Lauantaiaamu oli ihana. Me nautittiin Fridan kanssa täysin siemauksin aamuauringosta ja vietettiin rauhallinen aamupäivä. Perjantaina kävimme ensin Tampajalla Nupun tunnilla ja sen jälkeen Stall Granåsassa estetunnilla. Ratsastin Annikan omalla hevosella ja se oli todella kiva kokemus (kirjoitan siitä lisää pian). Tesello kengitettiin tänään. Juttelin aika paljon Ville-kengittäjän kanssa sädeluuontumasta vaivana ja kavioiden asennosta muutenkin. Kirjoitan myös siitä lisää joku toinen päivä. Tänään on todella onnellinen olo, mutta jotenkin myös haikea, sillä mieleeni jäi aamulla näkemäni Henrik Malmströmin ottamat kuvat Maija siskostaan. Henrik on kuvannut, kun Maija sairastui syöpään ja koko sen ajan kun Maija sairasti ja Maijan kuoleman. Kuvat ovat todella koskettavia. Tunsin Maijan kouluajoilta. Jotenkin kuoleman rajuus ja ehkä kuitenkin luonnollisuus muistutti tänään olemassaolostaan. Olen seurannut ruotsalaisen Annan blogia ja hänen taisteluaan syöpää vastaan. Annan mies kertoo 4-vuotiaalle tyttärelleen, että "Annan ruumis oli rikkinäinen ja sielu lähti muualle ja nyt hänellä on hyvä olla." Tytär tuntuu ymmärtävän, katsoo isäänsä, hymyilee ja kysyy jos he voivat katsoa Bamse-ohjelmaa. Annan mies toteaa vain, että tytär on suurin laastari mitä voi olla kun isää sattuu niin kovasti. Malmströmin kuvanäyttelyn "On Borrowed Time" voi nähdä Galleria Luovassa 03.03-31.03.2010. Aion ehdottomasti käydä katsomassa sen.
Ella ja Frida lötköttelevät yhdessä lattialla. Oh these sweet moments of life. Ja miten tämä kaikki liittyi hevosiin?
No comments:
Post a Comment