Kahvittelua tallilla

Ystäväni kävi viikonloppuna tallilla Inkoossa pari kuukautta vanhan tyttärensä kanssa. Oli todella ihanaa nähdä. Joimme kahvia ja juttelimme elämästä ja Masi sai mutustella heinää ja porkkanoita. Masi on onnellinen ja hyväntuulinen. Jännevamma on parantunut hyvin ja pian voimme jo alkaa liikuttaa Masia. Tärkeintä on kuitenkin, että Masilla on hyvä olla ja tasapainoinen elämä. Sitä kun hänellä ei niin moneen vuoteen ollut.

Pidin myös tunnin Eemelin omistajalla Maasalle ja Blondie-tamman uudelle vuokraajalle Johannalle. Molemmat hevoset liikkuivat hyvin ja Eemil on mennyt eteenpäin ihan hulvattomasti parin vuoden aikana. Laukat ovat todella tasaiset ja nousevat jo aika helposti. Johanna taisi myös saada ahaa-elämyksen kun hän nosti laukan ihan vain ajattelemalla laukannostoa ja siirtämällä hieman istuinluutaan eteenpäin. Mielestäni on ihanaa, kun oppilaat huomaavat miten vähäeleisesti voi ratsastaa. Tuli oikein vauvakuume.....

"On Borrowed Time" - Henrik Malmström (Maija Malmströms brother)

Lauantaiaamu oli ihana. Me nautittiin Fridan kanssa täysin siemauksin aamuauringosta ja vietettiin rauhallinen aamupäivä. Perjantaina kävimme ensin Tampajalla Nupun tunnilla ja sen jälkeen Stall Granåsassa estetunnilla. Ratsastin Annikan omalla hevosella ja se oli todella kiva kokemus (kirjoitan siitä lisää pian). Tesello kengitettiin tänään. Juttelin aika paljon Ville-kengittäjän kanssa sädeluuontumasta vaivana ja kavioiden asennosta muutenkin. Kirjoitan myös siitä lisää joku toinen päivä.

Tänään on todella onnellinen olo, mutta jotenkin myös haikea, sillä mieleeni jäi aamulla näkemäni Henrik Malmströmin ottamat kuvat Maija siskostaan. Henrik on kuvannut, kun Maija sairastui syöpään ja koko sen ajan kun Maija sairasti ja Maijan kuoleman. Kuvat ovat todella koskettavia. Tunsin Maijan kouluajoilta. Jotenkin kuoleman rajuus ja ehkä kuitenkin luonnollisuus muistutti tänään olemassaolostaan. Olen seurannut ruotsalaisen Annan blogia ja hänen taisteluaan syöpää vastaan. Annan mies kertoo 4-vuotiaalle tyttärelleen, että "Annan ruumis oli rikkinäinen ja sielu lähti muualle ja nyt hänellä on hyvä olla." Tytär tuntuu ymmärtävän, katsoo isäänsä, hymyilee ja kysyy jos he voivat katsoa Bamse-ohjelmaa. Annan mies toteaa vain, että tytär on suurin laastari mitä voi olla kun isää sattuu niin kovasti. Malmströmin kuvanäyttelyn "On Borrowed Time" voi nähdä Galleria Luovassa 03.03-31.03.2010. Aion ehdottomasti käydä katsomassa sen.

Ella ja Frida lötköttelevät yhdessä lattialla. Oh these sweet moments of life. Ja miten tämä kaikki liittyi hevosiin?

Presidentti ja murtomaahiihto

Eilen kävimme Fridan kanssa jäällä hiihtämässä. Ella oli isänsä luona ja Heidi liikutti Tesellon, joten sain viettää oikein laatuaikaa Fridan kanssa. Hiihdimme Seurasaaren ympäri ja oli todella kaunista. Suomi parhaimmillaan. Se, että tapasimme vielä Suomen presidentin hiihtomatkalla kruunasi kaiken. Kysyin 3 henkilöltä, jos latu jatkuu Seurasaaren ympäri ja henkilö joka vastasi oli Tarja Halonen. Innostuin kovasti ja kysyin jos saisin ottaa kuvan blogia varten, mutta hän ei ollut sitä mieltä että se olisi kovinkaan hyvä idea. Joten otin pari kuvaa Fridasta eilen ja tänään aamulla.

Tesello tuntui maanantaina hieman epätasaisemmalta kuin aikaisemmin. Selvisi, että kengityksestä on jo melkein 8 viikkoa, joten toivotaan, että uudet kengät auttavat. Ei voi muuta kuin tehdä parhaansa ja toivoa parasta. Jos sinua kiinnosta lukea lisää sädeluuontumasta voit lukea eläinlääkäri Minna Viitasen väitöskirjan aiheesta tai englanniksi täältä.

Ajatuksia ajatuksia

Aamulla vein Ellan tarhaan, jonka jälkeen liikutin sekä Tesellon ja Fridan. Frida oli mukana töissä koko päivän ja illalla kävin vielä joogassa ja juttelin lonkastani joogaopettajan kanssa. Hän meinasi, että minulla voisi olla alaselässä jumiutuma, jos toinen lonkka on hieman jumissa. Se on hyvinkin mahdollista ja mielestäni ihan järkevä selitys. Useinhan ongelma sijaitsee muualla: hevonen saattaa ontua etujalkaa vaikka ongelma olisikin hevosen takaosassa tai epätasainen rasitus johtuen jalkaongelmasta saattaa ensin näkyä selässä, vaikka alkuperäinen syy on jalassa.

Ohessa vielä hieman Sappee-tunnelmaa ja kuva Ellasta ja Frida-koirasta aamupuuhissa. En ihan vielä ymmärrä miten ihmiset ehtivät ulkoiluttaa koiran ja viedä lapsen tarhaan aamuisin, mutta kaikkeen varmaan tottuu!

Kevätkö tekee tuloaan

Takaisintulo Sappeelta sujui rauhallisin merkein, kun lapsoset nukkuivat takapenkillä. Pysähdyimme kerran kulutushelvetin keitaalle (hm... voiko näin kirjoittaa suomenkielellä?) Mc Donaldsiin, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kotiin. Sappee on ihan mahtava paikka lasten kanssa. Siellä on todella loivat ja tasaiset rinteet ja Ella opetteli hiihdon taitolajia oikein toden teolla. Oli vielä uskomaton onni sään suhteen. Ihan kuin kevät tekisi tuloaan.....

Kävin ensimmäistä kertaa Tampajalla koulutunnilla. Kuten aina uusien valmentajien kanssa, niin heistä kuulee sekä huonoa ja hyvää. Nupun tuttavuus oli minulle kuitenkin todella positiivinen

sellainen ja aion ehdottomasti jatkaa hänen tunneillaan viikottain. Minulla oli jopa kipeä lonkka, kun hän huomasi, että oikea lonkkaluuni ei ollut tarpeeksi liikkeen mukana oikeassa kierroksessa. Sellaista on hirveän vaikeata itse huomata ja rakastan kun valmentaja osaa huomauttaa asioita istunnasta, joita on hirveän vaikeata itse korjata (vaikka ongelman tiedostaisikin).

Tänään sain kuulla, että pieni karitsa, jolle juotimme maitoa pari viikkoa sitten on selvinnyt hengissä ja on oikein reipas pikku kaveri. Iloisia uutisia.

Ostin Tesellolle värikkään fleeceloimen juuri avatusta Horsepro Storesta Espoosta. Piti ostaa vain pari tarpeellista asiaa, mutta niin siinä sitten vain aina käy. Jotain muutakin joutuu sattumalta kyytiin (sen takia yritän välttää hevostarvikeliikkeitä). Nyt nukkumaan. Täytyy taas totutella koiraemännän elämään, kun Tiinan koira Frida on viikon meillä hoidossa.

Äidit ja lapset hiihtämään

Huomenna lähdemme laskettelemaan Sappeen hiihtokeskukseen viikonlopuksi. Monta ihanaa naista ja mahtavaa lasta. Hevoset saavat viettää rentouttavan viikonlopun. Huomenna ehdin vielä aamulla koulutunnille Tesellon kanssa. Mukavaa viikonloppua! (Kuva ei ole ihan Sappee, mutta aina voi uneksia).

Ella ja Heidi

Eilen kävimme Ellan ja kollegani Heidin kanssa tallilla. Heidi on luvannut liikuttaa Tesellon noin kerran viikossa, joten näytimme Heidille mistä löytyvät kaikki Tesellon tavarat ja missä boxissa herra itse asustaa. Heidi on kokenut ja todella hyvä ja eleetön ratsastaja, joten olen kiitollinen avusta. Heidi ajattelee samalla tavalla kuin minä ja osaa lukea hevosta hyvin. Hän tietää, että perustyöstä ei voi luistaa. "There are no quick-fixes".

Heidin ratsastaessa maneesissa vietimme tyttäreni kanssa laatuaikaa lämmitetyssä takkatilassa maneesin päädyssä. Siellä me mietittiin miksi seinällä oli kuolleen sonnin pää ja villisian nahka ja piirrettiin kaikkea hauskaa.

Ella kirjoitti ensimmäistä kertaa (ainakin minun nähden) oman nimensä. Voi äidin ylpeyttä. Melkein tuli tippa linssiin. Oli ihan pakko ottaa kuva. A on vähän väärinpäin, mutta mitäs sen on väliä (kun olen niin lätkässä: tuli vain tuo laulu mieleen). Tänään kävimme Tesellon kanssa pitkällä maastolenkillä ja löysimme kivan tien joka meni ihan järven vierestä. Sen jälkeen kävimme vielä hieman laukkaamassa maneesissa ja tutustumassa maapuomeihin ja Tesello tuntui todella hyvältä ja oli oikein tyytyväisen oloinen. Tesello sai sitten vielä jäädä ulos mutustelemaan heinää ennen kuin hän pääsee Tiinan hevosen Iiron viereiseen karsinaan yötä viettämään. Nyt aion ilmoittautua Bjarke Lautsenin huhtikuun koulukurssille.