Pena ja pienet karitsat

Perjantaina kävimme Tiinan, Penan (jep, hevosen nimi on Pena) ja Tesellon kanssa maastossa. Oli todella todella ihanaa ja kaunista vaikka olikin aika kylmä. Lunta satoi hieman taivaalta ja nautittiin täysin siemauksin. Hevosten lihaksistolle teki todella hyvää syvässä lumessa tarpoaminen. Olimme menossa yhden kallion yli, kun huomasimme että metsää kaadettiin ja tuli aika kova rätinä, kun puut kaatuivat maahan. Tiina oli tietenkin menossa siitä vierestä, mutta minusta on tullut ihan nysvä. Taitaa johtua siitä, että minulla on pieni tytär ja äidinvaistot ovat heränneet eloon. Joten käännyimme ympäri ja jatkoimme matkaa toiseen suuntaan. Voihan sekin vaikuttaa, että Tesello on iso ja energinen hevonen, joka on maastoillut aika vähän ja tuntui mun alla räjähtävältä pommilta, kun ensimmäinen puu rytisi maahan.... Hiljaa se hyvä tulee.....

Lauantaina suuntana oli Turku ja ystävien maatila. Ihana viikonloppu sikojen ja lampaiden seassa. Lapset nauttivat ja oma mieli lepäsi. Sain jopa pulautettua itseni avantoon kaksi kertaa. Ahhhh, sitä tunnetta. Kolme karitsaa syntyi, kaksi kuolleena ja yhdellä on saattanut tulla happivajaus. Se on nyt jaksanut kantaa omaa kehoaan kolme vuorokautta huolestunut äiti vierellään. Saa vain toivoa, että se pikku hiljaan oppisi imemään itse ja saisi elää vielä pitkään (olisin niin halunnut ottaa sen kotiin ja syliin ja hoivata sitä parin tunnein välein, mutta se ei kerrostalossa tuntunut juuri nyt ihan hyvältä idealta).

Tuttuni etsii käsiparia avukseen toukokuusta lähtien muun muassa hevosten ratsutukseen ja erinäisiin hevostapahtumiin. Kokemusta tulisi olla, sillä kaikki hevoset ovat nuoria, mutta palkkaa saa ja hauskaa seuraa. Ja oppia ikä kaikki.....