takki oli kyllä todella tyhjä pari viikkoa tapahtuman jälkeen ja olin onnesta soikea kun saimme Horse Show sunnuntaina istua valmiiseen illallispöytään kummipoikani syntymäpäiväjuhlilla. Onneksi ihana Tiina jaksoi hoitaa Thoria, kun itse juoksin ympäri jäähallia melkein kokonaisen viikon.:)

Tästä se lähtee!

Vielä tyhjää ammottava expoalue. Ei ikinä uskoisi, että ständit ovat kohta täynnä tavaraa. 

Pre Ladies Night

Pikku hiljaa alue täyttyy. Joe Blasco oli ensimmäisenä paikan päällä.

Tältä se ihan oikeasti näyttää backstagella.:)

Poliisihevoset harjoittelee.

Ratsastajat tutustuvat uuteen miljöön. Alla olevassa videossa verytellään hevosta.
Voin melkein lyödä vetoa, että hevonen on Peder Fredricssonin koska hän lämittelee usein hevosia juoksuttaen.

Portugalilaista eleganssia. Valmentajamme Mari Fari di Carvalho tietenkin upeasti edustamassa.

Ihastuin Portugalilaiseen musiikkiin seuratessani Lusitano-show:n harjoituksia. Laulun esittää Mariza ja laulun nimi on Melhor de Mim.

Working Equitation. 

Esteiden maalausta

Lisää esteitä.

Ruotsissa asuvat suomalaiset huippuratsastajat olivat niin suloisia tallustaessaan yhdessä ympäri areenaa. 

Tallialue, joka täyttyy pian hevosista. 

Tämä ratsukko, Stella Hagelstam ja New Hill Juritrea. WAU!

Ehdin välissä myös käymään Thorin kanssa pikaisella sänkkärilenkillä upeassa säässä. 

Nämä kaksi ihanuutta!

Rakas veljeni, joka aina tukee minua ja on uskonut kanssani unelmiini
oli mukana Ladies Nightissa. 

Myös Miss Suomi oli mukana Ladies Nightissa.

 

Ruotsalaisen Equestrian Stockholmin perustaja Johanna Ingelsson kävi myös piipahtamassa Helsingissä. Johanna oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihastui totaalisesti ystävällisiin ihmisiin (jep, en tajua....) ja mukaviin ES:n jälleenmyyjiin sekä yhteistyöratsastajiin. Täytyy sanoa, että nostan hattua Johannalle, joka on nollasta perustanut upean hevosbrändin, jota myydään jo monessa eri maassa. Todellinen naisesikuva rohkeudesta ja siitä, että kannattaa vain uskaltaa kulkea omaa tietään.
 

Johanna ja minä. 

 

Hanna Tardiveau ja minä Putiikki Ainon ständillä.

 

Yhteistyöratsastajat Putiikki Ainon ständillä. Vasemmalta Okko, Erika, minä, Putiikki Ainon Charles,
 Heidi Pätsi, Johanna Ingelsson, Aada Lätti ja Jessica Timgren.

 

Johanna päätyi myös kävelemään rataa ratsastajien kanssa. Älkää kysykä minulta miten se tapahtui.:) 

Ihana Erika Hanhisuanto, Johanna ja Kim

 

Johanna ja Ride Love Laugh -blogin Rosita Dahlberg.



 

Ensi vuotta odotellen!

Nyt pitäisi malttaa odottaa ensi lokakuuhun, jotta pääsisi taas seuraamaan huippuratsastusta ja nauttimaan Horse Show:n kaikista antimista. Olen todella onnellinen, kun saan tehdä töitä tällaisessa huipputiimissä ja ennen kaikkea meillä on todella hauskaa (Katja Ståhlin kanssa elämä ei voi olla tylsää):)

Kiitos siitä!

Lue myös:
Heidin nelivedot, Helsinki Porsche Horse Show jälkifiiliksiä

Kaikki tämän tekstin laadukkaat kuvat on ottanut Ride Love Laugh -blogin Rosita Dahlberg. Kiitos Rosita ihanasta seurasta ja mahtavista kuvista.

Miksi hevostytöistä kasvaa johtajia?

Kuvassa Erika Hanhisuanto ja suomenhevosystävä. Kuva: Heidi Pätsi

Hevostytöistä ja johtajuudesta kuulee yhtä sun toista uutista ja jopa Kauppalehden toimittaja on kirjoittanut, että Luulajan teknillisen yliopiston tutkijan Lena Furbergin mukaan hevostytöistä kasvaa johtajia.

"Furberg on tutkinut asiaa lisensiaattityötään varten ja tullut siihen tulokseen, että tytöillä, jotka oppivat komentamaan 600 kiloa painavaa eläintä, on hyvät mahdollisuudet kasvaa johtajaksi."

En ole sen koommin pohtinut asiaa kunnes astuin eilen sisään talliin ja seuraava skenaario avautui eteeni:

Tallityöntekijä oli juuri menossa lääkäriin koska hän ei ollut viikkoon pystynyt kävelemään selän kipeytymisen takia tiputtuaan betonilattialle. Toinen ratsastaja oli tunnilla vaikka nivelsiteet olivat nyrjähtäneet (ainahan sauvat voi jättää maneesinlaidalle hetkeksi) ja kolmas oli pyytänyt lääkäriltä jotain muuta kuin kipsin jalkaan koska myös hän oli menossa ratsastustunnille.

Viime syksynä, kun oma peukalo oli melko huonossa hapessa kävin tutulla ortopedilla. Hän katsoi minua pitkään silmiin ja sanoi, että "tällä ei nyt sitten Kia ratsasteta". Tunnin päästä tuosta tuomiosta olin estetunnilla.

Hevostyttönä mikään ei tullut ilmaiseksi. Opimme kovan työn kautta, että palkinnoksi voi saada vaikka yhden tunnin ratsastusta viikossa. Teimme tallitöitä päivittäin ja aina välillä pääsimme ravureiden selkään päästelemään höyryjä Inkoon metsiin. Meille työ ei tuntunyt työltä koska tiesimme, että kova työ palkitaan aina (edes sen tunnin ajan joskus).

Pikkutyttönä opit jo tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten (ja hevosten) kanssa. Kun olet parhaan ystäväsi kanssa ratsastusleirillä ja saat aina kaikkein hulluimat hevoset ja naurut päälle opit, että mikä ei tapa vahvistaa. Motivoidut ratsastamaan joka kerta vähän paremmin ja aina kun olet noussut hiekan seasta takaisin satulaan olet taas sen hivenen verran lahjakkaampi (jos kyseessä ei ole joku täysin mahdoton poni, jonka ainoa elämäntehtävä on heittää ratsastajat selästä niin pitkälle kuin routa kasvaa).

Opit hallitsemaan aikaa koska aika on suhteellinen käsite. Heppatyttönä olet valmis heräämään neljältä aamuyöstä tai jaksat milloin vain pyöräillä heittämään iltaheinät höriseville turville. Aikaa ei oikeastaan ole mihinkään muuhun, joten opit asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja tiedät, että kaiken saa kyllä jossain vaiheessa tehtyä, mutta stressaamalla sinusta tulee vain yhtä vihainen kuin selästä heittävästä ponista.

Et pelkää kipua tai vaaratilanteita. Olet nähnyt parhaan ystäväsi sinkoavan  ilmaan, kun koira yllättää myöhään metsässä ja paras ystäväsi taas on kuljettanut sinut sairaalaan, kun 500 kiloinen otus on hypännyt jalkasi päälle. Olet rauhallinen vaikka näet, että jollain menee käsi poikki koska se on osa tätä elämää etkä voisi kuvitella mitään muutakaan elämää.

Et anna periksi ja olet kova tekemään töitä! Teet töitä vaikka selkä on nyrjähtänyt ja ratsastat vaikka jalka olisi paketissa. Mikään ei pysäytä sinua. Menet läpi kiven ja kannon!

Teet sitä mihin sinulla on sielun palo. Kukaan ei voi sanoa heppatytölle, että sinun ei kannata olla hevosten kanssa tekemisissä. Jos otat hevoset pois meiltä, viet meiltä osan sielua. Se ei ole hyvä asia!

Osaat pitää hauskaa! Vaikka Sinulla ei juurikaan ole aikaa muuhun olet yleensä hauska ja sosiaalinen tyyppi, jonka mielestä hauskanpito on yhtä luontainen osa elämää kuin hevoset.

Olemme ehkä hieman erilainen laji, mutta aivan upea sellainen!

Landing on the correct canter lead

Thor on our dressage lesson with Mia Kainulainen a few weeks back

 

For the past few weeks we have been focusing on landing on the correct canter lead while jumping. We have been looking for a good rhythm and riding proper ways. With Antti we had the most amazing lesson a few weeks back and for the first time in years we jumped so much and so many rounds that I was completely exhausted. The jumps were quite high and I noticed that it required a bit more from me physically than what lower jumps would do. It was however amazing to jump a proper course and I really felt alive after the lesson. Not much that beats the adrenaline rush of a proper jumping lesson.

When jumping it is important to get the correct canter lead after the jump. Even if you can continue in counter-canter or change the canter via trot these changes always affects the rhythm of the canter.

With Masi it was almost impossible to get a correct canter lead after the jump because he had physiological limitations to his canter. It was always a bit of a challenge while jumping because even if everything went very well otherwise it did affect the feeling when heading toward a jump.

With Thor again it is clearly easy for him to come down in the correct canter lead but because Thor is very sensitive he reacts to all my aids very well and tends to get a bit confused sometimes.

Yesterday our instructor put up a lot of poles and smaller fences and we had to stay focused and concentrate on the following jump already on the previous one. Thor was very good and focused and jumped beautifully. Thor has such a good balance and rhythm that it is just pure enjoyment to jump with him. On the jumps I just turned my gaze and my upper body a little bit in the direction of travel and we came down in the correct canter lead most of the time. When I however turn e.g my upper body too much to the right I turn my hips out to the left and my weight goes to the left side. Since the horse always follows the weight of the rider Thor thinks that I want him to come down in the left canter rather than the right.

It is easy to try this by standing on the floor and turning the upper body to the left and right and also play with the gaze. You can really feel how easily the rest of the body starts to move and to what direction it starts heading. It is the same feeling for the horse when you are riding so it is important to practice this and become more and more aware of ones body and proprioception of it (warmly recommend yoga for this). 

A lot of the time when we encounter problems while riding we are asked to give bigger aids or turn the horse even more with the hands or legs For riding however less is definitely more. I have found that the more relaxed I am and the more focused and straight my gaze and my seat is, the less I have to do. If I try to push or pull I only get the wrong canter lead and I am just confusing my horse even more. When we get into the flow and I get my own body to stay in the right place and just lead the horse to the next fence with my gaze, it becomes a lovely co-operation where we head to the next fence together as whole rather than two separate units.

Syksyn harmaus, kesän kaipuu!

 

Tällaisena päivänä ei voi kuin katsoa kesäkuvia ja kaivata näiden tovereiden seuraa. Vitsi miten ihana hevostelukesä on takana. Onneksi tänään pääsee taas hyppäämään illalla! Kova kaipuu on ylipäänsä Thorin luokse, kun viime viikko kului enimmäkseen työn parissa.

 

Oma jälki maailmaan!

Koruntekijät

Pari vuotta sitten en ikinä olisi voinut kuvitella, että järjestän toista vuotta peräkkäin Ladies Night -tapahtumaa Helsinki International Horse Show'lle. 

Kun kävimme yli vuosi sitten läpi työtilannettani silloisen työnantajani kanssa ja hän sanoi, että "du ska Kia jobba med hästar" päätin tarttua yksisarvista sarvesta. Olin yhteydessä Horse Show'n organisaatioon ja alustava bloggausyhteistyö muuttuikin Thorin esiintymiseen Kari Vepsän demossa sekä Ladies Night -tapahtuman järjestäjäksi. 

Olen aina halunnut tehdä töitä eläinten parissa, mutta en ikinä edes yrittänyt lukea eläinlääkäriksi koska ajattelin, että en ole tarpeeksi fiksu (miten tyhmä sitä voi nuorena olla). Joten opiskelin viestintää ja yhdistin opintojen jälkeen rakkauteni kirjoittamiseen eläinsuojeluaiheisiin tarinoihin. Hetken päästä olin töissä unelmatyöpaikassa Eläinsuojeluliitto Animaliassa ja vietin pari todella ihanaa vuotta siellä. 

Verstaalla

Kun aloitin blogin kirjoittamisen en ikinä voinut arvata minne kaikkialle se minut veisi. Olen tavannut mahtavia ihmisiä blogini kautta ja päässyt tekemään sellaisia asioita joista olen vain voinut uneksia. Olen huomannut, että kaikki ne palaset joita olen vuosien varrella rakentanut ovat pikku hiljaa löytäneet paikoilleen. Mikään tekemistäni töistä ei ole ollut turhaa ja kaikki myötä- ja vastoinkäymiset ovat jälleen opettaneet jotain lisää josta voin tänä päivänä hyötyä. Olen huomannut, että viestintäopiskelut ovat todellakin kantaneet hedelmää ja olen pystynyt yhdistämään myös markkinointipuolenosaamisen kokonaisuuteen.

En vielä ikinä ole ollut näin tyytyväinen työelämäni kuvioihin. Olen joka päivä onnellinen, kun saan tehdä asioita joita rakastan ja saan tehdä työtä mukavien ihmisten kanssa. Yksi henkilö kysyi tänään, jos blogini on työtä ja elätän itseni sillä. Totesin, että rakastan kirjoittamista ja blogi on osa elämääni. En kuitenkaan halua tästä täyspäivästä elantoa koska se hetki kun siitä tulisi ainoa rahanlähde tiedän, että kadottaisin sen innostuksen jonka tällä hetkellä kirjoittamisesta löydän. En kirjoita blogia sen takia, että muut sitä lukisivat vaan kirjoitan koska se on minulle intohimo ja asia josta saan itse paljon energiaa ja iloa elämään. Ja aina välillä pääsen kokemaan aivan mahtavia juttuja, kuten pari viikkoa sitten A. Tillanderin järjestämä bloggareiden ilta Aleksanterinkadun liikkessä. 

Illan aikana saimme tehdä oman korun Marko Björsin suunnittelemasta Laukka-mallistosta koruseppä Otto-Emil Lambergin ja hänen kolleegan avulla. Valitsin itselleni NAULA kaulakorun, josta olin haaveillut jo ensinäkemästä. 

Erika Hanhisuanto takoo kovalla vimmalla.:) 

Marko Björs kertoo, että jokaisella hänen suunnittelemalla korulla on tarina ja nyt kun on hän on ratsastanut 40 vuotta hän haluaa jättää jotain jälkeensä. 

Anniina Paalasella on keskittymiskyky ihan toista maailmaa kuin meikäläisellä. 

Marko ja Otto-Eemil tsekkaavat Erkin työn jäljen. 

Tässä Anniinan koru mustataan mustausaineella.

Anniinalla kaulassa HIHS 2016 virallinen Laukka-koru! Löydät korun Laukka pisteeltä
tai Kultajousen sekä Elegancen Kultajousen osastolta Horse Show'ssa.

Uskon, että me kaikki haluamme jättää jotain jälkeemme. Haluamme jollain tavalla vaikuttaa asioihin ja jättää jonkinlaisen jäljen tähän maailmaan. Ehkä blogini on yksi omista tavoistani jättää jonkinlainen jälki johonkin. Ehkä joku kirjoitus vaikuttaa johonkin ihmiseen tai ehkä yksi hevonen saa apua sen takia, että hevosen omistaja on lukenut jotain blogistani joka voisi olla avuksi juuri kyseiselle hevoselle. Ja ei kai sen niin väliä. Pääasia, että uskaltaa unelmoida, kulkee unelmiaan kohti ja jaksaa joka päivä uskoa ihmeisiin.

Kuvankaunis Aada veisteli itselleen Laukka rannekorun.

Focus, focus.....

Jos olet Horse Showssa tule ihmeessä moikkaamaan meitä Ladies Night -tapahtumaan perjantai ja lauantai-iltoina klo 17.00-21.00 toisen kerroksen Brewer Streetille. Siellä olen hyvännäköisten Hunksien ympäröimänä ja Björsin mahtavia sanoja lainaten.

"Välillä täytyy ottaa puolipidäte, jotta homma ei lähde kiitolaukalle."

Mahtavaa Horse Show -viikonloppua kaikille ihanille lukijoille. Palataan blogin puolella asiaan viimeistään ensi viikon alkupuolella.