Wednesday, November 9, 2016

Rita en prick under din rumpa


Jotkut ihmiset ovat olleet suurimman osan hevostelustani jollain tavalla läsnä Thorin ja minun elämässä. Mia Kainulainen on yksi heistä. Mia valmensi minua jo ennen Thorin tuloa elämäämme ja olen aina tykännyt siitä, kun pääsen Mian oppeihin ja kuulemaan risuja ja ruusuja.
 
Tällä kertaa yritin keksiä risuja (kuten meillä ratsastajilla taitaa olla tapana), mutta olin todella iloisesti yllättynyt, että Mia ei nähnyt suurta tarvetta korjata istuntaani. Hän itse asiassa sanoi, että on tyytyväinen kehitykseemme ja keskittyi ennemminkin yksityiskohtien hiomiseen.
 
 
Mia piti meille parin päivän istuntakurssin, joka kesti puoli tuntia per päivä per ratsukko. Melkein koko talli osallistui, joten järjestimme nyyttärit ja vietimme hauskan viikonlopun yhdessä.



Tässä tärkeimmät asiat, jotka jäivät tältä kerralta mieleeni:
 
Mia huomasi heti Thorin vinoudet ja hän pyysi minua hahmottamaan kumpi puoli rintakehästä painaa enemmän mun jalkoja vastaan. Oikea puoli painoi enemmän, joten haimme samanlaista painetta molempiin jalkoihin ja mietimme rintakehän tasapainottamista ja okahaarakkeiden suoristamista.
 
Vasemmassa kierroksessa sain miettiä lievää avotaivusta vasemmalle ja samalla pientä sulkua takaosaan. Molemmissa kierroksissa piti koko ajan pitää mielessä suoruus ja ratsastaa enemmän avoa oikealle, jolloin saamme ulos työntävän ulkolavan suoristettua ja takaosaa suoristumaan. Vasemmalle piti taas miettiä loivaa sulkutaivutusta.
 
Hän sanoi, että hän ymmärtää vihdoinkin konkreettisesti miksi Kyra sanoo, että "rid in i en tunnel".
 
 
Samalla kun suoristimme Thoria minun piti miettiä, että peppu piirtää pienen pisteen ylös- ja alas satulaan. Pisteen piirtäminen sai lantion paremmin liikkeelle ja rentoutti reisilihakset. Kun laukkasimme piti miettiä pisteen hidastamista laukkaa lyhentäessä ja pisteen nopeuttamista laukan tahdin kiihtyessä. Piste toimi meillä erinomaisesti ja voi kun muistaisi hyödyntää sitä myös muuten kuin Mian tunneilla. Täytyy oikein muistuttaa itseään erikseen.

 
Mia sanoi myös, että meidän pitää tehdä töitä kun ratsastamme. Meidän täytyy pienillä avuilla auttaa hevosta kantamaan itseään ja löytämään hyvän tahdin. Mia oli myös ottanut mukaan Anky von Grunsenin satulatuolin, joten saimme kaikki istua siinä ennen kuin hyppäsimme hevosen selkään.


Oikeassa kierroksessa olen ollut todella vino lantiosta ja kun Thor menee oikealle oma lantio tuuppaa kääntymään vasemmalle. Tästä Mia jälleen muistutti ja huomaan sen kyllä aina ratsastaessa. Suurin ongelma on varmaan istumatyö ja autolla ajaminen. Vaikka seison suurimman osan päivästä töissä huomaan helposti kääntäväni vartaloani vasemmalle ja istuvani jalat ristissä kun istun. Täytyy kiinnittää huomiota tähän ja yrittää ehtiä ihanan Laura-lukijan ehdottamalle fysioterapeutille. Tällä hetkellä kaikki omat hoitorahat ovat menneet Auli Nissisen energiahoitoihin, joita suosittelen sydämmellisesti kaikille.


Kaiken kaikkiaan oli todella antoisa viikonloppu ja pyrimme taas pian jatkamaan harjoituksia Mian kanssa. Eilen hyppäsimme Antin tunnilla ja Antilla oli taas hauskoja harjoituksia. Oli kyllä sellainen nautinto jälleen hypätä, kun Thor tuli tasaisesti esteille, hyppäsi hienosti ja jatkoi melkein joka kerta oikeassa laukassa alas esteeltä. Olen kyllä niin onnellinen, että juuri Thor on tullut elämäämme. Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme löytäneet aivan eri suhteen ja jaksan tästä kirjoitella täällä blogissa, mutta se tuntuu vaan niin hyvältä. Tuntuu siltä, että kommunikaatiomme on täysin eri tasolla ja se on vaan niin ihanaa.


Lantio kääk!

Rakkaat ystävät Ninni ja Manu

Ihanat Rita ja Dee

2 comments:

  1. Heippa, miksi käytät turparemmiä ja alaturparemmiä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei anonyymi,

      todella hyvä kysymys ja todella vaikea vastata siihen.
      Olen aina ollut sitä mieltä, että en tarvitse alaturpista ollenkaan enkä yleensä sellaista ole käyttänyt. Thorilla on ollut aivan järkyttäviä ongelmia suun kanssa ja olen jotenkin ajatellut, että auttaa kun pitää alaturpista, jotta kuolain pysyy paikallaan. Ei se tietenkään kovasti mitään auta vaan Thor on yleensä hyvä kun on hyvä ja huono suusta kun on huono. Juuri ennen Jutin raspausta pari viikkoa sitten muistui taas mieleen miksi tuo suun tila on ollut niin haastava meille molemmille. Thor veti estetunnilla päätä jalkojen väliin ja meni aivan järkyttävän etupainoiseksi. Tiedän, että se johtuu myös lannerangan jumeista, mutta silloin kun Thor arkoo vähänkään suutaan on melkein mahdotonta ratsastaa. Thor on myös kova kertomaan, että nyt sattuu ja tekee sen hyvin selväksi.

      Thor hierottiin pari päivää sitten ja Thor on edelleen mielestäni hieman jumissa eikä niin tasainen suusta kuin toivoisin. Eli varmaan jotain joka taas tökkii eikä ole ihan kunnossa. Voi kun hevoset osaisivat puhua.

      Anyway, mehän tehdään riimulla paljon hommia enkä käytä alaturpista maastoillessa, uidessa tai hypätessä (enkä aina koulutunneillakaan). Jotenkin tuntuu siltä, että meidän pitäisi aloittaa ihan nollasta Thorin kanssa maastakäsin ja opettaa Thorille perusavut. Thor on jo paljon parempi ja rauhallisempi ja suurimman osan ajasta myös parempi suusta, mutta heti kun on huonompi kausi on suu meillä kamala ongelma enkä itse ole tarpeeksi vahva istunnan kanssa. Eli hyvän kysymyksen pistit ja tätä pitää kyllä pohtia. Kuolaimetonta olen kokeillut, mutta mun mielestä se ei ollut oikein toimiva ja Monty Robertsin riimua haluaisin kokeilla jossain vaiheessa tunnilla. Viime talvena mentiin pellolla sillä ja Thor on sen verran pirtsakka, että en ollut ihan vakuuttunut. Mutta teen nyt niin, että jätän alaturpiksen pois ja lähden työstämään meidän ongelmaa maastakäsin entistä enemmän. Etenkin yritän saada Thorille pysähtymisavut ja peruutukset läpi. Tuntuu, että kun asiat ovat koulutustilanteessa menneet pieleen ei niitä valitettavasti koskaan saa täysin korjattua.;(

      Ihanaa talvenjatkoa!

      Delete